Hakukoulutus ja aivojen sulaminen

Viime viikolla osallistuimme Hanna Oravan hakukoulutukseen. Kouluttaja oli mukava ja osaava ja voin suositella. Itse päivän, tai kirjaimellisesti arki-illan anti jäi vähän laihaksi, mulla olisi ollut enemmänkin yleisiä kysymyksiä mutta viidelle koiralle kaksi kierrosta + kouluttajan koira arki-iltana = aika vaan loppuu kesken. Minulla ei ollut mitään varsinasta ongelmaa mielessä ja treenin aiheena olikin vain kysyä tekeekö Sieni riittävän suoria pistoja ja eteneekö se riittävän hyvin.

Lämpöä oli ihan riittävästi vaikkei mikään superhelle ollutkaan. Ensimmäiselle kierrokselle kaikki suunnitteli lyhyet treenit, ja Sieni teki ykkösen tyhjänä, kakkosen kiintorullailmaisuna ja kolmosella suorapalkka. Ykköselle eteni ehkä 40m, sitten oikaisi hieman ja eteni ihan ok, joskin aika lyhyen laatikon. Kakkosella ei ihmeitä, kolmoselle tuli kaksi lähetystä ja se silti pyöri siellä helvetin pitkään kun ei vaan onnistunut löytämään. Olisi kannattanut olla junnaamatta ja ottaa tyhjänä ja jatkaa siitä, Hannasta ei kannata jäädä jumiin siihen, että jos siellä on ukko niin se on nostettava ja sitten laittaa koiran sata kertaa. Sienikin teki ihan ok piston jo ekalla mutta ei vaan löytänyt, niin tyhmää sitten laittaa uudestaan. Ei sitä kokeessakaan tiedä niin parempi opettaa että jos koira tekee huonon piston, se korjataan, mutta jos se tekee ok piston eikä vain löydä syystä tai toisesta niin jatketaan eteenpäin.

No, palaute "sä olet varmaan tokoharrastaja...?" nauratti ensin mutta eiköhän siinä totuuden siemen ollut - eli nillitän hieman liikaa ja Sieni oli aivan riittävän kelvollinen. Hanna ei olisi edes kokeessa korjannut sitä ykkösen pistoa.

Toiselle kierroksella norjalaista sekametsää äänillä 4-3-2-1 ja lähetykset alusta päin, 5 ja 6 valmiina suorina pistoina. Ja joo, saa sen nössönkin koiran karkailemaan, olin käskenyt sen istua mutta se karkasi silti kahdesti eri kerroilla kun metsä huusi "Sieniiiiii!". En kyllä ala roikkua valjaissa vaan se saa luvan odottaa lupaa, pitää vaan nyt olla vähän varustautunut paremmin kun edelleen se tulee vähän yllärinä ja koira ehtii jo jonkun matkaa mennä ennen kuin tajuan huutaa että takaisin sieltä.

Hanna tekisi Sienelle edelleen suoria pistoja joko avuin tai valmiilla ukoilla (tai siis ilmeisesti sekaisin), samoin ällää kannattaa vahvistaa esim. juuri siirtyvällä haamulla kuten ollaan tehty. Mutta jos se ei mene täydellisesti niin ei siitä kannata ottaa murhetta, ei sen kuulukaan olla tokoviilausta. Mutta aivan on koevalmis tämän perusteella.

Sitten random huomioita joista en muista enää puoliakaan, mutta edes jokunen taas muistutukseksi:

-meidän 50m on kyllä aika nafti, voisi yrittää tallata 70m niin se olisi ehkä oikeasti 55-60m... samoin keskilinjalla lähetyskohdat liian lähekkäin. Ei saisi jäädä tarkastamatonta aluetta väleihin, mutta jotta koira oppii etenemään, ohjaaja saisi liikkua alussa keskilinjalla oikeasti 40m. Meillä se väli on ihan max 20m niin ihme että ne tekee aika huonoja laatikoita...

-sm-tason kilpailijoiden ryhmässäkin suorat pistot on perusasia, jota ylläpidettävä koko koiran uran ajan. Ei pysy yllä kenelläkään itsestään ja turha luulla että "pitäisihän sen jo osata" niin että ne voisi unohtaa treenattavien asioiden listalta!

-piiloille ei mennä suoraan lähetyskohdasta, vaan kierretään

-palkkaus koiran mukaan, koiran on pidettävä enemmän löytämisestä kuin etsimisestä ja maalimiehen tehtävä on palvella koiraa jos se niin haluaa. Esim. Hannan bordercollie palkkaantuu tosi kummallisella leikillä mutta se on sen oikeus :)

-toko ei ole hakua ja löytäminen on oleellisempaa kuin etsiminen; työskentelyn osuus 40/170p ja löydettyjen maalihenkilöiden 100/170p. Täydellinen risteily ilman ainuttakaan löytöä = 0p. Turhasta ei siis kannata nillittää ja ohjaajan suora ei ole välttämättä sama kuin koiran suora. Vakavampi virhe, jos koira lähtee suoraan mutta kääntyy 0-40m edettyään esim. poikkitallauksille, tällainen pisto uusitaan. Jos koira sen sijaa  lähtee alusta asti vähän eri kulmassa ohjaajan miettimään reittiin nähden, mutta etenee suoraan valitsemaansa väylää pitkin, uusiminen on aina tapauskohtaista ja koiran voi olla hankala ymmärtää syytä (koska sen silmät vaan on eri tasalla ja se tuskin muutenkaan hahmottaa metsää kuten ohjaaja).

-tyhjät opetetaan ennen kiintorullaa valeiden välttämiseksi ja koiralla oltava rutiinia "metsästä on ok tulla myös ilman rullaa tai löytöä" ennen kuin kiintorullaa kannattaa edes harkita

***

Viime viikko oltiin mökillä nauttimassa helteistä ja kävin sieltä käsin töissä, ja hakukoulutuksen lisäksi mitään tämän järkevämpää ei todellakaan tehty:

PS. Tai no vepeä leikittiin, Sieni sai viedä mut kumiveneessä rantaan ja hyvin muuten osaa viedä vaikka mä olen kyydissä ja annan sille patukan ja sanoin "rantaan!". Taidan opettaa sille tämän käskyn oikeasti.

PPS. Ihanaa kun on kesä. Ei haittaa että aivot sulaa.