Feel the freedom tjsp

Olin pari viikkoa sitten kaverini kanssa mökillä. Hän toi mukanaan kahdet lumikengät ja pääsin elämäni ensimmäistä kertaa kokeilemaan sellaisia. Kohtuullisen absurdi tunne, kun metsässä saavuttaa helposti edellä menevää koiraa! Kolmen tunnin umpihankireissun päätteeksi kävi myös jotain, mitä en ole koskaan ennen nähnyt, eli Sienikin lakkasi juoksemasta missään ja pysytteli vapaaehtoisesti ilman käskyjä takanani. Metsässä! :D No okei, oli sitä lunta niin, että koirat joutui lähinnä uimaan. Silloin oli myös todella huono sää, pari astetta pakkasella, ja lumipalloefekti oli valtava. Kotona piti leikata molemmista karvaakin ihan hyvät tupot, kun lumpparit oli huovuttaneet koko turkin. Mahtoi olla nahka hellänä, ne pallot ei meinaan ole mitään ihan pieniä, ja vaikka niitä sata kertaa väleissä irroiteltiin, niin nopeastihan ne kerääntyy uudelleen painoksi repimään karvaa. 

Töppösen mielestä kaikki tällainen hikiliikunta ei-minkään-takia on tietysti kertakaikkisen typerää alkuinnostuksen "jee lenkille!" jälkeen, ja hyvin se osaakin hakeutua metsän puolelle, missä puiden suojassa on selvästi vähemmän lunta kuin aukeammilla paikoilla. Tai taakseni valmiille ladulle, mutta se vaan sitten tulee niin kannoilla, että talloo mun kengät ja estää mua liikkumasta normaalisti, mikä on tosi ärsyttävää. Potkin sitä tahallani naamalle vähän aikaa, niin muistaa taas jättää metrin tilaa välillemme. Valitettavasti siis töppönenkin on nyt joutunut liikuttamaan lihojaan ihan tosissaan. Innostuin meinaan niin, että ostin omat lumikengät. Pikaisen googlailun perusteella tämä oli edullisin (hinta silloin vielä 34,90e), mutta arpoessani vielä tilauksen tekemistä Tokmanni mainosti tällaisia 25e. Hain sellaiset, ja muutaman kokeilun perusteella ne on ihan ok. Ajattelin, että käytän halpiksia niin kauan, että osaan sanoa mitä niistä puuttuu ja mitä ominaisuuksia kaipaisin lisää. Sitä odotellessa on turha ostaa mitään kahden sadan euron välineitä.

Rehellisyyden nimissä erämaan kutsu, suunnaton vapaus ja olemisen keveys on aikamoista liioittelua ja puuha on oikeasti vain helvetin hikistä, rankkaa ja etenemiseltään hidasta. Mutta suorastaan tunnen kuinka reidessäni lihas ahertaa, ja on siinä joka tapauksessa oma viehätyksensä. Se on edelleen hassu tunne, kun koirat vajoaa ihan kunnolla, vaikka itse ei.

Näkymä kaatuessasi.