L vs. §, arvatkaa kumpi voitti!

Torstaina oman porukan hakutreenit. Oli sattumalta ylimääräinen henkilö messissä katsomassa ja mulla kamera autossa, niin lykkäsin sen hänelle. Valitettavasti se sää siitä koko ajan pimeni ja mun laitteet ei vaan kuvaa ziljoonaa juoksevia koiria metsän siimeksessä jos on yhtään suttuinen päivä, mutta tässä nyt muutama vähiten hirveä ja eniten pelastamismuokkauksia kokenut kuva. Yllä fb-versio ja tekstin seassa nuo samat pikkukuvat erillisinä. Kirkas sää wanted.

Sienen kanssa ensimmäinen kerta merkkaamattomalla radalla, aloin harjoittelemaan siis koiran pistottamista sen tekemisten mukaan. Kyllä vaan oli yllättävän vaikeaa keskittyä seuraamaan sen etenemistä, liikkumaan keskilinjalla ja uutena asiana painamaan mieleensä mistä kohtaa se tuli pois edelliseltä pistolta, jotta tietää mistä se kannattaa laittaa seuraavan kerran samalle puolelle. Koiraa ei siis laiteta takaisin alueelle, jonka se on jo tarkastanut, se on usein koirasta tyhmää "miksi mun pitää mennä tonne kun olen käynyt siellä jo" ja aivan tarpeetonta ja kokeessa aikaa ja jaksamista tuhraantuu, mutta liian kauaskaan ei pidä edetä, ettei jää liian isoa tarkastamatonta aluetta, mikä taas helposti aiheuttaa taaksepäin työskentelyä kun koira aivan oikein haluaa mennä katsomaan sinne missä se ei ole vielä käynyt, ja pahimmillaan sinnehän jää ukko. Pistojen ideaalit välit on karkeasti määriteltynä 20-50m koiran jaksamisesta ja nenänkäyttökyvystä, maastosta, tuulesta ja tähtien asennosta riippuen. No unohtakaa tuo viimeinen, mutta siltä minusta vielä tuntuu.

Teoriassa asiahan on hyvin yksinkertainen, tässä kuvassa on esimerkki koeradan pistotuksesta. Mutta kun mennään metsään, mun koira ei todellakaan tee tuollaista kaunista tasaista kuviota ja mun ongelma on nyt se, etten tiedä kuinka symmetriseen kuviointiin pitäisi pyrkiäkään. Ihan oikea ongelma on kyllä se, että torstaina jouduin korjaamaan liki jokaisen piston. Rata oli varmaan jotain 80-100m pitkä, tosin alkoi oikealta ja vasen etukulma oli limittäin vasta jossain 20m kauempana. Oikealla n. 20m etukulmasta ja 30m syvyydessä oli maakuoppa, missä oli eka ukko. Vasemmalla tuli yksi tyhjä (ei karannut valmiille ukolle vaan tuli itse pois!), oikealle yksi tyhjä, vasemmalta nosti ukon joka oli varmaan n. 40 metrissä vas. etukulmasta, sitten oikealla oli suorapalkka mutta sinnekin tuli kaksi lähetystä kun ekalla teki ihme 10m homopiston. Kaikissa uusituissa ongelma oli se, että koira ei edennyt riittävän suoraan ja kääntyi (poikkitallauksille?) liian aikaisin, jossain 40 metrissä. Nyt se pääosin eteni hyvin, mutta kääntyi vähän liian aikaisin. Meitä oli 5 ihmistä tallaamassa rataa, joten tallausjäljethän menee n. 10m välein jos alue on 50m syvä. Kyllähän se haju toki siitä leviää, mutta jäin silti miettimään, mistä koira tietää koska se on alueen rajalla, ellei se mene selvästi yli ja huomaa olevan tallaamattomalla? Eli tavallaan kun se juoksee suoraan ja menee 4 poikkitallausjäljen yli, ja päättää kääntyä sillä nelosella, vaikka 10m peremmällä olisi vielä viides ja viimeinen. Luulen, että se kyllä haistoi ettei siellä ole ketään, mutta tässä vaiheessa tämä alkaa olla jo sellaista etten tiedä miten puuttua. Mistä mä näen sen kaiken ryteikön läpi onko se oikeasti kääntynyt liian aikaisin? Huudanko mä sen silloin takaisin ja laitan uudestaan? Keskilinjalta vai siitä missä se kääntyi liian aikaisin? Entä jos se olikin ihan riittävän lähellä sivurajaa mutta se näytti keskilinjalta erilaiselta? Mikä on riittävän lähellä? Lisäksi kun kyseessä on Sieni, pitää haussakin kaikesta motivaatiosta huolimatta muistaa, että järjetöntä simputtamista ja korjaamista se ei sitten vaan kestä. Ja onko sillä väliä? Konttisen, jonka leirillä olin toukokuussa, mielestä on. Kärnän, jonka leireillä olen kahdesti aiemmin ollut, mielestä ei varmasti ainakaan niin suuresti ole. Mielessäni on välkkynyt Kärnän sanat: jos koira löytää kaikki ukot, sille on pakko antaa työskentelystä vähintään tyydyttävä, joka taitaa olla jotain luokkaa 20/40p (työskentelyn osa on siis 40p). Työskentelystä on siis "tyylipisteitä" jaossa vaan se 20p/koko henkilöetsinnän 170p, eikä sitä kannata sen takia ylikorostaa. Ainakaan meidän tapauksessa, kun emme missään nimessä tavoittele sm-tasoa. Sienelle riittää kolmostulos maasto 150p, tottis 70p, jolla saa koularit.

Kävin etsimässä ja siellä ei ollut ketään! (c) Tarja Parkkinen

Torstain treeneissä vaikeinta oli siis katsoa koiran etenemistä ja päättää tekeekö se riittävän hyvin vai pitääkö uusia, ja ehtiä sitten liikkua keskilinjalla ja muka katsoa vielä seuraavan piston paikka valmiiksi. En ehtinyt, tai edes muistanut, ja kävelin aina keskilinjaa eteenpäin kun koira jo palasi. Pitäisi olla valmiina selkä koiraa kohti, naama seuraavaa pistoa kohti, paikoillaan odottamassa. No, ei se pilalle mennyt! Noin muuten se merkkien puuttuminen ei mitenkään ihan hirveästi sitten häirinnytkään. En mä nyt kovin tarkkaan ehinyt miettiä mistä lähetän ja tuleeko sopivat välimatkat, ja tiesin etukulman ukon ja toisen olin pyytänyt jonnekin lähelle takarajaa hyvin piiloon ja vikan sitten oikeaan takakulmaan vasta kun ollaan kakkosella näytöllä. Ei siis tarvinnut esim. siellä vasemmalla alussa tai oikealla keskellä oikeasti miettiä lainkaan jääkö sinne joku ja miten tiuhasti pitää pistottaa että alue oikeasti varmasti tulisi katsotuksi.

Hallinnassa näytöltä keskilinjalle, huomatkaa muikea ilme! (c) Tarja Parkkinen

Mutta oikeasti nyt varmaan olisi seuraavaksi ohjelmassa ylisyviä 60-70m suoria pistoja. Mietin ihan hajunhakua, tai sitten kaistaleita. Joka tapauksessa en halua apuja ukoilta, koska kyllähän se silloin juoksee vaikka vinkuintiaan kun sieltä on joku huudellut, mutta ei se siitä ehkä kauheasti opi kuitenkaan sitä syvyyttä tai kerkiä ajatella matkalla. Lisäksi meillä edelleen on se ikuisuusongelma niistä ällistä. Eihän niitä koskaan ole kovin perusteellisesti opetettu, välillä ne näyttää silti onnistuvan paremmin ja välillä, kuten viikko sitten, ei edes apujen kanssa tapahtunut läheskään sitä mitä tavoiteltiin. En siis vaan osaa. Haluaisin myös tehdä Sienelle jonkun sellaisen jäljillä provosointiharjoituksen, mitä esim. Niemisen kirjassa on esitelty. Se ihan varmasti lähtisi jäljille ja sitten vaan junnataan kunnes menee suoraan yli hyvin piilossa olevalle, kaukaa kiertäneelle ukolle. Sellaisen se varmasti kestäisi kun itse muistaisin pysyä rauhallisena ja hyväntuulisena sillä kymmenennelläkin lähetyksellä...

Pennun kolmas hakutreeni, tästä se alkaa! (c) Tarja Parkkinen

Torstain maapiilolla se oli onnistunut sen päällä olevasta kompostikehikosta ja pressusta huolimatta tunkeutumaan piiloon pussaamaan ukkoa ennen kiintorullan ottoa. Toinen löytö oli pressun alla ja sinne oli kurkannut kanssa, tosin nyt sentään pussaamatta, ja näyttänyt kuulemma "tosi ihanalta" kun niin pätevästi otti rullan. :D Sinänsä tosi kiva, että se tarkastaa kunnolla eikä nappaa rullaa liian aikaisin, maakuopalla vähän pelkäsin että malttaako tarkentaa varsinkaan jos ei heti tajua sitä, vai ottaako jo hajusta. Mutta ei sen nyt tartteisi ihan liiveihin uida!

***

Hakupäivän kamat näyttäisi olevan kasassa!

Sunnuntaiksi oli sovittu holskuporukan kanssa hakutreenit Lahteen meille ventovieraaseen paikkaan. Oli hauskaa nähdä sekä vanhoja että uusia tuttuja, se juuri oli mun motiivi, kun tämän järjestin. Sienelle suunniteltiin kokeenomainen alokasluokan rata hieman muunnellen: kahden ukon sijaan sieltä 100m radalta nostettiin kaikki kolme, yksi oli sovittu umppariin ja kaksi muuten peitetyksi, kaikki palkkasi näytöllä. En osallistunut alueen tallaamiseen. En usko, että mun haju alueella on Sienelle mikään merkityksellinen juttu, mutta oleellisempaa tässä onkin kuulemma se, että ohjaaja ei ole nähnyt maastoa etukäteen ja pystynyt miettimään tallatessa pistotusta. Varmaan ihan totta ja se olikin sitten ihan kamalaa, korostan, ka-ma-laa :D Voi taivas, että voi jännittää! En tiennyt, että porukat tallaa 200m radan ja kuvittelin että se on aika paljon nopeampaa, joten olin myös aivan liian aikaisin sovitulla odotuspaikalla venaamassa. Tallauksen ääniä kuului sitten siihen ja Sieni siinä kivasti heitti volttia, kokeili haukkua, kiljua ja vinkua, söi ruohoa, makasi, istui, seisoi ja poukkoili jne. Otin siltä välillä kiintorullan pois kaulasta, kun pelkäsin, että se kokeilee sitäkin, josko sen tuomalla pääsisi jo hommiin. Odotettiin varmaan liki puoli tuntia, ja, no, tulipahan kerrankin harjoiteltua sitäkin kun ei sitä treeneissä koskaan tehdä. Sitten kun vihdoin huudettiin "seuraava!" niin Sieni kiskaisi niin että olin lentää turvalleni, kitooos hei!

Alue oli vasemmalle tosi avaraa ja hieman ylöspäin nousevaa rinnettä, oikealle oli samanlaista hyvää näkyvyyttä n. 30m asti, sitten siinä meni oja noin sivurajan suuntaisesti hieman keskilinjaa lähestyen koko matkalla ja ojan takana oli enempi vähempi hirveä ryteikkö. Ryteikkö läheni keskilinjaa niin että jossain 50m kohdalla näkyvyyttä ei ollut lainkaan ja ryteikkö alkoi heti keskilinjalta. 80-90m kohdalla ryteikkö loppui ja metsä oli taas varsin selvää. Odotuspaikassa ollessamme kuullut äänet oli ilmeisesti tulleet radan oikealta puolelta, ja meinasin ensin siksi lähettää sinne kun arvelin että koiralla on kovempi imu sinne puolelle. Ei tuullut juuri mistään ja oli hyvin sateinen päivä. Päätin kuitenkin laittaa ensin vasempaan, se näytti helpommalta puolelta ja arvelin että oikealle ryteikköön joutuu ehkä uusimaan piston että menee perille asti. Vasemmalle näppärä suora pisto, kääntyi ja eteni ihan hyvin jonkun ehkä 15-20m ja lähti tulemaan itse pois. Muistin olla liikkumatta keskilinjalla. Lähetin sitten oikealle ja meni muistaakseni ihan hyvin suoraan ja ainakin sen ojan yli. Tässä vaiheessa mä aloin jo työskentelemään koiran puolesta, eli päätin, että koska vasemmalla ei ollut ollut ukkoa niin oikealla olisi oltava. Etenin vähän matkaa ja yllätys olikin suuri kun koira tulla pulpahti ilman rullaa takaisin. Jotenkin se vaan näytti tosi oudolta eikä tullut vauhdilla luokse kuten tyhjiltä tulee, vaan jäi himmailemaan ja ravisti pari metriä ennen minua. Se ravistaa aika usein kun on tuonut rullan ja irroittanut ennen kuin kytken sen näyttöliinaan, joten näppäränä minäpäs sanoin että menes uudestaan katsomaan ja lähetin sen vinosti etukulmaan siitä missä oltiin. Hyvin lähti, odotin niillä sijoilla ja sieltähän se tuli rullan kanssa. Ei tullut mieleenkään että se olisi tuonut sen painostuksesta, olin varma, että ukko siellä on. Ja niin olikin, koira vei näytölle umppariin joka oli n. 10m etukulmasta. Vähän epäröi maahan menoa joten en tiedä eikö se ollut ihan varma, eli oliko se käynyt piilolla mutta rulla jäänyt jostain syystä ottamatta? Se oli kyllä ihan tavan roskis mitä se on ennen nähnyt kanssa, en kyllä muista onko kiintorullan kanssa täysin kiinni olevaa roskista. Tai sitten rulla oli tippunut ojan yli hypätessä tms, kukaan ei nyt tiedä kun umpparista ei mitään tietysti nähnyt. Mutta mikä peliliike, tätä voi kutsua tiimityöksi ja mä todella osasin lukea sitä koiraa :)

Palattiin keskilinjalle ja pistin koiran vasemmalle, ja siellä se näkyi jotain pomppivan ja rullan kanssa tuli takaisinkin. Näytölle lähdettiin hyvin, mutta sateesta liukas liina märissä käsissä oli mission impossible ja se lipesi mun kädestä vain noin parikymmentä metriä edettyämme. Nyt on korkea aika hankkia oikea liina, tuo on todella huono. No näytöllä koira sitten kanssa kerkesi talloa ukkoa, se oli pienessä matalassa laakeassa kuopassa maastonvärisen pressun alla ja koira tarkasti sitä vaan vähän turhan huolella... hallintaan tuli hyvin tässäkin ja sai palkan. Keskilinjalle paluut meni kanssa nätisti, kehuin kyllä jonkun kerran matkalla, mutta kai niin voi kokeessakin tehdä?

Sitten seuraava oikealle, sitten vasen, en muista tuliko yhdet vai kahdet per puoli. Aika tiuhaan mä taisin pistottaa, oli niin vaikea arvioida matkaa ja muistaa mistä se on jo tullut. Sitten kysyin, miten takaraja on merkattu, ja ihmiset siinä keskilinjalla alkoi ääneen miettiä että niin mites se olikaan ja onkohan se jo toi seuraava merkki, ja siinä vaiheessa ajattelin että koira on mennyt siitä kohdalta molemmilla puolilla keskilinjaa ja ei vittu, johonkin on jäänyt ukko, mihin mä sen nyt enää laitan, nyt sanotte missä se on koska tää on ihan kamalaa... no sitten ne totesikin, että ei se olekaan vielä se seuraava merkki vaan vasta selvempi merkki jossain parikymmentä metriä taaempana. No huh, koira taisi just olla oikealla ja etenin keskilinjaa, ja kutsuin sitä kun se pullahti ryteikötä lähemmäs ja jäi siihen jotain pyörimään. Kutsuin uudestaan, mutta koirapa sitten ottikin rullan ja tuli sen kanssa. Tässä vaiheessa ekana kyllä oli mielessä, että nytkö se tekee jonkun valeen ja mitä ihmettä, mutta niin vaan vei näytölle 10m keskilinjasta olevan valtavan risukasan toiselle puolelle ja siellähän olikin pressun alla täti lähipiilossa! Aika kiva källi, ei tullut mieleenkään! Tässä sitten tuli päivän toinen suurin virhe, eli näytöllä maahan mentyään koira ei malttanut odottaa tuomarin "maalimies voi nousta" -kommenttia vaan otti rullan uudestaan suuhun (??) ja tuli sivulle eli ilmeisesti ennakoi hallintaa. Sitten se tiputti rullan ja jäi istumaan sivulle, ja mä odotin josko se tajuaisi mennä itse takas näytölle. Tai sitten se päätti uudelleen ilmaista kun mitään ei heti tapahtunut? En tiedä paljonko tällaisesta menee pisteitä ja tuomari sitten sanoi että mm voi palkata, en kyllä olisi ehkä halunnut että se menee niin mutta meni jo. Joka tapauksessa ei varmasti tarvii juuri treeneissä ottaa hallintaan, mutta sellaista voisi tehdä että mm ei palkkaa heti vaan koiran täytyy malttaa maata siinä hyvänkin aikaa tekemättä mitään muuta. Nyt se ei sentään alkanut haukkua umpparille kuten taannoin treeneissä teki, kun palkka ei heti tullutkaan.

Tähän meni aikaa 11min, joten eiköhän se alokasluokan kaksi ukkoa olisi käytettävissä olevassa 10 minuutissa noussut kevyesti. Palkkaukset ja se ekan umpparin tuplalähetys vei varmasti usean minuutin yhteensä. Sieni oli hieno, se teki pääosin tarpeeksi syviä pistoja ja työskenteli eteenpäin, en uusinut muuta kuin sen etukulman lähetyksen. Mäkin selvisin hengissä mutta kamalaa se kyllä oli, ei voi jännittää missään oikeassa kokeessa enää yhtään enempää!

Pidettiin ekan kierroksen jälkeen tauko ja grillattiin makkaraa nuotiolla kaatosateessa. Toisella kierroksella mietittiin Sienen L-pistoja ja etenemistä ja kyllä se kai ihmisten mielestä nyt aivan riittävän hyvin teki, mä olen luullut että sen pitää tehdä vielä hienompia laatikoita, mutta ei tarvii. Ajattelin jotain helppoa ja motivoivaa ja älliin ei ollut oikein muita ideoita kuin mitä me ollaan jo käytetty, niin otettiin pitkästä aikaa Sienelle norjalainen sekametsä. Pointtina pelkät syvät suorat pistot. Ääniavut "sieniii!" haettiin järkässä 4-3-2-1 ja lähetin koiran sitten päinvastaisesti alusta aloittaen. Nelosella en ollut käskenyt koiran istua tai odottaa, se vain seisoi mun vierellä, ja kun metsästä kiljaistiin "Sieniiiii!" niin koirahan ampaisi sinne :D Rääkäisin takaisin eikä se edes tullut ekalla! Lopuilla sitten muistin sanoa "istu" ennen kuin ääni tuli, niin pysyi, mutta aika jousilla se alkaa olla. Tämä on Konttisen toukokuun leirin oppeja, hänen mielestään valjaissa ei vaan roikuta ja koiran pitää pysyä vapaana ohjaajan hallinnassa kunnes lähtölupa tulee, ja se tulee vain ohjaajalta. Vaikka metsä kirkuisi mitä. Jos karkaa, kutsutaan pois, jos ei tottele, maalimiehelle ilmoitetaan että nousee ja kävelee koiraa vastaan eikä saa palkata, niin kyllä ne koirat aika pian oppii, että ilman lupaa sinkoilu ei johda kuitenkaan palkkaan (paitsi jos juokseminen itsessään on koirasta palkitsevaa? Mutta se on jo eri ongelma jos koirasta on kivempaa juosta kuin löytää ukkoja). Ukot kuljetti sivurajan suuntaisesti ja passivoitui kun oli valmista, tosin kakkoselta ryteiköstä huusin koiran liian aikaisin ja se oli kuulemma jättänyt maalimiehen verilettuineen täysin epäröimättä kun kutsuin. Voi harmi, tosin ei se sitten aiemmalla kierroksella meinannutkaan, hassua että nimenomaan ilmaisutilanteessa ei tule pois mutta palkalta tulee. Taisin tehdä kaksi yliheittona ja yhdellä ottaa sivulle hallintaan ennen lähetystä ja se oli kaikin puolin sujuva ja virtaava harjoitus eikä Sienellä kauaa kestänyt juosta. Ukot oli hyvin piilossa mutta teki nätit suorat pistot ja kaikki meni just kuten piti.

Kai me jotain on tehty oikein, kun koira pelitti vieraassa paikassa, vierailla ukoilla ja vaikka mä olin pelkkä vapiseva hermoraunio sen työparina. :D

Kuvat sunnuntain kaatosateesta (c) Janita.