Ampumisesta voisi kirjoitella vielä enemmänkin. Pohdiskelin asiaa ja luulen, että tässä on sellainen pieni sluibaamisen näkökanta mukana. Koira kuitenkin tulee autosta halukkaasti itse ulos ja kykenee toimimaan ja jopa parantamaan tekemisiään kun sen ei anneta jättää tekemättä. En usko, että se osaa "huijata" tai "esittää" ahdistuvansa enemmän kuin ahdistuu. Ehkä ne paukut on sen mielestä oikeasti vastenmielisiä tai ehkä se on vain keksinyt että tässäkin on hyvä mahdollisuus mennä sieltä mistä aita on matalin. Sama se, mä aion voittaa tän taistelun.
Minulla ei vieläkään ole keinoja pakottaa koiraa seuraamaan, jos se ei halua. Se matkalaukkuseuraa kyllä, koska tietää että kyydistä jääminen ei ole vaihtoehto, mutta en mä halua antaa sen tehdä sellaista ja se ärsyttää mua joka kerta. Valmiille palkalle (eteenmeno tms) se ei myöskään mene hyvällä ilmeellä ja sellainen luikkiminen on inhottavaa. Tarvitsen jotain, mihin pystyn pakottamaan koiran, tempun mikä sisältää paljon liikettä ja vauhtia ja minkä tekemällä se saa sitten palkan. Älysin myös miettiä sitä, mikä koirastani on mukavaa, ja koska se on kauhean laumaviettinen, ihmiset toimii. Viime postauksessa mainitsemani vepen vientiliike on siis mun valinta. Koska se ei ole mikään tokotemppu, mulle on ihan sama jos se nyt kärsii ja koira suorittaa sen hyvin luimussa rimaa hipoen sen näköisenä että vihaan teitä kaikkia. Se ei minua ärsytä kuten huonosti suoritettu seuraaminen tai mikä tahansa oikea liike ärsyttää. Ja sitten kun mua alkaa ärsyttää, Sieni ahdistuu ja menettää toimintakykynsä ihan oikeasti.
Tänään alkoi siis treenit nyt tällä uudella menetelmällä. Mulle on ihan sama, kuinka huonosti se lähtee viemään, onko se luimussa, juokseeko se kovaa vai ei jne. Mutta se lähtee kun käsketään ja vie esineen avustajalle tiputtamatta sitä matkalle tai hiippailematta yhtään mihinkään. Avustaja sössöttää sille ja se joko riemastuu hyppimään kuten normaalisti tai on riemastumatta, sitten se saa avustajalta namin ja se joko syö sen tai olkoon syömättä. Sitten mä kutsun sen takaisin ja annan sille namin jonka se saa taas syödä tai jättää syömättä. Sen jälkeen se saa uuden esineen suuhunsa ja sama alusta. Sellaista vaihtoehtoa kuin "emmä" ei ole olemassakaan ja jos sen jalat ei liiku tai leuat pysy kiinni, menen auttamaan sitä. Nätisti, ystävällisesti ja hermostumatta. Avustajalla on myös lupa kutsua ja pyytää "anna".
Ekalla ei ammuttu (pälyili mutta meni ihan reipasta laukkaa), tokalla ammuttiin jolloin meni luimumpaan mutta laukkasi silti, kolmannella ei ammuttu mutta pälyili, nelosella muistaakseni ei ammuttu mutta pälyili edelleen. Vitosella ammuttiin, ei reagoinut paukkuun mitenkään. Kutosen koira vei ampujalle, tai sylki sen metrin päähän minusta ja meinasi "emmä tonne" mutta menin nostamaan esineen, annoin sen takaisin koiralle ja lähetin uudelleen sen kummemmin hermostumatta, niin sipsutteli perille. Seiskan vei avustajalle ja kasin uudestaan ampujalle, tippui samalla tavalla mutta nosti itse ja jatkoi matkaa. Kaikilta se myös söi ja hyppi, joskin hieman sellaisessa "kun on pakko" -moodissa eikä vilpittömän iloisena.
Tässä blogissa on kuvattu samanlainen ajatus. Mä uskon, että tämä toimii meille. Ja kun se toimii viennissä eli koiran ilme pysyy kivana, siirrän sen muihin liikkeisiin, varmaan johonkin muuhun ensin ennen seuraamista.
Tänään havaitsin, että Sieni reagoi kotona pyssyn naksahteluun varsin voimakkaasti poistumalla kevythäkkiin. Käskin sen takaisin sieltä ja aloitin naksuttelemaan lattialla olevan pyssyn katsomisesta ja pian myös sen koskemisesta. Ei ongelmia, kunnes otin pyssyn käteen ja panoslipas naksahti. Koira hiippaili häkkiin, käskin sen takaisin, tuli kovin luimuna, katsoin sitä vaan lattialla istuen niin se kävi kierimään mun jaloille ja alkoi sitten purra mua käsistä. Eh, ahdistaa tosiaan hirveästi? Naksuttelin sitten ensin kädessä olevan pyssyn koskemisesta. Sitten laitoin läjän outoja esineitä (haarukka, metallinen purkin kansi, maustepurkki, koiran oma panta, jne) lattialle, pyssy oli yksi niistä, ja koiran tehtävä oli tuoda ne yksi kerrallaan mulle. Esineitä oli joku 10 kpl ja pyssyn se toi kolmantena tai neljäntenä ilman mitään ongelmia. Ahdistaa tosiaan hirveästi? Viimeisellä kierroksella kuppi oli maassa ja mulla nyrkissä lihaa, ja pyörittelin panoslipasta toisella kädellä selkäni takana ja samaan aikaan "jes" ja sai ruokaa nyrkistä kuppiin. No eipä ollut mitään ongelmaa siinäkään, ei meinannutkaan häipyä paikalta tai mitään. Mä jatkan tätä niin, että pyssy voi olla mulla kädessä ja pyöritän panoslipasta ja sen jokainen naksahdus merkitsee samaa kuin oikea naksutin tai "jes" -naksusana, eli ruokaa.
Ajatuksissa on myös ollut opettaa ampumisesta "lähtölupa" eli esim. kupille kilpajuoksu tms. Sellainen juoksukisojen paikoillenne, valmiit, PAM! ja sitten lähdettiin. En ehkä tee sitä ihan vielä, koska se taas jättää koiran tavallaan tyhjän päälle. Nyt jatketaan tuolla, että koiralla on tehtävä (vienti) kesken ja paukun jälkeenkin sen ainoa vaihtoehto on jatkaa saman tehtävän suorittamista. Jatketaan kunnes se ei enää reagoi ampumiseen sen aikana. Voihan sen siinäkin muuttaa sitten niin, että nyt kun ampu tulee koiran ollessa juoksemassa avustajalle, ampumisesta tuleekin lähtölupa yhdessä "vie" -käskyn kanssa.
Autossa ampumisen kuuntelu on nyt vähän kyseenalaista. Silloinhan koira on hyvinkin tyhjässä tilassa eikä sillä ole mitään tehtävää mihin keskittyä. Toisaalta olisi hyvin vaikeaa järjestää niin, että koira ei kuulisi paukkuja muuta kuin itse kentällä ollessaan, eli että treeneissä ammuttaisiin aina vaan mun koiralle. Mun mielestä tämä on nyt vähän sellainen voi voi -tilanne. Panostetaan kentälle tuloihin ja siihen, että koiran vire saadaan ylös. Nyt sitä ahdistaa ampuminen, mutta ennen tätä sitä ahdisti joskus joku muu tai ei vaan huvittanut tai miten tahansa. Ei tämä ole mikään uusi ongelma eikä ne paukut varmastikaan ole se ydin. Kuulkoon siis ampumista autoon ja jos tai toistaiseksi kun on huonossa tilassa sen jälkeen, niin sitten vaan ajetaan se ylös sieltä. Mä onnistuin siinä tänäänkin, ja ehkä nyt vihdoin hommat alkaa edistyä sikäli että tiedän mitä tehdä. Vaatiminen on niin perkeleen vaikeaa, se pitää osata tehdä täsmälleen oikein tällaiselle koiralle.
 |
| Jonakin kauniina iltana teimme sienipiirakkaa. Metsän sienistä. |
***
Asiasta kukkaruukkuun, aloitimme Sienen kanssa myös pyöräilyn tässä taannoin. Haluaisin että sillä olisi vähän parempi kunto, ja käsittääkseni nimenomaan pitkäkestoinen ravaaminen olisi se juttu. Sieni ei ravaa juuri koskaan. Remmissä ei pysty kuin hetken ennen narun loppumista, ja vapaana ei malta kun pitää kaahottaa menemään. Konsultoin fysioterapeuttiamme ja kokeillaan nyt sellaista rentoa ravia pehmeällä alustalla. Ei mitään äärimmilleen venytettyä askellusta eikä missään nimessä asvaltilla. Ei nyt sillä että tuota toistakaan koiraa asvaltilla koskaan juoksuttaisin. Ekat kerrat tuntui kuoleman uhmaamiselta. Ne joka koiran peruskäskyt "hiljaa", "alas", "älä vedä", "reunaan" ja "odota" ei ole Sienellä lainkaan niin hyvin hallussa, sen kyllä tiesinkin kun se kärsii toisen koira syndroomasta. Oltiin tehty pari ihan lyhyttä koulutuslenkkiä, ja tänään mulla paloi käämit ja annoin tulla sen verta railakkaasti että meni perille. Päästiin siis joku 4-5km lenkki ihan oikeasti ravaten eikä mennyt se kilometrin matka siihen että sata kertaa pysähdyn ohjaamaan koiran takaisin paikoilleen. :D Seuraillaan nyt mitä se tästä tuumaa, olen pitänyt aina 3-4 päivää taukoa että näen jos menee jäykäksi tms. Hirmu kivaa sillä ainakin oli! Harmi todellakin ne lonkat, canicross olisi niin Sienen laji. Nyt me tapellaan varmaan vielä pitkään siitä saako se vetää vai ei. Kun ei saa vaikka kuinka haluaisi.
13 kommenttia:
Mä oon kyllä varsin paraskin puhuja tästä asiasta (eli en).. Mutta niinkuin jossain sanoit, niin onhan teillä jo useampia koekäyntejä ja se on KAIKISSA niistä toiminut paremmin kuin olet ajatellut.. Eli sun pitäisi ehkä vaan tässäkin asiassa luottaa siihen. entä sitten jos se on ekan seuraamispätkän vähän laamana, kyllä se varmaan viimeistään rytminvaihdoissa piristyy, vai? Ootko yrittänyt opettaa sitä aktivoitumaan käännöksistä, juoksusta tai hitaasta käynnistä? Kannataa treenata niitä ennen koetta, niin sit sulla on kokeessakin jotain millä saat sen piristymään oli tilanne mikä vaan.
Olen kyllä yrittänyt, käännökset on edelleen kamalia ja rytminvaihdoistakaan ei mitenkään suuresti piristy. Jos on hyvässä tilassa jo valmiiksi, hitaassa sähköistyy, jos huonossa, ei se siitä mihinkään nouse vaikka heittäisin volttia.
Siis eli mitä sä oot niissä tehnyt? Palkannut? Mä oon joskus tehnyt niin, että palkkaan aina tai ainakin 90% käännöksessä tai sen jälkeen ja sama niissä rytminvaihdoissa, niissä voi vielä sit pelaa sillä askelmäärällä. Eikö Sienen kanssa voisi tehdä jonkun aikaa vaan ihan pieniä paloja kun se osaa nyt kokonaisetkin liikkeet.. Tai siis niin, että jonkun aikaa teet esim vaan max 30 askelen seuraamisia (ennen palkkausta) ja jäävien jotain yhtä osaa kerrallaan ja sitten katot jonkun ajan päästä miten se tekee ne kokonaan ilman palkkaa? Vai niinkö sä oot tehnytkin koko ajan? Kauanko sun tottistreeni yleensä Sienen kanssa kestää ja paljonko siihen sisältyy mm. perusasennossa istuskelua?
Joo, palkannut. Ei auta. Luulen, että ne käännökset vaan on sille sen lonkan takia epämiellyttäviä. Paikalla käännökset tekee paremmin mutta liikkeessä ne ei vaan siitä kohene.
Viime aikoina se on treenannut
-kentälle menoa ja vireen nostoa
-istumista niin että koira hilluu vapaasti mun ympärillä, tai peruutan tai etenen suoraan mutta ilman seuraa-käskyä
-seuraamisesta jääviä (i ja m) niin että palkataan heti oikeasta asennosta
-eteenmenoa ilman mitään seuraamisia tai edes perusasentoa, saa seistä vapaasti mun vierellä
-eteen tuloa lyhyeltä matkalta
-ampumista niin että kuulee sen autoon tai kentällä ollessaan ja sen jälkeen yritetään pakottaa se ylös, käytössä ollut vepen vientiliike avustajalle
Ei siis todellakaan mitään perusasentojen hieromisia tai edes seuraamista läheskään joka treenissä.
Eilen oli taas sellainen päivä että se ei tehnyt yhtään mitään. Uusi kenttä, ei oltu ammuttu, ei häiriötä (treenikaveri koiransa kanssa, ne oli meidän kyydillä), ennen sitä oli otettua hakua ja koira oli syönyt ja saanut pitää palloa jo siellä. Mentiin hakutreeneistä kotimatkalla vieraalle kentälle ja otettiin molemmat ma koiramme samaan aikaan. Sieni olisi halunnut seistä ja tuijottaa kaverin koiraa eikä se viitsinyt juuri edes vilkaista mua, ja sitten kun yritin vähän niinkuin nätisti vihjaista että hommiin, sivulle, hauku tai mitä vaan, niin eipä voinut vähempää kiinnostaa. Ja sitten kun vähän ilmoitin että nyt olis paree kiinnostaa, niin se veti taas sellaiseen täydelliseen kuplaansa mihin mä en pääse ja mistä en saa sitä ylös. Lopulta se ei enää edes syönyt leikkimisestä nyt puhumattakaan! Joko se on kipeä tai sitten sitä ei vaan huvita, mutta nyt tilanne on se, että MINÄ en jaksa enää. Haluaisin koiran, joka olisi autosta otettaessa "jee! mun vuoro! mitä nyt tehdään!". Nyt mulla on koira, jonka tekemisissä ei ole mitään logiikkaa. Onko se levännyt vai jo jotain tehnyt, onko se syönyt tunti vai kaksi päivää sitten, missä ollaan, ketä on paikalla, onko kuuma vai sopiva sää, onko ammuttu vai ei, onko mulla aloittaessa hyvä vai valmiiksi huono fiilis, jne jne jne. Mä haluaisin, että kaikilla olisi kivaa tehdä yhdessä, ja nyt mä en vaan enää jaksa tekohengittää ja olla niin helvetin kannustava ja mukava ja yrittää hyvällä. Se jää tauolle ajaksi x, otan mudin hakuryhmään, peruin Sienen talvikauden tokoryhmäpaikan ja se siis lopettaa myös hakuilun. Koska mä olen niin vittumainen, että jos sitä ei huvita tottistella (eikä tehdä esineitä, jälkeä, vepeä, rally-tokoa, mitään muuta), niin ei se saa sitten hakuillakaan. Otan sinne mieluummin sen koiran jolle voi jotain tavotteita asettaa ja jonka kanssa voi edetä. Katsotaan joskus ensi keväällä, varmaan sen aika pienellä työllä saisi kokeeseen sen 220p just ja just hakemaan ja sitten se voisikin jäädä eläkkeelle. Ehkä mä vaan luovutan niin kuin niin moni muukin on pitkiksen kanssa tehnyt, en mä ollutkaan sen kummempi vaikka niin joskus kuvittelin.
Se ei vaan nauti työskentelystä. Kyllä sillä sitä taistelutahtoa ja ahneutta on, eikä se puuttuva ominaisuus ole taistelutahto. Siltä puuttuu työskentelyhalu tai joku sellainen. Se, että itsensä haastaminen ja ylittäminen ja vaikeuksista selviäminen itsessään motivoisi sitä, ja se mikä mudissa on parasta.
Menkää nyt sinne syksyn kokeeseen niin sitten voi hyvin jäädä tauolle. Eikö tosi moni vastaavassa tilanteessa ollut ole sanonut, että heti koira on parantunut kun on loppunut tavoitteet ja säännöllinen treenaus? Sillä on se perusholskun perusvaiva; koiraa ei kykene motivoimaan ohjattuun toimintaan kentällä.. Mutta sä oot jo nyt kouluttanut sitä pidemmälle kuin moni muu olisi jaksanut. Että jos on ollut koe suunnitelmissa niin mä menisin koska voihan se olla että se on sen ensimmäinen ja samalla viimeinen koe..
En mä mene, se ei ole teknisesti valmis (eteen tuleminen kapulan kanssa tai ilman ja noudoissa siitä menee niin paljon pisteitä) ja sitten niin moni juttu on kiinni siitä vireestä (istuminen, eteen meno) ja nyt kun näitä paskoja kentälle tuloja on ollut niin monta niin menisin sinne asenteella "tästä ei varmasti tule yhtään mitään".
Ja sitä paitsi mitä väliä millään tuloksella loppujen lopuksi edes olisi? Mä en halua saada sitä sääli-70-pistettä hirveässä tilassa olevan koiran kanssa, yhtä hyvin voin olla ilmankin. Jos tavoitteet olisi ylempänä niin yksi matkan varrella ollut kauhea tulos ei niin haittaisi, mutta nyt kun se jää sen vikaksi niin tosi hyvä muisto onkin.
Rodun ja tilastojen kannalta olen periaatteessa sitä mieltä, että jokainen tulos on tosi arvokas. Mutta oikeasti, tosiharrastajalle joku alokasluokan koulari ei kyllä meinaa yhtään mitään. En mä ainakaan muissa roduissa pitäisi sitä kummoisenakaan osoituksena eikä se olisi mulle pentua etsiessäni mikään meriitti. Voittajaluokka ja valiot ehkä jo vähän herättäisi arvostusta.
Ja noin pitkistenkin kannalta, tuskalla hikiseen räävitty kolmostulos kyllä näyttää kivalta koiranetissä, mutta ne ketkä tietää totuuden... että sen koiran kanssa on ollut vaikeaa treenata ja sen ura loppui kesken sekä henkisten että fyysisten ominaisuuksien puutteessa, niin onko silläkään oikeasti mitään väliä kävikö se siellä kokeessa vai ei.
On sillä sen verran, että 98% ei koskaan edes pääse sinne kokeeseen asti, saati että saisi edes sitä 3-tulosta.. Vaikkakin ehkä niistä 98 prosentista yli puolella pääsisi yrittämään ja ehkä saamaan sen tuloksenkin jos viitsisi panostaa yhtä paljon koulutukseen kuin mitä esim sä oot panostanut. Mutta tosi monella on tullut jo varmaan paljon aikaisemmassa vaiheessa mieleen että onko sen arvoista, jos se tarkoittaa sitä että pitää ihan väkisin vääntää eikä kellään oo enää kivaa. Keskivertoholsku ei ole mikään palveluskoira ominaisuuksiltaan, valitettavasti.
Mutta esim. harrastuskoiraa etsivälle yhden koiran yksi HK1-tulos tuskin merkkaa kovin suuresti, varsinkaan verrattuna onko se TK2 RTK1 HK1 vai vaan noi kaksi ekaa mitä sillä on jo...
Kai tää nyt sitten vaan on niin, että se tekee kun sitä huvittaa? Kun sillä on nälkä tai se haluaa leikkiä. Itse tekeminen ei motivoi sitä lainkaan, ja sen takia esim. eilen se hakutreeneissä tarpeeksi syönyt koira ei enää viitsinyt eväänsä liikauttaa. Voisinhan mä vielä kokeilla esim. ruokkia sen joka toinen päivä, olisi varmaan riittävästi nälkä, mutta se on paitsi käytännön elämän kannalta hankalaa, niin alkaa olla jo niin epäeettistä että ei minusta ole sellaiseen. Ja hei, jos sen mielestä ei ole kivaa treenata niin kai se raja jossain vaiheessa tulee ja pitää vaan luovuttaa. On tässä nyt useempi vuosi yritetty. :( Tuntuu että muutokset (ensin treenipäivinä vähemmän ruokaa kupista, sitten ruoka vain treeneissä, sitten kaikki puruluut ja lelut pois kotoa, jne) toimii aina jonkun puoli vuotta ja tuntuu että edetään ja asiat luistaa, kunnes koira taas "turtuu" niihinkin ja ollaan samassa pisteessä. Ei vaan oikein ole enää mitään kiristettävää ja mun motivaatio pelata tällästä peliä on nollassa. Sitten mulla on toinen koira joka on aina yhtä fiiliksissä messissä tekemässä mitä vaan, vaikka se olisi just syönyt ilmaiseksi kipollisen ruokaa...
Ymmärrän kyllä, ja musta ei olisi varmasti tuollaista koiraa kouluttamaan jos olisi samaan aikaa työskentelyintoinen yksilö myös. Mut mitäs sä sille mudille keksit, hakua ja ek:ta?
Ne, ketkä on ottanut holskun harratuskoiraksi, ei oo hirveästi tulosten perään kysellyt alunperin, mutta näkihän sen mitä siinä sitten kävi.. Niin kauan tulee itkua, parkua ja vääriä pareja kun joko ostavassa tai myyvässä osapuolessa ei tunnisteta niitä tarvittavia asioita itsessä tai koirassa..
Haku, EK, rally-toko ja sitten meinasin jos sille treenaisi vähän niinkuin FH-jälkeä mutta tekisi pohjat kovalla alustalla kun meiltä on yhdistyksen pelloille sen verta matkaa etten saa ajettua sinne kovin tiuhaan kuitenkaan. Jos sen saisi uudelleenkoulittua jäljestämään hallitulla tekniikalla niin sitten voisi miettiä oikeasti sitä FT:ta ja aktivoitua ajelemaan ensi kaudella tms.
Sieni saa nyt kuitenkin kokeeksi sen kipulääkekuurin ja pitää taukoa joka tapauksessa. Yksi treenikaveri just heitti, että entä jos sillä on vaan burnout, kun ei kaikki koirat vaan kestä niin kovaa treenaamista.
Monta kertaa viikossa treenaatte normisti tottista, joka päivä jotain? Jos vielä jotain koitat, niin ehkä joko tottista ainostaan kentällä tyyliin 2 x viikossa (jolla saa ylläpidettyä taitoja muttei opetettua nopeasti uutta) lyhyesti TAI sitten et treenaa kentällä ollenkaan vaan pelkästään kotona ja lenkillä ym. ja kokeilet joskus myöhemmin kentällä. Oot aina sanonut, että sille pitää kaikki niin perusteellisesti opettaa tai menee epävarmaksi, niin nyt sillä on lähes kaikki taidot hallussa mitä siel alokasluokassa tarvii niin panostaisi vaan laatuun. Ne tottistreenit ois harvinaista herkkua.
Joka päivä joko kentällä (ehkä 4-5 kertaa viikossa?) tai kotona (ne loput kun ei jaksa lähteä). Ei useinkaan pitkään, saattaa olla yksi kierros ja muutaman minsan jutut, mutta silti. Onhan se tavallaan tosi paljon, mutta jos miettii että sille jää silti 23h 50min tai 55min omaa aikaa vuorokaudessa niin anteeksi että vaivasin edes sen vertaa...
Kyllä sille sais sen 70p tottiksen ihan sillä, että treenais kotona sen eteen tulon kapulan kanssa ja ilman ja hierois eteenmenoa vaikka lenkillä tai jossain satunnaisesti. Muut jututhan se ihan riittävän hyvin osaa. Mutta tokoa se ei sitten enää koskaan voi tehdä, koska joku ruutu, kaukot ja tunnari (no sen se osaa) vaatii ihan hieman enemmän tekniikkaa.. ja tässä tulee taas se, että mun mielestä treenaaminen on kivaa ja haluaisin treenata siksi. Ei vain siksi, että saa koetuloksia.
Vaikka se nyt pitää taukoa, niin ei se ilmaista ruokaa kyllä tule silti saamaan, vaan saa tehdä vähintään fyssarin jumppaliikkeitä tai kaivaa ne safkat aktivointilelusta.
Lähetä kommentti