Lauantaina hakua. Yli kuukauden kesälomatauon jälkeen (no tehtiin me kerran yksi lyhyt treeni ja kerran ilmaisua) nyt omissa treeneissä kokeenomainen suoritus kiintorullalla, eli n. 100m matkalla kolme ukkoa, joiden sijainteja en tiennyt. Tuuli tuli takarajalta joskin ei ollut ainakaan koko aikaa kovinkaan kummoinen. Radalla oli umppari (roskis) ja sinne sai mennä tai olla menemättä, edellisellä koiralla oli ollut ukko siellä ja jos se olisi nyt tyhjä niin kansi auki. Pyysin, että ykkönen täysin kokeenomainen eli ei mitään palkkaa, kakkosella ruokaa ja kolmosella ruoka + pallo. Jos koira ohittaisi jonkun ukon, se saisi sitten jäädä. Ukot oli kokonaan piilossa, kasvotkin. Ykköselle näytölle apu että ukon kuullessa meidän olevan tulossa saisi alkaa kiljua koiran nimeä (olin yksin keskilinjalla joten puhelinta oli hankala käyttää), kolmoselle piti antaa radiopuhelimella käsky kiljua kun lähden näytölle mutta se unohtui. Ihan hyvin koira veti silti. Sille on tehty aina välillä noita apuja ja pitää tehdä vielä jatkossakin, haluaisin että sillä olisi vähän parempi ilme. Kyllä me mennään liina tiukalla mutta koiralla saattaa olla korvat luimussa ja se on jotenkin vähän sellanen epävarma siitä saako vetää.
Ja kyllä osasi taas jännittää! Varjelkoon sentään! Aloitin vasemmalta, oikealla oli kauhea ryteikkö. Vasemmallekaan ei nähnyt kovin hyvin, oli pienempää puskaa. Koira viipyi pistolla pitkään ja oli taas aika tuskaa miettiä kutsunko vai mitä ihmettä siellä mahtaa tapahtua. Yleensä kun se tyhjältä aika hyvin tulee pois joten ehkä se ei olekaan tyhjä, mutta mikä maksaa...? No, sieltä se sitten rullan kanssa tulikin, ja oli kestänyt siksi että koira oli ukolla (makaava) ottanut rullan heti mutta jäänyt ensin pyörimään sen selän taakse ja sitten mennyt hyppimään sen päälle rullaa koko ajan suussa pitäen (sikäli kun mm näki maastoverkon alta). Että tuota joo :D Oli sitten itse jossain vaiheessa tajunnut lähteä. Palkkaamattomuudesta ei ollut moksiskaan.
Kakkoselle lähti ryteikön läpi varsin kivasti ja tuli nopeasti itse pois. Olin edennyt ja niin teki koirakin eli tuli vinosti kolmiota, jee! Kolmosella meni tutkimaan umpparia ja taisi jonkun verran pyöriä, pääosin näkymättömissä, ja oli pitkät sekunnit odotella. Ehkä mä vähän osaan lukea sitä kuitenkin, koska jos se tekee noin niin sillä luultavasti on haju enkä kutsunut nytkään. Se ei vielä ainakaan tee kovin laajoja pistoja ja jos siellä ei ole ketään, se tulee ihan nätisti pois kutsumattakin, niin mikäli kestää, kannattaa antaa sen tehdä työnsä hoputtamatta. Rullan kanssa tuli sitten meinaan nytkin, mm oli tosi tiheän kuusikon keskellä pressun alla superhyvin piilossa. Rullan oli ottanut korrektisti. Kakkonen palkkasi ruualla.
Tämän jälkeen juotin koiraa keskilinjalla, uusi litteä muovipussipullo toimii hyvin ja koirakin halusi juoda. Minusta sillä meni tästä vähän ajatus sekaisin ja luuli ehkä että lopetettiin? Neloselle valmistellessa katsoi koko ajan eri suuntaan rataa eteenpäin. Vaikka pakotin pään suoraan, koirahan lähti just sinne mihin ajatus jäi kiinni ja kutsuin sen pois. Se oli jotenkin vähän luimussa mutta tuli. Uusinnalla meni suoraan ja teki hyvän ällän, ja kas ihmettä, eteni aika pitkälle ja tuli rullan kanssa. Sillä oli varmasti siis haju jo sillä ekalla ja olisi oikassut, mutta tulipas vahingossa hyvä suoran piston vaatiminen sokkotreenissäkin! Toisaalta nyt en tiedä olisko sen kuitenkin ollut parempi olla tottelematta koko kutsua ja oikoa suoraan jos hajulla jo oli? Näytölle ihan hyvin ja palkka oli mieluisa, keskilinjalle palattuamme koira kelli selällään pallonsa kanssa.
Tässä vielä yllä ollut kuvana:
 |
| Numerot on pistoja. |
Kyllä se 100m rata on kovin lyhyt! Olin pyytänyt joko 150m matkalle 4 ukkoa tai 100m matkalle 3. Yksi oli epävarma tulija eikä oltu varmoja montako treeneissä tänään on, siksi näin. Ihan hyvin olisi voinut levittää ne kolme 150m:lle tai neljä 200m:lle. Olisin halunnut päästä tekemään enemmän tyhjiä. Se vaan tuntuu niin suurelta, avoimen luokan rata, eihän me olla vielä mihinkään sellaiseen valmiita... mutta sitten metsässä kuitenkin se matka menee nopeasti eikä se nyt niin mahdottoman pitkältä tunnukaan.
***
***
Sunnuntaina oli Nastolassa pääosin holskuporukalla järkätty haku-, tottis- ja esinepäivä, johon pyydettiin vähän muunkinrotuisia mukaan. H lähti täältä mukaani jakamaan bensakuluja. Töppösen vein aamulla kaverille (kiitos vaan kun sain tuoda sen 7.15 sunnuntaiaamuna...!) ja hän oli palauttanut sen jättämälläni avaimella joskus kolmen aikaan kotiin. Olivat käyneet kahdesti ulkona, mudi oli jollekin murissut mutta ohjeillani oli pitänyt sen vaan lyhyellä remmillä ja kaikki jäi henkiin.
Meidän ryhmä aloitti kentällä (tottis + esineruutu). Sieni teki ekalla kierroksellaan ilmottautumisen, perusasennossa häiriköintiä josta jatkettiin henkilöryhmään ja luoksetulon henkilöryhmän läpi. Palkkasin namien lisäksi roadkill-oravalla, taisteli hyvin. Henkilöryhmän seuruu oli sellasta pälyilyä mutta muuten kaikki jees.
Tauon jälkeen esineruutuun, joka oli ihan tottiskentän takarajan takana olleen puskan jälkeen. Ruutu oli koemittainen ja muut ystävällisesti tallasi sen ja laittoi sinne näkemättäni vieraat esineet, joten se oli kuin kokeessa, ilman minun hajua. Ruudussa oli vasemman sivurajan suuntainen oja 5-10 vasemmasta sivurajasta ja etulinjan suuntainen oja 5m etulinjasta. Oikeasti ruutu kai alkoi vasta sen ojan jälkeen metsästä, mutta me aloitettiin tieltä, että saatiin se oja häiriöksi. Yksi koira teki ennen meitä ja sitten oli Sienen vuoro. Virittelyesine autolla, koira veti tottiskentän reunaa esineruutupaikkaan. Ilmoittautuminen ok. Olin tyhmänä katsonut edellisen koiran suorituksen ja tiesin, että oikeassa takakulmassa oli sen tuoma esine. Oikeasti olisin varmaan aloittanut siitä lähimmästä eli juuri oikeasta etukulmasta, siinä oli ihan hyvä baanakin koiran painella, mutta menin nyt sitten keskelle ruutua. Pyysin että kellottavat niin katsotaan riittääkö se viisi minsaa mihinkään. No, miten tää on ihan perinteinen kaava jo, että kun joku olisi katsomassa ja toivoisin saavani vinkkejä, koira ei esitä lainkaan niitä ongelmiaan? Puoli minuuttia ja esine oli mulla kädessä, taisi tuoda saman oik. takakulmasta. Eteni reippaasti ojan yli ja takarajalle ja siellä hetken tarkasteli ennen kuin osui esineelle. Miten helvetissä tämä voi olla tällaista? Onko sillä joku jakomielitauti? Miten se ei vaan välillä tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä?
Tauon jälkeen otettiin toinen setti tottista. Juoksutin koiraa ensin kahden ihmisen väliä vain lämppämielessä, sitten otettiin estenoudot. Tekniikka sai kehua ja koira tuntuikin ihan kivalta. Sitten yksi halusi vielä nähdä sen hypyn kun oli aiemmin ollut edessä eikä sivulla, ja laitoin namikupin. Jotain muuttui ja koira hyppäsi kosketushypyn, mitä se ei kyllä juuri koskaan tehnyt. Sattuiko sitä A:lla (vaikka se tuli aivan siististi)? Väsyikö se jo? Onhan se nyt toistoja tehnyt tekniikkatreeneissä ennenkin. Janita sanoi, että ehkä se lässähti siitä kun kapula (saalis) vaihtui ruokakuppiin, mutta kupillahan se tekniikkakin on aikoinaan opetettu. En mä ikinä tee estenoutoja kuin kerran jos ne onnistuu ja nytkin sitten vaan annettiin olla. Pitää sitten tehdä jotain jos ensi kerralla edelleen meinaa hypätä noin. Tehtiin myös muutama otos eteenmenoa, H vei koiran nähden pakasterasian ja jäi lähelle. Päällä yksi nami ja koiran mentyä itse maahan H meni avaamaan purkin mistä koira sai loput. Tämä on toiminut tosi hyvin ja ilme on palautunut kivaksi, nytkin oli ihan tosi reipas vauhti!
Ruokatauon jälkeen sitten hakuradalle. Vieras maasto ja vieraiden (=toisen ryhmän) tekemä rata niin tietääpähän jatkossa vähän paremmin tutustua siihen ennen kuin aloittaa :D Vasen puoli oli etukulmasta kalliota ja muuten sellaista koivikkoa, tosi erilaista kuin missä me treenataan normaalisti. Oikealla oli keskilinjan lähellä jotain random ryteikköä ja peremmällä hyvin avaraa sammalmetsää. Tottiskenttä oli vähän liian lähellä ja oikea etukulma oli ehkä vähän normaalia lähempänä, ettei koirat karkaa tottista tekevien luokse. Oli kyllä tosi hyvä häiriötreenikin, ja oli ilo huomata, että ei mun koiraa haitannut missään osa-alueessa muualta kuuluvat eri lajin äänet.
Olin suunnitellut Sienelle kuuden piston treenin, jossa etukulmat kiintorullailmaisuna eilisten ongelmien jälkeen (muuten olisi saanut olla kaikki suorapalkkoja) ja loput suorapalkkoja. Suoria pistoja ja avut norjalaisena sekämetsänä eli haettiin äänet 6 -> 1 ja aloitin lähettämään alusta. Oli neljä maalimiestä: 1, 2, 3&5 ja 4&6 eli ne suorapalkkaavat kuljettaisi koiraa laatikkopistolla ja passivoitumisen ja koiran lähtemisen jälkeen siirtyisivät seuraavaan piiloon. Ihan hyvä plääni, mutta koska se oikea etukulma oli niin lähellä sitä rataa ja koska muutenkin se oli jotenkin vähän vinksallaan, niin piilot 2 & 4 oli vain noin 15m päässä toisistaan. Äänet otettiin ja koira oli ihastuttavan jousilla, koira joka ei koskaan vingu, sanoi kerran kauhoisan "piiii...!" kun metsässä kovasti Sientä kaivattiin mutta lähtölupaa ei tullut. Pidin kevyesti valjaiden lenkistä, mutta se pysyi hallinnassa muutenkin, tärisi vain istuessaan.
Ykkönen kallion takana kivan erilaisessa piilossa, oli ottanut rullan hyvin ja näytöllekin veti reippaasti. Piti olla apua että mm kutsuu, mutta mä en kyllä kuullut mitään, tosin keskityin pysymään hengissä kun oli aika haastavaa taas juosta... krhm, se juokseminen on se ongelma, pitäisi oikeasti opetella kävelemään ja opettaa koirallekin ettei sinne tartte hengenhädässä vetää vaan tuntumalla meno riittäisi. Onpahan hinkattavaa talveksi. Näytöltä pois tullessa tulin melkein omia jälkiämme, koska pelkäsin että jos teen laatikkoa, törmätään valmiina olevaan kolmoseen.
Kakkoselle koira lähti vinoon rataa eteenpäin, olisi kannattanut lähettää vähän eri kohdasta ennen merkkiä, mistä olisin varmaan normaalisti laittanutkin mutta nyt vähän pelkäsin sitä tottiskenttää. Ja en tiedä olisiko sekään auttanut, koska nythän siellä oli ukot sekä kakkosella että nelosella ja koirapas meni suoraan neloselle. Sillä oli varmaan haju jo keskilinjalle koska ei se nyt yleensä ihan noin vinoon muuten lähtisi. Kakkonen sitten kutsuttiin pois.
Kolmoselle tuli kolme lähetystä, koira työskenteli taaksepäin (olisi pitänyt tehdä ykkösellä se laatikko, nyt sinen jäi tarkastamatonta aluetta? Mistä koira sen ymmärtää?) ja vaikka itse kääntyi eteenpäinkin, ei vaan löytänyt. Ei käynyt ihan tarpeeksi pitkällä, mm oli kuullut koiran liikkeet. Radalla oli umppareita vaikka kuinka hirveästi ja lähellä keskilinjaa olevaa se tässäkin tarkasteli, mutta eipäs koskenut rullaan. Lopulta pyydettiin kolmoselta uusi ääni, sitten löytyi. Tässä vaiheessa mä aloin olla jo ihan hermona. Ihan itse ryssin oman treenini, onneksi oli puhelimet ukoilla niin pystyi muuttamaan suunnitelmaa! Parasta koko treenissä oli se, että koiraa ei mun hermoilu haitannut lainkaan ja se teki kivalla asenteella vaikka radiopuhelinneuvottelujen aikana piti odottaa ja mulla varmaan nousi savu korvista. Juotin sitä kahdesti ja se suostuu juomaan tuosta uudesta litteästä pullosta, mikä on kiva taito. Aiemmin se on ollut huono juomaan kesken radan.
Neloselle, joka nyt sitten oli siis mennyt kutoselle, sanottiin ettei anna palloa vaan palkkaa vaan nameilla ja tulee koiran kanssa pois. Tämä meni kaiketi ok.
Vitoselle muistaakseni kanssa ihan hyvin, oli umpparissa ovi auki ja koira oli kuulemma hienosti työstänyt hajua, ja sinne sitten lompsittiin kaikki istumaan mättäille kun kehut alkoi kuulua. Mm palkkasi koiraa pitkään ja sitten kaikilla muillakin oli sille vielä nameja ja lopuksi pallo. Oli Sieninen joulu, näistä se tykkää :)
Jatkossa ei maalimiehiä valmiiksi noin lähekkäin. 2&4 olisi aivan hyvin voinut olla sama ihminen, mutta pitääkseni treenit mahdollisimman yksinkertaisina ajattelin että ihmiset muistaa paremmin jos toinen on se ilmaistava ja toinen suorapalkkaava ällää kuljettava. Ei tarvii muistaa niin hirveästi ohjeita. Lisäksi joku on joskus sanonut, että jos käytössä on tarpeeksi ukkoja, mielellään ei siirtyviä, koska koirasta voi olla aika tyhmää löytää aina sama tyyppi sieltä. En mä nyt tiedä osaako se ajatella, että ootko vähän urpo kun et tule jo pois vaan eksyt aina uudestaan, mutta on siinä ehkä vähän perää ja on jännempää löytää eri ihmisiä. Olisihan se voinut olla sama se kaikki 2&4&6 mutta kun halusin nyt käyttää vieraita hyväksi. No, muistaapahan taas ensi kerralla!
Olisin halunnut ampua heti aamulla ekana, jotta olisin nähnyt a) miten se reagoi ampumiseen vieraalla kentällä ja b) vaikuttaako ampuminen sitten seuraaviin suorituksiin. Koska paikalla oli kaksi ryhmää ja nuoria koiria, ampumisen järjestäminen niin että halukkaat saa viedä koiransa sen ajaksi kauas pois kuulomattomiin, ei oikein onnistunut. Sovittiin että ammutaan päivän päätteeksi niin halukkaat voi lähteä kotiin. No eihän me enää jaksettu ajatellakaan 8h treenipäivän jälkeen, parin tunnin kotimatkaa odotellessa mitään järkevää joten se nyt sitten jäi kokonaan. Lisäksi olisin voinut tehdä toisen kierroksen esineruutua jos ne ongelmat olisi vaikka nyt tulleet (vaikka normaalisti hyvä suoritus = ei tarvii enää tehdä. Tarvii? Eikö sen pitäis olla kivaa kuitenkin?), ja eteentuloa piti Tanjan kanssa katsoa mutta se unohtui aiemmin ja lopuksi ei vaan tosiaan enää jaksanut. No, ensi kerralla! En mä nyt ehkä saanut mitään uusia ajatuksia, mutta oli kiva päivä, mukavaa nähdä tuttuja ja Sieni teki suorastaan liian hyvin omat juttunsa! Lisäksi sain taas noottia siitä, että mulla on oikeasti ihan hyvä koira ja mä vähättelen ja epäilen sitä ihan turhaan. Jos se lukee puoletkaan niistä mun ajatuksista niin johan se vetää ranteet auki ja itkee itsensä iltaisin uneen vain siksi... H:n kanssa puhuttiin kotimatkalla enemmänkin siitä, että kun ottaa koiran, sitä pitäisi rakastaa ihan ehdoitta ja ottaa se sellaisena millaisen persoonan sattuu saamaan. Jos mun rotuvalinta ei kohdannut mun tarpeita, kunnianhimoa ja tavotteita niin ei se nyt sen koiran vika ainakaan mitenkään päin ole.
En mä tiedä. Ehkä pahinta on just se, että se on niin ailahtelevainen. Parhaimmillaanhan se on ihan näpsäkkä koira mutta sitten kun on välillä niitä kauheita hetkiä. Niitä ei monikaan tästä porukasta ole koskaan ollut todistamassa, mutta minä kyllä olen ja ne on ihan totisinta totta eikä mun vähättelyä tai mielikuvitusta...
-> kaikki mun kameralla otetut kuvat
Meidän ryhmä aloitti kentällä (tottis + esineruutu). Sieni teki ekalla kierroksellaan ilmottautumisen, perusasennossa häiriköintiä josta jatkettiin henkilöryhmään ja luoksetulon henkilöryhmän läpi. Palkkasin namien lisäksi roadkill-oravalla, taisteli hyvin. Henkilöryhmän seuruu oli sellasta pälyilyä mutta muuten kaikki jees.
 |
| (c) Hannu Majavan puhelin |
 |
| (c) Hannu Majavan puhelin |
Tauon jälkeen esineruutuun, joka oli ihan tottiskentän takarajan takana olleen puskan jälkeen. Ruutu oli koemittainen ja muut ystävällisesti tallasi sen ja laittoi sinne näkemättäni vieraat esineet, joten se oli kuin kokeessa, ilman minun hajua. Ruudussa oli vasemman sivurajan suuntainen oja 5-10 vasemmasta sivurajasta ja etulinjan suuntainen oja 5m etulinjasta. Oikeasti ruutu kai alkoi vasta sen ojan jälkeen metsästä, mutta me aloitettiin tieltä, että saatiin se oja häiriöksi. Yksi koira teki ennen meitä ja sitten oli Sienen vuoro. Virittelyesine autolla, koira veti tottiskentän reunaa esineruutupaikkaan. Ilmoittautuminen ok. Olin tyhmänä katsonut edellisen koiran suorituksen ja tiesin, että oikeassa takakulmassa oli sen tuoma esine. Oikeasti olisin varmaan aloittanut siitä lähimmästä eli juuri oikeasta etukulmasta, siinä oli ihan hyvä baanakin koiran painella, mutta menin nyt sitten keskelle ruutua. Pyysin että kellottavat niin katsotaan riittääkö se viisi minsaa mihinkään. No, miten tää on ihan perinteinen kaava jo, että kun joku olisi katsomassa ja toivoisin saavani vinkkejä, koira ei esitä lainkaan niitä ongelmiaan? Puoli minuuttia ja esine oli mulla kädessä, taisi tuoda saman oik. takakulmasta. Eteni reippaasti ojan yli ja takarajalle ja siellä hetken tarkasteli ennen kuin osui esineelle. Miten helvetissä tämä voi olla tällaista? Onko sillä joku jakomielitauti? Miten se ei vaan välillä tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä?
Tauon jälkeen otettiin toinen setti tottista. Juoksutin koiraa ensin kahden ihmisen väliä vain lämppämielessä, sitten otettiin estenoudot. Tekniikka sai kehua ja koira tuntuikin ihan kivalta. Sitten yksi halusi vielä nähdä sen hypyn kun oli aiemmin ollut edessä eikä sivulla, ja laitoin namikupin. Jotain muuttui ja koira hyppäsi kosketushypyn, mitä se ei kyllä juuri koskaan tehnyt. Sattuiko sitä A:lla (vaikka se tuli aivan siististi)? Väsyikö se jo? Onhan se nyt toistoja tehnyt tekniikkatreeneissä ennenkin. Janita sanoi, että ehkä se lässähti siitä kun kapula (saalis) vaihtui ruokakuppiin, mutta kupillahan se tekniikkakin on aikoinaan opetettu. En mä ikinä tee estenoutoja kuin kerran jos ne onnistuu ja nytkin sitten vaan annettiin olla. Pitää sitten tehdä jotain jos ensi kerralla edelleen meinaa hypätä noin. Tehtiin myös muutama otos eteenmenoa, H vei koiran nähden pakasterasian ja jäi lähelle. Päällä yksi nami ja koiran mentyä itse maahan H meni avaamaan purkin mistä koira sai loput. Tämä on toiminut tosi hyvin ja ilme on palautunut kivaksi, nytkin oli ihan tosi reipas vauhti!
tottiskuvat (c) ainakin Janita, Anne ja Hannu mun kameralla
Ruokatauon jälkeen sitten hakuradalle. Vieras maasto ja vieraiden (=toisen ryhmän) tekemä rata niin tietääpähän jatkossa vähän paremmin tutustua siihen ennen kuin aloittaa :D Vasen puoli oli etukulmasta kalliota ja muuten sellaista koivikkoa, tosi erilaista kuin missä me treenataan normaalisti. Oikealla oli keskilinjan lähellä jotain random ryteikköä ja peremmällä hyvin avaraa sammalmetsää. Tottiskenttä oli vähän liian lähellä ja oikea etukulma oli ehkä vähän normaalia lähempänä, ettei koirat karkaa tottista tekevien luokse. Oli kyllä tosi hyvä häiriötreenikin, ja oli ilo huomata, että ei mun koiraa haitannut missään osa-alueessa muualta kuuluvat eri lajin äänet.
Olin suunnitellut Sienelle kuuden piston treenin, jossa etukulmat kiintorullailmaisuna eilisten ongelmien jälkeen (muuten olisi saanut olla kaikki suorapalkkoja) ja loput suorapalkkoja. Suoria pistoja ja avut norjalaisena sekämetsänä eli haettiin äänet 6 -> 1 ja aloitin lähettämään alusta. Oli neljä maalimiestä: 1, 2, 3&5 ja 4&6 eli ne suorapalkkaavat kuljettaisi koiraa laatikkopistolla ja passivoitumisen ja koiran lähtemisen jälkeen siirtyisivät seuraavaan piiloon. Ihan hyvä plääni, mutta koska se oikea etukulma oli niin lähellä sitä rataa ja koska muutenkin se oli jotenkin vähän vinksallaan, niin piilot 2 & 4 oli vain noin 15m päässä toisistaan. Äänet otettiin ja koira oli ihastuttavan jousilla, koira joka ei koskaan vingu, sanoi kerran kauhoisan "piiii...!" kun metsässä kovasti Sientä kaivattiin mutta lähtölupaa ei tullut. Pidin kevyesti valjaiden lenkistä, mutta se pysyi hallinnassa muutenkin, tärisi vain istuessaan.
Ykkönen kallion takana kivan erilaisessa piilossa, oli ottanut rullan hyvin ja näytöllekin veti reippaasti. Piti olla apua että mm kutsuu, mutta mä en kyllä kuullut mitään, tosin keskityin pysymään hengissä kun oli aika haastavaa taas juosta... krhm, se juokseminen on se ongelma, pitäisi oikeasti opetella kävelemään ja opettaa koirallekin ettei sinne tartte hengenhädässä vetää vaan tuntumalla meno riittäisi. Onpahan hinkattavaa talveksi. Näytöltä pois tullessa tulin melkein omia jälkiämme, koska pelkäsin että jos teen laatikkoa, törmätään valmiina olevaan kolmoseen.
Kakkoselle koira lähti vinoon rataa eteenpäin, olisi kannattanut lähettää vähän eri kohdasta ennen merkkiä, mistä olisin varmaan normaalisti laittanutkin mutta nyt vähän pelkäsin sitä tottiskenttää. Ja en tiedä olisiko sekään auttanut, koska nythän siellä oli ukot sekä kakkosella että nelosella ja koirapas meni suoraan neloselle. Sillä oli varmaan haju jo keskilinjalle koska ei se nyt yleensä ihan noin vinoon muuten lähtisi. Kakkonen sitten kutsuttiin pois.
Kolmoselle tuli kolme lähetystä, koira työskenteli taaksepäin (olisi pitänyt tehdä ykkösellä se laatikko, nyt sinen jäi tarkastamatonta aluetta? Mistä koira sen ymmärtää?) ja vaikka itse kääntyi eteenpäinkin, ei vaan löytänyt. Ei käynyt ihan tarpeeksi pitkällä, mm oli kuullut koiran liikkeet. Radalla oli umppareita vaikka kuinka hirveästi ja lähellä keskilinjaa olevaa se tässäkin tarkasteli, mutta eipäs koskenut rullaan. Lopulta pyydettiin kolmoselta uusi ääni, sitten löytyi. Tässä vaiheessa mä aloin olla jo ihan hermona. Ihan itse ryssin oman treenini, onneksi oli puhelimet ukoilla niin pystyi muuttamaan suunnitelmaa! Parasta koko treenissä oli se, että koiraa ei mun hermoilu haitannut lainkaan ja se teki kivalla asenteella vaikka radiopuhelinneuvottelujen aikana piti odottaa ja mulla varmaan nousi savu korvista. Juotin sitä kahdesti ja se suostuu juomaan tuosta uudesta litteästä pullosta, mikä on kiva taito. Aiemmin se on ollut huono juomaan kesken radan.
Neloselle, joka nyt sitten oli siis mennyt kutoselle, sanottiin ettei anna palloa vaan palkkaa vaan nameilla ja tulee koiran kanssa pois. Tämä meni kaiketi ok.
Vitoselle muistaakseni kanssa ihan hyvin, oli umpparissa ovi auki ja koira oli kuulemma hienosti työstänyt hajua, ja sinne sitten lompsittiin kaikki istumaan mättäille kun kehut alkoi kuulua. Mm palkkasi koiraa pitkään ja sitten kaikilla muillakin oli sille vielä nameja ja lopuksi pallo. Oli Sieninen joulu, näistä se tykkää :)
Jatkossa ei maalimiehiä valmiiksi noin lähekkäin. 2&4 olisi aivan hyvin voinut olla sama ihminen, mutta pitääkseni treenit mahdollisimman yksinkertaisina ajattelin että ihmiset muistaa paremmin jos toinen on se ilmaistava ja toinen suorapalkkaava ällää kuljettava. Ei tarvii muistaa niin hirveästi ohjeita. Lisäksi joku on joskus sanonut, että jos käytössä on tarpeeksi ukkoja, mielellään ei siirtyviä, koska koirasta voi olla aika tyhmää löytää aina sama tyyppi sieltä. En mä nyt tiedä osaako se ajatella, että ootko vähän urpo kun et tule jo pois vaan eksyt aina uudestaan, mutta on siinä ehkä vähän perää ja on jännempää löytää eri ihmisiä. Olisihan se voinut olla sama se kaikki 2&4&6 mutta kun halusin nyt käyttää vieraita hyväksi. No, muistaapahan taas ensi kerralla!
Olisin halunnut ampua heti aamulla ekana, jotta olisin nähnyt a) miten se reagoi ampumiseen vieraalla kentällä ja b) vaikuttaako ampuminen sitten seuraaviin suorituksiin. Koska paikalla oli kaksi ryhmää ja nuoria koiria, ampumisen järjestäminen niin että halukkaat saa viedä koiransa sen ajaksi kauas pois kuulomattomiin, ei oikein onnistunut. Sovittiin että ammutaan päivän päätteeksi niin halukkaat voi lähteä kotiin. No eihän me enää jaksettu ajatellakaan 8h treenipäivän jälkeen, parin tunnin kotimatkaa odotellessa mitään järkevää joten se nyt sitten jäi kokonaan. Lisäksi olisin voinut tehdä toisen kierroksen esineruutua jos ne ongelmat olisi vaikka nyt tulleet (vaikka normaalisti hyvä suoritus = ei tarvii enää tehdä. Tarvii? Eikö sen pitäis olla kivaa kuitenkin?), ja eteentuloa piti Tanjan kanssa katsoa mutta se unohtui aiemmin ja lopuksi ei vaan tosiaan enää jaksanut. No, ensi kerralla! En mä nyt ehkä saanut mitään uusia ajatuksia, mutta oli kiva päivä, mukavaa nähdä tuttuja ja Sieni teki suorastaan liian hyvin omat juttunsa! Lisäksi sain taas noottia siitä, että mulla on oikeasti ihan hyvä koira ja mä vähättelen ja epäilen sitä ihan turhaan. Jos se lukee puoletkaan niistä mun ajatuksista niin johan se vetää ranteet auki ja itkee itsensä iltaisin uneen vain siksi... H:n kanssa puhuttiin kotimatkalla enemmänkin siitä, että kun ottaa koiran, sitä pitäisi rakastaa ihan ehdoitta ja ottaa se sellaisena millaisen persoonan sattuu saamaan. Jos mun rotuvalinta ei kohdannut mun tarpeita, kunnianhimoa ja tavotteita niin ei se nyt sen koiran vika ainakaan mitenkään päin ole.
En mä tiedä. Ehkä pahinta on just se, että se on niin ailahtelevainen. Parhaimmillaanhan se on ihan näpsäkkä koira mutta sitten kun on välillä niitä kauheita hetkiä. Niitä ei monikaan tästä porukasta ole koskaan ollut todistamassa, mutta minä kyllä olen ja ne on ihan totisinta totta eikä mun vähättelyä tai mielikuvitusta...
-> kaikki mun kameralla otetut kuvat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tulevat näkyviin hyväksymisen jälkeen! Jos tulevat, eli nimettömiä/yhteystiedottomia kommentteja ei julkaista. Sinä tiedät kuka minä olen ja minäkin haluan tietää kuka sinä olet, tai muuten me ei tällä kanavalla keskustella :)