Päivät 2, 3 ja 4

Tiistai, päivä kaksi. Koira oli koko maanantai-illan ihan järkyttynyt siitä, että se todella jäi ilman ruokaa. Mun tartti vain liikahtaa tuolillani, niin se pomppasi keittiöön "mun kuppi unohtui! vihdoin säkin tajusit!". Pysyin kovana eikä se saanut suupalaakaan. Tällainen ei ole luontaista mulle ja kurjalta se tuntui, tosi kurjalta. Yritän nyt kuitenkin ajatella niin, että koska oikeasti olen miettinyt Sienen harrastusten lopettamista, kokeillaan nyt kaikki ennen lopullista päätöstä, niin ei sitten harmita tai tarvitse jossitella myöhemmin.

Tiistaina päivällä metsään. Kävin tekemässä valmiiksi kaksi esineruutukaistaletta, n. 5x50m. Kaistaleiden väliä oli joku 50m, että varmasti pysyy oikeassa kaistassa eikä karkaile toiseen. Tallausjälkiä jäi paikoin näkyviin, mutta pääosin alue oli sulaa (tai maa näkyvissä, jäässähän se kuitenkin vielä on). Esineet kummankin kaistaleen takaosassa. Koira autosta, yksi virittelyesineen nosto siinä, elukka heitti volttia ja oli kovin riemuissaan. Se veti mut mun jälkiä pitkin metsään. Ekassa kaistaleessa jäi reilu puoliväliin nuuhkimaan jotain, mutta ei näyttänyt lainkaan hyytymiseltä ja jatkoi siitä peremmälle, sai hajun, tarkensi, toi, oli hirveän iloinen. Heiteltiin vähän esinettä ja sitten koira sai palkkarasian, missä oli joku huima kolme nappulaa. Se hyökkäsi rasiaan niin että ne nappulat lensi kaaressa tantereeseen.

Siirryttiin toiseen, annoin koiran mennä edellä ja se laukkoikin mun jälkiä pitkin sinne. Pysäytin sen odottamaan vähän ennen ja siitä sitten yhdessä lähetyskohtaan. Pikkasen vaisumpi oli kuin ekalla, mutta ei kuitenkaan lainkaan sellainen kuin eilen. Eli lähti, eteni koko ajan työskentelylaukalla, osui suoraan takana olevalle esineelle ja kauhean iloisena lähti tuomaan sitäkin. Samat esineellä pelaamiset ja sitten sai rasian, missä oli puoli kourallista nappuloita, ja ampui siihen samanlaisella raivolla kuin aiempaankin.

Kas ihmettä, sehän osaa, ja 1,5vrk paaston jälkeen sitä yritystäkin oli aivan eri tavalla!

Sivulle!

Illalla tokot. Mä en ole vielä päättänyt, pistänkö ryhmäpaikan kokonaan tauolle, tosin juuri kerkesin maksaa seuraavat 4kk, niin tyhmältä tuntuu... voisihan sinne vaihtaa koiran, tai sitten teen Sienen kanssa sovelletusti painottaen vireeseen ja unohtaen tekniikan. Tänään nyt kuitenkin aika normaalit treenit. Alkuun paikalla makuut, koira tuntui tosi kivalta halliin tullessa ja kehään menoa odotellessa, se innostui haukkumaan mulle pyytämättä ja oli sellainen kaikin puolin aktiivinen :) Makuun aloituksia ja lopetuksia, ei mennyt kertaakaan lankaan, liikkuria meinasi kyttäillä mutta vastasi hyvin kieltoon, omilla käskyillä hieman hidas kuten aina. Varsinainen makuu pari minsaa, ei huomautettavaa. Istuminen kanssa minuutin pari, oli siirtänyt oikeaa etujalkaa leveämpään asentoon heti kun lähdin, ja samalla pullautti oikean lonkan niin että istui perseellään, ei jaloillaan. Se ei liiku tämän tehdessään yhtään ja mietittiin jos se johtuu siitä löysyydestä. Oli lonkkavikaa tai ei, mä en puuttuisi siihen silti mitenkään, ei ole meidän tavoitetasolla mitään väliä. Ja nyt varsinkaan.

Tänään aiheena metallinouto ja jäävät/asentojen erottelu. Oma metalli oli kotona, ja lainattu hirveän iso ja kaikin tavoin karu. Sienestäkin se oli kamala, ensin vauhtinoutoa kahden lelun leikkinä niin että raippakana palkkana nostosta. No oli jähmeää, leikki sen sijaan ihan tosi kivasti ja en meinannut saada sitä irti kanasta, kun en saanut koiraa pyydystettyä (kun se vetää ja naru on pinkeä, en halua pyytää irti) lähemmäs että olisin saanut narua löysälle :D Mutta nostot oli sellasta arpomista että kerran keskeytin ja vein koiran pois, kun se jäi vaan seisomaan kapulalle. Tauon jälkeen kun otin koiran, pyysin sen ensin haukkumaan, oli taas ihan hyvän tuntuinen. Nostoja jatkettiin muutama naminheittelyn kanssa, oli ehkä inasen parempia. Jääviä naminheittelyleikistä, pari istumista meni maahan, muuten teki oikein. Mutta se ei oikein lähde tässä hilluntaan mukaan ja ennakoi ihan törkeästi, joten mitään kovin korkeavireistä touhua ei nähty. Päätin, että vikana istuminen ja jos istuu, heitän sille yhden namin sijaan koko palkkapurkin. Purkkia avatessa kiusasin koiraa ja käskin sen vielä haukkua, ja koirahan haukkui. Ja vuodatti samalla kuolaa ihan törkeästi hallin lattialle :D S tuli varastamaan purkin multa ja koira siirtyi haukkumaan sille ennen kuin sai ruokansa. Nälkä näytti olevan.

Ehkä sillä yltäkylläisyyden lisäksi on kuitenkin vähän heikko usko palkkaan. Olen jotenkin ollut niin ristiriitainen, että treeneissä se ajattelee että ei onnistu kuitenkaan saamaan mitään, ja samalla tietää että kotona onneksi on kaikkea tarjolla, niin ei ole väliksikään. No, ehkä se nyt tässä seuraavien kuukausien aikana oppii, että treenit on se tilanne missä kaikki nykyään tulee, ja se korjannee samalla molemmat virhekäsitykset.

Töppösellä illalla naudanjauhelihaa ja eilistä kasvismössöä. Lihat saa aika hyvin eroteltua ja ne typerät rehut jää, olkoon kuinka sotkettu tahansa... Sieni kyttäsi ja ihmetteli oman ruokansa puuttumista, mutta huomattavasti vähemmän kuin eilen. Kyllä sillä pitäisikin olla maha täynnä omista treeneistään.

***

Keskiviikko, eli päivä kolme uudessa ajanlaskussamme. Illalla jälki lähimetsään, kolme välikeppiä ja lopussa palkkapurkki valmiina. Ehkä noin 300m. Jana kaksi metriä, jälki lähti vasempaan (olin tullut oikealta), jälki vanheni sen 10min että kävin koiran kotoa. Maa oli pääosin paljas, mutta aivan jäässä, enkä tiedä kuinka kovaksi tällainen alusta luokitellaan ja onko se vaikea koiralle, siksi en vanhettanut. Lisäksi pimeä uhkasi tulla. Varustauduin taskulampulla ja rukkasilla, koska olin päättänyt, että mä en sano sanaakaan muuten kuin naksu + kehu kepeillä, ja jos koira ei jäljestä, siellähän sitten seistään.

Kotoa lähti innokas koira, se yritti ottaa mun menojälkiä, mutta raahasin sen vähän sivusta. Janan alussa käskin sen odottaa, kun räpelsin uudehkosta älypuhelimesta sports trackerin päälle. Siinä hetken kesti ja koira nojasi liinaan lupaavan tuntuisesti. Jäljen se nosti taas väärään suuntaan, eli sinne päin mistä oltiin tultu. Annoin sen mennä, kunnes se tuli tielle, ja silloin kutsuin sen. Ensi kerralla pitää tiedä niin metsässä, ettei auton alle jäämisen riskiä ole, ja annan sen tehdä ihan mitä se haluaa. Sehän nostaa säännöllisesti takajäljen, en tiedä miksi. Kohti tullessa koira otti jäljen ja lähti itse oikeaan suuntaan, nappasin liinasta ja menin perään. Ja sitten mentiin! Oli meinaan aikamoista haipakkaa Sieneksi. Aika hyvin se meni nenä maassa, sehän on pellolla ja kovalla tosi maavainuinen, metsässä taas mielellään nostaa nenää. Sille on varmaan tehty liian tuoreita ja se on oppinut käyttämään hajutunnelia. Kepit nousi tasaiseen, loppupurkkia ennen olleesta 90-vasempaan-kulmasta meni metrin yli ja sitten korjasi hienosti. Juuri ennen loppupurkkia liina jäi oksaan kiinni ja koira sai pakotteen, mistä pysähtyi, mutta jatkoi heti itse, ohhoh! Koiran suoritus oli kaikin puolin moitteeton, se olisi varmasti jatkanut vielä pitempään. Loppupurkilla koiran syödessä nappula-piimä-nivellisäravinnesotkuaan katsoin oliko mun 300m yhtään oikeaan osunut arvio, ja se helvetin typerä ohjelma ei ollutkaan käynnistynyt. Ei niinkun riitä että avaa sen ja laittaa "aloita harjoitus" vaan jotain piti vielä tajuta painaa. Kiitos, tekniikka.

Iltalenkin jälkeen vielä kanankaula taskuun, mudi jäi syömään rustoluuta kotiin. Kippasin Sienen nähden pihalle neljä esineruutuesinettä kasaan ja mentiin n. 20m päähän. Leikitin koiraa roadkill-lelulla, otin irti ja jäin mitään sanomatta katsomaan esinekasaa. No sinnehän se laukkoi ja toi yhden, irroitus, palkaksi roadkill-lelulla taistelut, irti ja taas odotin hiljaa. Kolmannella koira ei lähtenyt kasalle, vaan alkoi paukuttaa pontevaa haukkua, siihen reagoin sanomalla esineruutukäskyn, jolloin lähti. Neljättä koira ei löytänyt, ja haki sen sijaan syrjemmästä siihen lasketun fleksin. Yritystä oli ainakin taas oikein kivasti! Kiitin ja lähetin uudestaan, vähän joutui etsimään että viimeinenkin tumma esine sieltä löytyi. Tästä sai kanankaulan.

Edelleen mulla on sellainen kutina, että mun koira osaa kaikenlaista silloin kun se tahtoo.

***

Torstai, päivä neljä. S:n kanssa hallilla heti aamuysiltä. Sienelle alkuun aloitusharjoitus, eli raippakana valmiiksi, kehään meno, jäykistyminen, 3s tauko, "hommiin!", 3s tauko ja leikki. Vein koiran liinassa, että se pysyy about maisemissa. No ihan hyvä, mutta se bongasi kanan jonkun tauon aikana ja varasti sen ennen aikojaan. Leikistä irti, S oli valmiina poiminut liinan ja seuruuta estäen. Viisi toistoa, oli oikein hyvä. Parilla ekalla nami nyrkissä, loput ilman.

Toisella kierroksella sama, mutta irrotin kanasta raipan jotta sain kana + naruosan taskuun piiloon. Koiralla ei ole jäykistymisestä ja vihjesanasta mitään käsitystä, mutta eipä aluksi tartte ollakaan, leikki alkaa teki koira mitä tahansa. Korkea aika aloittaa tämäkin... Samalla tavalla seuruuta suoraan, nyt heti ilman nameja nyrkissä, ja koira lässähti täysin. Ei vetänyt yhtään ja jäi vaan seisomaan. Tää tuli niin yllärinä, että ei tajuttu keskeyttää. Kyllä se siitä parani ja lopussa saatiin onnistuneet otokset ilman niitä nameja, mutta aika ristiriitaiset fiilikset jäi. Moni on mulle sanonut koulutuksissa, että ei sillä ole väliä onko se palkka esillä vai ei, mutta meille sillä nimenomaan on ihan helvetinmoinen väli. Mä en vieläkään tiedä pitäiskö mun tehdä sitä tunnetilaa sen esillä olevan namin kautta (ja jos, niin miten pääsen siitä koskaan eroon, kun se jo nyt on niin riippuvainen siitä?), vai pitääkö mun nyt ottaa se kokonaan pois ja opettaa koira uskomaan että se tulee silti? S sanoi, että koira reagoi todella vahvasti mun kehuun, eli kun se alkoi yrittää ja kehuin sitä siitä, se sai paljon voimaa vetoon. Voiko se ihan oikeasti olla osaamatta? Ei sille ikinä seuraamista kauhean perusteellisesti opetettu, tai ne parin askeleen siirtymät mutta sitten se vaan "jäi" ja on hätäisesti alo-kokeeseen kasattu. Vai huijataanko tässä taas minua oikein urakalla? Mistä mä voin tietää? Nyt jos kellään on mitään ajatuksia niin kirjoittakaa ne ihmeessä tähän, jos tää ei tästä parane niin kesällä loppuu kokonaan, ja en haluaisi vuoden päästä kuulla että kokeilitko sitä, tätä tai tota.

S:n kanssa oli puhe siitäkin, että koska toi koira lukee mua niin kovin tarkasti, mun asenteella on iso merkitys. Esineillä ja jäljellä mä olin ylimielisen "mulle on aivan sama, omahan on valintasi" -tilassa ja oikeasti olin päättänyt, että teki se niin tai näin, asia ei ole mun päänsärky. Sitten sitä yritystä löytyy. Tokohalliin mennessä jo mulla on sellainen epävarma "jaaha, mahtaako tästä taas tulla mitään" -olo ja se reagoi varmasti ihan siihenkin. Miten mä saan sen saman mekaanisen olotilan sinne? Mä kai vaan haluaisin niin kovasti, että se tykkäisi tokoilla, ja yritän tykätä sen puolesta.

Töppöselle tein hallin ympäristöön, pääasiassa metsään, jäljen. Paljon enemmän lunta kuin eilisellä Sienen jäljellä. Siellä kyllä kuhisi polkuja, kaksi tien ylitystäkin. Jälki lähti sellaisesta kohdasta, missä jengi käy tosi paljon kusettamassa koiriaan, ja aikamoista pelleilyä se alku sitten olikin - yritti kahdesti kusta eri kohtaan! Jälkimmäisellä annoin sille aika roisia palautetta, ja se jäi sitten vain möllöttämään. Odottelin vähän aikaa, mutta ei mun hermo kestä sellaista, ja lopulta käskin sen jatkaa. Sen jälkeen sitten mentiinkin, oli hyvin tarkkaa ja intensiivistä työtä! Kolme keppiä, vikana muovinen pieni pyöreä esine, arvelin että reilu 500m mutta nyt se sports tracker toimi ja sanoi 760m. Näinköhän mun mitat aina on pitäneet paikkansa :D Pari pätkää jäisellä tiellä, oli vaikeita, tosin sähellystä oli enemmän kuin ajatusta. Tälle pitäisi varmaan tehdä pari motivaatiojälkeä esim. valmiilla loppupalkalla, ja sitten alkaa laittaa sitä jo pakettiin. Nyt sillä oli todella paha sunnuntaikävelyfiilis kun meinasi ehtiä kusta parit puskat siinä ohessa! Lumessa näkyvistä askelista huolimatta se ei pahasti mennyt silmillään, en olisi antanutkaan, mutta ei edes yrittänyt.

Illalla vielä omassa pihassa Sienelle sulkeiset sillä aikaa kun töppönen söi mössönsä sisällä. Hillitön kutina on neljässä päivässä huomattavasti vähentynyt. Ruokavaliomuutos tuskin näin nopeasti vaikuttaa, joten olisko mahdollista että porukoilla on vaan kuivempi sisäilma, tai sitten se tiesuola ärsytti ja pesu helpotti, tai stressi, tai jotain? Sienellä irtonappulaa ja loput purkissa nivelvalmisteen ja piimä-öljymössön kanssa. Hieman on epäkäytännöllistä. Ensin alkuvirittelyt, leikkiä karvapatukalla, lähti kivasti mukaan. Irti ja siitä jäin odottamaan että koira tekee jotakin, tarjosi sivulle tuloa, josta kehut, jes ja nappulaa taskusta. Sitten vaan lähdin mitään sanomatta kävelemään ja se tarjosi niin täpäkkää seuruuta, että itku meinasi tulla. Pientä 5-10 askeleen pätkää, kehuin pariin otteeseen ennen jessiä, mistä sai saalistaa kourasta nappulaa. Tällä tavalla ei ole mitään väliä onko mulla ne namit kädessä vai ei, nyt siis ei ollut, vaan taskussa. Väliin uudet leikit, nyt ei leikkinyt enää niin hyvin - ruuasta sen on aina ollut vaikeampaa vaihtaa leluun. Voi kun olisi joskus avustaja käytössä, haluaisin videoita tämän eron koirassa.

Miten tämä koko homma voi olla näin hirveetä sekosotkua ja miten tämän ikinä saa järjestykseen? :/ Olisi nyt edes tasaisen paska koko ajan niin ei tekisi tiukkaa lopettaakaan, mutta kun ei, välillä se väläyttää tuota ah niin pontevaa tekemistä kanssa...