Helatorstaina oltiin sovittu treenit Savonlinnan raunioradalle. Mä olen käynyt siellä kaksi kertaa viime kesänä. Molemmilla koirilla oli silloin suorapalkka.
Harmi, että sairastapauksen vuoksi oltiin siellä H:n kanssa kahdestaan ja että siellä myös satoi enempi vähempi "paljon" tai "kaatamalla" koko ajan, mutta kyllä me pitkälle toista tuntia saatiin kolmen koiran treeneihin menemään eikä se oikeastaan haitannut sitten niin paljoa kuitenkaan. Korkeimmat telineet jätettiin käyttämättä liukastumisvaaran nimissä, tosin töppönen kävi ylimmässä rakennelmassa ihan itse silti. Mutta hieman nyt kokonaisuutena ehkä sellainen reissu, että joku muu olisi voinut mukavuudenhaluissaan jättää tekemättä, se koiraihminenkin... :D
Sieni aloitti ja sille ukko oli ekalla kierroksella valmiina alueen rajalla oikealla olevassa putkistossa lähimmän vaakaputken suulla pari kolme metriä sisällä putkessa. Irtorullailmaisu. Lähetin Sienen tahallani vasemmalle alueen rajaa pitkin ja se tarkasti onnellisen sattuman ja kovan, hajua painavan sateen (?) vuoksi koko alueen myötäpäivään sieltä. Irtosi kivasti ja teki töitä koko ajan, käppäilin vaan hiljakseen perässä ja annoin sen tutkia. Ihan lopussa se sitten oli siellä oikealla sen luolaston luona ja alkoi vähän ehkä hyytyä. Haisteli mun mielestä edelleen, mutta ei enää liikkunut kovin paljoa vaan jäi ehkä enemmän tutkimaan tallausjälkiämme, ja kutsuin sen sitten sopivasti sijoittumalla ja ohjasin käsimerkillä että mennäänpä tänne päin katsomaan. Hyvin lähti ja sai heti hajun putkeen menneesstä ukosta, ilmaisu oli hyvä. Jos ei olisi satanut kaatamalla, olisin ehkä antanut sen itse tehdä mitä tekee, nyt teki mieli vähän vauhdittaa. Hyvin se malttoi tehdä töitä ja tarkastaa paljon tyhjää meinaamatta koskea kiintorullaan. Eihän se olisi sitä saanutkaan kun se oli off-asennossa, mutta ei yrittänytkään, mikä on aina minulle kauhean huojentavaa. Oli hauska katsoa miten koira sai hajun putkesta ja tarkensi sen sinne, putken suulla se hidasti ja oli sekunnin ihan että häh ooksä siellä, ja sitten alkoi häntä vispata kun se sukelsi sinne sisään.
Töppösen ekalla kierroksella ukko lähti autoilta koiraa hieman hetsaillen ja oli vinosti "yläoikealla" roskiksessa, irtorullailmaisu. Yritin kanssa lähettää mudin vasenta laitaa pitkin, että sekin tekisi tyhjää, mutta sade oli hieman tauonnut ja mudi teki pienen piston vasempaan ja ampaisi suoraan roskikselle. Se oli raollaan yhdestä kulmasta (roskis oli kyljellään ja kansi sivussa), mutta sankarimme kiersi sitä ympäri eikä huomannut kun ukko tunki rullan siitä tietystä kulmasta koiran saataville. Se kiersi monta kierrosta ympäri ja rulla oli ehkä 10cm liian ylhäällä ja koira meni sen "ali" näkemättä sitä. Se näytti että se kyllä etsii rullaa, mutta oli päättänyt että se löytyy tietyllä korkeudella eikä nostanut päätään lainkaan. Kerran se kävi jo katsomaan mua että mitä mä nyt niinkun teen, mutta en tehnyt mitään, ja koira jatkoi pyörimistä. No huomasi se sen sitten lopulta, toi hyvin ja näyttökin muuten ok, tosin vei taas roskiksen viereiselle kulmalle ja ukko sai heilutella palkkaa ja huhuilla koiraa oikeassa kulmassa ja se vaan pönötti siellä puolella missä oli päättänyt oven olevan. :D Tämä taisi olla töppösen eka umpipiilo-ilmaisu? Rutiinia selvästi kaivataan ja tuli mieleen, että Sienellekin voisi tehdä sellaisen, että roskis on normaaliasennossa ja rullan saa yläkulmasta. Tosin en tiedä onko hyvä asia opettaa koira hyppäämään piiloa vasten.
Sienelle toisella kierroksella ukko vasemmalle lähes reunaan roskikseen. Meinasin ensin jättää ottamatta toista lainkaan, kun siinä ekalla tuli just se pitkäkestoinen tyhjän tarkastaminen mitä halusinkin, mutta kun nyt sinne asti oltiin ajettu... muistaakseni lähetin koiran "suoraan" ja se kaarsi nopeasti vasemmalle ja piilolle, ja oli menossa ohi kun tosi selvästi sai hajun ja löi jarrut kiinni. En ole nähnyt Sienen irtorullan ottoa pitkään aikaan kun sillä on valmiit ukot piilossa viidessäkympissä ja oli hauskaa nähdä kuinka se sen umpparilla teki.
Töppösen toisella kierroksella ukko oli valmiina siellä oikealla olevassa maaputkessa, missä Sienen ekakin. Lähetin koiran taas vasempaan jotta saisin vähän tyhjää ja aika pitkään se joutuikin etsimään. Sieni on metsässä paljon nopeampi kuin mitä oli tänään raunioilla, se jotenkin etenee maltillisemmin ja käyttää ehkä enemmän nenää alueen tarkastamiseen (?), kun töppönen luottaa jalkoihinsa ja sinkoilee ihan sekona pitkin poikin. Mudi kävi nyt itse siellä korkeuksissa kanssa eikä onneksi liukastunut tai mitään. Sitten tein hienon "yliheiton" kun se oli tulossa ja ohjasin sen sinne oikeaa suuntaan. Olin aika varma, että sillä on sellanen vauhti päällä ja se on sitä mieltä että tietää itse mitä tekee, ettei se ohjaannu yhtään mihinkään, mutta hienosti oli kuulolla ja totteli! Se oli juoksemassa peremmälle mutta sai hajun ja teki kanssa upean lukkojarrutuksen eli kyllä sekin onneksi nenällä etsi. Putken suulla myös pieni "huh, sielläkö sä oot?!" mutta hyvin meni peremmälle ja ilmaisu ok.
Voisi koettaa selvittää, onko vastaavia paikkoja jossain muualla suht lähellä niin että sinne saisi mennä vierailemaan. Tuo alkaa ehkä olla jo aika nähty. Mun mielestä tällainen erilainen treenit on tavan hakukoirallekin hauskaa ja hyödyllistä vaihtelua, ja varsinkin ohjaajan on kiva seurata kuinka se haju siellä käyttäytyy ja miten koira työstää asiaa. H:n koiralle tehtiin kolme kierrosta ja vikana sain mennä itse valitsemaani piiloon, tosin sen verta rajattiin, että olen jossain alueen reunalla puskassa, en missään "laitteessa". Ohjaaja ei kuitenkaan tiennyt missä päin ja kiersin vielä niin, että suoraa jälkeä ei tullut. Siinä sitä pääsi jo aikalailla tunnelmaan! Munkin koirille olisi hyvin voinut tehdä tällaiset, mutta ensi kerralla sitten.
Töppösen ekalla kierroksella ukko lähti autoilta koiraa hieman hetsaillen ja oli vinosti "yläoikealla" roskiksessa, irtorullailmaisu. Yritin kanssa lähettää mudin vasenta laitaa pitkin, että sekin tekisi tyhjää, mutta sade oli hieman tauonnut ja mudi teki pienen piston vasempaan ja ampaisi suoraan roskikselle. Se oli raollaan yhdestä kulmasta (roskis oli kyljellään ja kansi sivussa), mutta sankarimme kiersi sitä ympäri eikä huomannut kun ukko tunki rullan siitä tietystä kulmasta koiran saataville. Se kiersi monta kierrosta ympäri ja rulla oli ehkä 10cm liian ylhäällä ja koira meni sen "ali" näkemättä sitä. Se näytti että se kyllä etsii rullaa, mutta oli päättänyt että se löytyy tietyllä korkeudella eikä nostanut päätään lainkaan. Kerran se kävi jo katsomaan mua että mitä mä nyt niinkun teen, mutta en tehnyt mitään, ja koira jatkoi pyörimistä. No huomasi se sen sitten lopulta, toi hyvin ja näyttökin muuten ok, tosin vei taas roskiksen viereiselle kulmalle ja ukko sai heilutella palkkaa ja huhuilla koiraa oikeassa kulmassa ja se vaan pönötti siellä puolella missä oli päättänyt oven olevan. :D Tämä taisi olla töppösen eka umpipiilo-ilmaisu? Rutiinia selvästi kaivataan ja tuli mieleen, että Sienellekin voisi tehdä sellaisen, että roskis on normaaliasennossa ja rullan saa yläkulmasta. Tosin en tiedä onko hyvä asia opettaa koira hyppäämään piiloa vasten.
Sienelle toisella kierroksella ukko vasemmalle lähes reunaan roskikseen. Meinasin ensin jättää ottamatta toista lainkaan, kun siinä ekalla tuli just se pitkäkestoinen tyhjän tarkastaminen mitä halusinkin, mutta kun nyt sinne asti oltiin ajettu... muistaakseni lähetin koiran "suoraan" ja se kaarsi nopeasti vasemmalle ja piilolle, ja oli menossa ohi kun tosi selvästi sai hajun ja löi jarrut kiinni. En ole nähnyt Sienen irtorullan ottoa pitkään aikaan kun sillä on valmiit ukot piilossa viidessäkympissä ja oli hauskaa nähdä kuinka se sen umpparilla teki.
Töppösen toisella kierroksella ukko oli valmiina siellä oikealla olevassa maaputkessa, missä Sienen ekakin. Lähetin koiran taas vasempaan jotta saisin vähän tyhjää ja aika pitkään se joutuikin etsimään. Sieni on metsässä paljon nopeampi kuin mitä oli tänään raunioilla, se jotenkin etenee maltillisemmin ja käyttää ehkä enemmän nenää alueen tarkastamiseen (?), kun töppönen luottaa jalkoihinsa ja sinkoilee ihan sekona pitkin poikin. Mudi kävi nyt itse siellä korkeuksissa kanssa eikä onneksi liukastunut tai mitään. Sitten tein hienon "yliheiton" kun se oli tulossa ja ohjasin sen sinne oikeaa suuntaan. Olin aika varma, että sillä on sellanen vauhti päällä ja se on sitä mieltä että tietää itse mitä tekee, ettei se ohjaannu yhtään mihinkään, mutta hienosti oli kuulolla ja totteli! Se oli juoksemassa peremmälle mutta sai hajun ja teki kanssa upean lukkojarrutuksen eli kyllä sekin onneksi nenällä etsi. Putken suulla myös pieni "huh, sielläkö sä oot?!" mutta hyvin meni peremmälle ja ilmaisu ok.
Voisi koettaa selvittää, onko vastaavia paikkoja jossain muualla suht lähellä niin että sinne saisi mennä vierailemaan. Tuo alkaa ehkä olla jo aika nähty. Mun mielestä tällainen erilainen treenit on tavan hakukoirallekin hauskaa ja hyödyllistä vaihtelua, ja varsinkin ohjaajan on kiva seurata kuinka se haju siellä käyttäytyy ja miten koira työstää asiaa. H:n koiralle tehtiin kolme kierrosta ja vikana sain mennä itse valitsemaani piiloon, tosin sen verta rajattiin, että olen jossain alueen reunalla puskassa, en missään "laitteessa". Ohjaaja ei kuitenkaan tiennyt missä päin ja kiersin vielä niin, että suoraa jälkeä ei tullut. Siinä sitä pääsi jo aikalailla tunnelmaan! Munkin koirille olisi hyvin voinut tehdä tällaiset, mutta ensi kerralla sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti