Menneenä torstaina ei tapahtunut mitään ihmeellistä, oltiin uudessa paikassa "uusvanhan" eli ei pitkään aikaan nähdyn kaverin kanssa. Tai ruudun kanssa oli vähän säätöä enkä oikein tiennyt mitä sitten tekisin, mikä alkaa nopeasti ärsyttää mua, mutta kosketuskeppiin saatiin hyviä ideoita ja isompi lainakeppi toimi sikahyvin, ja eteen-sivulle-erottelu sujui kanssa tosi hienosti eri ympäristössä. Sieni oli pääasiassa varsin iloinen ja pitkälti ilmassa, mutta silti lopputuloksena jäi jotenkin valju fiilis. Paska treeni.
Kosketuskeppejä googlaillessa (isompi pallo wanted!) eksyin sivulle, johon oli listattu Bob Baileyn viisauksia, ja varsinkin eräs niistä jokseenkin kolahti:
" If you feel emotional, stop training."
Aamen.
Mutta mikä saa jonkun treenin tuntumaan huonolta ja jonkun toisen hyvältä? Miksi me tehdään tätä? Mikä on pitkän tähtäimen tavoite ja mikä motivoi pääsemään siihen? Mikä on yksittäisen treenin tarkoitus, juuri sen, jonka tänään teit ja josta jäi paska fiilis? Ilmeisesti tämän kerran tavoite jäi saavuttamatta - oliko kriteeri väärin mitoitettu, eikö sitä ollut lainkaan, tapahtuiko jotain yllättävää?
Operanttiin koulutustapaan tutustuminen on tuonut minulle hieman lisää järjestelmällisyyttä. Tykkäsin kyllä ennenkin ranskalaisista viivoista ja jonkinlaisista yhden kerran suunnitelmista, mutta ne saattoi olla luokkaa seuraamista, ruutua ja luoksetulo, tauon jälkeen zeta ja tunnari, erittelemättä sen kummemmin mitä ollaan opettelemassa. Joo, nimenomaan opettelemassa, eikö jokaisen treenin olisi tarkoitus olla eteenpäin vievä? Se on valitettavasti ihan tosi yleistä, että ihmiset menee treenaamaan ja sitten ne alkaa tehdä jotain vaan, vailla mitään käsitystä mitä ne tekee ja mitä ne haluaisi sen koiran oppivan tai muistavan siltä kerralta. Minäkin sorrun edelleen siihen. Torstaina mulla oli sentään suunnitelma miten sitä ruutua tehdään, mutta toiveena oli silti jotain niinkin abstraktia että "koira menee sinne iloisesti ja treeni menee hyvin". Eh, ihme että sitten kun siinä tuli vähän säätöä, lopputulokseksi jäi vain paska fiilis, kun en edes tiennyt mitä tavoittelin. Saavutinko tavoitteeni, kun se oli kyllä iloinen, mutta tarjosi liian takakulmissa olevaa paikkaa?
Nyt mun treenilistat näyttää esim. tältä:
-eteen/sivulle-erottelua, 1. kierros 1 askeleen matkalla, jos onnistuu niin 2. kierros 2 askeleen matkalla ja 3. kierros 3 askeleen matkalla, muuten toistetaan kolme sarjaa 1 askeleen matkalla
jne.
Useimmiten onnistun pitäytymään suunnitelmassa. Ainakin jos kaikki menee hyvin. Ongelmia tuottaakin enemmän ne tilanteet, kun homma ei näytä ollenkaan siltä kuin pitäisi. Jos koira arpoo erottelussa aivan täysin eikä keskity yhtään, niin en haluaisi antaa sen edes yhtä minuuttia toistaa sellaista. Vaikka minusta on edelleen kauhean hauskaa, kun Sieni vaan loikkii menemään ja on niin riemuissaan että palkatta jääminen ei sitä haittaa yhtään :) Mutta sellaisessa treenissä ei ole mitään järkeä. Jos me harjoitellaan erottelua, ja koira ei edes yritä kuunnella, niin hittoako sitä junnaamaan. Sitten pitäisi joko vaihtaa plääniä niin helppoon, että se saadaan tekemään oikein, tai viedä koira tauolle tai keskeyttää kokonaan. Muutamana iltana kotona olen joutunut keskeyttämään sen koroke-/kaukokäskytreenit, kun se on ollut niin liekeissään odottavasta ruokalääkekupistaan, että on sekoillut kaikkea tosi outoa. Mutta keskeyttäminen ei kuitenkaan myöskään opeta sille yhtään mitään, ja jotta homma edistyisi, koiran pitäisi olla sellaisessa mielentilassa, että treeniä voidaan jatkaa.
Voiko treeni mennä liian hyvin? Äkkiseltään tekisi mieli sanoa, että jos kaikki onnistuu aina 100%, treenataan liian mukavuusalueella eikä kehitystä pääse tapahtumaan. Toisaalta mikä sitä hyvyyttä mittaa? Koiran ja ihmisen mieliala? Teknisesti 100% onnistuneet toistot? Töppösen treenit on useimmiten juuri tällaisia liian hyvin menneitä. Mulla ei ole mitään muuta plääniä kuin että pyörittelenpä sitä viis minsaa kentällä ennen kaverin tuloa/ennen kuin otan Sienen. Koira on liekeissä ja meillä on kivaa. Sitten tehdään vähän seuraamista, joku jäävä ehkä jotenkin oudosti kuten vaikka istuminen juoksusta, ehkä luoksetulo ja loppuaika heitellään palloa. Kaikilla oli kauhean hauskaa ja kaikki onnistuu osaavalla koiralla 100%. Mutta oppiko se mitään ja mitä järkeä koko hommassa oli? Se oli enemmänkin hauskanpitoa kuin koiran kouluttamista ja ei siinä mitään pahaa ole. Mutta jos treenaaminen tähtää koiran kouluttamiseen, niin sitä se ei kyllä ollut. Kouluttamista se olisi ollut, jos seuraamisessa olisi ollut vaikka erilaisia häiriöitä tai jollain tavalla koiran olisi pitänyt miettiä ja tehdä valintoja. Tyhjällä kentällä pallo mun taskussa sen on helppo tehdä oikein miettimättä sen kummemmin mitä se valitsee.
Milloin treeni on epäonnistunut? Jos tavoitetta ei saavutettu? Jos koira tekee virheen? Jos kaikilla ei ole enää kivaa? "Epäonnistunut" treeni ja "paska" treeni on vielä aivan asiat erikseen. Epäonnistuneeseen osaa suhtautua rauhassa ja ottaa sen vain opikseen, tietää mikä oli liian haastavaa ja muuttaa plääniä ensi kerralle. Paska sen sijaan.. treeni on paska silloin, kun ei osaa sanoa mistä se tunne johtuu, eikä siten osaa myöskään heittää mitään korjausehdotuksia. Huono tunnetila, virheellinen tekniikka ja kaikki tällaiset on ihan helppo kestää ja korjata, jos tietää mitä tekee ja treeni päättyy onnistumiseen. Se on sitä kouluttamista. Mutta voi argh tuota ruutua miksiseonniinmonimutkaista!
Postauksen kuvat: 8-viikkoinen Suomeen saapunut Sieni (c) Sanna kesältä 2011
11 kommenttia:
Voi, ihan sienen näköinen jo silloin :-) Mihin valkea sukka on kadonnut?
Lasketko sä onnistumisprosentin joka harjoitteesta että pystyt nostamaan kriteeriä riittävästi? Olisko onnistunut treeni sellainen että kriteeri nousee? ts. ei olis paska treeni
E, eihän se ole kadonnut! Ei nyt hirmu hyvää kuvaa tähän hätään löytynyt, mutta vasemmassa takajalassa on paikoillaan yhä :-D
http://sienin.kuvat.fi/kuvat/Pk-p%C3%A4iv%C3%A4+7.9.2014/p1092.jpg
Eija, aika paljon lasken, mutta ongelma on varmasti silti paikallaan junnaaminen. Esim. ruudussa on niin monta eri harjoitetta, että en tiedä aina millä aloittaisin ja mikä olisi kriteeri. Lisäksi kun tekee uudessa paikassa, niin en voi jatkaa suoraan siitä mihin muualla olen jäänyt, vaan pitää ainakin hetkellisesti osata sopivasti laskea kriteeriä.
Treenikirjanpito olis tosi tärkeää jos haluaa treenin ja opetettavan asian kanssa nopeasti edistyä. Suunnitelma kirjallisena valmiiksi(kriteeri, määrä, onnistumisprosentti yms.) ja sitte pysyä siinä suunnitelmassa. Kirjanpidosta pystyisi sitten katsomaan mihin viimeksi jäi ja uudessa paikassa laskemaan juuri sopivan verran kriteeriä. Sullahan voi jo tällänen olla mutta tuli vaan mieleen :).
Tottahan on se, että vähintään 85% ongelmista johtuu niistä perusjutuista ; ajoitus, kriteeri ja vahvistetiheys. Mutta tähän sä tiesitkin :).
Joskus harjoituksen alussa kannattaa ns. kysyä koiralta eli katsoa mitä se antaa. Esim. me ollaan noutokapulan nostamisessa tehty niin että kun aletaan kouluttaa (koira osaa jo tarttua ja nostaa kapulaa hieman)laitetaan kapula lattialle ja annetaan koiran nostaa sitä. Mille korkeudelle koira sen nostaa on minimikriteeri sille harjoituskerralle ja kriteeriksi otetaan hieman korkeampi nosto. Epäselvästi ilmaistu mutta toivottavasti ymmärsit :).
Ymmärrän, ja jonkun tollasen yksinkertaisen asian kanssa varmaan osaan jopa olla tarkka ja täsmällinen. Mutta se ruutu tuntuu niin monimutkaiselta! Tiedän että se osaa mennä sinne suoraan ja riittävän taakse, se on tehnyt paljon sellaisia. Mutta sitten se saattaa välillä joko kääntyä liian aikaisin etunauhalle tai mennä vinoon johonkin kulmaan. Jos se tarjoaa niitä useita peräkkäin, se on jossain vaiheessa pakko saada palkattua, tai se lopettaa kokonaan? Jos se tarjoaisi selvästi parempaa niin palkka ilman muuta siitä, mutta jos ne kaikki on yhtä huonoja tai päin vastoin vaan huononee kerta kerralta?
Sun melkein jokainen postaus missä puit asioita on kuin mun suusta... ite en vaan osaa kunnolla suunnitella treenejä, asettaa kriteerejä, ne menee just näin "luoksaria kokonaisena, seuraamista, plaaplaa". Pitäisi opetella, mutta miten?
Varmaan jos aloittaisi ihan vaan sillä, että miettii mikä on sen treenin pointti. Luoksetuloa, no mitä osaa siinä halutaan tällä kertaa siinä ympäristössä harjoitella: hyvä maahan meno tai jättö istumaan, skarppi odotus ja yllätyspalkkaus siitä, käskytykseen (omiin hämysanoihin tai liikkuriin) reagoimattomuus/ennakointi, vauhti, törmäämättömyys, loppuasennon teknisyys, siisti sivulle tulo, stoppi seisomaan tai maahan, kokeenomainen suoritus jne jne. Osiahan on ziljoona. Tai seuraaminen: alkuperusasentoon tulo, patoaminen alkuperusasennossa ja hyvät liikkeelle lähdöt, käskytykseen reagoimattomuus, pitkät suorat, käännökset, takaosan käyttö esim. ympyrällä, temponvaihdot, pysähtymiset, häiriöt...
Varmaan pitää miettiä missä ja kenen kanssa treenaa, eli onko häiriö lähtökohtaisesti pieni vai suuri ja onko se tilanne koiralle helppo vai vaikea, ja sitten sen perusteella miettiä kannattaako hakea enemmän hyvää tunnetilaa (helppoja juttuja, ei teknistä nillitystä, eli esim. luoksetulossa palkka vauhdista ja seuruussa liikkeelle lähdöistä) vai kannattaako tehdä teknisempää treeniä. Ja sitten vielä plan B ja C siltä varalta, että kaikki ei menekään kuten oli kuviteltu. Mutta oikeesti jo se, että kirjoittaa ylös liikkeen ja sen osan mitä siitä haluaa vahvistaa, auttaa paljon ja sillä voisit päästä alkuun. Sitten mietit vielä liikkeiden järjestyksen, toistojen määrän ja taukojen paikat etukäteen, ja pitäydyt niissä vaikka kuinka tekisi mieli kokeilla se kuuluisa "vielä kerran". ;P
Me ollaan treenissä tehty niin että jos koira tarjoaa kolme kertaa alle kriteerin (eli ei ole palkattu) koira menee tauolle (häkkiin) siksi aikaa kun kaveri treenaa. Sitten kokeillaan vielä ja jos jatkuu edelleen, asiaa ei enää sillä treenikerralla treenata. Häkkiin menosta saa aina palkan, halutaan pitää häkki ja tauolle meno positiivisena asiana.
Toi että koira tekee jollain treenikerralla vähemmän kuin osaa ts. haluaa palkkaa vähemmällä tekemisellä on aivan normaalia. Siitä ei kannata ottaa paineita. Se kuuluu jokaisen eläimen normijuttuihin. Tää on selitetty mulle joskus suurin piirtein näin; ko. yksilön elossapysymisen takia (vrt. luonnonvaraiset eläimet)eläin kokeilee joskus muitakin toimintatapoja jo opitun tavan rinnalle. Eli jo hyvin pitkällekin koulutettu koira joka tekee treenit 100% oikein kokeilee joskus jotain muuta/ns. alisuorittaa. En usko, että jos jätä palkkaamatta tai laitat koiran tauolle tai pidät jopa viikon tauon koko ruudun treenaamisesta, Sieni ei enää tekisi koko ruutua.
Tosin sitten jos se kriteeri koulutuskerralla vaihtelee koira totta kai valitsee sen "vähän tekemisen". Itse pitäisi olla koulutustilanteessa tosi skarppina ettei vain vahvistaisi liian alhaisesta kriteeristä. Olen tehnyt myös niin, että jos huomaan että oma huomio herpaantuu laitan koiran tauolle. Lisäksi me pidetään yksi harjoituskerta tosi lyhyenä. Meillä ei ole treenitilassa kelloa joten lasketaan suorituksesta/palkasta esim. yksi harjoituskerta on 3-10 namia.
Me treenataan yhdellä kertaa noin 30-45 minuuttia. Tää aika jakautuu kahden koiran välille eli tehokasta treeniaikaa on 15-25 minuuttia. Treenikerralla treenataan 2-5 eri asiaa.
Meillähän toi noutokapun nostaminen tökki Oksilla tosi paljon. Siitä pidettiin varmaan yli kuukauden tauko ja nyt se on lähtenyt sujumaan hienosti. Me ollaan myös tehty niin, että kun näyttää siltä että koira jumittuu tai alisuorittaa jotain tehtävää, sen kanssa tehdään seuraavaksi jotain superhelppoa esim.pelkää kosketuskeppiä.
Toki koirissa näkyy myös ero kuinka kauan niiden kanssa on ko. koulutustyylillä toimittu. Esim Oksin kanssa ruutuun meno ja siellä pysyminen on ollut helppoa ja Ainon kanssa sitä on jouduttu työstämään enemmän (Aino on siis alle vuoden ikäinen)
Tanja osaa sua kyllä neuvoa tossa ruutuasiassa :)
Haa, enpä ole tullut ajatelleeksi tuotakaan. Alussa Sienen oli tosi tärkeää "opetella mokaamaan" ja uskon, että siinä vaiheessa keskeyttäminen ja tauolle laittaminen, siis täysin hyvässä hengessäkin, ei olisi ollut hyvä idea. Pointti oli nimenomaan se, että vaikka ei mennyt ihan oikein ja jää palkatta, niin kannattaa silti yrittää uudelleen niin saa sen palkan. Sitä palkattiin alussa hetki tosi pienistä yrityksistä, että se pääsi kiinni siihen uskaltamiseen. Pian kyllä alettiin odottaa, että se yrittää oikeaan suuntaan eikä mitä tahansa, eli tekee vähän paremman suorituksen kuin mitä se palkatta jäänyt oli.
Mutta nyt se on saanut roisisti itseluottamusta ja yritteliäisyyttä ja kestää paljon enemmän virheitä (palkatta jäämisiä, mitään virhesignaalia sillä ei ole käytössä ainakaan toistaiseksi), ja uskon, että nyt noi keskeyttämiset voisi olla hyvä idea. Mä oon vaan ajatellut, että mun pitää saada palkattua se yrittämisestä ja viedä se asia loppuun. Siksi, että sen pitää oppia, että kun vaan jaksaa yrittää niin kyllä se onnistuu. Mutta nyt se prosessi on sen verta hyvällä tolalla, että ehkä keskeyttämisellä ei olisi sen takia väliä. :)
Ruutu on mulle hankala asia siksikin, että se kriteeri on niin abstrakti. Entä jos se meni keskelle, mutta ehtii siinä kääntyä niin että päätyy vähän reunempaan (onko toi sana?)? Entä jos se lähtee jo vähän vinoon ja päätyy 20cm väärään kohtaan, 50cm, metrin? No metri ei ainakaan kelpaa koska sittenhän se on jo melkeen sivussa, jos keskikohta on 1.5m reunasta. Entä jos etuosa on kohdillaan keskellä mutta takaosa kääntyy jonnekin ja koira on tosi vinossa? Sitten kun kaikki tapahtuu niin äkkiä ja koira hyppelee edelleen siellä ruudussa, niin ei ole montaa sekuntia aikaa miettiä, että oliko toi nyt kelvollinen vai eikö ollut. Ihan varmasti mun kriteeri on varsin häilyvä.
Ton mä allekirjoitan täysin, että jos koiran antaa alisuorittaa, suurin osa niistä tekee niin. Sehän on luonnossa vain energiataloudellista ja fiksua, miksi tehdä enemmän, jos vähemmälläkin saavuttaa menestystä.
Jäi vaivaamaan: mitä sitten pitäis tehdä, kun treenaaminen on niin kivaa, että meinaa revetä nauruun? Lopettaa treeni? Senhän takia mä treenaan ja tota riemusta repeämisen fiilistä tavoittelen.
En tiedä. :D Ehkä sen voisi muotoilla niin, että siinä vaiheessa kun ohjaajan tunnetila alkaa vaikuttaa hänen tekemisiinsä, koulutus ei ole enää täysin mekaanista ja rationaalista? Tulee riemuissaan palkattua esim. jotain mikä oikeasti oli ihan päin hittoa, mutta koiralla oli vaan niin hauskaa ja itseä nauratti kanssa, että sen kun nakkaa sen pallon. Tuskin se suurta vahinkoakaan tekee, mutta ei se ole enää järjestelmällistä koulutustakaan.
Jos taas riemustaan huolimatta pystyy pitämään kriteerit yms kohdillaan, niin sittenhän se ei varmasti haittaa.
Lähetä kommentti