Neljän viikon loma alkaa olla ohi. Me ei olla tehty "mitään". Reilu pari viikkoa meni lapin vaelluksella, edellisessä postauksessa oli linkki kuvakertomukseen. Se on nyt vaan nurin, kuvien suuri määrä olisi kannattanut ottaa huomioon ja ladata ne esim. kuvat.fi:n kautta, mutta meni jo. Itselle näkyy offline-tilassa niin en jaksa nähdä vaivaa toisten takia, enkä nyt ainakaan aio tehdä niille mitään. Sivut aukeaa taas uuden kuukauden myötä, ja on varmaan pian uudestaan nurin, joten olkaa nopeita ketkä oikeasti haluatte ne nähdä! Laitetaan nyt tähän muutama mun suosikki vielä:
***
Lapin jälkeen ollaan oltu mökillä. Töppöselle on tehty muutama jälki niin, että jäljen tekijä lähtee mökin pihasta ja jäljen ajaja 15-20min sen perään. Jos minä olen jäljen tekijä ja äiti tulee koiran kanssa perään, se ei mutsille ilmaise mitään esineitä. Mulkaisee korkeintaan että tossa on tollainen, mutta jatkaa matkaa. Viime kerralla käskin äitin pysähtyä, katsoa taivaalle ja odottaa että koira palaa esineelle ilmaisemaan sen. Siinä oli hetki kestänyt ja koiran asenne oli silti ollut luokkaa "pitääkö mun todella". :D Eilen äiti teki jäljen ja minä ajoin sen kun teki mieli korjata moiset possuilut, mutta ei meillä ollut mitään ongelmia, koira ilmaisi kolme sukkaa ja yhden lippiksen aivan moitteettomasti. Ilmeisesti sillä on niin kiire mun perään, ja sen mielestä äidin kanssa ei olla missään oikeissa hommissa, vaan pelleillään vaan, että mitään esineitä ei tartte matkalla ilmaista. Hassu eläin. Mutta on se vaan aika pätevä, sitä on yritetty eksyttää paluuperillä, vierekkäisiä ympyröitä tekemällä, kiipeilemällä kivillä pitkin ojaa ja vaikka millä. Äidin tekemällä jäljellä hän on pari kertaa matkalla istunut hetken jossain, ja jatkanut vielä matkaa. Näihin pysähdyskohtiin koira reagoi hassusti ja tietämättömänä arvelin oikein, että niissä on istuttu hetki. Se haistelee hirmu tarkkaan ja on ihan sen näköinen, että tässä pitäisi olla jotain, mutta ei ole. Nyt kun sille opettaisi vielä maalihenkilön ilmaisun ja siedättäisi sen siihen, että se on joku ventovieras, sehän voisi käydä pelastuspuolen jälkikokeessa. Paitsi että hittoako se sellaisilla tuloksilla tekee, kun ei siitä pelastuskoiraa tule, vaikka asia edelleen mua hieman kutkuttaisikin...
Loppuviikosta H kävi täällä, kentälle ei päästy sen ollessa varattu, mutta esineet ja haun ilmaisutreenit pidettiin. Esineet 50x50m alue, viisi esinettä: takalinjan tuntumassa kolme ja vaikeat (sulkapallo ja ikivanha silmälasikotelo) edessä reunoilla. Ei juurikaan tuullut, raskas ukkossää. Sieni sai hakea kaksi, ja muistin nyt alussa lietsoa sitä suuremmin kuin palkatessa. Se tuntuu aika tyhmältä, mutta toimii, koira oli reipas ja esineet löytyi suht vähällä vaivalla. Se toi takaa kaksi sukkaa. Toinen koira toi samat, ja sitten oli töppösen vuoro tyhjentää ruutu lopuista. Etuesineiden lisäksi ruudussa oli luumun kokoinen pallo. Töppönen joutui varmaan kymmenen minuuttia etsimään ennen kuin se lopulta löysi pallon! Jätin siihen ja loput haettiin itse pois. Olipas se vaikeaa.
Haun osalta Sienelle eka irtorullalla ja toinen kiintorullalla. Ekalla kaikkea säätöä, hetken näytti, että juoksi rulla suussa vasta ukolle mennessä (???), ukolle oli tullut eri puolelta kuin tämä oli olettanut ja kiertänyt selän takaa, joten mahapuolella kädessä tarjolla ollut irtorulla oli jäänyt ja koira tuli kiintorullan kanssa. Näytölle vedätin loppuun asti, se osa ok, mutta ukolla ei mennyt heti maahan vaan hyppeli edestakaisin, sitten kävi maassa, otti rullan ja toi sen uudestaan mulle. Pyysin irti ja uudestaan "näytä", meinasi taas hamuta rullaa maassa ollessaan. Tämä pitää nyt opettaa sille kuntoon, tämä on selvästi sellaista yliyrittämistä millä se koettaa vauhdittaa tapahtumaketjua päästäkseen palkalle nopeammin. Samaa kun välillä se näytöllä alkaa haukahdella ukolle että tänne nyt sitä ruokaa jo. Täytyy vaan miettiä suunnitelma etukäteen kunnolla. Voisihan sitä kai kieltääkin, jos olisi sellainen koira, jota voisi... mutta ei se kieltäminen sille mitään opeta, eikä mun mielestä ole syytä millään tapaa yrittää passivoida sitä. Sehän on vaan hyvä, että toinen kovasti yrittää. Mun pitää vaan saada se tajuamaan millainen yritys tässä tilanteessa on suotavaa. Kakkonen meni onneksi paremmin, tosin siinä koira sai juosta näytölle liina perässään ja se palkattiinkin nopeammin. Yllättävän hyvin se kuitenkin kuukauden tauon jälkeen muisti mikä on homman nimi!
Haun osalta pitäisi tehdä jonkinlainen treenisuunnitelma. Elokuun lopussa on yhdistyksen leiri, johon olemme menossa, ja enemmän sieltä aina saa irti, jos on treenannut kunnolla ja osaa kertoa missä ollaan menossa ja onko jotain ongelmia, kuin jos ei ole tehnytkään oikein mitään. En tiedä, en ole lomalla uhrannut ajatustakaan tottisjutuille enkä osaa nyt yhtään sanoa, pitäisikö suosiolla unohtaa koko loppuvuoden kokeet vai voisiko niitä haun rotumestiksiä ajatella. Jos menisi tekemään pelkät maastot :D Olisi niin kiva näyttää naamaansa niissä karkeloissa ja saada yksi pitkis osallistumaan. Tauko on kyllä tehnyt varmasti hyvää, sekä koiralle, että itselleni. Lapissa tuli kerran mieleen, muistaakseni jollekin tunturille noustessamme, että nyt sillä on ne pk-koularit mutta helvetinkö merkitystä niillä on kellekään, elämä on oikeasti jotain ihan muuta :) Jossain vaiheessa pitäisi päättää syksyn suunnitelmat: haluanko treenata vielä tokoa yhdistyksessä, ehdinkö elokuussa mudin kanssa rally-tokon voittajaluokan kokeisiin jotta saisin tuloksen jotta voisin osallistua yhdistyksen rally-sm-joukkueeseen, haluanko oikeastaan kuulua koko yhdistykseen enää lainkaan. Vepekautta on vielä jäljellä ja lähialueilla olisi elokuun puolivälissä kokeet, saisiko Sienen sove-kuntoon niihin. Alkaako opettaa Sienelle EK:n osia vai unohtaisiko ne. Menisikö mudin kanssa jäljen rotumestiksiin (jotka on ihan hiton kaukana, ja seuraavana viikonloppuna on se holskuleiri, mutta silti...).
Keskiviikkona Sieni kävi hieronnassa ja sai erittäin positiivista palautetta: oikeaan (huonompaan) jalkaan oli tullut selvästi lisää lihasta, aiemminhan se olikin ollut ainakin pahimmillaan lähinnä pelkkää jännettä. Tiheät hieronnat sai lihaksistoa auki ja sen myötä koira nyt ilmeisesti on ruvennut taas käyttämään huonompaakin puolta, muuta syytä en keksi. Liikunnassa, ruokinnassa ym ei suuria muutoksia, tuskinpa nyt yksi kahden viikon lapin vaellus on sille mitään mainittavaa lihasta sinne kehittänyt (olisikin, niin voitaiskin hyvällä syyllä muuttaa lapin metsiin :p ... ). Tänä vuonna koira ei ole edes uinutkaan kovin paljoa, hellekesinä se puljaa mökillä ollessamme jatkuvasti vedessä, nyt ei.
Vaelluksella kerkesin miettiä myös koira-asioita ja mudin rähinää äärimmäisen turhautuneena kuunnellessani olin hyvin varma siitä, että seuraava koirani tulee olemaan jotain läpeensä sosiaalista, avointa, ei-terävää ja sellaista perusonnellista rotua. Sellaista, jonka kanssa on helppoa olla myös vaelluksella, eikä sitä haittaa ne toiset koirat, saati ihmiset... Mielessä pyöri lähinnä (working) kelpie ja käyttölabradori. Otantani on tosi pieni, mutta molemmista on tosi kivoja esimerkkejä. Tiedän, että mudeissakin on niitä syntymäiloisia tyyppejä, mutta mudeissa on myös paljon terävyyttä, puolustushalua ja sellaista "yhden ihmisen koira" -tyylistä pidättyväisyyttä, ja todennäköisyys osua sellaiseen yksilöön on luultavasti paljon suurempi kuin todennäköisyys saada "onnellinen hölmö"-mudi. Silloin kun olin ottamassa töppöstä, mun toiveet oli erilaiset. Halusinkin "yhden ihmisen koiran". Enää en halua, ja niin rakas kuin se onkin, olen myös ihan helkkarin kyllästynyt sen ongelmiin. Kaupungissa luvassa taas intensiivistä ohituskoulutusta, se auttaa aina vähäksi aikaa, kunnes sitten taas rysähtää. Jos joku ei ole saanut auki tuota vaelluskertomusta, niin by the way vaelluksellakin mudin kimppuun kävi kaksi irtokoiraa.
Hakukuvat (c) Veera kesäkuun vikoista ennen lomaa -treeneistä. Kiitos vielä! Se on varmaan kivaa ostaa kunnon laitteet, kun joka suunnasta alkaa tulla niitä "voisitko tulla kuvaamaan meidän treenejä kanssa" -pyyntöjä...
11 kommenttia:
Mä olen kyllä kelpieissäkin nähnyt aika paljon yliteräviä yksilöitä.. Kyllä paimen on aina paimen ja noutajat ihan toista maata. Suosittelen sitä labbista, jos haluaa mahdollisimman rennon koiran, jolla on kuitenkin sitä työskentelyhalua! Plus että kelpien kanssa joudut myös todennäköisemmin painimaan tämän ohjaajasta (ja muustakin) paineistumisen kanssa. Ei labbiksetkaan yleensä mitään kovapäisiä ole (käyttölinjaiset ainakaan), mutta niillä ei siltikään ole niin suuria ongelmia ohjaajasta.. Labbisten kanssa on sitten kuitenkin vastapainoksi paljon enemmän niitä terveysriskejä.. Että oikeastaan ihan sama, minkä rotuisen ottaa ja mistä pentueesta, silti voi saada ihan mitä vaan :D
Teräviä kelpieitä? Jännää! Ne mitä mä tiedän on kaikkea muuta paitsi teräviä, mutta taitaa siinäkin rodussa olla hajonta aika suurta.
Minä voin lämpimästi suositella käyttölabbista!
Etelä-Savossa jälkikoirille on paljon enemmän kysyntää/tarvetta kuin hakukoirille pelastustehtävissä, vinkvink. ;)
Ja mielellään mä kuvaan. :D
Joo, hajontaa tuntuu olevan yhtä lailla kuin holskuissakin.. Pahin näkemäni on sellainen, että se karvat pystyssä murisee omistajallekin niiden leikkiessä kun menee ihme tiloihin ja saattaa rähistäkin..
Kivan oloinen blogi ja ihania kuvia :) Hajontaahan on toki joka rodussa ja pentueidenkin sisällä. Mikä miellyttää yhtä, ei sytytä toista. Itsellä on nyt bc-kelpie mix, jota kovin haastavaksi kuvailtiin, mutta ainakin pentuaikansa on ollut paljon helpompi, kuin vanhempi nöffimixini :D
Itsekin olen noita kahta rotua miettinyt mielessäni eikä kummallakaan rodulla sosiaalisuus ole itsestäänselvyys. Working kelpiestä olen ajatellut, että ne nyt sentään ei ole teräviä, jolloin pidättyväisyyskään ei haittaisi, mutta käy labbiksissa on myös terävyysongelmaa. Kunnon selvitystyö tietenkin auttaa, mutta musta tuntuu että epäsosiaalisia / teräviä tuntuu putkahtelevan sosiaalisistakin vanhemmista, aivan kuten holskuillakin.
Meille tuli käyttölabbis juuri siksi etten halunut toista terävää koiraa terävän holskun kaveriksi. Kyllähän se nyt niin on, että labbiksissa niitä teräviä koiria on todella harvassa verrattuna vaikka muihin palveluskoirarotuihin. Terävyyshän on ominaisuus, joka saa koiran reagoimaan aggressiivisesti sen tuntiessa itsensä uhatuksi. Meidän pari vuotias käy-uros osaa kyllä vahtia pihaa, mutta mitenkäänpäin terävä se ei ole siltikään. Mieletön kapasiteetti kaikkeen nenätyöskentelyyn ja niin äärimmäisen rento elämänasenne sitä ei huolet paina vaan go whit flow, suosittelen :)
Toisaalta ei se terävyyskään itsessään ole mulle mikään kauhistus. Jos koira on sosiaalinen ja itsevarma, eihän se tunne itseään uhatuksi läheskään niin herkästi kuin tällainen epäsosiaalinen ja epävarma tekee... lisäksi eroa on varmaan suuresti myös palautumisessa ja tilanteista yli pääsemisessä. Ehkä kaikkein tärkeintä olisi sellainen yleinen itsevarmuus ja positiivinen asenne elämään, että elämä on täynnä mahdollisuuksia, ei vain uhkia.
Näin tänään koetalkoissa lupsakan labbiksen, mutta näin myös hauskan aussien. Kyllä varmaan kulttuurishokki paimenesta pois vaihtaessa olisi suuri :D Onneksi asia nyt ei ole vuosiin vielä ajankohtainen...
Ja sehän on just labukoiden vahvuus ne on sosiaalisia ja itsevarmoja, ei ne tunne itseään uhatuksia vaikka joku muu vähän räyhäiskin :) En voi tietysti puhua aivan kaikkien käy-labbiksien puolesta, koska tiedän että arkojakin koiria joistain linjoista kuulemma löytyy, mutta nekin mielummin väistävät kun käyttäytyvät aggresiivisesti. Oma labbikseni on itsevarma ja rento, suhtautuu kaikkeen positiivisella asenteella. Oppimaan se ei ole niin nopea mitä holskuni eikä tarjoa asioita kuten paimen, itseasiassa niissä ei ole juurikaan mitään samaa :D Mutta keskenään ovat kuin paita ja perse leikkivät joka päivä ja nauttivat toistensa seurasta. Itse olen pyöritellyt useamman vuoden kelpietä mielessäni, sopivia yhdistelmiä ei ole vaan löytynyt.
^ mä ehkä joskus kyselen sulta enemmän noista linjoista :)
Lähetä kommentti