Voi esineruutu

Tehtiin viime torstaina esineruutukaistale n. 5x60m (nämä mun mitat on sitten varmasti tosi epätarkkoja totuuteen verrattuna, mutta toisiinsa nähden niissä varmaan on joku suhde kuitenkin), jossa oli 7 esinettä takarajalta keskelle päin noin 5m välein, eli eka oli jossain 30m kohdilla. Sieni teki hyvin epäsienisen suorituksen: näytti että se juoksee pelkästä juoksemisen ilosta ihan missä sattuu, 10-20m alueen ulkopuolellakin. Tallatessa nähtiin takarajalla lumessa jonkun oravan tms jäljet, jotka meni meidän alueen poikki. Näin etulinjalle, että Sieni tutki niitä ja jäljesti oravaa pari metriä, en puuttunut. Kaksi esinettä toi hyvin, kolmannelle lähti tosi vinoon jo heti alusta, pyysin ihan nätisti takaisin laittaakseni uudestaan, lässähti mutta lähti vielä ihan ok, löysi esineen, sai palkan ja siihen lopetus. Sienen historialla kolmen tuominen itsessään on jo sinänsä saavutus, oli aikoja, kun se haki ihan max yhden ja lässähti heti, oli aikoja, jolloin pystyi lähettämään toiselle jos lähetti täysin eri kohdasta "uuteen". Nyt seisoin paikoillani koko ajan, kahdesta ekasta sai jonkun lihapullanmurun ja vikasta sitten märkäruokaa purkista.

Eli ne meidän ongelmat...

1) koira ei kestä takaisin kutsumista, se luulee heti että tekee virheen ja koska se ei kovin hyvin tiedä mitä siellä pitää tehdä, se ei sitten osaa enää tehdä mitään ja menee huonon näköiseksi. Tämä nyt ei olisi niinkään ongelma mutta koska myös:

2) koira ei ymmärrä alueen merkitystä (tai se juoksee niin kovaa ettei kerkiä huomata? Välillä kun tuntuu pysyvän paremmin tallauksella) - niin nämä yhdistettynä meillä on iso ongelma!

Tänään sitten suunniteltu kapea (5x50m) kaistale, jossa kolme esinettä takapainotteisesti, kaksi etummaista kuopissa ja vika kaatuneen puunrungon kupeessa. Oltiin samassa paikassa kuin torstaina, mutta tehtiin kaistale eri kohtaan ja eri suuntaan. Jos torstaina oli "pystysuorassa" niin tämä oli "vaaka" ja loppui siis sinne mistä torstainen about alkoi. Tämän päiväisen kaistaleen oikealla sivurajalla meni vanha polku, siitä oli joku 10-20m metsää ja sitten siellä oli latupohja ja siitä joku 10-20m "joutomaan" jälkeen autotie. Latupohja oli käytössä, nähtiinkin yhden miehen ja koiran ainakin siitä menevän suorituksemme aikaan. Alue hieman nousi oikeaan kohti, ja tuuli pyöri niin, että välillä se tuli suoraan sieltä oikealta, välillä kyllä vasemmaltakin. Mutta joka tapauksessa, helvetin hienosti suunniteltu treeni - ihan varmasti ne latupohjalla liikkujien hajut valuu alamäkeen siihen väliin jäävään metsään. Lisäksi siellä alueella menee polkuja vaikka kuinka ja ainakin kesäisin siellä kyllä liikutaan, joten mistä voi tietää, onko joku juuri minuutti ennen meidän saapumista kävellyt meidän alueen poikki jättäen tuoreet hajut siihen. Koira ykkönen paineli ulkona kaistaleelta, lähinnä kyllä vasemmalla puolella. Koira kakkonen paineli oikealla ja muistaakseni myös vasemmalla (edellisen jälkiä?). No sitten Sieni. Ja ei vieläkään ole think - plan - do hallussa, koska unohdin sen think-osion taas jälleen...

Ekalla lähti hyvin ja suoraan, meni vasempaan takakulmaan ja teki tosi kauniin kulman, näytti kyllä enemmän että se on hakuilemassa? Ja sitten se juoksi yli sinne oikealle ja hävisi näkyvistä. Kutsuin sen kerran takaisin, lähti uusinnalla vielä aika kivasti. Toisen kerran kun se katosi sinne uudestaan, kutsuin taas kerran, sana taisi vielä olla joku outo "takaisiiin!" mitä en ole sille edes ikinä opettanut. Sitten siinä muutaman sekunnin odottelin, ei näy koiraa missään, autojen äänet kuuluu, tosin ne kyllä tuli oikeasti kauempaa isolta tieltä, mutta silti. Sitten mulla vaan kerta kaikkiaan loppui hermorakenne. Jotain mä olen sikäli oppinut, että rehellisesti mua ei yhtään ärsyttänyt koiran toiminta, en ollut vihainen siksi että se huitelee ulkona tai ei tottele (miten epäsienistä! Vaikka olikin outo sana.). Mutta näin sieluni silmin kuinka se on jo siellä autotiellä asti, tai ainakin latupohjalla ja siellä menee just joku hirviökoira joka pistää sen kylmäksi kun se pomppaa puskasta siihen toisen silmille. Karjaisin kaikki tämä pelko ääneeni tiivistyen "SIENI!!!1" niin että metsä raikasi. Sitten en edes tajunnut, että olisi kannattanut livauttaa sille toinen taskuun varattu jauhelihapurkki palkaksi siitä ja keskeyttää koko homma siksi aikaa, että tekisi uuden suunnitelman... idiootti.

En ole edes korottanut ääntäni sille sitten lokakuun ja operanttien systeemien joten raskaastihan se sen otti. Se ei varmasti yhtään ymmärtänyt mistä sille huudettiin, että en ollut vihainen sille, vaan pelkäsin että se liiskaantuu. Riippumatta siitä, oliko siellä oikealla niitä latupohjalta valuneita hajuja (jolloin koira mielestään oli alueella?), vai oliko se oikeasti täysin tyhjää, se tuskin osaa mitään autoteitä ajatella ja luuli joka tapauksessa tekevänsä väärin. Saatiin kuitenkin kaksi esinettä nostettua, en muista oliko ennen tätä toinen jo tullut vai ei, ei kai? Toiseen menin lähettämään keskeltä aluetta, oli kovin vaisu silti, mutta ilostui suht normaaliin tapaan esineen löytäessään.

Kanakurssilta jäi ehkä eniten mieleen se, että jokainen treeni on ainutlaatuinen. Ei auta, vaikka tekee tuhat onnistunutta settiä sen jälkeen, yhtään treeniä ei saa poistettua täysin koiran historiasta. Niinkuin se kakkua työpaikalla ja kerran vaihteeksi turpaan -esimerkki konkretisoi. Onhan sille ennenkin jotakuinkin tolla tavalla huudettu, ja se on silti pystynyt muuttamaan omaa toimintaansa syksyllä kun mäkin muutin. Nyt vaan pelkään, että palataan takaisin nollaan, ja miten väärin se koiraa kohtaan olikaan :( Miksi mä en tajunnut ajatella, että jos tekee kaistaleen noin päin (toiseen suuntaan on tehty ennenkin samaan kohtaan, silloin se latupohja ja autotie jää selän taakse eikä tunnu lainkaan riskeiltä), pitää huomioida ympäristö vähän pidemmälle! Miksi ylipäänsä tehdä esineruutua jossain suositulla ulkoilualueella, missä niitä häiriötallauksia voi olla miten tahansa?

Ei pysynyt töppönenkään viime viikon kaistaleella kun se viimeisenä sinne laitettiin hakemaan jäänyt yksi esine pois. Töppönen kuitenkin osaa palata alueelle "takaisin!" -huudolla + käsimerkillä. En tiedä mistä se sen on oppinut. Sen torstaisen jälkeen mä olen nyt ruvennut miettimään, miten se koira sen tallauksen hahmottaa. Jos tuulee voimakkaasti jostain suunnasta, haju tietenkin painuu sen mukana, ja "alue" on koiran mielestä vähän eri kohdassa kuin mihin se oikeasti on tallattu. Verrattuna esim. siihen, kun koira voi ajaa jälkeäkin helposti pari metriä sivussa. Enemmänkin mua ehkä hämää se, että jos kuvitellaan tilanne, ettei tuule mistään. Mistä koira tietää, missä tallaus menee ja mikä on poikittaistallaus ja mikä sivuraja? Tässä hieno paint-esimerkki:

Alue on 50x50m. Vasemmassa kuvassa normaali esineruutu. Tummanvihreä on sivutallaus, jonka mä teen aina ensin, ja sitten vaaleanvihreä on poikittaistallaus jonka roiskaisen usein hyvin "sinne päin" enkä todellakaan mitenkään tiuhaan. Sattaa hyvin olla 10m välit mun jäljillä, esineet heitän väleihin niin että ne ei ole ikinä jälkien päällä, koska joskus se jäljestäminenkin oli Sienen ongelma. Saatan myös tallata pitkittäin tai kulmittain tai miten vaan, en aina tuolleen vaakatasoon.

Oikealla puolella on kopio oikeasta alanurkasta, musta piste on koira joka siellä juuri juoksee kohti oikeaa sivurajaa, tummanvihreää viivaa. Koska ei tuule mistään, mistä se koira tietää, että se on sivuraja, eikä sen ulkopuolella taas esim. 10m päässä (jos se oli tallausten väli muutenkin) ole toista vaaleansinistä pitkittäistallausta? Mistä muusta kuin menemällä yli ja toteamalla siellä jossain 10-20m päässä, että joo kyllä nää loppui jo siihen äskeiseen?

Töppösen kanssa näitä ei ole tarttenut koskaan miettiä. Töppönen on koira, joka koulutuksesta huolimatta :P on saanut useita kertoja täydet voittajaluokan esineruudusta. Mikäs sellaisen kanssa tehdessä. Mutta koska Sienen kanssa tämä ei nyt vaan suju ja koira ei näemmä vieläkään ihan hyvästä motivaatiosta ja vauhdista huolimatta ymmärrä mitä sen tulee tehdä, asiaa on pakko jotenkin pilkkoa osiin. Sitten kai tullaan siihen, että pitäisi määritellä mitä haluan koiran siellä tekevän. "Etsi kolme esinettä alle viidessä minuutissa" on aika abstrakti määritelmä. Juokse suoraan lähetyssuuntaan, mene takarajalle ja käänny siellä - niin, mihin päin ja mitä sitten? Olisiko apua jos aloittaisi aina samasta kulmasta ja koiran pitäisi kääntyä aina samaan suuntaan? Juokse jälkiä pitkin vaikka esineet ei olekaan niiden päällä? Juokse siellä missä on ihmisen hajua? Mutta sitten ei parane puuttua jos se menee yli. En mä normaalisti ole puuttunutkaan, koska en tosiaan voi satavarmast tietää mihin ne hajut kulkee, mutta nyt se autotie pakotti. Treenaa vaan miettimättä sen kummemmin, ehkä koira joskus itsestään ymmärtää tallauksen ja esineiden sijainnin välisen yhteyden? No ei oikein ole tuntunut siltä. Koira kuitenkin täyttää kohta neljä ja se on treenannut tätäkin ihan nuoresta... jos en nyt yritä jotenkin ajatuksella treenata, niin sama olla treenaamatta vaikka lainkaan. Sillä on suurempi motivaatio kokeessakin jos se ei ole tehnyt tätä pitkään aikaan. Mulla ei vaan ihan kauheasti niitä ajatuksia nyt ole, millä tätä lähtisi sille purkamaan?

Saa nähdä millä mielellä se huomenna on. H on lomalla ja tälle viikolle luvassa siksi intensiivisiä päivätreenejä.

Kuvituskuvana virittelyesine. 7/2013