Ei koskaan ei

Mikähän maailman mahti saa ihmisen ajamaan sunnuntaipäivänä 150km/suunta kun juuri ja juuri veden puolella olevaa pisaraa sataa taivaan täydeltä? Kolme tuntia kaatosateessa ja jääkylmä luita ja ytimiä myöten, eikä se oikeastaan sitten kuitenkaan tuntunut edes mitenkään tyhmältä? Mutta kyllä vaan taas voi arvostaa kotihallia, harvoin olenkaan enää treenannut näissä säissä tokoa ulkokentällä ;P Tänään siis alkoi Koirakoulu Leikkiinkutsun Motivaatiota operantisti -kurssi ja tämä oli osa 1./4. Tilasin itse kyseisen kurssin Tanjalta, tässä lainaus fb:stä: 

"Musta tuntuu, että elän jonkinlaista muutosten aikaa mun koiran koulutuksessa. Kyllä nää menetelmät on teoriassa tuttuja ja jotain on mudillekin käytetty, mutta niin on käytetty montaa muutakin, ja hetsaus, vaatiminen, paineesta intensiivisyyden hakeminen jne "perinteisemmät" toimii sille ja musta se on silloin hyvä tyyli. Sienelle ei vaan kerta kaikkiaan toimi, ei vaikka kuinka haluaisin ja vaikka musta tuntuisi vaikealta ja jopa vastenmieliseltä alkaa johonkin "naksutinkikkailuun". Fakta nyt vaan on, että esim. Sienen noudon kanssa on säädetty ihan hirveästi. Se palautti nuorena eteen, mutta se hajosi koska oli vähän hatarasti kokoon kasattu ennen ekoja avo-kokeita. Sitten sitä yritettiin korjata mm. perinteisellä "vino -> älä palkkaa vaan ota uudestaan kunnes tuo suoraan" -tyylillä. Kas ihmettä, koira ei tee kohta mitään, sitä ahdistaa ja mua ahdistaa ja koulutus on kamalaa. Vaihdettiin palautus suoraan sivulle ja se toimi alkukankeuden jälkeen hyvin, kunnes halusin kuitenkin pk-puolta varten opettaa sen eteen, Eihän se nyt jumaliste ole kuin yksi temppu ja jo on kumma jos en saa koiraa tajuamaan mitä tarkoitan! Tanja oli eka ihminen, joka sanoi, että Sienen osaamisella kriteerin rajana voi olla esim. 45 asteen vinous ja PALKAN SUUNNALLA korjataan koiran paikkaa. Tällaisen koiran kuitenkin pitää saada paljon palkkaa yrittämisestä jotta se jaksaa tehdä jotakin, ja jos koiralla ei ole käsitystä mikä se oikea paikka on, nillittäminen "vähän vino, tee uusi toisto, palkan saat vasta kun olet täydellisen hyvin" saati minkäänlainen "no perkele, tottele kun sanotaan!" ei johda mihinkään muuhun kuin koiran ahdistumiseen. No kas ihmettä jälleen, ei mennyt kauaa kun eteen tulot oli varsin hienoja eikä se mitään 45 astetta vinoja enää tosiaan tarjoa vaikka alkuun sai niistäkin paljon palkkaa ("sitä saa mitä vahvistetaan, eihän sellaisia voi palkata!"). Ja mikä huojentavinta, aiemmin edessä lässähtänyt epävarma koira pystyy nyt tarjoamaan skarppeja ja hyväryhtisiä eteen tuloja kun sillä on hyvä mieli yrittää. Viettipommiksi se ei toki edelleenkään muuttunut mutta omalla temperamentillaan se voi tehdä kivasti tai tosi surkeasti ja se kiva olisi se tavoite.

Ongelma on se, että mä en osaa lähestyä liikkeitä tuolla tavalla, eikä osaa mun täkäläiset treenikaveritkaan niin ihania ja kannustavia kuin muuten olettekin! Pyysin sitten täsmäkurssia Tanjalta ja sitä sain. Tällaisia koiria on pitkiksissä paljon ja tää suunnattiin niille (oma lehmä ojassa, haluisin tietysti katsella kanssakurssilaisina kaikista roduista mieluiten niitä)."

Kurssin ekalla kerralla käsiteltiin perustaidoista (= lähellä pysyminen, luopuminen, rauhoittuminen, kohdetyöskentely/kosketuskeppi) kosketuskeppiä ja lähellä pysymistä. No, osaahan mun koira tökkiä sitä palluraa ja kyllä se pysyy hallinnassa vaikka päästän sen vapaaksi, eh...? Etukäteen ilmoitin, että haluan tällä kurssilla katsoa kentälle menoja/oikean vireen löytämistä aloituksiin, seuraamisen kestoa ja käännöksiä sekä ylempien luokkien kaukokäskyjä (ne seisomisen sisältävät) jos jotain liikkeitä pitää nimetä.

Onpas tatti vihainen!

Autosta ottaminen tapahtuu niin, että koiralle annetaan lupa tulla ja kun sen kaikki neljä jalkaa on maassa, treeni alkaa heti. Tarvittaessa vilkkaan nuoren koiran voi ihan imuttaa nameilla ettei se ehdi alkaa säheltää ja toistaa kaikkea ei-toivottua. Sienellä kriteerinä on kontakti, josta "jes" ja namia kaivaessa liikutaan eteenpäin (haluttuun aloituspaikkaan), annetaan nami ja uudesta kontaktista sama. Tämä toimi joka kierroksella tänään tosi hyvin. Kun ollaan perillä, varsinainen treeni alkaa heti. Kysyin halleista ja muuten jos ei autoa saa ihan lähelle tai jostain syystä vaan voi aloittaa suoraan autolta, niin rauhoittumisen opettaminen (peitolle/häkkiin = kohde) ja erikseen joku "mene vaan" -vihje mikä tarkoittaa että ei kannata tarjota kontaktia vaan voi mennä nuuskimaan omiaan ja kävellä kuin lenkillä. Kontaktikävelyn/lähellä pysymisen voi myös laittaa vihjeelle, mutta koirat on aika hyviä erottamaan "tämä on kenttä" ja "nyt on treenit" ja käytös saisi olla automaatio. Sienen hallitreeneissä voin viedä koiran halliin kuten tähänkin asti, laittaa sen reunaan "käy siihen" ja sitten kun menen hakemaan koiraa, aloittaa siitä kun irroitan sen remmistään.

Ensimmäinen kierros tehtiin kosketuskeppiä. 3 x n. 1min toistot. Jokaisen sarjan jälkeen koira meni autoon pariksi minuutiksi pitämään pikku taukoa ja ohjaaja sai lisäohjeita. Kolmannen jälkeen tuli pidempi tauko eli kierros jatkui seuraavaan koiraan. Eka kierros tehtiin vain kuten on kotona tehty. Tässä namit saa olla kädessä. Sieni oli hieman hämillään vieraasta paikasta ja ihmisistä ja suoritti koko ajan hyvällä temmolla, mutta aavistuksen ehkä lytyssä. Toisella kierroksella Sientä häirittiin sen omalla raippakanalla, mistä se ei häiriintynyt lainkaan niin että olisi vilkaissut häiriöön, mutta ilme pysyi yhtä epävarmana. Kolmannella kerralla Tanja otti vinkuvan karvaisen patukan omasta varastostaan ja patukan läiskyttäminen tuntui Sienestä ehkä uhkaavalta, koska tästä se meni huonommaksi. Diagnoosi: koirallani on hirveä virheiden pelko ja se kammoaa mokaamista, se kyllä suorittaa koko ajan, mutta ilme saisi olla tosi paljon reippaampi. Häiriötreeneissä sitä on kielletty häiriön vilkaisemisesta, koska pitäähän sen tietää mikä on oikein ja mikä ei ole ja plaaplaa, näinhän "kaikki" ne jutut tekee. No, tämä toimiikin monelle koiralle, mutta näille tällaisille Sienen kaltaisille ei. Jatkossa Sienelle paljon kosketuskeppiä häiriössä, häiriö pitää mitoittaa oikein eli että koira kokee sen häiriönä mutta onnistuu silti enemmän kuin epäonnistuu. Häirikön pitää tietää mitä tekee, ja jos koira jää liikaa kiinni siihen, pitää osata lopettaa eli esim. jäädä paikoilleen mutta laittaa häiriölelu selän taakse niin ettei koira voi edes katsoa sinne päin nähdäkseen mikä siellä kädessä olisi. Toisaalta heti koiran vilkaistessa ei saa lopettaa, koska koiralla pitää olla mahis vilkaista mutta palata heti kohti ohjaajaa/kosketuskeppiä ja saada palkkaa sellaisesta valinnasta. Sienelle ei enää koskaan ikinä milloinkaan sanota "ei" tai edes nätisti ja neutraalisti mitään "oho". Se ei tartte minkäänlaista virheen signaalia. Häiriötä saa katsoa - verratkaa jos seisotte jossain ja takananne alkaa rämistä oikein kunnolla. Eikö tee mieli vilkaista? Jos se on ankarasti kielletty, eikö ala ahdistaa sen sijaan että vilkaisun tarve katoaisi? Jos nopeasti katsoo, niin voi todeta, että aha tollanen, ei se tuu päälle, jatketaan. Koira ja varsinkin Sieni saa epäonnistua ja sen täytyy oppia että se on ihan ok eikä se oikeastaan liikuta ketään (=minua) mitenkään. Itse siis vain seistään hiljaa ja odotetaan. Koiraa ei kielletä, ei yritetä pyytää tai houkutella takaisin hommiin, ei liikahdeta tai muuteta hengitysrytmiä että saataisiin autettua se jatkamaan kepin tökkimistä. Nyt tässä on se paikka, missä mun pitää kehittää itsehillintää ja alkaa meditoida. Sienelle kun ei tartte edes sanoa mitään, se huomaa jos mua yhtään alkaa ärsyttää tai edes ajattelen että älä nyt saakeli tuijota sinne vaan jatka töitäs jo. Ainoa mitä voi tehdä, jos koira jää reilusti kiinni johonkin häiriöön (tarkempi aikaraja jäi epäselväksi), on ottaa kosketuskeppi pois tarjolta eli viedä koiralta mahdollisuus palkkioon (negatiivinen rankaisu). Keppi siirretään selän taakse ja heti kun koira lakkaa tuijottamasta häiriötä ja kääntyy kohti ohjaajaa, se saa vahvisteeksi siitä kepin takaisin näköpiiriinsä ja mahdollisuuden uuteen toistoon.

Ruusa kepittelee, huom. kaatosade ja kuvat salamalla muovipussin alta otettuja tunnelman muistoja!

Kosketuskeppi on aivan lyömätön väline häiriöihin siedättämiseen (miksi ottaa koira perusasentoon ja tehdä häiriötreenejä siinä, ja pilata samalla "sivu" -käskyn merkitys kun koira mokailee ja kontakti katkeilee? Kosketuskepin tökkiminen jos menee vahingossa pilalle niin se ei harmita ketään läheskään niin kuin "oikean" liikkeen pilaaminen! Sitten kun koiralla on jo kokemusta, häiriötreenejä on toki syytä tehdä perusasennossakin, jos kokeeseen mielii. Mutta ei niitä kannata aloittaa siinä!). Lisäksi kosketuskeppi on myös loistava indikaattori koiran viretilalle, motivaatiolle ja keskittymiskyvylle. Jos koira ei jossain tilanteessa, esim. vieraalla kentällä vieraiden koirakoiden seassa, vaikka pysty keskittymään edes kepin tökkimiseen, on aivan turha kuvitella että seuraamisen treenaaminen olisi millään tavalla järkevää. Tällöin ei taaskaan pilattu "oikeaa" liikettä.

Lisäksi kosketuskeppi (tai yleisemmin perustaitojen yksi osa eli kohdetyöskentely, eli kepin lisäksi esim. koroke ja omaan häkkiin/pedille meno ja siellä pysyminen) on erinomainen väline opettaa koiralle kohteen käsite. Kohteen ymmärrystä tarvitaan monissa tokon ylempien luokkien liikkeissä, esim. ruutu, merkki ja ohjatun noudon kapulat on koiralle kohteita. Kohteita hyvin "ymmärtävä" koira on hyvä yleistämään itse ja tarjoaa helposti esim. kentällä olevaa merkkiä kohteeksi vaikkei juuri sellaista olisi koskaan nähnytkään. (Omista koiristani huomaa selvän eron, mudi on huomattavasti parempi tässä kuin Sieni, ja jos esim. alan naksuttelemaan jotain random temppua kuten kuonon tunkemista kenkään, mudi saattaa tehdä sen parilla toistolla tyyliin menee kengän luokse - kumartuu ja etenee siis nopeasti kun taas Sienen kanssa tarvii aloittaa ihan katsoo - lähestyy - menee luokse - kumartuu - jne -linjalla.)

Häiriötä. Sen sateen lisäksi...

Toisen kierroksen aiheena oli lähellä pysyminen 3x 1min. Lähellä pysyminen on pohja seuraamiselle ja liikkeiden väleille ja on myös hyvä indikaattori motivaatiosta (=koiraa kiinnostaa ohjaaja enemmän kuin mikään muu tarjolla oleva - jos ei, niin mitä järkeä treenata mitään?). Tässä harjoituksessa namit on ehdottomasti taskussa, ei kädessä valmiina. Alkuharjoitukset tehdään peruuttamalla. Koira ottaa oma-alotteisesti katsekontaktin ohjaajaan (kasvot ei välttämätön) -> ohjaaja sanoo "jes" ja alkaa peruuttaa reipasta vauhtia samalla namia taskusta kaivaen. Kun saa namin ulos taskusta, pysähdytään ja annetaan se koiralle. Koiran nielaistua alkaa uuden katsekontaktin odottelu ja sama toistuu, kannattaa kääntyä ennen kuin peruuttaa ulos kentältä. Käännös tehdään jessin jälkeen namia kaivettaessa. Kun tämä sujuu, peruuttamisen sijaan koiran ollessa edessä ohjaaja kääntyykin oikealle ja palkkaa koiran vasemmalla kädellä vasemmalla puolelle ja jatkaa tasaista liikettä eteen päin. Katsekontaktista taas palkka, liike ei lopu missään vaiheessa eikä myöskään juosta karkuun. Jos koira jää jälkeen namia syödessään, sitä voi vähän odotella. Tässäkin käännytään ennen kuin törmätään mihinkään :D Sieni teki kolme kierrosta, ekan peruuttamalla, tokassa alkuun peruutteluita ja sitten vaihdettiin lennosta eteenpäin ja vika taisi olla pelkkää eteenpäin kävelyä jos oikein muistan. Tämän treenin voi aloittaa heti kun koiran jalat ottaa maahan sen hypättyä autosta ulos, ja samaten lopettaa niin että vikalla toistolla vie koiran autoon. Haahuiluaikaa jää nolla sekuntia. Huomioita: kun namipussi meni ruttuun enkä saanut namia niin sujuvasti kuin siihen asti olin saanut ja oletin nytkin saavani, ja ajattelin hiljaa mielessäni että ei hitto nyt, koira reagoi siihen heti ilmeen lässähtämisellä. Lisäksi kun peruutettuani pysähdyn antamaan namin, se pitää antaa vasemmalla kädellä vähän ulospäin, ei ihan jalkojeni väliin keskelle minua niin että koira törmää muhun. Törmääminen oli kauheaa ja seuraavalla toistolla se oli varovaisempi.

Lähellä pysyminen on toinen loistava tapa siedättää koiraa häiriöihin, esim. perässä kävelevä liikkuri, käskytys jne. Ohjaaja ei ole antanut koiralle mitään käskyä eikä se suorita mitään oikeaa liikettä, joten jos se häiriintyy liikkurista tai reagoi valekäskyihin, ei minullakaan urpolla ole mitään syytä suuttua ja kokea tarvetta kieltää koiraa. Lisäksi vahvistetiheys on korkea ja koira saa paljon palkkaa oikein tekemisestä (vrt. koira jota seurautetaan kohti häiriötä, ja aina kun se vilkaisee sitä, ohjaaja toruu ja vie koiran alkuun yrittämään uudestaan. Koira ei välttämättä koskaan pääse siihen palkkaansa asti ja se alkaa vilkaista pois (rauhoitella) yhä aiemmin, eikä päästä enää edes lähelle koko häiriötä.) Jos koira on vielä uransa alussa tai on muusta syystä epäilys että se päättää valita mitä tahansa muuta kuin lähellä pysymisen, koira pidetään kytkettynä ja hihnalla/liinalla estetään mitään sanomatta väärät valinnat. Eli käytännössä koiralla on hihnan mitta mahdollista mennä kohti häiriötä, kun hihna kiristyy, koira usein luonnostaan viimeistään päättää kääntyä takaisin kohti ohjaajaa -> vaikka ei katsoisi silmiin, kontaktiksi riittää ohjaajaa päin kääntyminen eli palkataan ja palkan suunnalla ohjataan koiraa oikeaan toimintaan. Palkkaamisesta ylipäänsä, että ajoitus on 50% ja palkan suunta 50% lopputuloksesta. Yksi koira teki kohdetyöskentelyä eli korokealustalle menoa, ja siinä nähtiin hyvin havainnollistava esimerkki; koiran jäätyä haistelemaan maahan kuvitteellisesti (tai oikeasti) tippuneita namin murusia se palkattiin kerran ja palkan suunta oli reilusti kohti koroketta. Koira lähti siitä heti käyntiin ja tarjosi sujuvia alustaan kohdistuvia käytöksiä, ei todellakaan jäänyt haistelemaan lisää vaikka sitä "palkattiin haistelusta". Toki olisi voitu myös odottaa että koira joskus lopettaa haistelun ja ehkä muistaa mitä oltiin tekemässä, luultavasti vain lopputulos olisi ollut paljon huonompi. Toinen kikka noihin maan haisteluun juuttumisiin on siirtyä hieman. Jos esim. kosketuskeppiä tehdessä nami putoaa ja koira syö sen mutta jää silti etsimään mahdollisia lisänameja, tai koira vain luulee että jotain putosi, kannattaa siirtyä metri eri kohtaan niin se usein lakkaa ihan sillä kiusaamasta. Kun rutiinia on enemmän, koira on mahdollista ja ihan hyväkin siedättää tippuviin nameihin, mutta se ei ole vielä aloittelijoiden tärkein juttu.

Sienelle paljon myös lähellä pysymistä häirittynä ja mahdollisimman monessa eri paikassa ja tilanteessa, ja tämä tulee olemaan meidän treenien aloitusrutiini. Sehän on mahdollista tehdä kokeessakin juuri kehän ulkopuolella kun palkkaaminen on vielä sallittua.

Lime valitsee läheilyn.

Kolmannella kierroksella tehtiin uudestaan kosketuskeppiä häiriössä 3x 1min. Jäi häiritsemään se eka setti ja pyysin nyt jotain kevyempää häiriötä, että koiran ilmettä saataisiin ylöspäin. Puhuminen, lässyttäminen, silittäminen, kumartelu ja namipussilla houkuttelu taisi olla tän kerran teemat. Sieni teki paremmin kuin päivän ekassa setissä. Itse asiassa sen vire nousi niin reippaaksi, että se kokeili jossain kohtaa alkaa haukkua! Kyllä se välillä häiriötä vilkaisi, mutta jotenkin näissä sosiaalisen puolen jutuissa sen ilme on paljon reippaampi ja sen oli helpompaa olla itsevarma. Lopuksi Tanja tunki namipussinsa ihan kiinni kosketuskeppiin ja yritti lässyttää että ota vaan näitä kanssa, ja Sieni aivan liikuttavasti käänsi päätä niin että ei joutunut katsomaan Tanjan namipussia samalla kun kosketti keppiä poskella ja sai multa namin siitä. <3

Hau tuli väliin! (Katsokaa mun pellevaatteita :D)

Otettiin vielä neljäs kierros, vaikka epäilin, että koira alkaa olla sekä väsynyt että ähkyssä. Esim. labradoreissa on tiettävästi koiria, jotka syötyään hieman liikaa oksentaa ja ovat sitten valmiita aloittamaan treenin aivan kuin tyhjällä mahalla konsanaan. Suurimmalla osalla koirista kuitenkin mahan tilavuus asettaa ne rajat, ja luulen, että tää on voinut olla Sienenkin huonompiin treeneihin yksi syy. Ei sen tarvii olla edes mitenkään ääriähkyssä, riittää että sen maha vaan on täysi niin se ei enää henkisesti eikä fyysisesti koe tarvetta työskennellä lisää ruokaa saadakseen. Sieni kuitenkin oli edelleen oikein reipas, tällainen tyyli ottaa se autosta tuntui ainakin tän perusteella tosi sopivalta. Neljännen setin aiheena oli pyytämäni eteen tulot. Ekan kierroksen tein "sillä tavalla että koira varmasti onnistuu ja että mä näen mitä ootte tehty" eli namit käsissä peruutellen. Kerroin kokeilleeni jättöinä/kutsuina suoraan 5-6 askeleen jälkeen kylmiltään 15 askelta ja että ekan sivulle tulon jälkeen koira tuli toisella hienosti ja vauhdilla eteen, ja todettiin että tosiaan on siinä välissä ne kaikki muutkin askelmäärät ja moinen korotus oli aika epäreilu hyppäys etäisyydessä. Nyrkeissä olevat namit häiritsee koiraa, se kyttää vain niitä, joten toisella kierroksella laitettiin ne taskuun. Tänään Sieni jäi hieman normaalia väljemmäksi, mihin mahdollisesti oli syynä väsymyksen lisäksi vain lepattava kertakäyttösadetakin helma, joka oli juuri koiran edessä. Palkkaus kuitenkin yläviistosta "imemällä" koiraa vähän tiiviimmäksi, saa jopa nousta takajaloilleen. Koira on myös hieman ihmeellisesti vinossa takaa, yritin tätä aiemmin selittää netissä Tanjalle siinä onnistumatta, mutta nytpä näki :D. Takaosa on siis aavistuksen perusasentoon päin kallellaan, eli koiran oikealle. Mun mielestä se kuitenkin tekee liikkeestä istumisen ja pystyy tekemään paikalla istumisen 2min aivan suorassa, joten en usko, että tämä liittyy lonkkaan. Kai se muutenkin olisi sinne parempaan lonkkaan kallellaan eikä rötväisi huonomman päällä? Luultavasti perusasento on vaan niin vahva että takasieni kenottaa hieman sinne :D. Tähän vaikuttaa minusta koiran viretilakin, jos se on reippaampi, tulee usein hypähtämällä sen vikan askeleen ja silloin on suorassa. Nyt saatiin se tulemaan aivan suoraan kun käännyin 45 astetta omaan taakse-oikealle ja koiran piti tulla kulmassa. Näitäkin nyt kotona tällä kääntymistavalla ja palkan suunta muistaen.

Poskikosketus häiriötä väistäen.

Oli kyllä ihan loistava päivä, ja ekaa kertaa ikinä missään koulutuksessa mulla ei ollut sellainen olo, että hävettää jo valmiiksi ja tekee mieli selitellä että tää sitten on vaan tällainen huono koira. Kehitin tietenkin myös aikamoisen syyllisyyden. Sieni osaa paljon, mutta kaikkea sen tekemistä leimaa se epävarmuus ja virheen pelko. Sille ei olisi koskaan pitänyt sanoa "ei" saati olla sille vihainen "kyllä sen pitäisi jo osata, tottele kun sanotaan äläkä uhmaa siinä!". Sille ei olisi pitänyt huomauttaa millään tavalla, vaan antaa sen yrittää ja jättää virheet täysin huomioitta. Se puuttuminen ja "pitäähän sen tietää mikä on väärin" on vaan niin yleinen koulutustapa, ja toimii monelle koiralle, munkin tuolle ensimmäiselle... suhtauduin etukäteen aika varauksella, ja suhtaudun joissan jutuissa varmaan edelleen, vaikka olen kuullut ziljoona kertaa sen iskulauseen "positive is not permissive" ja ne vittuilusarjakuvat missä koira puree naapuria ja omistaja seisoo vieressä naksutin kädessä odottamassa että se lopettaa että voi naksauttaa sille. Tänäänkin käytettiin hihnoja ja liinoja ja oikeastaan kaikki kentällä tapahtuva oli vielä suuremmassa kontrollissa kuin monella muun tavan kouluttajalla on! Tarkoitan autosta ottoja ja takaisin viemisiä, haistelu, haahuilu ja karkailu estettiin jo silloin. Ainoa vaan se ero menetelmissä, eli pitääkö koiran kiinni ja estää sitä siten valitsemasta 100m päässä lenkkeilevää tätiä vai antaako sen olla irti ja valita lähteä juoksemaan mistä saa aimo selkäsaunan.

En myöskään kokenut missään vaiheessa sitä pelkäämääni ja monen, monen muunkin ennakkoluuloissaan pelkäämää totaalifriikkikukkahattu-aivopesua. Operantti lähestymistapa on todella erilainen kuin mitä perinteisissä piireissä käytetään, ja mä olen aina kokenut muutenkin olevani jossain siellä välissä. Pk-kentillä mua katsotaan kieroon kun olen liian kukkis sinne, ja aksaihmiset on kummallisia ja tokossa, no, tokossa oikeastaan on monen laista piipertäjää mutta suurimman osan sanavarastoon se "ei!!" ehdottomasti kuuluu. Mutta tällaiseen verrattuna olen silti hyvin "perinteinen" ja uuden tyylin omaksuminen vaatii varmasti toistoja ja oman rutiinin luomisen. Voi olla, että vähään aikaan ei kannata edes yrittää treenata kahta eri koiraa kahdella eri tyylillä samalla kertaa, joten katsotaan nyt mitä tuleman pitää. Ainakin olen hyvin toiveikas tulevaisuuden suhteen.

Vois sitä sunnuntain paskemminkin käyttää

PS. Koirakoulu Leikkiinkutsun demovideot kontaktihyppelystä (peruuttaen) ja lähellä pysymisestä Tanjan luvalla - jos joku haluaa alkaa treenata näitä tästä postauksesta inspiroituneena niin menee suuremmalla todennäköisyydellä oikein kun näkee ensin mallia :)