Motivaatiota operantisti, osa 2.

"Vapaa" - siispä rakastamaan yleisöä!

Eilen oli kauan odotettu motivaatiota operantisti -kurssin toinen kerta. Oltiin uudessa paikassa isolla hiekkakentällä, jonka laidoilla meni lenkkipolkuja ja jonkun verran porukkaa.

Sieni teki ekalla kierroksella lähellä pysymistä ja seuraamista, toisella eteentuloja/ärsykekontrolliharjoitusta istu-maahan-seiso-tänne-sivulle-käskyillä ja kolmannella ruutua. Koira olisi ehkä jaksanut vielä neljännen kierroksen, ohjaaja ei. Varsinkin ruudun sheippaaminen oli mulle niin uutta, olin tehnyt sitä vähän väärin ja nyt piti todella keskittyä, niin se vei kyllä energiaa tehokkaasti. Oli puhetta myös siitä, että uuden opetteleminen on koirillekin huomattavasti rankempaa kuin vanhan, jo osatun toistaminen. Eli jos on vilkas koira jolle on tarkoitus järjestää aivojumppaa, ne istu-maahan-anna tassu -sulkeiset illasta toiseen ei valitettavasti auta lainkaan, vaan pitäisi todella keksiä aina uusia juttuja ja laittaa se koira todella miettimään.

Seuraaminen: liikkeen rakentamiseen kannattaa tehdä kaikkea kolmea eri harjoitusta. Ensin on oltava vihjeestä tapahtuva teknisesti korrekti perusasento ennen kuin varsinaista seuraamista voi alkaa työstää:

1. lähellä pysymisestä, muutetaan palkkasana "jes" "seuraa"-vihjeeksi
2. tehdään etujalat korokkeella, takajalat kiertää -harjoitusta eli opetetaan koiralle että on hyvä asia kun lapa tavoittaa ohjaajan jalan
3. paljon liikkeellelähtötreeniä. "Sivu"-vihje, ei palkata (eikä myöskään korjata jos tulee vähän huonosti, perusasennon oltava vahva ennen tätä), "seuraa"-vihje, toinen jalka ottaa askeleen ja ennen kuin se on edes ehtinyt maahan, palkataan tosi riemuisasti. Nami pitää kaivaa taskusta nopeasti että koira ei ehtisi poikittaa, samalla pinkaistaan eteenpäin ja saadaan sellanen kunnon hepuli. Jos kunto loppuu parin toiston jälkeen kesken etkä jaksa enää revetä riemusta, mene lenkille. Munkin pitää.

Autosta ottamista piti nyt miettiä, kun autoja ei saanut suoraan kentälle, vaan piti kävellä kymmenen metriä nurmipenkkaa pitkin. Mun vaihtoehdot oli tuoda koira hihnassa, ottaa se autosta ja jättää istumaan ja kävellä itse kentälle ja kutsua se sinne, tai sitten päästää se vapaaksi ja antaa sen tehdä mitä se haluaa. Se ehkä kävisi vähän haistelemassa tai moikkaamassa tuttuja, mutta ei sitä ole vaikeaa saada sellaisista mukaan kun aloitetaan, niin en oikein tiedä haittaako se sitten mitään. Päädyttiin tekemään tällä viimeisellä tyylillä, ja oikeastaan jos palkkasin koiran ekasta kontaktista heti autolla, se tuli varsin nätisti mun kanssa. Jos en palkannut, se kävi nuuhkimassa ja hyppimässä ihmisille ja kun pääsin itse kentälle ja passivoiduin odottamaan kontaktia, tuli heti mun luokse.

Mitä sitten tehtäisiin! Ruututreenissä toin koiran kentälle hihnassa, ettei se bongaa ruutua ennen kuin olen valmis.

Ekana tehtiin kierros lähellä pysymistä uuteen paikkaan totuttautumisen ja koiran herättelyn nimiin. Sen jälkeen tehtiin seuraamista, piti tehdä niin kuin tekisin jos nyt itse olisin uudella kentällä ja päättänyt treenata seuraamista. Sanoin, että en ole treenannut sitä kuukausiin, mutta varmaan tekisin ensin ihan pari sivulle tuloa, sitten yhden askeleen siirtymää, sitten paikalla käännöksiä ja sitten ehkä vähän pitempää pätkää. Näin sitten tehtiin. Perusasennoissa oli mukavasti intoa mutta vähänpuoleisesti taitoa. Niitäkään ei ole juuri pariin kuukauteen ajatuksella tehty, ja koira on edessä ja saattaa jäädä hieman vajaaksi. Vasemmalle käännökset tosi vajaita. Into oli kuitenkin mieletön ja olipas kivaa treenata, kun koira oli niin hyvin messissä. Inhoan eniten kaikissa koulutuksissa seuraamisen esittelyä, kun se on niin ailahtelevaista ja varmaan varsinaista harmaata paskaa koirani mielessä, ja se saattaa tehdä ihan kivasti tai sitten ei. Ja jos ei, niin ei sitä oikein siitä ylös saa. Moni kouluttajakaan. Puhuttiin tästä etukäteenkin ja Tanja sanoi, että ei mitään väliä miltä koira näyttää, mutta kaipa mä vähän stressaan sitä silti. Nyt erikseen perusasento kuntoon palkan suunnalla, tiivistämispalkkaustavan opettaminen liikkeeseen (osataan se joten kuten paikallaan), takaosan käyttöä koroketreenillä, vasemmalle käännöksiä ja jos tulee vajaaksi, ei uutta käskyä eikä auteta korjaamaan, vaan siirrytään kokonaan uuteen kohtaan kuten kriteerin alittaneissa, palkatta jäävissä eteen tuloissakin. Eikä hermostuta!

"sivulle"

"jes!!"

Palkan suunta, demokoirana Tanjan Kirsikka

Jossain vaiheessa tehtiin myös kierros liikkeelle lähtöjä (kai me tehtiin kolme settiä siis?). Eli koira sivulle perusasentoon, toisella käskyllä liikkeelle ja heti ekasta askeleesta hillitön repeäminen, ja palkka nopeasti koiran eteen. Olin hidas namia kaivellessani, jolloin koira kerkiää pompata poikittamaan, mikä ei ole hyvä asia. Lisäksi kun minuutti pari piti tätä toistaa, niin johan loppui kunto äkkiä kesken. Kun kehuin yhtään laimeammin, koirakin latistui samaan tahtiin. Tässä on oleellista että kehu ja koiran tekeminen ei ole tasolla "ihan kiva", vaan sen pitää olla "ihanaa! parasta!" (anteeksi muditermi, se on vaan niin loistava). Tanja näytti omalla koirallaan mallia, ja sillä ihan kivalla kehulla oli selvä ero todella loistavaan repeämiseen verrattuna, ohjaajan toiminta vaikutti selvästi koiraan. Mutta entä jos ei jaksa pitkään?! Ohjaajan pitäisi siis käydä vähän juoksulenkillä kuntoaan kohottamassa... tässä Sienelle voi pidentää välillä jo matkaa, eli esim. pari askelta seuraamista ennen hepulia.

Palkkauksen pitäisi näyttää tältä! Ihanaa, parasta!

Toisessa osassa aiheenamme oli eteen tulot, jotka on vaiheessa ärsykekontrolli. Ärsykekontrollia varten aloitettiin ensin tutuimmilla istu & maahan -käskyillä, Tanja halusi nähdä kuinka koira kuuntelee. Havaittiin sitten suunnitelmaa tehdessä pari pikku puutetta: mun koirat ei osaa nousta edestäni maasta istumaan/seisomaan ilman käsimerkkiä (kaukokäskyt) eikä mun koirat osaa nousta perusasennosta seisomaan. Ei siis ole mahdollista tehdä asentojen erottelua :D Enpäs ole tällaista tajunnutkaan, mä treenaan erottelua aina joko niin että peruuttelen hiljakseen itse ja koira liikkuu mukana, tai että heitän palkan koiralle ja se liikkuu sitä hakiessaan ja heti namin syömisen jälkeen annan uuden käskyn. Oikeastaan siis esim. mulla ei ole olemassakaan mitään yleistä käskyä seisomiselle, on vain erikseen pysähtyminen (jäävät, luoksetulo, ruudussa tapahtuva jne eli liikkeestä tehtävä) ja toisaalta kaukojen seisomaan nousu, joka taas tarkoittaa tiettyä tekniikkaa (no Sieni ei sitä vielä kyllä kovin hyvin osaakaan, mutta mudilla näin). Tehtiin siis niin, että annoin koiralle käskyn istu tai maahan Tanjan valinnan mukaan, menin palkkaamaan sen, otin sen mukaani pois asennosta "tule vaan" ja annoin sitten uuden käskyn. Lisättiin pian sekaan myös seisominen, onnistumisprosentti oli 100. Sieni kuuntelee erinomaisesti, mutta se ei ollut mulle ylläri.

Pienen tauon jälkeen tehtiin sitten sellaista, että koira istui, peruutin metrin parin päähän ja annoin sille Tanjan randomgeneraattorin :D mukaan vaihdellen joko käskyjä "tänne" tai "maahan". Nämä oli aika helppoja eikä se tainnut sotkea lainkaan, mutta kun jätettiin koira istumaan ja vaihtoehtona oli "tänne" tai "sivulle", se teki muutaman eteen tulon virheellisesti perusasentoon tuloksi. Näistä vaan suoraan uusi paikalleen jättö, itse koiran eteen siirtyminen ja uusi yritys. Eikä saa hermostua! Perusasento on huomattavasti vahvempi, niin ei ihme, että se vetää koiraa puoleensa.

"maahan"

...on eri asia kuin "tänne", tietää Sieni!

En muista onko blogissa ollut juttua tästä, mutta meillä alkaa olla ongelma vapaamuotoisen "käy siihen" -käskyn kanssa. Koira ei pysy siellä enää! Jos jätän sen ja menen itse kauemmas vaikka auttamaan treenikaveria, ei mitään ongelmia, siellähän makaa kunnes vapautan sen. Mutta jos meinaan istua siinä lähellä ja vaikka jutella jonkun kanssa, tai vain odottaa hetken tekemättä mitään, koira nousee ilman lupaa ja tulee härkkimään tai jopa availee ääntään, että voitaisko jo jatkaa. Tänään se sitten karkasi myös autosta ilman lupaa! Nössöistä nössöin koira!

Kolmas kierros oli ruutua. Ruutunauhat laitettiin kaksin kerroin eli sivun pituus oli n. 1,5m - helpottaa koiran hahmottamista. Merkit oli paikoillaan aluksi, mutta ne häiritsi koiraa (se kävi välillä jopa tökkimässä niitä - tällainen on helpointa alkuvaiheessa estää sillä että poistaa koko merkit) ja otettiin pois, eli ruutu oli pelkkä nauha. Ruutu voi olla aluksi pienempi, jotta koiran on helpompi hahmottaa se, lisäksi pienellä alueella paikan täsmällisyys on helpompi hallita. Pienessä ruudussa jos koira on "vähän takana", se on jo liki ulkona. Kun koira osaa hakeutua keskelle eri suunnista, ruutu ensin kasvatetaan täysikokoiseksi ja vasta sen jälkeen laitetaan merkit. Tällöin koiralla pitäisi olla jo parempi käsitys ruutu-vihjeestä eikä merkkien pitäisi enää houkuttaa sitä niin paljon.

Namit oikeaan käteen, oikea kylki kohti ruutua, koira ohjaajan eteen ja sitten vain odotetaan että koira katsoo ruutuun. Tai edes jonnekin muualle kuin ohjaajan käteen. Jessin kanssa samaan aikaan liikutaan sivuaskel kohti ruutua ja palkataan koira siitä vielä liikuttamalla kättä ja imemällä koira namilla n. 10cm eteenpäin. Tätä vähän aikaa, sitten aletaan odottaa koiralta vähän isompaa toimintaa kuin pelkkää oikeaan suuntaan vilkaisua. Lopulta koira menee itse ruutuun. Heti kun koira lähtee liikkumaan, ohjaaja kävelee perään. Ohjaaja seisoo siis ihan metrin parin päässä. Koiran rintamasuunnalla tai paikalla ei ole väliä, riittää että kaikki tassut on nauhan sisäpuolella. Sitten vaihdetaan "jes"- sana "ruutuun"-sanaksi, joka siis sanotaan kun koira on ruudussa, ja samalla viedään palkka ja siirretään koira sen avulla mahdollisimman oikeaan kohtaan. Pikku hiljaa "ruutuun!"-sanaa sanotaan yhä aiemmin ja lopulta se on koiralle vihje lähteä ruutuun. Helppoa? No joo kai teoriassa mutta ei se sitten ollutkaan ihan niin. Junnasin liikaa alussa paikallaan pelkän vilkaisun parissa, palkkasin koiran ajatuksissani liian oikeaan etureunaan jne jne, lisäksi lopussa lähelle tuli ihmisiä ja koiran ja munkin keskittyminen vähän herpaantui niiden takia. Jossain välissä oli myös sellainen toisto, missä koira oli ihan ruudussa sisällä mutta jostain syystä en palkannut sitä kun kai odotin että se menisi vähän paremmin, niin se sitten turhautuikin ja meni maahan, kuopaisi ruutunauhaa ja haukkui pari kertaa. Eli tarkkana kriteerin kanssa, pitää vaikeuttaa sopivasti mutta ei liikaa. Kyllä se siitä kuitenkin joltain alkoi näyttää ja tällä jatketaan!

Katse ei riitä, pitäisi liikkua.

Se menee sinne ihan itse!

Mekaanisten taitojen hiomiseksi harjoitus, jossa ohjaajan vasemmalle sivulle laitetaan ämpäri. Tehtävänä on sanoa merkkaussana "jes", ottaa sitten vasemmalla kädellä vas. taskusta tai namipussista nami, laittaa/tiputtaa se ämpäriin, nousta ylös ja laittaa käsi "perusasentoon" vasemman jalan viereen ja aloittaa siitä uusi eli "jes", käsi taskuun jne. Tiettävästi ennätys on 28 namia puolessa minuutissa, joten siinä sitä on tavoitetta kerrassaan! Namin pitäisi osua ämpäriin eikä sitä saa heittää minne sattuu. Oleellista on myös, että käsi menee namin annon jälkeen takaisin paikoilleen, ei lennosta uudestaan suoraan taskuun.

Onnistumisprosentin olisi oltava n. 80% luokkaa. Onnistumisprosentti lasketaan jakamalla onnistuneiden toistojen määrä (esim. 4) kaikkien toistojen määrällä (esim. 5, eli yksi epäonnistui, 4 onnistunutta + 1 epäonnistunut yritys = 5): 4/5=0,80=80%. Jos prosentti on todella matala, kriteeri on valittu liian tiukaksi. Jos taas todella korkea, kriteeri on turhan löysä. On mahdollista, että onnistumisprosentti on sata eikä kriteeriä voi enää nostaa, esim. perusasentoon tulo eri kulmista ohjaajan ja koiran rintamasuunnat toisistaan eroten - kun se onnistuu mistä vaan asetelmasta, perusasento on hyvin valmis ja sen voi unohtaa (vähäksi aikaa). Tietysti sitten on olemassa esim. häiriöitä niin paljon kuin mielikuvitusta riittää... Epäonnistuneiksi lasketaan esim. perusasentoa tehdessä ne, joissa koira tulee sivulle, mutta jää niin huonosti ettei saa palkkaa. Jos koira ei reagoi tuttuun sivulle-vihjeeseen lainkaan koska ympäristö häiritsee tms, sitä ei lasketa epäonnistumiseksi sivulle tulon onnistumisprosenttiin, koska koira ei edes yrittänyt. Tällöin voi siis olla tilanne, jossa koiran huomiota joutuu kalastelemaan ja se reagoi vaan osaan sivulle-vihjeistä, ja onnistumisprosentti näyttää olevan esim. sen 80 mutta totuus ei ole kuitenkaan se, että koira tekisi niin hyvin, että kriteeriä pitäisi nostaa. Tällöin kyse on enemmän perustaitojen puutteesta eikä ole järkevää jatkaa perusasennon treenaamista lainkaan, vaan hoitaa ensin eri harjoituksilla koiran motivaation kuntoon niin, että se ylipäänsä reagoi jokaiseen sivulle-vihjeeseen. Alla suoruuskriteerin valintaan liittyvä "päätä etukäteen kelpaako tämä vielä" -kuva, jossa putki esittää koiraa:

Häiriötä tehdessä häiriön suunnalla on iso merkitys. Kosketuskepin kanssa usein alussa on helpompaa, jos häiriö on eri puolella kuin keppi. Tänään nähtiin kaksi koiraa, joita kepin puolella oleva häiriö haittasi. Molemmat olivat siinä vaiheessa, että niillä oli pieni ymmärrys siitä, että häiriöön ei kannata langeta, mutta ei riittävästi rutiinia ongelman ratkaisemiseksi. Ja kun tietää että keppiä kannattaisi tökkiä mutta sen suuntaan ei voi häirikön takia oikein katsoa, niin toinen alkoi kepin tökkimisen sijaan sitten tarjota peruuttamista ohjaajan edessä, toinen meni sellaiseen kuplaan ja seisoi ja tuijotti vain ohjaajaan. Häiriö siirrettiin toiselle puolelle ja kumpikin koira pystyi helposti jatkamaan kepin tökkimistä. Totta kai on mahdollista siedättää koira pienin askelin kepin puolella lähelle tulevaan häiriöön, mutta nopeampi tie on ensin häiritä rankasti toisella puolella ja kun koira sietää sen, kepin puolellekin on nopeampaa yleistää se.

Koiraa ei koskaan ikinä milloinkaan kannata sortua houkuttelemaan. Ei namilla eikä edes hokemalla sen nimeä ja anelemalla siltä huomiota. Jos ei kiinnosta, koira rauhallisesti autoon ja uusi yritys myöhemmin. Tai huomenna. Houkuttelu on aivan loputon suo ja lukemattomia ovat ne koirat, jotka on jääneet kiinni näkyvissä/haistettavissa olevaan palkkaan. Jos palkkaa ei ole esillä, koiraa ei voisi vähempää kiinnostaa. Samaan kategoriaan menee moni koekehässä lamaantuva koira. Kehän ulkopuolella koira vielä toimii, kehän sisällä lässähtää heti. Koirat oppii nopeasti, että siellä kokeessa sitä palkkaa ei koskaan tule, lisäksi ohjaajassa on varmasti jokin pieni ero, kun hän itse tietää, että nyt ei voi kaivaa sitä namia taskusta. Sen takia palkat pitäisi alusta asti olla mahdollisimman usein ja mahdollisimman nopeasti piilossa. On asioita, joissa niiden on oltava nopeuden takia esillä kädessä, esim. kosketuskeppi (nopea koira tikkaa viisi toistoa ennen kuin kaivat taskusta namin) ja korokkeella pyöriminen (koira ehtii liikkua väärään suuntaan namia odottaessaan). Pääasiassa kuitenkin aina taskussa. Treeniliivin taskun ja nyrkin välillä on vielä hyvänä vaihtoehtona kunnollinen namipussi (esim. tällainen), jonka saa tosi avoimeksi, jolloin nameja on helppo ottaa. Treeniliivin taskussa ne on kuitenkin aina vähän supussa, varsinkin jos pitää vielä taskussa pussia ja nami pitää kaivaa sieltä asti. Namipussi käy alkuvaiheen treeniin kaikkiin muihin asioihin, paitsi eteentuloon.

Kosketuskeppejä on myynnissä erilaisia. Yleisin malli on vaan aika huono, teleskooppivarsi on joo kiva, mutta itse pallo on tosi pieni ja tumma sävyltään ja koiran on hyvin hankalaa erottaa se varsinkin tummaa taustaa vasten. Jos siis koirasi tökkii kosketuskeppiä laittamalla kuonon varteen ja liu'uttamalla siitä alaspäin kunnes törmää palloon, syy on luultavasti vain se, että koiran on hankala erottaa palloa. Kunnollisen kosketuskepin saa parhaiten tekemällä itse. Alla vertailukuvat:

Oli taas ihan huippupäivä ja Sieni oli tosi hieno ja jaksoi loppuun asti lässähtämättä yhtään! Musta tuntuu, että nyt alan oikeasti vasta löytää tätä koiraa. Se ei muka jaksa kauheasti toistoja ja sen kanssa voi tehdä vaan tosi vähän, ja sitä pitää kiristää ruualla ja ties mitä kaikkea blaa blaa. Mullahan on hyvin motivoitunut ja paljon osaavakin koira! Elämä tuntuu jotenkin tosi paljon kevyemmältä nyt ja olen niin iloinen että löydettiin tämä koulutussuuntaus :)

-> Koirakoulu Leikkiinkutsun sivut
-> 1. kerran blogiteksti