Tottiksia

Pk-kentällä Eevan kanssa. Olin etuajassa ja ehdin ottaa itsekseni Sienen kanssa asentojen erottelua naminheittoleikin lomassa. 3x 5 toiston sarjat, välissä nujusin koiran kanssa ja taputtelin sitä, mistä se tykkäsi. Kaikissa sarjoissa oli istumiset hukassa. Eka istuminen onnistui mutta yhdenkin seiso/maahan-asennon jälkeen koira jäi jotenkin niin matalaksi ja kyttäämään nameja, että painui maahan kaikki istumiset. Autoin sitten nostamalla namikäden ylös, niin onnistui istumisetkin.

Sitten aloiteltiin varsinaiset hommat. Luksi oli häiriökoirana paikallaolevalle. Otin alun odotukset taas kokeenomaisesti, ehti lässähtää ja lähti huonosti seuraamaan. Palkka kuitenkin viiden askeleen jälkeen, jonka jälkeen nousi normaaliin viettiin ja seuruu tuntui kivalta. Liikkeestä maahan ja luokse, törmäsi ihan hiton lujaa ja yritin ärähtää mutta lähinnä nauratti. Uusintana parempi. Liikkeestä istuminen hyvä, kutsuin leluun siitä. Vielä istumaan paikallaolevan koiran viereen n. 3m päähän ja kutsuin siitä luokse, tämäkin hyvä.

Palloleikin lomassa 2kg kapulan kanssa pari vauhtinoutoa joissa palkka melkein heti nostosta, yksi eteen luovutus (oli vähän vaikeeta, niskalihaksia pitää treenata :D) ja vähän kapulan kantamista kun peruutin karkuun. Leikin lomassa koira haukahtelee ja murisee kapulalle, mutta ei se ole koskaan kokeessa ollut niin kovassa vietissä, niin olen antanut sen treeneissä tehdä niin.

Mietin noita alkuja, jos parilla kestää kauan mennä paikallaoloon, tai odotan muuten vaan, niin koira helposti ehtii kyttäillä sinne sun tänne ja lähtee sitten huonosti seuraamaan. Pitäisikö siltä vaatia kontakti niissä odotuksissa? Jos se lähtee huonosti, pitäisikö siitä huomauttaa? Tai vaikka viedä se kokonaan autoon "ei sitten"? Vai jatkaa niin kuin nyt olen tehnyt, että palkka tulee melkeen heti liikkeellä lähdöstä oli se millainen tahansa -> odotusarvo kohenisi ja koira lähtisi paremmin mukaan?

Sienen osalta katsottiin seuruuta. Hetsailin sitä vähän raippakanalla ja siitä suoraan lennosta seuraamaan. Koira jäi vähän jälkeen heti alusta ja sanoin ihan iloisesti "missä sä oot?!", mistä se kuulemma oli lässähtänyt ihan silmin nähden. Se leikkii kyllä kanalla, ja näyttää tykkäävän siitä leikistäkin, mutta kun kokeiltiin parin toiston jälkeen nameilla, ilme oli ihan erilainen. Kanan kanssa se seuraa silleen pitkänä ja matalana, häntä ei nyt koipien välissä mutta alhaalla kuitenkin, pää litteänä ja mulkoilee vaan siitä katsekontaktia, sellasta päiväkävelymenoa. Namin kanssa koira kokoaa itsensä, runko lyhenee, askel nousee ihan eri tavalla, pää, korvat ja häntä on pystyssä ja se näyttää ja tuntuu omaan "sivusilmäänkin" paljon paremmalta. JOTEN nyt vihdoin lopetan sen seuruun tekemisen lelulla ja pidän leikin ja seuruun toistaiseksi erillään. Mietittiin, että on vähän outoa kun se kuitenkin leikkii ihan ok, mutta ei kuitenkaan halua sitä lelua juuri ollenkaan itselleen, eikä siksi tee töitäkään sen eteen. Ymmärtäisi jos se ei leikkisi juuri mitenkään, mutta sehän kuitenkin saalistaa ja taistelee ihan kohtuukivasti?! Se lelu ei nyt vaan silti kanna, ja on siinä leikissä musta sellanen pieni "leikin koska sä tuut siitä iloiseksi" -sävy. Leikkii se kyllä keskenäänkin. Vaikee ymmärtää. Mutta joka tapauksessa nyt hetsaan sitä esim. kokonaisella nakilla ja otan lennosta seuraamaan ja palkkaan vaikka niin että saa haukata siitä nakista vähän (toim. huom. osta hanskat) ja sitten taas jatkuu kunnes nakki loppuu.

Lisäksi oli hyvä huomio, että lähden aina seurauttamaan suoraa kävelyä. Joka on tosi tylsää ja ennalta arvattavaa. Kokeile temponvaihteluita, loivaa s-kuviota, ympyrää, kasia, valssiaskelia (tää lähinnä töppöselle, loistava idea :D)... oli myös puhetta sellasesta vapaaehtoinen-irroitus-vieheleikistä, missä ohjaaja pitää vieheen narusta kiinni ja koira saa tempoa. Ohjaaja on vain valmiina mutta ei tee tai sano mitään. Kun koira irroittaa itse, ohjaaja nykäisee lelun heti uudestaan liikkeelle ja koira saa hetken saalistaa ennen purua, jolloin ohjaaja taas passivoituu ja koira saa tempoa ja kun se itse päättää irroittaa, lelu lähtee palkaksi uudestaan elämään. Tää on ehkä enemmän supervietikkäille koirille kiva tapa kerrankin saada purkaa itseään kunnolla (Eevan käymali oli ekalla kerralla repinyt lelua 50min ennen kuin itse irroitti :D) ja ilman irti-käskyn aiheuttamaa konfliktia, mutta voisi olla kokeilemisen arvoinen leikki myös muillekin. Aion kokeilla kummankin omani kanssa, raippakanaan voisi laittaa vähän lisää narua niin se varmaan kelpaa tähän. Kiitos!

***

Illalla koirat pönötti kolme tuntia autossa, kun tuomaroin seuran möllitokot. Lupasin hoitaa nää ekat, niin keväämmällä saa joku muu, jotta voin osallistua itse Sienen kanssa. Pistin omat koirat samalle puolelle häkkiin, jotta kaveri sai Sienen loosin omalle koiralleen lainaan taukotuvaksi. Töppösellä varsinkin oli vähän rankkaa moinen kauheus. Lopuksi Sieni pääsi vielä halliin, kaksi hyppyä ja 90 asteen kulmassa oleva muuri, tein siinä vähän valssia ja takaakiertoja. Hypyt eka 4-5-6 kannakkeessa eli makseihin asti nostin. Sieni suti menemään niin että välillä ei meinannut pystyssä pysyä. Ei ongelmaa myöskään takaakierroissa. Jokohan se epävarmuuttaan-rimojen-ali-luimuilu olisi ohi? Lopuksi vielä A:ta remmissä, koira ei eka tajunnut paljaalla maalla olevia nameja ja namialustan kanssakin luuli sitä joksikin häiriöharkaksi...?! En tiiä josko se pitäis opettaa vaikka naksun kanssa ihan uudestaan, voi huoh.

Kommentoin siinä paikan päällä lopuksi jo parille seurakaverille, mutta jäin silti vielä miettimään itseksenikin. Möllien tuomarointi on tosi vaikeeta. Arvostelin ääneen kaikki suoritukset eli kommentoin lyhyesti mistä meni pisteitä ja kerroin antamani arvosanan. Mun mielestä tällainen palvelee yleisöä, suorittava ohjaaja ei ehkä itse niin keskity tai muista mitä sanottiin, mutta hää näkee arvosanat sitten lopuksi paperista. Paikalla oli koirakkoja, joilla en usko olevan mitään tavoitteita, ja paikalla oli myös sellaisia joilla tiedän olevan valio- tai vielä korkeampiakin tavoitteita. Osa käy mölleissä vailla aikomustakaan mennä koskaan virallisiin ja heille ehkä pisteet, menestyminen ja sellainen on ihanaa. Osalla taas ei ole mitään väliä mitä paperissa lukee, ja möllikisa on vain harjoitus. Ohjaaja esim. palkkaa koiran oudossa paikassa tai tekee muuta outoa koerutiinista poikkeavaa, jotta saa koiralleen jatkoa palvelevan kokemuksen. Osa ohjaajista on korkeine tavoitteineen hyvinkin tarkkoja tekeekö se koira just eikä melkein nappiin, ja osalle taas riittää että se tekee hyvinkin sinne päin, kunhan on hauskaa. Miten nämä voidaan arvostella samalla kokeessa niin että kaikki olisi tyytyväisiä?! Tosiharrastaja arvostaa että huomautan ääneen kaikista vähän vinoista perusasennoista tai kontaktikatkoista liikkeelle lähdöissä, ja joku toinen on sitä mieltä ja toivoo että seuruu on kymppi jos se koira nyt suunnilleen roikkuu mukana. Lisäksi mulla on vielä sellanen ongelma, että omista alo-avo-ajoista on sen verta monta vuotta että en oikeasti muista miten armollista siellä on. No kävihän Sieni syksyllä, mutta jostain syystä enemmän on evl:n nipotus mielessä. Oli tosi vaikea siinä äkkiä päättää paljonko esim. vartaloavuista ja jostain vie pisteitä, jos koira kuitenkin teki hienosti ja apujen kanssa teknisestikin oikein. Hyppy oli monella vaikea ja annoin vielä vitosia sellasista "saanko ottaa uusiksi" -suorituksista missä oli mennyt käskyjä hypyn yritykseen ja jopa ulos kehästä harhautuneen koiran pyydystämiseen.

Luulen, että virallisia olisi helpompi tuomaroida, vaikka ei äkkiseltään tuntuisi! Olisi ainakin selkeet säännöt ja kriteerit pistevähennyksille. Toivottavasti kukaan ei ole kovin tyytymätön saamiinsa pisteisiin, yritin antaa sopivasti. Ei liikaa "säälistä" eikä liian vähän "turhasta nipotuksesta".