Tokopäivä

Vuokrattiin mudi- ja holskuporukalla Varkauden halli. Sieni on ollut siellä yhden tai kaksi kertaa treenaamassa, mudi useammin ja myös kokeessa. Oli niin kylmä, että päätin kokeilla ottaa koirat sisään häkkiin, oli oma iso kevythäkki mukana. Tälläsin sen ihan nurkkaan pois ovelta ja päätin, että jos mudi ei pysty pitämään turpaansa kiinni, vien sen sitten ainakin Sienen vuoroilla autoon. Sientä ei muiden koirien rähinät haittaa, mutta jos Sieni on kehässä ja mudi alkaa rääkyä häkissä, Sieni hyytyy pahasti. Se on vähän outoa, koska arjessa se ei useinkaan korvaansa lotkauta mudin märinöille. Varmaan olen itse aiheuttanut tämänkin: kun mudi alkaa rääkyä, mulla menee hermot ja Sienestä se on kamalaa vaikka komennan toista koiraa. Palkkasin tänään mudia alussa aika monta kertaa namilla häkkiin ja ihme ja kumma se taisi olla koko ajan ihan hiljaa siellä! Hakiessani Sienen toki tuli kommenttia että miksen mää pääse, mutta muuten. Mukavaa, että ei tarttenut autossa palella koko kolmituntista!

Alkuun paikkamakuu piilossa 3min, Sieni reunassa oikealla. Toinen halusi välipalkata puolivälissä ja mä menin ex tempore kanssa, Sienen ilme oli tosi hassu :D Harvoin on siis välipalkattu! Lopussa käskyt tuli eri aikaan, kun kaikki ei nostaneet koiraa lainkaan sivulle ja mä odotin tarkoituksella, Sieni teki hyvin.

Sienen eka kierros:

-aloituksia (liikkeen alkupaikalle ohjaamisia) 3kpl, keskimmäiseen olin pyytänyt "oho anteeksi, aloitus sittenkin tästä 2m edempää, voitko siirtyä" -säädön, Sieni oli ihan ok

-luoksetulo käskytettynä läpi, palkka vauhdista, ei jumiutunut liikkuriin

-nouto (ipo-kapulalla) käskytettynä, palkka nostosta, ei jumiutunut

-tunnari, ensin pelkkä oma vieraan viemänä seinustan agiesteisiin piiloon, luimumeno, löysi heti, palkka heti kapulan otosta

-tunnari koko liikkeenä, kapulat jonossa minusta poispäin, oma 3./5. Jätin koiran kauemmas ja menin itse puoliväliin. Luimussa, muistaakseni otti oman heti kun osui mutta tarkasteli vielä ja otti sitten uudestaan oman, palkka kun lähti tuomaan

Tunnarin alussa vieraat oli tosi lähellä ja minusta koira paineistui niistä, eikä tullut kunnolla sivulle. Hinkkasin sitä sivulle tuloa kohdilleen vaikka miten monta kertaa, mikä oli tyhmää, mutta en mä halua antaa sen alisuorittakaan ja jatkaa vaikka se ei ole lainkaan siellä missä pitäisi. Ehkä olis pitänyt tehdä jotain ihan muuta, esim. lähteä juoksemaan pois tai haukuttaa koiraa ja ottaa sitten uusiksi. Se hinkkaus varmasti vei vauhdin itse tunnaristakin. Sivulle tuloja vieraiden lähellä pitäisi tehdä sitten erikseen. Siinä tulee just se "voi kamalaa, kaikki katsoo" -ahdistus esille.

Mudin ainoa kierros:

-ilmoittautuminen, parina vain ihminen ilman koiraa. Ekalla ei pitänyt kontaktia -> "ei" ja paluu alkuun, josta uusi lähestyminen. Kai se naama ainakin oli muhun päin vaikka silmät pyöri päässä, ei kovin hyvä siis... näihin pitää nyt panostaa ja lisäksi jos se ei oikeasti seuraa niin menköön takaisin autoon, uutta yritystä ei saa heti perään koska sille on ihan sama puljata edestakaisin.

-seuruuta ensin muuten vaan, avustaja käveli perässä, ei ollut parasta mudia mutta ihan jees. Just sellasta ärsyttävää puoliväliseuruuta; hieman epätarkkaa tokoon ja hieman ponnetonta tottikseen.

-seuruuta niin että avustaja esti liinasta, pari kolme toistoa, nämä ihan ok

-estämistä myös pari toistoa henkilöryhmässä

-hyppynouto metrisellä, paitsi että ei hyppää. Se ei edes meinannut, ihan kuin se ei osaisi koko hyppyä ja tää olisi joku älykkyystehtävä "hae kapula mahdollisimman pian = kannattaa kiertää koska se on nopeempaa!" Kiellolla ei mitään vaikutusta, ei ottanut sitä lainkaan vastaan ja sitten kun se lopulta taisi tehdä menon, niin paluussa kiersi. Laskin lauta kerrallaan ja lopulta pelkän hyppy-käskyn kanssa ilman mitään kapulaa onnistui, ensin 8, sitten 9 ja lopulta se täyskorkea 10. Meidän fyssari ei ota puoleen vuoteen vastaan oman sairausloman takia ja pitäisi keksiä joku toinen, se jäi "voi hitto mikä homma etsiä ja kertoa koirien historia taas uudelle" -angstiin. Yleensä jumissa ollessaan mudi on saakelin vihainen Sienelle kotona ja nyt mitään sellaista oiretta ei ole. Jotenkin tulee mieleen, että niissä hyppytekniikkaharkoissa kun se kiersi ja sai mennä silti palkalle ja sille vielä vähän hörähdettiin että ohhoh koiraa, niin sen jälkeen se on ollut sen mielestä vaan hirveän hauska oma sovellus. Tämä on siis koira joka esim. toko-sm:ssä oma-aloitteisesti on evl:ssä siirtynyt jalkojen väliin seuraamaan, koska mudin huumori. En tiedä, ihme juttu kaikkinensa.

Sienen toka kierros:

-ruutua, kaksi vierasta ruutua hallin eri nurkissa, kumpaankin kolme lähetystä, silleen kiertämällä. Ekat pallojen laitot näki, sitten avustaja laittoi aina pallon kun tein toista ruutua. Pari kertaa se ei tiennyt mihin juoksee ja lähti vähän väärässä kulmassa avustajaa tai jotain kohti, mutta vaihtoi pallolle lähempänä. Loput oli ihan määrätietoisen näköisiä. Vauhti ei toki ollut sellainen kuin kotona tutussa hallissa, mutta ihan laukalla meni kyllä.

-tunnari kokonaisena: tässä tuli parikin toistoa. Koira ei ollut niin luimu kuin eka kierroksella, mutta ravasi kapuloille ja sellanen semiahdistunut kuitenkin. Se katsoo mihin se oma laitetaan ja kerrankin nappasi sen suoraan siitä, en usko että se haisteli. Mä olin itse vienyt sen ja tuli puheeksi, että ehkä se hajupilvi sen päällä oli vaan niin suuri että koira meni nenällä suoraan sen luo? Vaikea tietää. Kyllä se nyt siis etsi ja löysi oman mutta asenne oli kovin surkea. Kaisa kysyi, enkäö haluaisi sille enemmän virettä tähän. Kyllä kai joo, mutta en tiedä miten sitä saadaan varsinkaan niin että haistelu ei sitten kärsi. Ei se ehkä niinkään virettä tartteisi, kun pelkkää itseluottamusta. Miten tunnariin tehdään hyvää tunnetilaa?

-hyppyä: muistaakseni 6-7 tai 7-8 lautaa, avustaja täytti namikuppia toisella puolella ja itse palkkasin toisella puolella. Kerran kolautti, mutta uusinnalla korjasi hyvin, eikä luimistunut osumasta. Lopuksi vielä pari 4 tai 5 laudalla.

-haukutusta: tuli ex tempore mieleen pyytää paria vierasta haukuttamaan koiraa, sille on näitä joskus tehty ja minusta se on tehnyt sille hyvää. Sellainen "ohhoh, mä voin haukkua tolle, ja se vielä palkkaa mua siitä" -törkyily siis :D Haukkumiseen pitäisi ylipäänsä panostaa, samoin repimisleluista tuli puhe että miksen käytä niitä kun se kuitenkin taisteleekin hyvin. No, olen vain niin rutinoitunut namin ja pallon heittäjä... :P Nimenomaan siis tälle koiralle, mudi taas ehdottomasti haluaa taistella. Lopuksi koira jäi halliin leikkimään vieraiden kanssa raippalelulla, kun mä kävin autolla. Sanoin että se ei varmasti edes huomaa poistumistani, eikä huomannutkaan.

Paasasin muille niistä kehään menoista ja aloituksista ja tunnetilan tärkeydestä, ja nyt kyllä vihdoinkin teen itsekin asialle jotain ja mun kumpikin koira ottaa kuurin pelkkää kehään menoa. Mudille seuraaminen ilmoittautumiseen ja Sienelle se alkuperusasento myös ihmisten keskellä ja siirtymät uuteen aloituspaikkaan. Lisäksi niille kummallekin sopisi vaikka sellainen vauhdittaja, että päivän ruoka tulee tässä harkassa ja jos ei (mudilla) ala kontaktia löytymään, ei ole vaan tarpeeksi nälkä vielä tänään. Sieni voisi "jes!"-sanan sijaan saada käskyn haukkua ja ruokaa sitten sen verta mitä se itselleen sitä vaatii, eli jos ei räkäistä ääntä irtoa, niin silläkään ei ehkä vielä ole vaan tarpeeksi nälkä ;)

Sieni oli vähän käsijarru päällä ja mudi muuten vaan hieman kuutamolla, mutta ihan hyvä fiilis jäi kuitenkin. Näillä mennään mitä on annettu, ja kotimatkalla mietin taas että olen mä kaikesta huolimatta kummankin koirani kanssa päässyt jo nytkin rotuisiksiin tosi pitkälle. Tosi kiva oli nähdä tuttuja ja mäkissä vierähti jälkipuinnissa sitten hyvä tovi :) Keväällä uusiksi!