Aamusta jälkipelloille. Seuralla on luvallisia peltoja paikassa x ja vihdoin saatiin aikataulut sopimaan niin, että mullekin lähti paikat tietävä näyttämään ne. :) Suht kovapohjaista jotain sellaista matalaksi leikattua se oli, en oo hyvä peltoanalyyseissa.
Sienelle yhteensä 150 askelta, ainakin 2/3 namitettua, yksi kulma vasempaan ja yksi oikeaan, keppi ja loppupurkki. Vanheni varmaan reilun tunnin. Sieni jäljesti hyvin sienisellä tyylillään, hitaasti, tarkasti ja maavainuisesti. Musta se on jotenkin liian booooring talsia sen perässä, mutta kuulemma se näytti oikein hyvältä. Kepistä meni pokkana yli, otin takaisin ja vaadin ilmaisun. Purkille hidas mutta oma-alotteinen maahanmeno. Lopussa vielä sienivinku taskusta.
Luksille yhteensä 400 askelta, ehkä noin puolet namitettua, kolme keppiä ja loppupurkki. Kulmia yksi oikealle ja kolme vasempaan. Intoa oli enemmän kuin ajatusta, mutta kyllä se yllättävän maltillisesti itsekseen meni - ei oo mun jarrukäden ranne vielä ainakaan kipeänä kuten yleensä on ;P Oli siellä tosi hyvää pätkää mutta kyllä se pari kertaa sähläsi, juuri kulmissa taisi tulla muutama hukka. Yhden kulman se kyllä teki tosi nätistikin. Tuli kommenttia, että treenillä aivan varmasti saisi sen koekuntoon, motivaatio sillä ainakin on kuosissaan ja hienosäätöä vaan tarttisi. No varmaan joo, mutta kovin paljoa en kyllä jaksa tätä tehdä, ja riittääkö se vähä vai ei. Siinäpä kysymys. Hitto että selkä huusi hoosiannaa näiden jälkeen. Sieni ei ainakaan peltojäljestä, ei kestä ohjaajan ruumis moista pyllistelyä. :D
Sitten koirille tuli parin tunnin autossa hengailu, kun oli koiraton meno. Sieltä suoraan hallille, tiistai on tokoilta. Alkuun alkeiskurssi, jossa yhtenä teemana naksuttimeen ehdollistaminen. Sieni oli tässä esimerkkikoirana, ensin näytettiin miten se ehdollistaminen tehdään (jee! ilmaisia nameja!) ja sitten tokomerkillä kuinka toimintaa aletaan sheipata. Sienihän ei merkkiä osaa ja nyt se oli ihan kuutamolla että mitä tässä pitäisi tehdä, mutta sain sen kuitenkin menemään merkille kaatamatta/noutamatta sitä.
Omalla vuorolla Sienellä kehäänmenotarkastus, luoksepäästävyys ja paikalla makuu. Menin riviin reunimmaiseksi (vas) ja sovin että vapautan koiran leluun heti maahan laiton jälkeen. Jätettiin siksi pieni hajurako seuraavaan koirakkoon. Alun säätöjen aikaan ehtikin jo koiran vire laskea, se valui jotenkin ihmeellisesti perseelleen istumaan ja meinasi lörpähtää alemmaskin. Herättelin sitä vähän siitä. Maahan hitaasti, ennakoi selkeesti että tää on tää tylsä kuvio taas :/ Palkkasin silti saman tien leluun ja se tuli kyllä tosi tarpeeseen, koiran ilme oli ihan että wtf :D. Voi voi, miksi en oo tajunnut aiemmin, miten kaavamaisesti treenaan tätä!
Merkkiä katsottiin vielä uudestaan. Naksun kanssa ei oikein ole hyvä, koira kun alkaa kaataa sitä törppöä. Tehtiin sitten kokeeksi niin, että ohjasin sen namin kanssa oikeaan paikkaan, jossa palkka. Siinä se ei taas ajattele mitään muuta kuin sitä ruokaa. Kosketusalustalla olen aiemmin ajatellut tän tehdä, ja jäi nyt niin että kokeilen kotona. Pitää ensin muistuttaa se alusta vaan.
Uutena juttuna suunnat. Mulla oli kaksi sienivinkua mukana, toinen ehjä ja toinen se eka, rikkinäinen. Ehjä oli noudettava ja rikkinäinen vääränä. Koira merkillä, avustaja vei esineet, ihan melkein vaakatasolle merkistä. Kaksi kertaa oikea, oli hyvä, tai siis lähti haluttuun suuntaan mutta ekalla kyllä ihan että mitä hittoa. Toisella tajusi jo paremmin, että se lelu on siellä ;) Sitten ekan kerran vasen, ja taisi vaan lähteä oikealle ihan tollona. Avustaja nappasi lelun pois ja otettiin uusiksi. Autoin koiraa ottamalla askeleen haluttuun suuntaan, nyt sujui. Vielä kerran vasen ja sitten vikana oikea, nyt meni oikein minne näytettiin. Loppua kohti sillä selkeesti myös tuli päähän se, että se lelu on siellä ja sinne huidon, saa mennä. Sipuli on vaan niin hassu eläin. :D
Parkkiksen puolella vielä seuruuta tennisvinkupallo kainalossa. Neljä pätkää, palkka 1-5 askeleen jälkeen. Nyt ongelmana oli taas edistäminen, pari kertaa jouduin sanomaan että oijoi ja ottamaan uudestaan. Sitten kun se tekee hyvin, se on kyllä hieno, mutta milläs tää saatais vakiintumaan... no ainakin vire oli kohdillaan!
Luksi teki väleissä, en jäänyt sen kanssa voi-evl-ryhmään, ei vaan jaksa kun eka vetää alkeet ja sitten treenaa Sienen ryhmässä. Viimeinen kärsii aina. Vinkutennispallo oli tänään mudin mieleen, sitä lapsetti ;) Vähän seuruuta, hetsasin pallolla ihan törkeesti ja koiralla oli mieletön draivi. Vaadin kuitenkin korrektia tekemistä ja se vaan on niin mageeta kun se menee äärimmilleen viritettynä mutta hallinnassa. 2kg kapulalla vauhtinouto, super nosto ja lähti palauttamaan laukalla, siitä heti palloon. Juoksusta maahan ja pk-luoksetulo palloon, oli mahtava.
Lopuksi käytiin pellolla juoksuttamassa koiria, omien lisäksi Valo oli mukana. Siellä meni kolme mustaa :) Neitien leikit synkkasi tosi hienosti, välillä juostaan täysiä ja sitten taas pystypainitaan ja hammastellaan. Setämies sitten yritti raiskata Valoa sen minkä kerkesi. Sitä vitutti ihan kympillä, kun se ei pysynyt lyhyillä jaloillaan isompien perässä, ja tavoitettuaan Valo oli niin luikero silakka että ei siitä saanut oikein otetta. Hyi sinua, mudiseni ;P Olis kivaa että sillä olisi useampi leikkikaveri kanssa (team vienon lisäksi), mutta sillä menee aina vaan panohommiksi. Otin sen sitten kiinni ja lapset sai vielä rallata vähän aikaa keskenään.
Sienelle yhteensä 150 askelta, ainakin 2/3 namitettua, yksi kulma vasempaan ja yksi oikeaan, keppi ja loppupurkki. Vanheni varmaan reilun tunnin. Sieni jäljesti hyvin sienisellä tyylillään, hitaasti, tarkasti ja maavainuisesti. Musta se on jotenkin liian booooring talsia sen perässä, mutta kuulemma se näytti oikein hyvältä. Kepistä meni pokkana yli, otin takaisin ja vaadin ilmaisun. Purkille hidas mutta oma-alotteinen maahanmeno. Lopussa vielä sienivinku taskusta.
Luksille yhteensä 400 askelta, ehkä noin puolet namitettua, kolme keppiä ja loppupurkki. Kulmia yksi oikealle ja kolme vasempaan. Intoa oli enemmän kuin ajatusta, mutta kyllä se yllättävän maltillisesti itsekseen meni - ei oo mun jarrukäden ranne vielä ainakaan kipeänä kuten yleensä on ;P Oli siellä tosi hyvää pätkää mutta kyllä se pari kertaa sähläsi, juuri kulmissa taisi tulla muutama hukka. Yhden kulman se kyllä teki tosi nätistikin. Tuli kommenttia, että treenillä aivan varmasti saisi sen koekuntoon, motivaatio sillä ainakin on kuosissaan ja hienosäätöä vaan tarttisi. No varmaan joo, mutta kovin paljoa en kyllä jaksa tätä tehdä, ja riittääkö se vähä vai ei. Siinäpä kysymys. Hitto että selkä huusi hoosiannaa näiden jälkeen. Sieni ei ainakaan peltojäljestä, ei kestä ohjaajan ruumis moista pyllistelyä. :D
Sitten koirille tuli parin tunnin autossa hengailu, kun oli koiraton meno. Sieltä suoraan hallille, tiistai on tokoilta. Alkuun alkeiskurssi, jossa yhtenä teemana naksuttimeen ehdollistaminen. Sieni oli tässä esimerkkikoirana, ensin näytettiin miten se ehdollistaminen tehdään (jee! ilmaisia nameja!) ja sitten tokomerkillä kuinka toimintaa aletaan sheipata. Sienihän ei merkkiä osaa ja nyt se oli ihan kuutamolla että mitä tässä pitäisi tehdä, mutta sain sen kuitenkin menemään merkille kaatamatta/noutamatta sitä.
Omalla vuorolla Sienellä kehäänmenotarkastus, luoksepäästävyys ja paikalla makuu. Menin riviin reunimmaiseksi (vas) ja sovin että vapautan koiran leluun heti maahan laiton jälkeen. Jätettiin siksi pieni hajurako seuraavaan koirakkoon. Alun säätöjen aikaan ehtikin jo koiran vire laskea, se valui jotenkin ihmeellisesti perseelleen istumaan ja meinasi lörpähtää alemmaskin. Herättelin sitä vähän siitä. Maahan hitaasti, ennakoi selkeesti että tää on tää tylsä kuvio taas :/ Palkkasin silti saman tien leluun ja se tuli kyllä tosi tarpeeseen, koiran ilme oli ihan että wtf :D. Voi voi, miksi en oo tajunnut aiemmin, miten kaavamaisesti treenaan tätä!
Merkkiä katsottiin vielä uudestaan. Naksun kanssa ei oikein ole hyvä, koira kun alkaa kaataa sitä törppöä. Tehtiin sitten kokeeksi niin, että ohjasin sen namin kanssa oikeaan paikkaan, jossa palkka. Siinä se ei taas ajattele mitään muuta kuin sitä ruokaa. Kosketusalustalla olen aiemmin ajatellut tän tehdä, ja jäi nyt niin että kokeilen kotona. Pitää ensin muistuttaa se alusta vaan.
Uutena juttuna suunnat. Mulla oli kaksi sienivinkua mukana, toinen ehjä ja toinen se eka, rikkinäinen. Ehjä oli noudettava ja rikkinäinen vääränä. Koira merkillä, avustaja vei esineet, ihan melkein vaakatasolle merkistä. Kaksi kertaa oikea, oli hyvä, tai siis lähti haluttuun suuntaan mutta ekalla kyllä ihan että mitä hittoa. Toisella tajusi jo paremmin, että se lelu on siellä ;) Sitten ekan kerran vasen, ja taisi vaan lähteä oikealle ihan tollona. Avustaja nappasi lelun pois ja otettiin uusiksi. Autoin koiraa ottamalla askeleen haluttuun suuntaan, nyt sujui. Vielä kerran vasen ja sitten vikana oikea, nyt meni oikein minne näytettiin. Loppua kohti sillä selkeesti myös tuli päähän se, että se lelu on siellä ja sinne huidon, saa mennä. Sipuli on vaan niin hassu eläin. :D
Parkkiksen puolella vielä seuruuta tennisvinkupallo kainalossa. Neljä pätkää, palkka 1-5 askeleen jälkeen. Nyt ongelmana oli taas edistäminen, pari kertaa jouduin sanomaan että oijoi ja ottamaan uudestaan. Sitten kun se tekee hyvin, se on kyllä hieno, mutta milläs tää saatais vakiintumaan... no ainakin vire oli kohdillaan!
Luksi teki väleissä, en jäänyt sen kanssa voi-evl-ryhmään, ei vaan jaksa kun eka vetää alkeet ja sitten treenaa Sienen ryhmässä. Viimeinen kärsii aina. Vinkutennispallo oli tänään mudin mieleen, sitä lapsetti ;) Vähän seuruuta, hetsasin pallolla ihan törkeesti ja koiralla oli mieletön draivi. Vaadin kuitenkin korrektia tekemistä ja se vaan on niin mageeta kun se menee äärimmilleen viritettynä mutta hallinnassa. 2kg kapulalla vauhtinouto, super nosto ja lähti palauttamaan laukalla, siitä heti palloon. Juoksusta maahan ja pk-luoksetulo palloon, oli mahtava.
Lopuksi käytiin pellolla juoksuttamassa koiria, omien lisäksi Valo oli mukana. Siellä meni kolme mustaa :) Neitien leikit synkkasi tosi hienosti, välillä juostaan täysiä ja sitten taas pystypainitaan ja hammastellaan. Setämies sitten yritti raiskata Valoa sen minkä kerkesi. Sitä vitutti ihan kympillä, kun se ei pysynyt lyhyillä jaloillaan isompien perässä, ja tavoitettuaan Valo oli niin luikero silakka että ei siitä saanut oikein otetta. Hyi sinua, mudiseni ;P Olis kivaa että sillä olisi useampi leikkikaveri kanssa (team vienon lisäksi), mutta sillä menee aina vaan panohommiksi. Otin sen sitten kiinni ja lapset sai vielä rallata vähän aikaa keskenään.
1 kommentti:
Tai sit sen merkin sheippaamisen voi aloittaa jollain raskaamalla "merkillä", jota ei ole niin helppo kaataa. Esim. savisella kukkaruukulla.
Lähetä kommentti