Tänään oli hassu lumisade, oikein valtavia hiutaleita. Mudiakin ihan lapsetti ja se juoksi sipulin kanssa hyvän aikaa tossa lähimetsän polulla. Heräsin päivällä siihen että mudi yrjöää ja pari lammikkoa siivottuani koira oli edelleen ihmeen levoton, niin kysyin haluaako se ulos. Halusi, ja teki kolme suihkua ihan täyttä kuravelliä vielä takapäästäkin. Nyt illalla tuntui olevan ihan ookoo kun menojalkaakin noin vipatti, joten ehkä se ei ollut mitään kummempaa. Heti tuli mieleen se vuosi (vai joko siitä on kaksi vuotta? Sieni ei tainnut olla silloin...) sitten ollut karmea mahatauti, mikä alkoi just noin, ja vuorokaudessa muuttui vereksi, ja sitten oltiinkin tipassa toipumassa.
Lenkin jälkeen Sienelle nännikumi autosta ja pihaan. Hetsailin lelulla ja otin seuruuta. Ekalla palkka melkein heti liikkeelle lähdöstä (sai repiä ihan hetken, en laskenut lelusta irti), tokalla 15 askelta (revittiin, annoin voittaa, jolloin juoksi rallattamaan nännärin kanssa, pyysin heti takaisin), nää oli hyviä ja koira tuntui kivalta. Kolmannella piti ottaa 4-5 askelta mutta siinä tuli sitten vähän epäselvyyttä alussa kun sekosin itse otanko lentävänä vai koiran sivulle ensin. Tässä vähän ehkä lässähti. Mulla on sellanen kutina, että se johtuu enemmän tosta kun se pääsee rallaamaan lelun kanssa, ja nyt pitää tehdä eläinkokeita pysyykö vire (tai toistojen kestävyys) parempana jos se saa vaan ihan hetken taistella eikä ollenkaan juosta.
Sitten kaukoja, oli isoja lihapullanpaloja niitä varten. Nyt oli ihan tosi kiva, ei ennakoinut yhtään ja vain yksi 3-4m matkalta tehty istumaannousu oli vähän jähmeä (epävarma, kun pidensin niin roimasti matkaa). Läheltä tekee tosi skarppina mutta ei ennakoi :) Lihapullat näistä ja lopuksi vielä nännäri, jonka kanssa vai nyt juosta ja jahtasin koiraa vähän. Toi välillä revittäväksi ja rallasi sitten taas.
Sisällä vielä ennen iltaruokaa kosketusalustaa. Kokeilin ensin ihan aikakauslehteä, joka oli ihan liian liukas, niin uhrasin sitten hiirimattoni. Pitää ostaa tätä varten ihan oma. Meinaan nyt noita toko-avon liikkeitä alkaa sille rakentaa ja luoksetulon stoppi tulee alustalla. Uskon että se on Sienelle paras tapa, kaiken maailman lelun heittelyillä, takapalkoille vapautuksilla jne se varmaan vaan menisi hämilleen. Se ei oo mikään penaalin terävin kynä ja kun se niin kauheesti haluaa tehdä oikein, luulen että pallojen heittelyt on vaan liian epämääräisiä. Alusta on tosi selkeä ja oikeen rautalankamalli "juokse ja läppää etutassut sen päälle". Onhan siinä sitten homma häivyttää se, mutta koska Sieni tosiaan on tollanen mikä on, niin luulen että ihan pikku hiljaa pienemmäksi leikkaaminen onnistuu sen kanssa hyvin. Kun se tajuaa jonkun jutun, se kyllä toistaa sitä sitten, eikä enää hämäänny niin kuin jos aloittaa jollain epäselvällä pallonheitolla.
2 kommenttia:
Epulle tuli viime kesän lopulla ja nyt tänä talvena ihmeellinen mahaoireilu. Tavaraa tuli ulos kummastakin päästä ja molemmilla kerroilla piti käydä lääkäriä tapaamassa. Sillä ensimmäisellä kerralla tietysti tutkittiin vaikka mitä, kun ei kyllä ensimmäisenä tullut mieleen että ongelma olisi ruoassa. Oireilut kun eivät tulleet heti kun alkoi syödä Jahti&Vahtia ja monen merkkistä nappulaa on alas kyllä vuosien varrella mennyt (olen esim. palkintonappulatkin syöttänyt) eikä koskaan aiemmin ole mitään ongelmia ollut. Tämän toisen episodin jälkeen ruoka sitten vaihtui saman tein varmuuden vuoksi. Eikös sinunkin koirat Jahti&Vahtia kuitenkin ainakin joskus syö, vai kirjoittelitkos sinä(kin) vaihtavasi..?
Ei oo enää J&V:ä meillä, mutta voihan tollanen varmaan tulla melkeen mistä vaan. Siis jokuhan sen mahan pistää sekaisin ja ruokaa nyt ekana tulisi mulla ainakin mieli epäillä...?
Lähetä kommentti