Neniä ja tokoa

Lauantain hakutreeneissä tapahtui taas kummia. Nössöin koira ei meinannut tulla tyhjältä pois! Siellä ei kyllä ollut ketään koko puolella mutta aika hartaasti se siellä viipyi etsimässä, ja sain useampaan kertaan huudella metsään "hyvä!" (=riittää, saat tulla pois) ja "täällä" (=voisit oikeesti alkaa tulla). Etenemistä L-pistoin ja kuljettavilla maalimiehillä luvassa edelleen, nyt oli vaan yksi tyhjä toisessa etukulmassa mukana, että treeni ei joka kerta ole aivan samanlainen. Välillä mm on myös suoraan edessä, jottei koira ala oikoa. Kunhan tämä nyt sujuu kunnolla, sitten se pitää vielä opettaa etenemään rullan oton jälkeen, ja varmistaa kiintorullan toimiminen metsässä. Sitten vähän palkatonta, hallintaa maalimiehillä ja keskilinjalle palatessa ja se olisi kai siinä. Olen vihdoinkin saanut aikaiseksi opettaa sille sen arkisen "tässä" -käskyn! Siihen menikin huimat viisi minsaa yhdellä remmilenkillä. Nyt yritän muistaa jos nyt ei joka päivä niin ainakin useita kertoja viikossa viedä koiria sillä aina välillä vaikkei olisi muuta syytä kuin treeni. Palkkana on usein vapaaksi pääsy.

Töppönen pääsi kanssa hakuilemaan. Mä olin jo päättänyt, että siitä ei tule hakukoiraa, mutta taisin sitten taas vaihtaa mieleni usean mudikaverin painostuksesta. Tai ainahan ne on painostaneet, töppösellä kun on tottis ja esineet valmiina ja nenänkäyttö ja motivaatio kunnossa, niin sillä olisi potentiaalia hakukoiraksikin. Mä olen vaan ollut sitä mieltä, että liikaa riskejä ja ei tollasta koiraa voi laittaa vieraaseen metsään vieraille ukoille juoksemaan ja toivoa että kaikki menee hyvin. Mitä jos maalimies onkin iso mies ja kumartuu vahingossa koiraa kohti, tai muuten jotain sattuu ja koira kokee uhkaa? Treeneissä maalimies ei kerran ollut ehtinyt piiloon ja liikkui vielä, ja pistolle lähetetty mudi sai ihan hirveät slaagit. Sitä rääkymistä on kamalaa kuunnella keskilinjalla mistä ei näe kunnolla mitä metsässä tapahtuu, ja se aika päättää karjaiseeko maahan vai pois vai kenties tänne on hyvin lyhyt. Vai olisko hiljaa ja luottaisi että tuo koira on kuitenkin onneksi rehellinen ja että maalimies ei nyt ainakaan omalla toiminnallaan pureta itseään, vaan älyää esim. passivoitua täysin ja kääntää katseensa pois. Eihän toi koira nyt mitenkään sekona kenenkään kimppuun käy, se on hyvin selkeä ja todellakin rehellinen toimissaan.

Sain nyt niin kattavat perustelut siitä, että kokeessa maalimiehet on aina täysin passiivisia ja siinä vaiheessa kun mm nousee pressun alta tai kömpii ulos piilosta, koira on mulla hallinnassa vähän syrjään siirrettynä. Mietin asiaa ja kehittelin ihan itse sellaisen kuvion, että otan tuon hallinnan aina treeneihinkin mukaan. Koira menee näytöllä maahan, mä menen sen luokse, käsken sen sivulle, siirryn vähän, käsken mm nousta, mm nousee, kaivaa palkat taskustaan, avaa ja pudottaa purkin maahan ja minä annan koiralle luvan ottaa. Tällä tavalla se oppisi odottamaan, että mm nousee, ja jos sieltä joskus nouseekin iso mörön näköinen ukko, koira odottaisi silti että palkka tulee vasta sen nousemisen jälkeen ja se varmaan kestäisi sen paljon paremmin. Jos treeneissä mm palkkaa pelkästä maahan menosta, se palkan odotus ja siitä tuleva hyvä tunnetila ei kantaisi varmaan enää mm nousemiseen asti. En mä tiedä onko tässä joku sudenkuoppa, mitä en kokemattomuuttani ole tajunnut. Toisaalta jos tämä koira menee pilalle, niin onko silläkään niin väliä...

Mudille siis rullan tuontia metsässä, näki mm menot ja matkaa huimat 5m. Koira ei malttanut käydä paskalla etukäteen ja radallehan ne sitten tuli. Luovutuksissa huolimattomuutta ja paskantamisen takia toinenkin piti uusia. Jotenkin sillä oli sellanen "tää on ihan tyhmää, näen ton ukon ja samaa vaan junnataan" -ilme. Ensi kerralla ajattelin lätkäistä ukot valmiiksi piiloon, jos nyt ei viiteenkymppiin niin ainakin puoliväliin, ja pistää koiran hakemaan rullaa. Kerta ei apu kelpaa niin tehköön sitten itse ihan mitä haluaa, jos kuvittelee osaavansa :D Kyllähän se sen kuvion aika hyvin tuntee mutta on tämä ehkä vähän suuruudenhullu idea.

Hakutreenien jälkeen otettiin esineet. Olisi tavoite ottaa välillä peräkkäin, jotta koirat oppii erottamaan mitä etsitään milloinkin vaikka ne voidaan tehdä samalla kertaa. Sienellä oli taas vähän vaikeaa, se on kuin eri koira hakupistolle ja esineruutupistolle mennessään. Esineruudussa mennään tosi hidastettuna. Eka löytyi aika nopeasti mutta toista etsi pitkään. Positiivista: etsi eikä tullut pois, luulen että se tietää, että jos lopettaa, jää ruuatta. Negatiivista: muuttui kävelyvauhdiksi ja kerran seisoi pari sekuntia katsomassa minua, mutta jatkoi vaeltamista sitten itse. Sitten se bongasi takakulmamerkin ja alkoi hyppiä sitä alas, ei ihan yltänyt. Katsoi hetken päästä minua että en saa tätä! Kaveri kommentoi, että ei sitä nyt ehkä kuitenkaan yrityksen puutteesta voi syyttää, ja se on kyllä ihan totta. Sillä on vaan niin väärä tekniikka eikä se osaa käyttää nenää. :( Yrittäkää itse etsiä silmillä esinettä 50x50m alueelta, hermo menee ehkä jokaiselta. Multa ainakin, jos oon kylvänyt neljä ja koira tuo kolme niin hyvin, että päätänkin palkata ja hakea vikan itse. Jos ei ihan tarkkaan muista missä se on, niin ei luoja sitä silmin etsimistä...

Sunnuntaina seuran tokokokeessa talkoissa. Sieni oli kanssa mukana hommissa, eli makasi häkissä kuorsaten ja suoritti avoimen luokan paikallaolon täytekoirana. Kivan tuntuinen koira kehään mennessä, eli heräsi ihan hyvin vaikka se oli todellakin hyvin velttona siellä häkissään, paikallamakuussa oli mennyt lonkalle ja oli aika mutkalla, mutta silti ilme oli hyvä ja koira tuntui kivalta. Ruka Sienenveli aloitti tokokoeuransa alokasluokassa hyvällä kakkostuloksella. Tasavireinen iloinen suoritus, silti koirasta näki että ohjaajan jännitys hämmensi sitä ja jos ohjaaja olisi keskittynyt ääneensä eikä kiekunut käskyjä ihan oudolla tavalla, liikkeestä maahanmenokin olisi onnistunut ja ykkönen tullut. No, ensi kerralla! Ruka on hyvää mainetta pitkäkarvoille, se on niin sosiaalinen ja tervepäinen ihmisten suhteen, mitä ei valitettavasti voi sanoa läheskään kaikista pitkiksistä. Luoksepäästävyydessä nousi pussaamaan tuomaria jne. :D Sieni osti kannatuspalkintona nugetit joita se tässä niin sievästi tarjoaa veljelleen - oikeastihan se olisi possuillut ne kaikki itse ellen minä olisi toiminut jakajana :D

Tänään aloitin Sienelle vihdoin tuulireagointiharjoitukset esineillä. Heitin kaksi esinettä metsätien varteen puskaan eri kohtiin, kävin pienellä lenkillä ja tulin samaa tietä takaisin. Tuuli ei ollut järin kova mutta sille en voinut mitään. Jälkimmäisen, eli tullessa ekan esineen heiton se ehkä näki, mutta eihän se voinut muistaa missä kohtaa se oli, kun joku puoli kilsaa mentiin siitä ohi ennen u-käännöstä. Kohdalla silti aivan suoraan marssi sinne puskaan ja oli kauhean iloinen löydöstään. Toisesta se meni metrin ohi, mutta sai hajun, kääntyi ja ilostui kanssa hurjasti. Töppösestä tämä oli ihan nöyryyttävää koska se kyllä olisi osannut ja nyt piti olla lyhyellä remmillä pois tieltä, että Sieni saa!

Kotona sitten oli pakko sääliä mudia ja hain sisältä neljä pienesinettä. Tarkkuusruutu n. 1x1m pihan nurtsille, pari myyrän multakasaa ja taka-alalla sepeliä. Pari esinettä löytyi hyvin, mutta sitten alkoi tassut poltella ja mudi meinasi alkaa sinkoilla sinne sun tänne. Tätähän se on ennenkin tehnyt, että jos ei heti löydy ja lääniä riittää, se lähtisi sinne viiteenkymppiin katsomaan josko siellä olisi. Hyvin se ymmärtää tallauksen, mutta kun sillä on tehty niin paljon esineruutua, niin se irtoaminen vaan niin tulisi sieltä. Käskin sen vaan takaisin ja kyllä ne kaikki sieltä saatiin ylös. Nyt se taas näemmä noutaa, välillä sillä oli tässä maahanmenovaihekin.

Tokon/tottiksen osalta Sienelle on nyt luvassa selkeät uudet treenit. Aloitus - treeni - lopetus, aina samalla kaavalla. Lopetus tulee olemaan eteenmeno namikipolle, sen voi nähdä pk-eteenmenona tai etäpalkkana, samapa tuo. Etäpalkalla se välillä jumitti pahasti, joten pitää kokeilla pystyykö tätä käyttämään valmiina, vai onko viimeisenä liikkeenä vaan se, että koira näkee kupin viennin ja se saa juosta sinne sitten. Aloitusta pitää vielä miettiä, tuli kommenttia, että hyppimällä koira purkaa itseään jo ennen kuin aloitetaan ja olisi hyvä, jos saisin sen käskyn alle. Eli koira haluaisi hyppiä, mutta saisi tehdä sen vasta luvalla tehtyään ensin jotain muuta. Jollain tavalla se pitää "käynnistää" ennen treenejä, mutta ehkä se haukkuminen sitten? Haukku on ainakin siitä tosi selkeä, että kuulen kyllä äänestä, koska koira haukkuu temppuna ja koska se oikeasti komentaa. Ekalla se ei saisi jatkaa eteenpäin ennen kuin painostusta alkaa löytyä ääneen? Sitä voisi kehua ja pienesti palkatakin pelkästä haukusta, mutta vasta kun se haukkuu räkäisesti, aloitettaisiin varsinaiset treenit missä se saisi kunnolla ruokaa. Itse treenit pitäisi miettiä etukäteen ja päättää ne kriteerit yksiselitteisesti.

Seuruussa en millään haluaisi palata näkyvään palkkaan, kun nyt olen saanut koiralle uskoa piilossa olevaan palkkaan. Mutta paras keino siihen aukeamiseen olisi opettaa koira joko pitämään kontaktia kainaloon kasvojen sijaan (ei tulisi niin eteen ja kenottaisi vinossa), tai pitää palkkaa vasemmassa kädessä ja palkata koira aina sieltä. Jos kaivan palkkaa taskusta ja siirrän sen vasemmalle, koira ehtii aina kiepsahtaa jotenkin eikä se vaan toimi. Luulen, että koiran ulkopuolella vasemmassa kädessä siltä näkymättömissä oleva palkka on pienempi "houkutin" kuin kainalossa näkyvissä oleva palkka jota se tuijottaa, joten valitsin ensin kokeiluun tuon käden. Perusasennossahan sitä on tehty ja osaa luopua kädestä, liikkeessä se ei toimi. Eli koiralla hajoaa koko homma eikä se tiedä mitä sen pitää tehdä, yrittää härkkiä palkkaa nyrkistä eikä seuraa enää ollenkaan. Rupesin eilen askel kerrallaan opettamaan sitä. Ensin paikallaan muistutus mihin se kontakti piti olla, sitten tein ihan pientä puolen askeleen siirtymää eteen tai paikalla käännöstä vasemmalle. Toimi! Koira tosiaankin on hyvin edessä ja se pitää saada sieltä taaemmas. Se on vaan niin tyhmää, se edistää silloin kun on innokas, ja jos alan hinkata paikkaa, into kuolee helposti... mutta pahimmillaan se poikittaa niin rumasti, että mun sisäinen tokonillittäjä ei vaan voi palkata sitä sellaisesta, niin jotain on keksittävä. Toinen kokeilemisen arvoinen idea oli käyttää avustajaa, joka kulkee mukana vasemmalla takana ja joka mun merkistä ojentaa palkkakuppia koiralle niin, että koira pyörähtää oikeaan kohtaan, sinne "puoli kymmenen" suuntaan. Se auttaisi varmasti liikkuriahdistukseenkin. Kokeillaan!