 |
| Torimummoefekti tulee kylmän sään hakutreeneissä. |
Taas on aika vuoden viimeisen postauksen! Viime joulukuussa olen kirjaillut töppöselle tällaisia tavotteita:
-HK1, EK1? Tai sitten se kuitenkin jättää hakuhommat vain harrastelutasolle.
Helmikuussa olleen, mysteeriksi jääneen jalat alta -kohtauksen jälkeen teki mieli kääriä koira pumpuliin ja metrinen este siirtyi suoraan unohdettujen listalle. Kohtaus ei koskaan uusinut ja koira on ollut aivan normaali. Joskus syksyllä kokeilin kerran hyppynoutoa metrisellä esteellä, koira ponnisti paluuhypyn esteen päältä (aktiiviaikoina ei ikinä tehnyt niin) mutta muuten se oli aivan normaali hypyn aikana ja sen jälkeen. Mutta emmä silti. En vaan näe itseäni enää koskaan pakottamassa sitä niihin luoksepäästävyysjuttuihin.
-piirinmestaruusjälkikokeeseen osallistuminen, "city"-/id-jälkitaitojen kehitystä aivojumppana
Kokeet jäi, holskujen pk-leirikin oli samana viikonloppuna ja oli helppoa valita se. Id-jälkeä kyllä tehtiin ja käytiin yksi kallis viikonloppuseminaarikin. Emme silti ole edistyneet niin kuin toivoin, koko syksy on ollut sellaista junnaamista ja motivaatio on hukassa.
-rally-tokosta loput avoimen luokan tulokset, voittajan korkkaus jos
kokeisiin mahtuu ja jos saadaan liikkeet koekuntoon, stressiä en jaksa
ottaa ilmoittautumisista ja antaa olla sitten
Kokeisiin on mahtunut hyvin, ruuhka helpotti muistaakseni alkuvuoden jälkeen heti? Keväällä puuttuvat 2x AVOHYV ja syksyllä 2x VOIHYV. Ohjaajan motivaatio tämänkin suhteen on nollassa, koira pitäisi saada kokeissa rauhoittumaan ja herran kuriin ja nuhteeseen, mutta en jaksa uskoa, että voisin enää voittaa. MES-luokan liikkeitä se ei ole treenannut lainkaan.
-se näyttelykäynti edelleen... graah, en tiedä tartteeko tätä joka vuosi
roikottaa tässä mukana. Jos menisi sitten kun pääsee veteraaneihin
ilmaiseksi? ;P
Ei käyty, ei.
-terveenä pysyminen, puikulahan täyttää ensi vuonna jo 7v :O !
Ei voi sanoa terveenä pysyneen. Helmikuussa tosiaan se kohtaus ja kesäkuussa vuorokauden jatkunut selittämätön ja myös mysteeriksi jäänyt nenäverenvuoto. Havahdun usein siihen, että tuijotan koiraa ja mietin, että entä jos se vaan yhtäkkiä kuolee.
Ensi vuodelle pönelle ei ole mitään koetavotteita. Siviilissä toivon, että löydetään paremmin takaisin meidän yhteinen sävel ja meillä on kivoja ja mielekkäitä treenejä ja edistymme.
Sienen osalta olen kirjoittanut tällaisia:
- operantin systeemin omaksuminen ja laajentaminen eri liikkeisiin -> hyvä mieli ja iloinen koira tottelevaisuuteen!
No, kyllä meillä pääasiassa treeneissä on kivaa, mutta kun ne kokeet...
-HK1, HK2, JK1
Pk-ura korkattiin ja alokasluokan koularit saatiin kummastakin lajista. Avoimen luokan hakukokeeseen ei menty. Tottisahdistus oli niin karmeaa että ei vain huvittanut, oli kesällä-syksyllä treenitaukoakin kun tuntui niin tyhmältä treenatakaan. Kyllä se osaa liikkeestä seisomisen ja noutaa kiloista kapulaa, ja maastojen osalta olisi kanssa koevalmis, mutta kun blaah.
-mahdollisuuksien mukaan rotumestiksiin (toko, pk) osallistuminen
No ei menty, ei tehnyt yhtään mieli mennä kenenkään tuttujen silmien alle arvosteltavaksi.
-toko voi korkkaus ennen sääntömuutosta (1.8.). Tämä on nyt vaan tehtävä
oli täysin valmista tai ei, koska haluan käydä voittajassa vielä vikan
kerran vanhoilla säännöillä ja tämä on ainoa koira, jonka kanssa sen
voin tehdä.
Tokon treenaus loppui täysin keväällä, eikä ole jatkunut, ja tuskin tulee jatkumaankaan enää koskaan.
-pk-koularin jälkeen osallistuminen näyttelyn käyttöluokkaan ihan vain siksi, että niin ei ole monestikaan pitkikset tehneet :D
Ei niin voinutkaan tehdä, pitäisi olla KVA.
-vepen korkkaus, jos veneen haku saadaan kuntoon
Kylmän alkukesän takia treenit alkoi vasta kun mä jäin lomalle ja olin sitten kuukauden pois maisemista, niin ei montaa kertaa keritty treenatakaan.
-terveenä pysyminen
Mitään isompaan ei sattunut, muistaakseni kahdesti on tyhjennetty anaaleja ja kerran haettu tipat silmätulehdukseen. Hieronnassa Sieni saatiin hyvään kuntoon.
Listan ulkopuolelta me käytiin rally-tokokokeissa, joista 2x AVOHYV pistein 94 ja 99, ja molemmilla kerroilla oltiin myös palkinnoilla. :) Mulla on rally-tokokokeessa aivan eri koira kuin pk-tottiksessa, ja olen miettinyt, että ehkä se lakkaa olemasta palveluskoira ja on jatkossa vain rally-tokokoira. Rallyssa koiraa saa kehua kokeessakin, ja sillä on Sienelle jostain syystä suuri merkitys. Sienen ensi kauden tavoite on viimeinen avoimen luokan tulos ja voittajan liikkeiden opiskelu, oikealla seuruu varsinkin vie aikaa. Hakukokeeseen mennään, jos kuu ja tähdet on sellaisessa asennossa, että ohjaaja vahingossa ilmoittaa sen johonkin, mutta mitään paineita en tästä aio ottaa. Tänä syksynä olen ehkä vasta lopullisesti jotenkin ymmärtänyt sen, että koiramateriaalissa on eroja ja parhainkaan ohjaaja ei voi taikoa koiraan ominaisuuksia, joita siinä ei vain ole. Tatti sinä olet tähti juuri sellaisena kuin olet, ja jos me ei koskaan saavuteta mitään muuta pk-puolella, ei se haittaa :)
Listan ulkopuolelta me käytiin rally-tokokokeissa, joista 2x AVOHYV pistein 94 ja 99, ja molemmilla kerroilla oltiin myös palkinnoilla. :) Mulla on rally-tokokokeessa aivan eri koira kuin pk-tottiksessa, ja olen miettinyt, että ehkä se lakkaa olemasta palveluskoira ja on jatkossa vain rally-tokokoira. Rallyssa koiraa saa kehua kokeessakin, ja sillä on Sienelle jostain syystä suuri merkitys. Sienen ensi kauden tavoite on viimeinen avoimen luokan tulos ja voittajan liikkeiden opiskelu, oikealla seuruu varsinkin vie aikaa. Hakukokeeseen mennään, jos kuu ja tähdet on sellaisessa asennossa, että ohjaaja vahingossa ilmoittaa sen johonkin, mutta mitään paineita en tästä aio ottaa. Tänä syksynä olen ehkä vasta lopullisesti jotenkin ymmärtänyt sen, että koiramateriaalissa on eroja ja parhainkaan ohjaaja ei voi taikoa koiraan ominaisuuksia, joita siinä ei vain ole. Tatti sinä olet tähti juuri sellaisena kuin olet, ja jos me ei koskaan saavuteta mitään muuta pk-puolella, ei se haittaa :)
4 kommenttia:
Vaikka itse olen harrastanut PK-lajeja uskollisesti jo yli kaksikymmentä vuotta niin ei se ole todellakaan ainoa autuaaksi tekevä laji.
Antaa kaikkien kukkien kukkia! Jos Sieni tykkää eniten rallytokosta niin sit se on hieno rallykoira.
Vaikka PK-puolen maastot menisikin kivasti, niin PK-puoleen kuuluu myös aina se tottis ja olisi tärkeää, että koira nauttisi siitäkin täysin rinnoin.
Itse arvostan todella paljon hienoja bortsuja tokopuolella, vaikka eivät olisi PK:ssa kisanneet koskaan.
Samoin tiedän aivan hiukean perron, joka vetää rallyn mestariluokassa aivan hurmaavia esityksiä.
Missään nimessä pitkäkarva holskun ei tarvitse olla PK-koira, vaan se voi olla juuri sellainen mikä siitä on mukavinta.
Mua edelleen hämää tässä se, mistä se koira tietää mikä on tottista, mikä tokoa, ja mikä rally-tokoa? Onko vain mun kehumisella merkitystä? Eihän pitäisi olla temppu eikä mikään opettaa esim. hymyilylle (tai muulle kokeessa sallitulle eleelle) vastaavaa merkitystä kuin random pälätys?
PK-tottiksessa halutaan nähdä viettikestävyyttä.
Tehdään pitkää puuduttavaa suoraa ja koko ajan koiran pitäisi kumminkin ilmentää voimakkuutta ja vietikkyyttä vaikka olis sitten maastot jo alla tai muuten vaan "yllätyksetön kaavio" eikä sitä palkkaakaan aikoihin tiedossa.
Tokosta en paljoa tiedä, mutta seuraaminen näyttää vaihtelevammalta/lyhyempiä pätkiä ja taukoja tulee tiheämpään mitä PK:ssa? Ehkä koira tästä jo tajuu, että sosiaalista palkkaa tiedossa enemmän/useammin? Muutenkin tokossa koiria vapautellaan liikkeiden välissä(?) mikä PK:ssa on kiellettyä.
Rallyssa se kehuminen on varmasti Sienelle iso juttu = se saa koko ajan suullista palautetta(kannustusta) tekemisestään. En tiedä voisko sille mitenkään rakentaa mitään kokeessa sallittua temppua, jolla olisi yhtä voimakas vaikutus koiraan.
Koiran pitäisi saada nauttimaan siitä itse tekemisestä niin paljon, ettei se tee sitä siksi koska sen täytyy.
Tai välttämättä siksikään, että sen jälkeen voi tulla palkka, vaan koska se on ihan sika nastaa t eh d ä sitä tottista.
Siinä vaiheessa on pullat aika hyvin uunissa ja se näyttääkin hyvälle.
Itse olen käyttänyt liikaa saalispalkkaa (palloa) ja liian vähän sosiaalista palkkaa, enkä saa omaa koiraa kokeessa mielestäni riittävän hyvin palkattua, oma koulutusvirhe. Onneksi koiralla on niin iso moottori, että se ei hyydy vaikka palloa ei kuulukkaan se sen sijaan kuumuu ja se on sitten taas jo eri tarina se :D
Labbiksemme onkin sitten ihan erilainen, eikä sillä ole ollenkaan sellaista viettimaailmaa mitä holskullamme.
Labbikselle ei ole myöskään laitettu mitään PK-tavotteita, hän hoitaa hurmurin roolin <3
Mä jäin tosissani miettimään tota viettikestävyyttä... mudin ollessa nuori en edes tiennyt mitä koko sana tarkoittaa. :D Nuorena sillä oli nykyiseen verrattuna kovin tekninen ja sellainen virkamiesmäinen pikkusievä tottis (ja tokoliikkeet) muutenkin, ja silti siitäkin tuli KVA, parhaat pisteet 95 avoimen luokan tottiksesta. Se on alkanut osoittaa nykyisen kaltaista viettiä ja voimaa vasta joskus ehkä pari vuotta sitten, ja nyt meidän ongelma onkin sitten se, että se on liian korkeissa sfääreissä. En mä Sienenkään kanssa tavoittele mitään malitottista, kyllä iloinen ja rento puuhastelumeininki riittää hyvin. Tai riittäisi, jos se esittäisi edes sellaista.
Lähetä kommentti