Ajatuksia

"Jos koira ei halua palkkiota, emme voi myöskään opettaa sille mitään." (c) mindfulness-kurssin infokirjeen viimeinen lause palkkioiden ohjeistuksessa

Kaikille on tuttu juttu, että palkkio tulee valita koiran mukaan. Jokaisen alkeiskurssin ohjeistuksessa lukee, että varaa mukaasi riittävästi pieniksi pilkottuja herkullisia nameja, ja että koiran kuivaruoka ei useimmille ole riittävä motivaattori, vaan namien tulee olla jotain parempaa, esim. lihapullaa tai juustoa (ja silti jollakin kuitenkin aina on sitä nappulaa :D). Jos koira tykkää eniten vanhasta villasukasta, on turhaa yrittää väkisin palkita sitä omistajan mielestä nätillä ja ah niin kalliilla narupallolla. Tosin palkkioiden "kouluttamista" voi toki kanssa harrastaa, ja kahden lelun leikit, lelusta ruokaan tai ruuasta leluun jne pelit on oikein hyviä taitoja osata. Joka tapauksessa perusasia on se, että koira määrittelee mikä sitä motivoi ja millä sitä siten on palkittava.

Mindfulness-kurssilla oli yksi koira, jota ympäristön möly rupesi kesken oman vuoronsa ahdistamaan ja koira ei halunnut enää tehdä mitään. En valitettavasti nähnyt tilannetta, ja jälkipyykistäkin kuulin vain osan. Se osa oli kuitenkin hyvin valaiseva: jos koira ei enää tavoittele palkkiota, ei sitä voi kouluttaa, eikä esim. palkkion mahdollisuuden poisto (negatiivinen rangaistus) toimi. Positiivisesta rankusta nyt puhumattakaan, eli toisin sanoen pk-puolen tyyliin "vain viettiä vastaan voi vaatia". Jos lässähtänyttä, ahdistunutta koiraa alkaa esim. nyppiä remmistä, että seuraa nyt kun käsketään, eihän siitä mitään tule. Tällöin ainoa mahdollinen toimintatapa on yrittää laumavietin kautta saada koira takaisin toiminta-alueelle ja rentoutumaan tilanteessa, jolloin koira lakkaa ensin tavoittelemasta tilanteesta pois pääsyä, ja alkaa kunnolla palauduttuaan taas tavoitella palkkioita, edes varovasti. Lienee päivänselvää, että näitä passivoitujia ei kukaan kunnianhimoinen koeharrastaja käsiinsä erityisesti halua, mutta joillekin sellaisia nyt vaan sattuu.

Periaatteessa varmaan tämäkin ihan tuttua asiaa ja näin kirjoitettuna minullekin selkeää, mutta koin silti jonkinlaisen valaistumisen. Sienestä ei koskaan tule tasaisen varmaa suorittajaa, eikä se lakkaa olemasta kiltti ja herkkä koira. Sen sijaan, että yrittäisin epätoivoisesti hilata virettä kattoon ettei se huomaisikaan mitään ulkopuolisia tekijöitä, siedättää sitä ahdistaviin tilanteisiin, vaatia sitä toimimaan jne, ehkä mun on vaan hyväksyttävä, että sitä ahdistaa mm. ne huutavat ihmiset. Silloin kun se lakkaa tavoittelemasta palkkiota, on turha enää yrittää kouluttaa, ja sen sijaan että itse väkisin yritän saada jonkinlaista ratkaisua aikaan ja ahdistun kun en saa koiraa olemaan ahdistumatta, ehkä tässä on juuri sen mindfulnessin hyväksyvän havainnoinnin paikka. Se riittämättömyyden tunne on tosi raskas, se, kun ajattelee että pitäisi keksiä joku ratkaisu, mutta sellaista ei vain löydy.

***

Mindfulness-kurssin antia oli myös ns. laturi eli konkreettinen paikka, mihin koira lähetetään taukojen ajaksi. Kysyin kurssilla, mitä hyötyä konkreettisesta paikasta on pelkän käy siihen -käskyn sijaan, ja mitään selvää vastausta en saanut. Koiran voi lähettää sinne ja se nyt vaan on selkeä. Nyt kun huvikseni olen opettanut molemmille häkkiin menon, siellä ovi auki odotuksen ja kutsusta hommiin tulon, tykästyin siihen itsekin. Se nyt vaan on selkeä ja ainakin mun molemmille koirille viretilaa nostava juttu. Mudistakin se on niiiin siistii että häkki saa kyytiä koiran ponnistaessa sieltä ulos. Sienelle tässä on mun ratkaisu koetilanteiden aloituksiin, aion hyvin luultavasti jatkossa siis roudata metallihäkin mukaan kehän laidalle. Ovi kiinni on lepotila, ja hetki ennen omaa vuoroa avaan oven, jolloin koirakin skarppaa ja odottaa kutsua hommiin. Loistavaa, nyt tuntuu että meidän harjoitukset jollain tavalla oikeasti etenee!

Sieni on ruvennut opettelemaan rallyn oikealle sivulle tuloa. Mudillehan sekin opetettin houkuttelemalla, mutta Sienelle halusin jotain muuta. Olen tehnyt vähän kaikkea, sheippaaminen tyhjästä ei onnistunut millään vaikka rajasin mahdollisuuksia seinän ym avulla, kosketuskeppi ei toimi, korokkeella pyöriminen on niin pitkään ollut vasemmalle sivulle tulossa että tässäkään ei oikein päästy jumituksesta eteenpäin, vaikka otin täysin uuden korokkeen. Siihen olisi ehkä toistot ja maltillinen eteneminen auttanut, mutta ohjaajaa alkoi turhauttaa. Ulkona sitten olen tehnyt ns. lähellä pysymistä, se toimii kun ei anna koiran jäädä pudonneen namin etsintään selän taakse (tulee takuuvarmasti vasemmalle :D), ja sisällä keksin ottaa vanhan korokkeen taas käyttöön. Senkin kanssa oli alkuun sellainen hetki, kun koiran yläpuolella oli sellainen ilmapallon kokoinen "WTF??!!" -kupla, kun se yritti olla sekä korokkeella että tarjota eteen tuloa ja se ihmetteli, että mihin sen niinkun oikein kuuluisi tässä mennä, kun toi tuttu koroke on ihan ihme paikassa. Edestä oikealle sivulle korokkeelle kääntyminen on vielä liian vaikeaa, mutta keksin aloittaa toistot nin, että koira on mun takana ja sen tarvii vain astua eteenpäin korokkeelle. Palkkasin alkuun pelkät oikealle puolelleni seisomaan tulot, kunhan on suorassa (kokonaan korokkeella, eikä siis yritä valua eteentulon suuntaan). Tästä se lähtee!