Kohtuullisen pieni tyttö

Tämä osa on kirjoitettu viikkoa ennen testiä:

Sienen luonnetesti lähenee. En tiennyt valitsemastani paikasta tai tuomareista mitään, mutta näin äkkilähdöissä ilmoituksen vapaista paikoista ja aika ja maantieteellinen sijainti sopi muihin tärkeämpiin suunnitelmiini, niin päätin, että saa kelvata. Jälkeen päin kuulin, että kyseessä on sisätila. Öö, mitenköhän ne meinaa ampua siellä...? Sisätilahan jossain määrin varmasti vaikuttaa myös tulokseen, esim. voisin kuvitella että vaikkapa hyvin vilkkaita koiria auttaa keskittymään oleelliseen, kun häiriöt on muuten minimissä, ei ole katseltavia lehmiä eikä kustavia ruohotupsuja. Toisaalta jokainen testipaikka on erilainen ja jotkut nyt on muutenkin suojaisampia kuin toiset.

No, samapa se, mulle kun aivan herttaisen yhdentekevää mitä se saa sieltä. Mudin testin aikoina vuonna 2011 arvostin testiä vielä paljon enemmän kuin nykyään. Testipaikkoja on tosiaan hyvin erilaisia; kuulin vähän aikaa sitten, että jossain on niin ahdasta että jokainen laite kerätään pois ennen seuraavaa osakoetta. Jos mudin testissä mudia suuresti järkyttänyt kelkka olisi viety pois näkyvistä, mudi tuskin olisi pälyillyt sitä lainkaan niin paljon kuin nyt teki, kääntynyt ammuttaessakin vielä katsomaan kelkkaa "ei vittu, vieläkö se alkaa liikkua?!" ja siten myöskään tuskin saanut arviota "pehmeä". Mudin testiä leimasi myös jumalaton helle, ja me oltiin tultu perjantaiaamuna Helsinkiin ja oltiin koko päivä porukoiden kanssa Suomenlinnassa tai jossain. Pe-la yön mudi oli porukoilla mun kanssa yötä, mikä on tuttu paikka, mutta silti kaukana omasta kodista. Lauantaina testissä se oli jo valmiiksi väsynyt ja helle verotti entisestään. Mitä enemmän olen katsonut testejä videolta, sen vähemmän uskon enää niihin. Tuomarit on vain ihmisiä ja ihminen arvioimassa eläintä ei koskaan ole mitään eksaktia, täsmällistä, numeroitavissa olevia reaktioita, jotka olisi vertailukelpoisia keskenään. Luonnetesti on siis ehdottomasti vain kahden ihmisen arvio koirasta sinä päivänä niissä olosuhteissa, ei jumalan sana. Mutta on se tyhjää parempi ja ne ääripäät pitäisi kyllä erottua sieltä, varsinkin ne jotka floppaa täysin ja esim. koko testi joudutaan keskeyttämään.

Sienellä ei tietysti ole enää mitään jalostussuunnitelmia, mutta kyllä mulle aina on ollut selvää, että haluan senkin testata. Se tosin piti säästää vasta pk-koularin jälkeen, koska holskut tarvitsee joko hyväksytyn luonnetestin tai alokasluokan koularin tullakseen muotovalioksi. Se yksi sertikin vielä puuttuu, mutta Sienen piti valioitua pk-tuloksella. No, tämä nyt sattui sopimaan aikatauluihin niin ihan sama. Ja onhan mahdollista hei että se hylätään :D

Sanoin, että mulle on aivan sama millaisen tuloksen se saa. Osaltaan onkin, testi ei muuta koiraa, vaan se on täsmälleen sama rakas piski ennen ja jälkeen sen puolituntisen arvioinnin. Vaikka se saisi kuinka huonon arvioin, ei se koira siitä huonoksi muuttunut, vaan ihan saman eläimen kanssa menen kotiin. Totta kai silti olisi kivaa, jos se saisi hyvän arvion. Toisaalta musta olisi kauhean lohdullista, jos sen pisteissä olisi toivomisen varaa. Sehän vain todistaisi että mun työn osuus on suurempi kun olen päässyt sen kanssa näinkin pitkälle. :D No mutta oikeasti, Sienen kannalta pisteillä ei ole väliä, mutta mua kiinnostaa eniten ne hyökkäysosuudet ja ylipäänsä onko se sitten kuitenkaan ihan niin pieni ja nössö kuin miltä usein vaikuttaa ja millaisena sitä on pennusta pitäen pidetty ja mihin muottiin se on kasvatettu.

Tein mudille vastaavan arvion ennen sen testiä ja tässä nyt myös ennakkoon mun näkemys Sienestä (oranssilla). Sieni on mielestäni hyvin kohtuullinen koira:

Toimintakyky (kerroin 15) 
# +3 suuri
# +2 hyvä
# +1 kohtuullinen
# -1 pieni
# -2 riittämätön
# -3 toimintakyvytön

Terävyys (kerroin 1)
# +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
# +2 suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
# +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
# -1 pieni jäljelle jäävin hyökkäyshaluin
# -2 kohtuullinen jäljelle jäävin hyökkäyshaluin
# -3 suuri jäljelle jäävin hyökkäyshaluin

Puolustushalu (kerroin 1)
# +3 kohtuullinen, hillitty
# +2 suuri, hillitty
# +1 pieni
# -1 haluton
# -2 erittäin suuri
# -3 hillitsemätön

Taisteluhalu (kerroin 10) 
# +3 suuri
# +2 kohtuullinen
# +1 erittäin suuri
# -1 pieni
# -2 riittämätön
# -3 haluton

Hermorakenne (kerroin 35)
# +3 tasapainoinen ja varma
# +2 tasapainoinen
# +1 hieman rauhaton
# -1 vähän hermostunut
# -2 hermostunut
# -3 erittäin hermostunut

Temperamentti (kerroin 15)
# +3 vilkas
# +2 kohtuullisen vilkas
# +1 erittäin vilkas
# -1a häiritsevän vilkas
# -1b hieman välinpitämätön
# -1c impulsiivinen
# -2 välinpitämätön
# -3 apaattinen

Kovuus (kerroin 8)
# +3 kohtuullisen kova
# +2 kova
# +1 hieman pehmeä
# -1 erittäin kova
# -2 pehmeä
# -3 erittäin pehmeä

Luoksepäästävyys (kerroin 15)
# +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
# +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
# +2b luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
# +1 mielistelevä
# -1 selvästi pidättyväinen
# -2 hyökkäävä
# -3 salakavala

Laukauspelottomuus
# +++ laukausvarma
# ++ laukauskokematon
# + paukkuärtyisä
# - laukausaltis
# --- laukausarka

Arvioni tuotti 174 pistettä. Jännää nähdä kuinka samaa mieltä tuomarit tulevat olemaan. Taistelutahto (leikissä ehkä pieni, mutta "tsemppaamishalussa" läpi testin selvästi suurempi?) ja laukauspelottomuus (kuormitettuna voisi vaikka reagoidakin, vaikka arjessa ei?) mietitytti eniten. Lisäksi mun mielestä Sieni on jotenkin selvästi mudia "tasapainoisempi" tai reaktioissaan "itsevarmempi", ei siis näyttävämpi tai voimakkaampi tai mitään sellaista, mutta kuitenkin. En vaan osaa sanoa onko se hermorakennetta vai toimintakykyä vai mitä, ja onko sitä kuitenkaan niin paljoa enempää, että se riittäisi yhtä pykälää parempaan arvosanaan, niin heitin Sienellekin nuo perus ykköset.

***

Tämä osa on kirjoitettu testin jälkeen:

Boldattuna yllä Sienen saamat tulokset, loppupisteitä tuli +155 +++. Testi oli ulkona ja mielestäni tuomarit Reijo Hynynen ja Tapio Knuutinen olivat osaavia, joskin testi ja loppupalaute tuntui menevän paljon nopeammin kuin mudilla. Ehkä aika on kullannut muistoni, ja mudia piti paljon enemmän palautella osioiden väleissäkin. Sieni sai aivan reaktioidensa mukaiset arviot. Oma arvioni heittää varmaan siksi, että en ollut osannut ajatella kuormituksen vaikutusta. Sieni selvästi hyytyi loppua kohti ja olin varmaan miettinyt vain yksittäisiä osakokeita, en kaikkea kokonaisuutena. Vilkkaus oli kuulemma varsin lähellä +3 vilkasta. Suurin yllätys minulle oli se, että se puolusti vain minua, itseään (yksin ollessaan) ei lainkaan. Se leikki tosi hyvin ja ekaa kertaa koskaan kyllä myös murisi ihmisen kanssa leikkiessään, mikä oli tosi hassun kuuloista. Kyselee tosi paljon minulta, luottaa että suojelen sitä kaikelta ja tuomarin sanoin "ehtii joka välissä tuijotella sinua palvoen". Selvitti kaiken nopeammin ja vähemmällä kuormalla kuin mudi. Pimeässä huoneessa vähän meinasi hyytyä ja tartti apuja, siellä oli kolme haaraa ja se kävi katsomassa ne kaksi väärää eikä sitten meinannut enää uskoa että olen siellä missään. Ampuminen tehtiin kolmesti varmaan koska alkuhaastattelussa sanoin, että seuraamisessa on ollut ongelmia paukkujen kanssa vaikka muuten ei reagoikaan.

Kyllä mulle lopputuloksena jäi vähän paha mieli. Nyt olen meinaan vihdoin täysin varma siitä, että Sieni tekee kaikkensa minun vuokseni ja luottaa minuun aivan poskettomasti, ja meidän harrastusongelmat johtuu siitä, että en ole osannut kertoa sille mitä tarkoitan. Miten väärin niitä ongelmia on välillä yritetty ratkoa. Mua myös alkoi tosissaan ahdistaa se millaisena jumalana se mua pitää, en mä ole sen arvoinen...

Videot:
-tervehtiminen ja leikki
-kelkka
-hyökkäys mun kanssa
-haalari
-tynnyri
-hyökkäys yksin seinässä
-ampuminen

Videolta purettu loppupalaute, kursiivit on mun vastaukset:

"-Tuliko ohjaajalle yllätyksiä?

-Ehkä vähän se pimeä huone, odotin että se tulee reippaammin, mutta siinä varmaan näkyi se, että se oli jo kerännyt vähän kuormaa siihen mennessä.. ja eikö se käynyt siellä sivuhaarassa vähän pyörähtämässä ja sitten sillä tuli vähän sellanen "ei hitto, ei se ole täällä"?

-Kävi, kävi.. ja sitten tässä näkyi tässä testin kuluessa vähän sitä, että kun sä olet aika paljon touhunnut sen kanssa, niin se välillä kysyy sinulta ja sitten välillä katsoi sinua ihaillen, että mulla on rohkea ja hyvä äiti. Ei koirassakaan mitään vikaa ole, mutta sen näki että sinä olet paljon sen kanssa touhunnut ja se sinulta herkästi kysyy lupaa kun joutuu omillansa toimimaan. Ei siinä mitään.

Laukausvarmaksi merkittiin koira. Se oli varmaan se kun sillä oli jonkin verran sitä kuormaa päällä, niin se siihen ensimmäiseen liikkeessä olevaan laukaukseen reagoi, jonka takia ammuttiin kolme, mutta tuota niin, eihän siinä ollut sitten loppupelissä mitään että ne ei aiheuttaneet reaktiota.. laukausvarma.

Luoksepäästävyydessä ei mitään ongelmaa, hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin kaikin puolin koira, joka tilanteessa. Jopa silloin kun oli oltu sille pahana tai sitten hyvänä niin aina yhtä iloisesti ja reippaasti se otti vastaan.

Kovuus/pehmeys, elikä tuota niin, tarkoittaa koiran muistia, kuinka hyvä ja huono se muisti on. Tällä pikkasen on sitä muistia, mutta ei se haittaa sen menoa missään, mutta se pikkasen tahmasi tuolla pimeässä ja tuohan oli oikein malliesimerkki tuo haalari kun mentiin uudelleen siitä, kohtelias loiva kaarros. Sama juttu kun kelkan jälkeen palattiin takaisin niin ei se niitä niinkun enää pelännyt tai arastellut mutta kuitenkin muisti että ne on vähän ollut epämiellyttäviä niin kohteliaasti vähän kiersi. Elikä hieman pehmeä, mutta ei niin paljon että se haittaisi mitään ja luultavasti koulutuksessa ihan hyvä että kaikkea ei tartte ihan niin kovimman kautta opettaa.

Temperamentti, koiran mielen vilkkaus, miten se suuntautuu näihin meidän antamiin ärsykkeisiin ja miten suuntautuneita sen reaktiot on. Erikoiskokeena tuo tynnyri, siinä oli hyvin sellainen että pikkuisen askel ensin kun alkoi räminä kuulua selän takaa, niin askel ensin piteni ja sitten kohtuullisen rauhallisesti katsoo mikä sieltä tulee, sellainen virkamiesmäinen ote oli siinä hommassa. Se ei ihan yllä siihen, siinä ei ollut niin paljon sitä säpäkkyyttä että se olisi siihen puhtaan vilkkaaseen yltänyt, mutta kohtuullisen vilkas.

Ja niin kuin ite sanoitkin sitä tossa pimeessä huoneessa, pikkusen keräsi tavaraa päänuppiinsa mukaan tässä testin aikana, ja tuotaniin, kyllä se sitä pikkusen teki. Ei niin paljo, että se olisi näkynyt tavallaan hermostuneisina oireina, kuolana tai vapinana tai muuna, mutta sitten loppupeleissä kun oltiin aika pitkällä eli tossa seinällä, niin silloin se osoitti selvästi sen että hyvin varhaisessa vaiheessa että nyt minulla ei oo mukavaa. Että se pikkuisen muistelee näitä asioita ja se ei pysty ihan kokonaan purkamaan, mutta plussan hermot, +1 hieman rauhaton. Ei siinä mitään, hyvät arkihermot ja niitten kanssa kyllä pärjää.

Taisteluhalu. Sehän on tälle koiralle se moottori. Ja sitä sä varmaan käytät kun sä leikillä sitä palkkaat.. etkö sä palkannut?

-No palkkaan, mutta mun mielestä se ei aina ihan hirveän hyvin palkkaannu sillä..?

-No joo, mutta se on opetettavissa, ja kyllä sitä sieltä löytyy. Se minun kanssa rupesi kuitenkin keppiä vääntämään. Hirveestihän se ei uhkaa kestänyt, mutta halusi tulla uudelleen ja jatkaa sitä hommaa, ei se niinkun vaikka mä annoin sille uhkaa, tuijottelin, niin se silloin löysäsi, mutta sitten taas kun jatkettiin niin kyllä se siihen lähti mukaan ja taisteli sitten tuossa puolustuksessakin pikkasen kelkkaa vastaan.. että ei siinä, kyllä sillä on ihan kohtuullinen taistelutahto ja kyllä sillä on sitä moottoria siellä olemassa.

Puolustus, se oli aika lailla näyttävä, ja ääntäkin löytyi, mutta kyllä se suhteellisen varhaisessa vaiheessa sitten meni sinun taakse ja tässä tuli sitten just se esiin, että mamma.. mulla on hyvä mamma ja kyllä se kuitenkin tuon hyökkääjän hoitaa, että se jäi näillä näytöillä pieneen. Että jos olis otettu tonne kohtuulliseen niin se olis pitänyt pikkusen varhaisemmassa vaiheessa ottaa topakammin vastaan ja pysyä enempi tässä sinun sivu- tai etupuolella. Mutta näillä näytöillä se on pieni.

Terävyys, sillon oli sitten vähän jo sitä kuormaa siellä ja mammakaan ei ollut lähellä, niin se kyllä totesi että en minä enää tässä vaiheessa rupea antamaan vastinetta sille hyökkääjälle, että jos se tulee aggressiivisesti minua kohti niin en minä vastaa siihen, vaan mieluummin luotan siihen että ei se tule päälle asti. Niinkun ei tullutkaan. Mutta sekin on hyvä siinä, että vaikka sillä oli kuormaa päällä, niin sitten kun mä siinä jo sitä taputtelin, niin olishan se voinut sitten kostaa minulle... mutta ei se halunnut tehdä sitäkään, vaan se oli ihan yhtä ystävällinen ja avoin koko ajan. Terävyys on pieni ilman jäljelle jääviä hyökkäyshaluja. Ja se on tärkeintä että sillä ei ole mitään hampaankolossa.

Sitten meillä on tämä toimintakyky. Kelkka, senhän se selvitti kohtuullisen mallikkaasti, kun se katsoi että mamma pysyy tuossa niin minäkin pysyn, niin kyllä mää sitten varmaan kun mammakin uskaltaa olla tässä niin minäkin uskallan, ja se selvitti sen ihan kohtuullisen hyvin. Mutta sitten se rupes vähän jarraamaan tuolla pimeessä. Siellä sitten oli vähän aikaa konseptit sekaisin, että ei oikein tahtonut rohkeus riittää lähteä menemään omaehtoisesti, siinä pikkusen tultiin tuomarit mukana ja vähän näytettiin valoa ja jeesattiin, mutta kuitenkin plussalla toimintakyky, +1 kohtuullinen. Kyllä sillä sitä omaehtoistakin on, mutta sillä ehkä on nyt se, että se pikkasen matala jos sä oot paljon sitä treenannut ja pitänyt käskyn alla, niin se ei ehkä sinun kanssa sitä ilmennä niin hyvin kuin mitä sitä saattaisi löytyä."

Kuvat (c) Sanna, kiitos!