Palveluskoirien metrinen hyppyeste

FB:ssä ja naamakkain omassa pk-seurassani on ollut paljonkin puhetta palveluskoirien hyppytekniikasta. Mä tahallani olen jakanut videoita ja puhunut asiasta ääneen, koska koen sen tärkeäksi ja olen kamalan tyytyväinen että löysin aiheen aikoinaan itse. Aina säännöllisin välein joku pyytääkin sitten ohjeita ja "kerro kaikki". Mietin jo aiemmin jonkinlaisen koosteen kirjoittamista, ja nyt voisi olla hyvä aika kun Sienen hyppy on näin valmis: video. Näen siinä vielä pientä teknistä hiomista, mutta joskus vuosi sitten en olisi uskonut lainkaan, että tämä kiltti ja nössö koirani hyppää moista seinää ikinä ja varsinkaan noin hyvällä ilmeellä. Tyytyväinen siis lienee syytä olla, ja onhan tuo oikeasti ihan sujuva hyvä hyppy. Sieni ei koskaan ole vastannut perinteiseen hetsaamiseen oikein toivotusti. Lauta kerrallaan korottamalla olisi toki voinut tulla ihan hyvä, niin mudikin tehtiin, mutta sitä on myös kielletty kiertämisistä/koskemisista ja hetsattu tai painostettu hyppäämään jos se epäröi. Olen nähnyt huomattavasti huonompiakin hyppääjiä kuin töppönen, mutta silti munkin koirissa on valtava ero niiden taidoissa ja seuraava palveluskoirani tullaan ehdottomasti opettamaan näillä samoilla harjoituksilla.

Hyppytekniikasta ylipäänsä on alettu puhumaan agilitypuolella joskus viisi vuotta sitten. Tai viisi vuotta sitten minä kuulin siitä ja silloin se ei ollut mitenkään yleisesti tiedossa oleva asia. Mudiyhdistyksen sivuilla on yksi mun kirjoittama artikkeli ensimmäisen käymäni kurssin pohjilta. Lisää materiaalia olisi vaikka kuinka, mutta julkaistavaan muotoon se ei ole koskaan vuosien varrella päätynyt. Olen käynyt itse kolme kurssia, töppösen kanssa Ulla Kaukosen perusteet ja jatkon (viikonloppukursseja kumpikin) ja Sienen kanssa Sampo Kokkosen yhden päivän kurssin. Agilityynhän nuo harjoitteet painottuu, mutta viime vuosina agiväen lisäksi myös pk-väki on onneksi havahtunut tähän aiheeseen ja nykyään on jopa pk-koirille räätälöityjä hyppytekniikkakursseja. Netistä löytyy joka tapauksessa valtavasti videoita ja jonkun verran kuviakin eri harjoitteista, google on ystävä.

Miksi? Vanhastaan ajatellaan, että kyllähän koira kun koira osaa hypätä. Niin varmaan osaakin. Hypyllä ja hyvällä hypyllä on kuitenkin valtava ero; ajatellaanpa esimerkiksi aitajuoksua tai tikan heittoa. Kyllähän jokainen terve ihminen "osaa" tehdä niitä, mutta harva lähtee sen kummemmin harjoittelematta kisaamaan, ainakaan menestyksestä haaveillen. Siinä että "osaa" ja että "on hyvä" on valtava ero, mutta onneksi nämä kaikki on asioita, joita on mahdollista harjoitella. Hyvä hyppy on koiraa säästävä ja mahdollisimman turvallinen alusta asti. Sellainen perinteinen pallon perässä hulluksi hetsaaminen, kurmuuttaminen jos kiertää tai koskee esteeseen ja ajatus että vietti riittää korvaamaan taidot on minusta kamalaa katsottavaa. Kyllähän ne useimmiten yli menee, mutta millä tyylillä... hyppytekniikan kouluttamisessa perusajatus on se, että koira saa kokeilla ja se löytää näin luonnostaan parhaan tyylin. Sitä ei hetsata, ei pakoteta, vaan se saa vaan luvan lähteä ja itse valita mitä kautta menee palkalleen. Jos se kiertää tai ei hyppää, siihen on aina joku syy, mikä pitää selvittää. Koiran on pysyttävä niin matalassa vireessä, että se ehtii ajatella tekemisiään ja keskittyä jalkoihinsa, joten ruokapalkka on paras. Kohde voi olla myös pelkkä target jonka koskemisesta saa palkan, tällöin koiran toki tulee ensin ymmärtää sellainen.

Metristä estettä ajatellen mun mielestä oleellisinta on ihan ensimmäisenä itsevarmuus. Jos koiraa yhtään jännittää, sen tekninen osaaminen ei pääse huippuunsa. Toisena tulee teknisempinä ponnistuspaikan valinta ja painonsiirto taakse. Varsinkin 650g kapula suussa jo luonnostaan etupainoinen koiraeläin on hyvin etupainoinen, ja painonsiirto taakse on vielä normaalia vaikeampaa. Jos se ei onnistu, hyppy ei ole vaivaton, vaan näyttää sitten enempi vähempi kummalliselta ja kuluttaa koiraa.

Hyppytekniikkaa treenatessa laatu korvaa määrän ja jos ei tiedä mitä tekee ja miksi tekee, ei kannata tehdä mitään. Jokainen suoritus pitäisi analysoida ja sitä varten tarvitsee avustajan, varsinkin alkuvaiheessa. Suorituksen näkee vain sivusta päin ja itse ei pysty olla lähettämässä koiraa ja samalla sivussa katsomassa. Toki on mahdollista viedä koira lähtöön, opettaa se tuijottamaan targetille/kupille ja olemaan lainkaan häiriintymättä kun ohjaaja siirtyy sivulle ja antaa sieltä luvan, mutta en ole nähnyt yhtään koiraa joka oikeasti osaisi tehdä niin. Jos koira vilkuilee ohjaajaan, se ei keskity edessä oleviin esteisiin, ja itseluottamus alkaa ehdottomasti 100% keskittymisestä. Avustajan pitäisi osata katsoa muutaman sekunnin suorituksesta mitä siinä tapahtui. Jos kommentti on tasoa "no, hyppäsihän se", koko hommassa ei ole mitään järkeä. Miltä se näytti? Mikä oli helppoa, mikä vaikeaa? Mä en missään tapauksessa ole mikään guru, tuttujen koiria olen opastanut tähän mutta ketään en varsinaisesti suostu kouluttamaan kun ei ole osaamista. Aikansa kun niitä koiria tuijottelee niin kyllä siitä pikaisesta suorituksesta alkaa kuitenkin nähdä eri juttuja. Pääsääntöisesti samaa harjoitusta ei ole syytä toistaa, jos se meni hyvin, joten joka toistolle muutetaan jotakin ja pitäisi tietää mitä, eikä vaan randomilla heitellä menemään. Jos taas suorituksessa on mitään ongelmaa, koira saa kokeilla täsmälleen samaa uudestaan.

Mudi hyppää Varkaudessa keväällä 2014. (c) Kaisa Kuisma

Sienelle opetettiin ensin perussarjalla ylipäänsä eteenpäin suuntautuminen ja ohjaajan eri sijainti (lähettämässä, vastaanottamassa). Palkka viedään aika kauas, jotta koiran on helpompi pitää päätä matalalla. Palkka on ehdottomasti valmiina, koiran takaa heittäminen nostaa pään heti ylös. Jos ohjaaja on vastaanottamassa, hän on kyykyssä selin kohti koiraa käsi ojossa palkkaa kohti, jotta koira katsoo alas, ei ohjaajaan ylös. Oikeastaan tällaisia pieniä juttuja on paljon, en varmaan muista enkä haluakaan kirjoittaa kaikkea ylös, kun tämä on oikeasti sellainen asia, että minusta ensikertalaisten olisi syytä pyytää joku kokeneempi edes kerraksi mukaan näyttämään ja selittämään eikä vain yrittää itse kirjallisten ohjeiden perusteella.

Perussarjan jälkeen harjoitukset on nimeltään painonsiirto taakse (hämähäkkiokseri), etäisyyden arviointi (viimeinen hyppy liikkuu), korkeuden arviointi (viimeisen hypyn korkeus muuttuu) ja progressiivinen eli kasvava sarja (jokainen väli yhtä pidempi kuin edellinen). Perussarjasta on vaikka minkälaisia muunnelmia, missä hypyt on toisiinsa nähden vinossa, limittäin, kaaressa jne. Sieni kokeili näitä kaikkia ja muutamaa eri perussarjan variaatiota, eikä sillä ollut suuria ongelmia missään. Se hyppää luonnostaan pää aika ylhäällä, eikä mikään kokeilemani ole saanut sitä laskemaan alemmas, niin annoin asian olla. Mikäli koiralla on ongelmia painonsiirrossa tai etäisyyksien/ponnistuspaikan arvioinnissa, opettaisin sille ensin sen kuntoon täsmäharjoitteilla unohtaen korkeuden arvioinnin vähäksi aikaa kokonaan. Korkeuden arviointia varten pitää myös selvittää omalle koiralle sopivat apuhyppyjen etäisyydet. Harjoitteissa on "tehdasasetuksina" mini-medi-maksimitat, joista on ihan hyvä aloittaa kokeilu, mutta esim. vaikka omat koirani on makseja, niillä on melkein 10cm eroa säkäkorkeudessa ja niille pitää olla eri välit näissä harjoitteissakin. Ennen kuin alkaa nostaa korkeutta, pitää siis olla kokeiltu ne omalle koiralle oikeat välimatkat. Apuhyppyjen on ehdottomasti tarkoitus auttaa koiraa, joten on tärkeää, että ne sovitetaan koiran mukaan, eikä päin vastoin pakoteta koiraa jollekin tietyille netistä tempaistuille välimatkoille joita päätetään käyttää syystä että makseilla lukee niin.

Metristä estettä varten varsinainen harjoitus on tietysti se korkeuden arviointi. Käytin 3-4 apuhyppyä ja viimeisenä umpinaista tokoestettä, jonka saa korotettua lauta (10cm) tai puoli lautaa (5cm) kerrallaan 100cm asti. Kun oltiin jossain 6-7 laudassa menossa, tein välillä myös vain yhdellä apuhypyllä tai kokonaan ilman. Samoihin aikoihin aloin opettaa erikseen kapulan kanssa, eli alkuun ihan perussarjalla. Aloitin kevyemmällä 450g kapulalla ja siihen mennessä hyvinkin itsevarma koirani meni hyvin epävarmaksi. Kapula olisi saanut olla alkuun siis vielä kevyempi tai vaikka joku olemattoman painoinen lelu tms, riittää että koiralla on jotain suussa ja osa keskittymisestä menee sen pitämiseen. Sieni kuitenkin pääsi nopeasti yli epävarmuudesta ja kun perussarja sujui rentona kapulan kanssa, aloin tehdä korkeuden arviointia kapulan kanssa. Tein rinnakkain eri kerroilla kapulan kanssa korkeuden arvioinnin sinne 7-8 lautaan ja ilman kapulaa esteen korotuksen metriin asti. Kapulan kanssa tein aina vain kutsuna kohti minua, en lähettänyt koiraa kapula suussa eteenpäin kupille. Kutsuttaessa seisoin palkkapurkin päällä ja vapautin koiran sanallisella luvalla tiputtamaan kapulan viimeisen hypyn jälkeen. Naama kohti koiraa ja pystyssä, kyllä, mutta Sieni osasi aika hyvin kohdentaa purkkiin. Tätä olisi kyllä voinut miettiä enemmän, ehkä se olisi saatu laskemaan päätä edes vähän jos olisin ollut toisin. Kutsuja tehdessä jätin kapulan yleensä koiran suuhun, mutta voi sen jättää myös maahan, mistä koiran pitää ensin nostaa se.

Kun meno ilman kapulaa sujui 9-10 laudalla ja tulo kapulan kanssa 7-8 laudalla, vaihdoin painavamman kapulan ja tämän jälkeen yhdistin harjoitukset. Eli palkkapurkin sijaan edessä oli kapula (viety, ei heitetty, jotta kapula on juuri oikeassa kohdassa ja jotta saalisviettiset koirat ei kiihdy heitosta, Sienellä ei kyllä sellaista ongelmaa ole) ja koiran piti tuoda se takaisin. Tämä kanssa alkuun perussarjalla matalilla, koska koira joutui pohtimaan uutta asetelmaa. Hetkellinen epävarmuus tuli taas ja epävarmuuden myötä vauhti hidastuu aina roimasti, mutta nopeasti siitäkin päästiin yli. Sieni oli myös pari ekaa kertaa selvästi pettynyt kun hyppysarjan päässä oli kapula eikä suoraa palkkaa, ja se saattoi pysähtyä seisomaan että mitäs se tämä nyt on olevinaan. Autoin sitä noutokäskyllä ja kannustamalla ja pian se tajusi että palkka on kyllä minun päässäni kun se ensin hakee kapulan.

Harjoituksia tein normaalisti 4 toistoa kerrallaan ja kaksi tai kolme kierrosta, eli ihan maksimissaan 12 hyppyä. Hyppytekniikkaa treenasin keskimäärin ehkä 2-3 kertaa kuukaudessa. Toistoja siis tuli varsin vähän. Kuten sanoin, laatu korvaa määrän, ja oppiminen tapahtui selvästi nimenomaan harjoitusten välissä. Yksittäinen harjoitus etenee aina niin, että mikäli kaikki menee hyvin, kolmella ekalla toistolla korkeus nousee laudan kerrallaan (puolikkaita käytin vasta 8-10 väleillä, alemmat korotin 10cm kerrallaan) ja viimeisellä se on todella helppo. Esim. 5-6-7-4 tai 7-8-8½-5. Viimeisen on tärkeää olla helppo, jotta koiralle jää päällimmäisenä mieleen "olipas se helppoa". Sillä ei siis ole tekniikan opetuksen kanssa niinkään tekemistä, mutta taisin jo aiemmin sanoa, että hyvä metrinen hyppy on pitkälti itseluottamusta ja tälläinen treeni ruokkii nimenomaan sitä. Jos koiralla oli ongelmia missä tahansa kohtaa, esim. pelkkä kynnen kolautus apuhyppyyn, se sai uusia täsmälleen saman harjoituksen. Vaikeudeksi riittää myös se, että hyppy ei vaan näytä sujuvalta, vaikka mikään ei kolahtaisikaan. Koskaan koiraa ei kielletä menemästä palkalle (se itsevarmuus!), vaan kolauttamisesta, riman tiputtamisesta tai kiertämisestä huolimatta se sai aina hakea palkkansa ja ohjaajan kehut kun sinne kupille pääsi. Jos uusinnallakin on ongelmia, kolmatta mahdollisuutta ei anneta, vaan jotain muutetaan (helpotetaan). Pointti ei siis ole opettaa, että saa kiertää tai kolistella. Se mikä tapahtuu, vahvistuu, joten virhettä ei kannata tietenkään junnata. Yritin pitää 4-5 toistosta kiinni joka kerta, mutta joskus sattui sellaisia, että koiralla oli vaikeaa usealla kerralla ja yhteen settiin saattoi tulla 6 tai 7 toistoa ennen taukoa.

Nostin korkeutta aika maltillisesti, kiire ei ole. Itseluottamus tulee toistojen myötä. Ei kuitenkaan ole syytä junnata samoissakaan, jotta koira ei opi vaan roiskaisemaan tietyn korkuista hyppyä, vaan oikeasti analysoi estettä ja miettii tekemisiään joka kerralla. Aloitin muistaakseni ihan "turhasta" 2-3 laudan korkeudesta, Sienelle kyseinen este on tuttu tokotreeneistä ja se on siellä käyttänyt 4-5 lautaa. Halusin kuitenkin opettaa koiralle systeemin huolella ja itseluottamuksen pohjat tehtiin varmasti aloittamalla idioottivarmasta suorituksesta. Suurinta korkeutta ei nosteta ennen kuin koira hyppää alemman säännöllisesti hyvin. Jos esim. ollaan menossa korkeudessa 5, saattoi yhden kerran treeni olla 3-4-5-2 ja 4-5-6-2. Jos se meni hyvin, viikon parin päästä ehkä 4-5-6-3 ja jos kutonen äsken oli hyvä, toisella kierroksella 5-6-7-2, jos kutonen oli vaikea, sama ensimmäinen sarja uudestaan. Korkeinta otosta nostaessa "haastoin" koiraa myös niin, että jos 5 meni hyvin mutta 6 oli hieman vaikea, tein 5-6-5-6 siinä itsevarmuuden rajoilla taiteillen, kunnes koirasta ei enää nähnyt eroa 5 ja 6 välillä. Näissäkin viimeisen on hyvä olla lällyhelppo, jotta varmasti jää hyvä mieli, eli käytännössä viisi toistoa putkeen esim. 5-6-5-6-3.

Korostan vielä, että hyvässä hypyssä koira tekee koko sarjan rennolla, itsevarmalla ilmeellä. Ei missään tapauksessa riitä, että se "pääsi yli" tai "hyppäsi koskematta esteeseen"! Lähtö on hallittu ja määrätyltä etäisyydeltä (loppuvaiheessa toki opetettava hakemaan sarjalle itsekin, vaikka kokeessa etäisyyden esteeseen saa valita), koira istuu tai seisoo, itse pidin alussa pitkään pannasta kiinni ja halusin että seisova koira hieman nojaa pantaansa (halu mennä) ja katsoo eteen saadakseen luvan "hyppy". Koira voi olla myös käskyn alla, mutta se ei saa katsoa ohjaajaan, vaan lupa tulee vasta kun katsoo eteen. Istumisen tai seisomisen tulee olla koottu ja hyväryhtinen, paino tasaisesti jakautunut, varsinkin jos koira istuu, se ei saa nojata valmiiksi eteen ja könöttää sellaisessa korppikotka-asennossa, koska painonsiirto ei tule onnistumaan ainakaan ekalle hypylle. Koira askeltaa apuhypyt reippaalla ilmeellä vaivattoman näköisesti harjoitukseen keskittyen ja samassa rytmissä pysyen. Varsinaiselle hypylle tullessa se kokoaa, ponnistaa takaosalla, hyppää yhtä kaukaa kuin mihin laskeutuu, hypyn ajan koira on "kaaressa" ja pää matalalla. Se laskeutuu sujuvasti. Koko suoritus näytti helpolta. Jos siellä on mitä tahansa pientä, yhdenkin askeleen rytmin rikko tai muuta "olematonta", suoritus ei ollut hyvä ja koira saa yrittää uudelleen ennen kuin mennään eteenpäin.

Kun koira on palkalla, ohjaaja kehuu ja astuu lähetyspaikasta selvästi sivuun kutsumaan koiran takaisin luokseen. Se ei siis missään tapauksessa saa hypätä samaa sarjaa takaisin päin. Avustaja katsoo suorituksen sivusta, kommentoi ja menee täyttämään palkkakupin ja nostaa harjoitusta yhdellä laudalla samalla kun ohjaaja vie koiran takaisin lähtöasemiin. Ohjaaja odottaa että avustaja palaa takaisin hyppyjen sivulle ja että koira lakkaa tuijottamasta häntä ja katsoo eteensä palkalle, ennen kuin antaa sille uuden luvan. Näin se on sujuvaa. Harjoittelin kyllä olosuhteiden pakosta paljon myös yksin ja kuvasin jopa yksin laittamalla kameran penkille, tällöin koira joutuu odottelemaan enemmän. Kamera on kuitenkin ihan hyvä apusilmä ja hidastuksella näkee hyvin miten se oikeasti menikään, plus että jää videomateriaalia talteen:

Muutamia videoita:

5/2014 valmis nouto, sama video mikä alussa oli
3/2014 ekoja kertoja menopaluu ja kapula kohteena, 4 lautaa, taas hieman epävarma koira (paluussa liioiteltu askellus)
2/2014 8-9 lautaa alasti ja 8-9 lautaa kapulan kanssa; selvät erot itsevarmuudessa ja sen kautta vauhdissa

1/2014 ekaa kertaa kapulan kanssa; huomattava hidastuminen kun koira miettii

1/2014 6-7-8-5 lautaa, itsevarma reipas koira

Valmishan se nouto ei toki ole, nyt pitäisi löytää vieraita esteitä ja kenttiä ja tehdä pohjalle ensin palkaton kokeenomainen suoritus ainakin tottiksessa jos ei maastoissakin ja katsoa onko kiltin koiran itseluottamus edelleen riittävän korkealla että tekniikka kestää - tai että se ylipäänsä hyppää. Mutta hyvää työtä tähän asti :)