töppönen ja sieni.

Kevät!

2012-02-29T18:51:00.002+02:00

AMK:n kentällä pikainen pyörähdys. On talvilomaviikko, joten päivälläkin oli kohtuullisen autio parkkis.

Töppönen duunasi ohjattua noutoa pienellä merkillä. Palkkasin eka pelkkiä merkkejä, ihan ekana heitin lelun koiran yli sen vasta mennessä merkille. Tämä kokeiluun pitemmäksi aikaa, vaikuttaa hyvältä vauhdin lisääjältä. Sitten otettiin noutoa, ensin oikea. Käsimerkin lisäksi askel oikeaan suuntaan. Keskikapulalle meni taas, eikä uskonut edes stop-huutoa. Käänsin koiralle selän enkä vaan ottanut sitä vastaan, kun se rynni iloisena kapula suussa mun luokse. Kun se tiputti kapulan, vein sen takaisin ja sanoin sitten neutraalisti että otetaanpas uudestaan. Nyt onnistui oikea. Väliin pari palkattua merkkiä ja sitten vasen. Taas keskikapulalle, mutta nyt uskoi sentään stop-huudon, josta sai palkan. Onnistui vasenkin sitten lopulta. Koira ei vaan nähnyt sitä kapulaa, harhaili vähän ennen kuin osui silmiin. Olin vienyt kapulat valmiiksi ennen koiran ottoa, jatkossa ei näin.

Lopuksi vielä koira merkille seisomaan ja heittelin sille vain palloa eri suuntiin. Käsimerkki + sanallinen käsky + pallo lensi. Hakee-käsky on niin vahva, että koira ehti jo lähteä etsimään jotain kapulaa. En tiedä pitäiskö se vaihtaa, joku "vasen" ja "oikea" vaan? Jos se silloin malttaisi kuunnella suuntaa enemmän eikä vaan rynnisi hakemaan jotakin?

Sienelle olin katsonut kahden "parkkilohkon" välissä olevan kaistaleen, jossa oli koskematonta lunta ohut muutaman sentin kerros. Tallasin pennulle jäljen. Janalta vasempaan, neljä keppiä, keppien välissä 3-8 askelta eli kokonaispituus jotain 20 askelta. Askeleet aika lailla normaalin pituisia. Otin pennun autosta ja muistuteltiin ensin yhdellä kepillä mitä sen kanssa kuului tehdä. Tarjosi suuhun ottamista ja maahan menoa, joten pidin muutaman toiston ajan kättä kepin päällä estääkseni kepin nostamisen. Sitten pentu antoi sen olla ja meni vain maahan. :) Sai luvan lähteä jäljelle. Vein koiran ihan siihen enkä sanonut sille mitään. Se tutki jälkeä muutaman askeleen väärään suuntaan ja katsoi sitten ympäristöä. En nyt muista kannustinko vähän näyttämällä kädellä oikeaan suuntaan vai lähtikö koira ihan itse sinne. Eka pätkä oli vähän haparointia mutta loppua kohti parani kovasti. Täytyy varmaan etsiä joku paikka missä on sopivan vähän lunta, että voin tehdä töppösellekin, on hauska seurata jäljestämistä kun itsekin näkee askeleet ja erottaa miten koira tutkailee niitä!

Tokot

2012-02-28T21:33:00.002+02:00

Tiistaitokot jälleen.

Sienen ryhmässä oli tällä kertaa yhteensä 8 vai 9 koirakkoa. Aloitus luoksepäästävyydellä (täysi kymppi) ja paikalla makuulla, oltiin rivin keskellä. Makuussa teemana tällä kertaa erilaiset ohjaajan aiheuttamat häiriöt. Alkuun ehkä minuutti normityyliin, välipalkkasin tosi tiuhaan. Sitten ohjaaja meni koiran eteen kyykkyyn ja ylös, hyppi haarahyppyjä koiran edessä, meni koiran taakse, koiran viereen, vieressä kyykkyyn ja ylös jne. Sieni ei kestänyt haarahyppyjä vaan nousi, josta ärähdys ja palautus makuulle. Sen jälkeen se ei mennyt siihen uudestaan. Muut häiriöt ei olleet pahoja, ei meinannutkaan nousta kun kyykistelin. Vapautus ilman loppuperusasentoa.

Perinteinen pujottelurinki, kun oli tosi paljon koirakoita. Omaa vuoroa odotellessa perusasentoa ja kontaktia. Pentu oli aika hyvä :) Vuorollamme vein sitä ihan imuttamalla, sormet oli hellänä kun tyyppi napsi aika rajusti...

Varsinaisena liikkeenä kunkin kanssa yksitellen katsottiin nouto. Sieni näytti vauhtinoudon myyrästysloikkineen. Loikkaan avuksi sellainen, että ämpäri, seinä tai joku este ihan kapulan taakse, ja kapula ensi alkuun viedään (ei heitetä) sen eteen poikittain. Tällöin koira ei voi loikata ja kapulan asento opettaa sille samaa takaa kierron. Takaa kiertäminen on myyrästävälle koiralle paras tapa kapulan nostoon. Pitoharkat on hyvällä mallilla, näytin sekä noston maasta että istuvalle koiralle kapulan annon. Tässä oli yllättäen kestoakin enemmän kuin olin luullut :) Kokeiltiin, että menen istuvan koiran eteen ja tarjoan sille kapulan. Pidän koko ajan kiinni kapulan päistä, koira saa ottaa sen noutokäskyllä ja irroittaa kiitos-käskyllä. Sieni oli tosi pätevä ja tätä nyt lisää!

Omalla ajalla tehtiin liikkeestä maahan menoa mun peruuttaessa. Otin sekä palkan heti että myös hieman kestoa, oli hyviä. Kaukojen s-m-s-liikerataa namilla ohjaten. Hyppyä, irtoaa hienosti, ja kokeilin muutaman kerran pyytää koiraa odottamaan esteen takana. Käskyn lisäksi paikallaolon käsiapu ja ihan lyhyt tovi, niin onnistui hienosti.

Töppösen ryhmässä meidän lisäksi kolme koirakkoa. Alkuun tehtiin tosi pieni ympyrä, jossa yksi kerrallaan mahtui pujottelemaan ja häärimään, kun muut piti koiransa kontaktissa. Koirien karvat hipoi toisiaan ja oltiin tosi tiiviissä. Töppönen suoriutui kannustuksen avulla oikein hyvin, mutta keräsi kyllä painetta ja sai lopuksi purkaa itseään leluun.

Paikalla makuu, jätin namin koiran eteen ja jäin vielä varuiksi näkyville. Teemana oli häiriöt, ja muut heitteli piilosta leluja pitkin poikin hallia ja ihan läheltä koiria. L oli tosi hieno, ei haistellut yhtään! Leluista ei ongelmaa, enemmän meillä muutenkin on vaikeuksia tosi tylsässä makuussa kuin jos on paljon katsottavaa siinä ajankuluksi :P

Sitten jakauduttiin taas pareihin yksilöliikkeitä varten. Halusin tehdä kokeenomaisen setin: kolme liikettä, neljännen alkuperusasento ja "liike alkaa", josta vapauttaisin koiran palkalle. Pari sai valita meidän liikkeet ja saatiin zeta, ohjattu, metallihyppy ja kaukot. Kaksi ekaa ulkona ja hyppy + kaukojen alku sisällä. Palkka jätettiin sisälle. Virhe, se olis pitänyt viedä autolle.

Zetassa järkkä istu-seiso-maahan. Koira oli tosi hajamielinen, sitä kiusasi se sisälle viety palkka. Seuruun alku jo huonoa, istumisen seisoi ja vielä kiertyi kun menin ohi, seisominen ok, maahan menon jäi istumaan. Ohjatussa vasen. Merkille hieman hidas ja jäi tuijottamaan liikkuria. Käskystä keskikapulalle, ei reagoinut stoppiin, vaan alkoi nostaa kapulaa. Rykäisin, jolloin lopetti. Uusintaohjauksella hyvin vasemmalle, kehuin kun lähti tuomaan. Palautus taisi olla hidas mutta muuten ok. Sisälle siirryttäessä meinasi karata palkalle. Metalli lensi tosi vinoon oikealle, nosto oli hiiidas, paluu hidas ja hyppy jäi väliin, koira luovutti tosi vinossa ja tuli vielä huonosti sivulle. Nolla pistettä, hyvä mudi :D Siirryttiin vielä kaukojen aloitukseen ja vaputin siitä koiran suunnitellusti palkalle.

Hirveesti virheitä, mutta vireessä ei ongelmaa, ei lainkaan mitään hyytymistä loppua kohti. Ja mä maltoin pitäytyä plaanissa ja ottaa kokeenomaisesti loppuun asti, hyvä minä.

Sitten tehtiin korjaussarjaa. Zetan ongelma on aloitus ja mietittiin sitä. Mun pitää jotenkin varmistaa että koira on kuulolla ennen kuin menen aloituspisteeseen. Siinä saa kokeessa hieman hidastella ja herätellä koiraa ennen kuin tulee sanomista ja pitää nyt miettiä joku rituaali. Kun koira saatiin keskittymään, se teki hienoa työtä. Liikkuri merkkasi oikeat asennot ja käännyin heti antamaan koiralle namin, mutta olin itse hiljaa ja jatkoin siitä liikettä eteenpäin.

Ohjatussa palkattiin koira ensin pari kertaa merkille. Se tekee reippaan merkin, jos olen hetsannut sitä ennen, mutta kokeessa tästä ei ole mitään iloa. Siispä liikkuri vie kapulat, lähetän koiran merkille ja palkkaan sen siitä. Tätä pari toistoa, niin merkit alkoi nopeutua. Treeneissä voisi aina palkata ekan merkin ja opettaa, että vaikka siihen tulee odotus, palkka tulee silti. Kapulan noudossa keskikapulan unohtamiseksi otettiin avuksi käsiavun lisäksi sivuaskel noudettavaan suuntaan. Tämä toimi tosi hyvin ja sitä on helppo pikku hiljaa häivyttää. Tärkeää myös muistaa järjestys; suuntamerkki ENNEN noutokäskyä.

Metallihyppyä tehtiin tosi vinoilla heitoilla, mutta paluuhypyn kiertämistä ei enää saatu tapahtumaan, vaikka oikein yritettiin. Se ei olekaan oikein tyypillinen ongelma, mun mielestä sen palkan kummallinen jättöpaikka aiheutti koiraan tän keskittymiskyvyttömyyden ja tämäkin johtui suurelti siitä. Palautukset oli kyllä aika hitaita, mutta niihin pitäisi taas panostaa erikseen.

Aaargh.

2012-02-28T12:24:00.003+02:00

Helvetti että mulla palaa käpy tän koiran kanssa. Olin tän päivän sairauslomalla kotona, mies lähti normaalisti seitsemään töihin, ja mä heräsin puoli yhdeksän. Sillä aikaa oli ollut jo tylsää ja aamun saldona mm. tuhottu töppösen panta:

Osa osista puuttuu joten se varmaan söi ne. En tiedä mistä se oli koko pannan saanut, varmaan se oli tippunut naulakosta? Lisäksi mun lenkkareiden nauhat on purtu poikki. Saatana että hermo menee kun joka jumalan päivä se tuhoaa jotain pientä. Sen verta pientä, että en kerralla ota opikseni ja nosta ihan kaikkea pois sen ulottuvilta. Sen verta pientä ja vaivihkaa, että en saa sitä myöskään kiinni itse teosta.

Tänään mentiin taas Lotalle & Vienolle ja melkeen pari tuntia vierähti. Lopuksi otettiin koirat sisälle. Viimeeksi ne oli siellä ilman minua ja töppönen oli köllinyt T:n kanssa ihan onnessaan. En ollut uskoa koko juttua. Nyt kun oltiin siinä, niin töppönen oli ihan erilainen, sellanen kuten se mun mielestä normaalisti on. T silitti sitä ja koira oli pitkään korvat luimussa, sanoin sille pari kertaa että "nätisti", kun näytti niin kummalliselta. En tajunnut siinä sitten jo viheltää peliä poikki, kun viimeeksi koira kerta oli niin tykännyt T:stä. T jatkoi koiran parissa häärimistä ja lopulta töppönen nappasi ilmaa lapsen suuntaan. :O

Se oli juurikin sellainen millaisena minä sitä pidän. Korvat lintassa ja sen näköinen että en tykkää yhtään, älä koske mua. Kysyin oliko viimeeksi samanlainen härdelli kuin nytkin, ja kuulemma oli ollut. Härdellistä töppönen ei tykkää. Koiran käytöksessä ei oo mulle mitään ihmeellistä enkä ole siitä järkyttynyt, se on tollanen ja se on ok. Mutta miten helvetissä se ero on niin valtava kun olen paikalla ja kun koira on ilman minua? Puolustaako se minua niin kovasti että on koko ajan ihan varuillaan eikä halua että kukaan tulee häiritsemään sitä sen vahtiessa? Ottaako se musta jotenkin sen epäsosiaalisuuden, olenko mä opettanut sen sellaiseksi että inhotaan kaikkia? Mitä ihmettä sen päässä oikeen liikkuu?!

Helsinki

2012-02-26T15:02:00.001+02:00

Agility-ylläreitä

2012-02-26T13:26:00.004+02:00

Agikisoissa HSKH:n uudella Vuokkoset Areenalla Vantaalla. Mudien rotumestaruuskisat, siksi innostuin lähtemään näin kauas. Odotukset ei kyllä olleet kovin kummoiset, agilitytreenit on olleet aika vähissä, kisoista nyt puhumattakaan. Ajeltiin perjantaina porukoille. Kisat oli lauantaina iltapäivällä, ja meitä lähti mun ja töppösen lisäksi myös äiti ja Sieni. Molemmat kakkosten radat tuomaroi Seppo Savikko ja me oltiin ihan ekoja lähtölistalla. Hyvä että oli äippä mukana, hää sai pitää koiraa rataantutustumisen ajan. Lämppäriesteillä koira tuntui hyvältä.

Ensimmäisenä hyppyrata. Koira tuntui edelleen tosi hyvältä, se kääntyi hyvin, se meni kovaa mutta oli myös hanskassa. Muuria edeltävällä hypyllä ajattelin, että me ollaan selvitetty ne hankalat hyppykuviot, sitten koira löysi hienosti putken oikean, kauemman pään, ja kun sain sen vielä kääntymään kepeille... kepeillä lähti ääni ja muistan ajatelleeni, että mun on pakko pihistää jostain vielä ääntä, että mene-mene-mene-keppikannustus riittää loppuun asti. Maaliin tullessa tiesin että meillä on nolla ja kiljaisin hyvä töppöseeeeet!! :D [video] Aikaa -8,39 ja loppujen lopuksi sillähän irtosi voitto ja siten LUVA!

Mitä nyt pienistä että koira varasti lähdöstä.

Toisena agilityrata. Nollan jälkeen mulla herpaantui ihan täysin enkä saanut itseäni yhtään jännittämään (pieni jännitys tekee mulle hyvää), oli sellanen olo, että ihan yksi paskan hailee miten tämä menee. Odotusta tuli aika paljon, ja oltiin koiran kanssa liian aikaisin hallissa - järjestys oli medi - mini - maksi eikä mini - medi - maksi. Tällä radalla ehdottomasti eniten mietin kepeille vientiä. Töppönen kun ei edelleenkään pujottele läheskään yhtä vahvasti, jos itse olen keppien vasemmalla puolella, mutta tässä ei vaan auttanut mikään ja päätin että pakko luottaa koiraan. Lähdöstä se saattoi aavistuksen taas ennakoida, ei nyt ehkä ihan "varastanut", mutta "ennakoi". Kepeille hyvä. Keinun kontakti unohtui, siksi jäin jälkeen ja pituutta ennen olin varma että saatiin kielto. Koira korjasi tosi hienosti mun puutteita ja virhettä ei tullut. Hyppykuvio aika säätöä, käännökset paukkui. Puomin kontaktilta varasti, mulla meni pasmat sekaisin ja olen renkaan väärällä puolella. Ehdin kuitenkin vaihtaa takas :D Tässä vaiheessa nauroin ääneen ja loppu olikin aikalailla koiran työtä, ohjaaminen jäi aika vähiin... A:n kontaktilta se paskasika varasti myös ja maaliin tullessa en tosiaan uskonut meillä olevan nollaa, vitonen ainakin kiellosta pituudella, ellei kontaktivirheitä kanssa. Vaan kas kummaa, taululla oli nolla ja toistaiseksi nopein aikakin! o_O Kaksi siihen kiilasi kuitenkin eteen, ja lopuksi oltiin sijalla kolme. Ihan viimeinen suorittava koirakko teki upeaa ja tosi nopeaa nollaa aina viimeiselle esteelle saakka, jossa sitten rima tippui. Jos ne olis saaneet nollan, me oltais jääty ilman LUVAa, joten viimeiseen asti jännitettiin. Vaan niin tuli LUVA ja SERT ja siirto kolmosiin! [video]

Tänään oli vielä kolmosten luokat, jossa muutama mudi. Äsken tuli viestiä, että me voitettiin rotumestaruus. Jopas jotakin, joskus mudi osaa TODELLA yllättää!

Kolmosiin ei ole oikeen tavotteita, en usko että vauhti riittää. Kai me joskus kuitenkin vielä kisataan lähikisoissa, kun mudi siitä niin tykkää. Seuraavat kisat vaan ainakin uhrataan siihen että lähdöstä tai kontakteilta varastava koira lentää suoraan autoon :P

Mugility

2012-02-24T12:23:00.003+02:00

Illan agit jää väliin, koska lähdemme kohta kohti Helsinkiä. Huomenna agilityn rotumestikset, joihin menemmä pelleilemään. :P Käytiin vielä kenraaliharkoissa hallilla, halusin ottaa keppejä, välistävetoja ja takaakiertoja. Tällainen kyhäelmä:

Mudi oli kerrassaan loistava! :)

Sieni oli mukana autossa, mutta sai kerätä vain kateusviettiä - ja äänistä päätellen kovasti keräsikin...

Koirauimalassa, osa 3

2012-02-24T11:54:00.007+02:00

Uimassa eilen. Ennen sitä mentiin taas Rukalle ja käytiin lenkillä. Töppönen oli aika ärtsynä Rukalle, ilmeisesti 9kk alkaa olla jo sen verta iso miäs, että sille pitää näyttää paikkansa. Tässäkin niin huomaa kuinka mudi on pohjimmillaan epävarma - itsevarman aikuisen uroksen ei tarttisi pöllyyttää nuorempaa... rauhoittamalla ja vähän kyllä karjaisemallakin mudi sitten ymmärsi antaa olla, eli pysyi omissa oloissaan ja antoi pentujen nujuta. Uhkasin kyllä että kerta on noin vaikeaa niin ensi kerralla voit jäädä autoonkin. Siihen se sanoi entahdo!

Sini otti kuvia, tässä muutama, loput linkin takana. Tässä myös video sisarusten leikistä. :D

Ruka on VALTAVA!

Pusu :)

Sieniäinen

Töppönen: saman verran kuin viimeeksi (yhteensä 12 kierrosta), mutta ihan sekavassa järkässä. Ilman liivejä kokonaan, luultavasti johtui siitä, että koira oli tosi outo. Jotenkin epävarma ja stressasi, ihan erilainen kuin edellisellä kerralla. Uimaan lähteminen oli kiljumista ja vaikeaa, uiminen välillä hyvinkin räpiköintiä jne. Ensi kerralla taas alkuun ainakin liivit päälle. Muutenkin kannattaa välillä uittaa ilman ja välillä liiveillä, koska koira käyttää pikkasen eri lihaksia.

Sieni: liivit päällä, alkuun 1x2 - pentu teki kakkoskierroksen ihan itse ja annettiin sitten mennä :D Sitten 6x1 eli yhteensä 8 kierrosta. Lopuksi haki 4 kertaa lelua. Hassua, että on eroa kuka heittää lelun - mun heittämää haki paljon halukkaammin kuin uittajan heittämää. :D Seisoin uintikierrosten ajan eri kohdassa kuin yleensä, keskellä allasta, en rampin luona. Tämä on kuulemma varma keino (henkisesti) uuvuttaa koira, ja Sienikin oli ihan ihmeissään että mitä mä siellä teen ja miten se nyt pääsee mun luo tuomaan lelun. :D Kiltisti meni kuitenkin uittajan kanssa rampille.

Tokot

2012-02-21T21:11:00.004+02:00

Tiistaitokot.

Sieni oli selvästi edellistä kertaa hajamielisempi, oikeastaan jopa aika outo itsekseen, olisi haistellut koko ajan hallin lattiaa. Keskittyi se tehdessä mutta heti väliajoilla nenä tippui maahan. Ulkonakin se on tutkinut toisten pissoja paljon enemmän kuin tähän saakka. Ne juoksut tekee nyt oikeesti tuloaan?

-luoksepäästävyys x2 eri ihmistä. Ekalla hyvä, tokalla nousi.

-paikalla makuu. Maahan hyvin joskin vinoon (tarkista että pa alussa suora), makasi rauhassa mutta katsoi mun sijaan suurimman osan ajasta mun ohi jotain toista ihmistä takanani. Palatessa ennakoi sivulle nousun kun liikautin kättä kohti taskua palkatakseni namilla maahan. Kuulemma tosi herkkä eleille, ohjeeksi tehdä luopumisharkkoja. Koira maahan, nami käteen 15-20cm päähän sen naamasta, ja koiran pitää maata vaikka nami heiluu siinä.

-seuruun sivuaskeleet ja käännökset (kotiläksyn tarkistus). Käyttää kuulemma tosi hyvin takaosaansa, oho! On se kyllä prantanut hurjasti minustakin. Namiavulla toki yhä pyöritään, mutta pyöriipä pökkelö silti :)

-jäävät (peruuttaen - kannattaa tehdä aluksi pitkään peruuttaen, jotta ohjaaja näkee mitä koira duunaa eikä vahingossakaan palkkaa huonoja). Maahan vahvin, ohjeena lisätä mun ja koiran välimatkaa (heitä nami, peruuta kun koira syö sitä, pääset pari metriä karkuun). Käskyä antaessa myös tarkkana että oma liike jatkuu. Kun pystyy lähtemään juoksemaan käskyn antamisen yhteydessä ja koira jää silti, voi alkaa tehdä oikein päin. Seisominen oli paljon vahvempi kuin kuvittelin, välimatkaa se ei kestänyt vastaavalla tavalla lisätä, mutta käsiavun ei tartte olla enää kovin iso. Istuminen on ihan hukassa (=ei juuri tehty) ja siitä noottia, kaikkia kannattaa opettaa alusta asti ja treenata aina samalla kertaa. Jos haluaa painottaa yhä, sitä voi tehdä vaikka 10 toistoa ja muita asentoja yhdet, mutta aina edes ne yhdet joka treeniin. Jotta koira tottuu alusta asti että nää kaikki tehdään ja että sen pitää kuunnella, eikä vaan arpoa. Kotiläksynä jäävät.

-pujottelurinki, otin ihan imuttamalla. Oikein hyvä.

Töppösessä oli kauheesti virtaa ja se taas oli enemmän oma itsensä, ei juurikaan vonkunut toisten koirien luokse! Sen sijaan se höyrysi muuten. Ehdin ottaa vuoron vaihtuessa hallin ollessa tyhjänä vähän keppejä ja seuruuta ja annoin koiran purkaa itseään frisbeen kanssa.

-paikalla istu; oli haistellut aika rankasti, Riikka kävi komentamassa, ei ollut uskonut ennen kuin R oli mennyt ihan koiran eteen ja melkein polkaissut jalalla sen tassuille!

-paikalla makuu; sama, mutta nyt uskoi nätimpää kieltoa. Se tietää koska olen näkemässä ja koska piilossa, ja korjauksena nyt nimenomaan tällaista että vieras käy ojentamassa. Pitää miettiä sille vielä joku sopiva keino siihen. Kotona meinaan tehdä kuurin niin, että ripottelen nameja koiran ympärille, se vääntää töppöselle just sopivasti rautalankaa että mihinkään ei kumarrella vaan maataan ryhdikkäänä pää ylhäällä. Makuun lopussa Riikka heitteli leluja koirien yli ja ohi, tästä ei ongelmaa meillä.

-häiriöharkkaa, ympyrässä pujottelua, niin että koirat liki koskee toisiaan. Pientä aavistusta paineistumisesta, tsemppaamalla selvittiin. Riikka toimi yhtenä häiriönä ja käski koiria maahan, härnäsi leluilla yms, näihin ei juurikaan mennyt mun koira.

-yksilöliikkeenä, pareittain tehtynä, halusin ohjattua, ongelmana se että koira rynnii merkin ohi kapuloille. No kilin kellit, merkit oli tosi hienoja eikä koiralla ollut aikomustakaan oikoa! Ei, vaikka liikkuri vei kapulat niin että taputti niitä maata vasten ja koira kyyläsi lähtöpaikalta sitä. Muutaman merkille palkkaamisen jälkeen lähetin koiran noutamaan oikeaa. Meni keskimmäiselle, eikä uskonut edes stop-käskyä, vaan ehti nostaa väärän. Uusinnalla onnistui. Tää on niin tätä, joko merkki tai suunnat, vaan koskahan saisin ne samalla kertaa toimimaan :P Ratkaisuna siirtää kapulat merkin sivulle, jotta koiran oikea liikerata palautuu.

Treenilöt sittenkin!

2012-02-19T20:36:00.004+02:00

Illalla hilasin persiini esin amk:lle tokoilemaan ja sitten hallille agilitaamaan.

Tokoa vain töppöselle. Kentällä oli aikamoisen pimeä.

*ruutu, merkiltä vasempaan, ei ruutunauhoja vaan kengällä piirretty viivat lumeen. Tein ruudun niin, että merkiltä ei ollut mitään jälkiä sinne, olin kiertänyt. Merkki oli tosi hyvä, ja lähti lujaa näytettyyn suuntaan. Valitettavasti kaartoi turhan "alas" ohjatun noudon valmiiksi laitetulle merkille. Kävi sinne vielä polleena makaamaan. Käskin uudestaan ruutuun ja nyt meni sinne minne pitikin, kehuin ja kutsuin pois. Uudestaan alusta, nyt löysi hyvin, mutta maahan valui ruudun takarajalle asti kun oli niin liukasta. Loppuosan ennakoi ja tuli seuraamaa heti kun käänsin selkäni koiralle - murahdin "ei" ja käskin uudestaan "ruutuun!!". Härnäsin sitten ottamalla juoksuaskelia ja taputtamalla käsiä, mutta ei se toiste mennyt lankaan. Kutsusta tuli iloisesti seuraamaan.

*seuruu, ei kovin pitkää pätkää. Juoksussa alkuun pompotti, kun teki hetken hyvin, palkkasin ja lopetin.

*ohjattu, oikea kapula, joka ihan penkassa kiinni. Merkki oli taas tosi hyvä mutta lähti keskikapulalle. Stoppasin ja muistin jopa palkata kun koira kuunteli sitä. Uusinnalla lähti taas keskikapulalle, stop ja uusi ohjaus, nyt meni vasemmalle. Voi huoh sentään. Kielsin ja menin lähemmäs kapulaa näyttämään että tuolla se on. Kehut kun löysi sen ja uudestaan merkiltä. Nyt onnistui.

*kaukoja. Sisällä hinkatun s-m-s -vaihdon tekniikka kusee ulkona ihan täysin :( Vaikka olin ihan koiran edessä.

***

Agihallilla oli edellinen, jote kerkesin käyttää koirat vähän kävelemässä. Töppöselle teemana keppejä, oli vain yksi keppipala eli se 6kpl ja kaksi mutkaputkea. Keppejä kääntämällä vaihtelin erilaisia kulmia, ja pyörittelin koiraa eri tavoin:

Kunhan sain koiran ensin lopettamaan huudon ja kuuntelemaan jotakin, se teki tosi hienosti :) Frisbee sai aikamoista kyytiä. Töppönen tuo sitä välillä mulle, mutta valitettavasti se mälvää lelua samalla kun se tyrkyttää sitä mun jalkaan kiinni, ja frisbeen ohuen kankaan läpi tiedätte kyllä mitä tapahtuu. Multa pääsi ihan kauhea ulvaisu kun ne hampaat tikkasi mun reiteen, ja jäljistä päätellen komea mustelma luvassa lähipäivinä :P

Vaihdoin keppien tilalle yhden hypyn, ja pyörittelin takaakiertoja. Tänään sujui nekin hyvin.

Sieni sai duunailla sitä samaa hypyllä olevaa minirataa. Yritin ihan vaan hyppy - mutkaputken mun puoleinen pää, mutta pentu sinkosi aina sinne toiseen päähän putkea eikä kuullut mitään mitä yritin. Väänsin sitten ihan rautalankaa palkkaamalla hypyn jälkeen niin, että pentu alkoi kääntyä mua kohti, ja sujuihan se lopulta. Annoin sille namin sijaan sienivingun tässä vaiheessa ja se sitten huudatti lelua ja veti sen kanssa rallia pitkin putkia itsekseen. Mun piti yrittää miettiä mitä oikeen teen, että saan sen kuuntelemaan ohjausta paremmin, mutta aloin vaan nauraa sille. Sarjassamme älä tee niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon. Me tarvittais ton kanssa joku ryhmäpaikka ja joku vähän katsomaan perään tai opetan sen vaan olemaan lainkaan välittämättä ohjauksesta... ainakin sillä oli hirveen hauskaa. Ens kerralla otan kameran mukaan ja kuvaan videon niin tekin voitte nauraa ääneen.

Olipahan taas päivä. Aamulla pentua punnitessa mun selkä tosiaan niksahti niin kipeesti, että päädyin ottamaan särkylääkettä. Se onneksi auttoi. Nyt sitten jomottaa purtua reittä, kai sitä voisi ottaa toisenkin särkylääkkeen. :P

Viilailua

2012-02-19T11:03:00.006+02:00

Kaveri kävi eilen kokeessa ja vaikka ei valitettavasti ollut mennyt hyvin, mä sain suuren inspiksen heidän videostaan. Pakkasin kamat ja olin menossa vetämään samanlaisen setin mudin kanssa, mutta heti pihalle päästyäni pyörsin päätökseni. Tuulee niin että meinasi koko mudi lähteä lentoon :P Mua niin aina alkaa vituttaa, kun kaikki törpöt kaatuu ja ruutunauha lentää jne jne, se siitä sujuvasta treenistä. Lisäksi siellä on kylmä, Foreca sanoo että -9, tuuli 6m/s, tuntuu kuin -17!

Otettiin siis vain olkkaritreenit. Ei olekaan moneen iltaan tehty mitään, ja kohta on taas tiistaitokotunti ja kotiläksyjen tarkistus... koirat sai vuorotella, kummallekin taisi tulla kolme kierrosta.

Töppönen: sivulle tuloa kaavalla sivu - odota - sivu. Liikuin aina askeleen pari pois ja olin eri kulmissa koiraan nähden. Kerran jäi perusasento vähän vajaaksi (vinoksi), muuten käytti kroppaa tosi hyvin. Eteen tuloa ihan vaan suorasta tällä kertaa, aloitetaan vinokulmakuuri myöhemmin. Hieman kaukoja, palkka lähinnä seisomaan nousuista. Sivu - odota - maahan, halusin kokeilla kuunteleeko se vai tuleeko se sivulle, kun sitä aluksi pitkään tehtiin. Kuunteli ;) Asentojen erottelua, jossa randomina i/m/s -käsky ja palkkanami lensi koiran taakse, jotta se siirtyi kauemmas ja sai uuden käskyn taas sieltä mua kohti kääntyessään tai tullessaan. Erotteli tosi hyvin, ei yhtään väärää. Luulen, että viimeeksi tiistain tokossa zeta hajosi häiriön takia. Jäin ihmettelemään mitä siinä oikeen tapahtui ja olen miettinyt tätä siksi. Hallissa oli toinen koirakko samaan aikaan. Ongelma ei ole niinkään itse asentojen erottelu, vaan keskittyminen häiriössä. Jos mudi on yhtään epävarma, ja häiriö helposti saa sen vähän varuilleen kun se on tollanen mörrimöykky, se ei pysty keskittymään eikä tee kunnolla.

Sieni: sivulle tuloja, paikallaan käännöksiä ja yhden askeleen siirtymiä pienellä avulla ja väliin muutama ilman apua. Olin tyytyväinen, kyllä tää treenillä alkaa sujua ja avusta päästään varmasti pian eroon :) Hanna Helmisen tottiskoulutus siirtyi viikolla aiempaan ja on nyt siis kahden viikon päästä, ja ajattelin että jospa siihen mennessä se apu olisi aika lailla häivytetty ja yhden askeleen siirtymä menisi sellaisenaan. Siitä olisi sitten hyvä katsoa miten jatkaa. Mutta jos ei niin ei, tuskin tää koira tänä vuonna mihinkään kokeeseen on muutenkaan menossa, niin eipä oo kiirettä. :D

Koirat oli eilen keskenään kolme tuntia Lotalla & Vienolla. :D Perheestä on useampi sairaana ja pyydettiin, josko me päästäis pihalle hengaamaan, niin koirien lenkki hoituisi siinä. Olin juuri lähdössä töihin mutta sanoin että vaikka mä en pääse, koirat joutaa kyllä lainaan. Siispä pikapäätöksellä kävin viemässä töppösen ja Sienen sinne, kävin ekassa kohteessani, hain koirat autoon ja ne venasi siellä pari tuntia mikä mulla meni toisessa kohteessa. Olivat olleet tosi nätisti ja osan aikaa sisällä. Töppönen ei ollut sanonut kissoista oikein mitään, oli kyllä käynyt haistamassa. Sienestä ne oli edelleen kauheita. :D Sitten jotain mistä mä kysyin monta kertaa että ai töppönenkö oikeesti, puhutaanko me nyt samasta koirasta, vai tarkotatko Sientä... se oli maannut selällään perheen ekaluokkalaisen jalkojen välissä lattialla, pussaillut sitä ihan kympillä ja kerjännyt rapsutuksia onnesta soikeana. Töppönen? No joo, joistakin se tosiaan tykkää mutta joillekin se myös tarjoaa murinaa ja sen jälkeen hammasta, enkä mä kerta kaikkiaan näe sen pään sisään. Enon tytön, suunnilleen samoja ikiä, kanssa se on myös kesällä lutrannut mökillä rannassa ihan onnessaan. Ehkä se tykkää lapsista. Tykkää se kyllä joistakin aikuisistakin ihan samalla tavalla ja jakaa pusujaan. Ihme elukka. Sieni nyt oli tykännyt kaikista mutta siitä en ole yhtään yllättynyt. :D

Sitten niillä oli tullut tilanne, töppösellä oli ollut keppi ja se oli murissut siitä. Ennen kuin aikuiset ehti sanoa mitään, tää ekaluokkalainen hyppäsi koiran eteen, kielsi sitä ja otti siltä kepin pois. Töppönen oli vaan heilauttanut hämillään häntää ja ollut ihan "okei okei". Huomaa että näillä on kaksi belgiä ja lapset on tottuneet pienestä pitäen komentamaan koiria ja olemaan niiden kanssa. Luulen, että L sitä paitsi oli murissut toiselle koiralle eikä ihmiselle, se ei ole sen tapaista ollenkaan. Ja se sen murinakin on normaalisti sellaista marmatusta eikä "oikeaa" murinaa. Vähän oli kuulemma sydän muljahtanut kurkussa siinä tilanteessa, mutta onneksi ei mitään käynyt! En mäkään näe töppöstä puremassa ketään minkään esineen takia, ne tilanteet on aina ollut niitä kun koira on ollut sitä mieltä että sä et muhun koske.

Oli illalla aika hiljaista väkeä kotona, ruokansa kun vetivät niin katollaan oli koko sakki. :)

***

Sieni tänään 9kk. Punnitsin sen henkilövaa'alla sylissäni ja nyrjäytin samalla selkäni, voi luoja! Pentu painoi 17,1kg. Töppönen 14,6kg. Nyt se on vähän laiha, lisäämme ruokaa.

Kuvasarja siitä, miten kuva voi valehdella:

Etujalat harottaa edelleen, kuva ei valitettavasti valehtele :/

Agimudi is back!

2012-02-17T20:30:00.003+02:00

Vihdoin, siis varmaan sadan kuukauden tauon jälkeen, ryhmäagissa! Syksyllä oli tassuvaivaa, silmätulehdusta, oksennustautia karanteeneineen, sitten tuli joulutauko ja pakkaset... mutta tänään me todella oltiin kuin oltiinkin taas mukana! :)

Rata yksi:

-lähtö oli käskystä lentävänä lähtönä yhtä aikaa koiran kanssa hypyn 1 oik. puolelta
-luontevampaa takaaleikata 2-3-välissä, mahdollista myös 1-2-välissä ja onnistui se niinkin
-6-7 ja 9-10: KÄÄNNÄ AJOISSA. Ehkä se eka kiekka meni pitkän tauon piikkiin, ja sitten sujuikin jo paljon vähemmän töks-töks.

Toka:

-takaakierroille ekalla kiekalla saatoin koiran tosi lähelle ja sujui. Käskettiin kuitenkin jäädä kauemmas ja antaa sille tilaa hakea itse. Ei sujunut, koira meni tilttiin ja alkoi huutaa, eikä enää fyysisestikään kuullut mitään oman äänensä yli... Rauhoittelin sitä pariin otteeseen ja vein sitten vaan lähemmäs, että saatiin onnistumaan
-keinulle eka tosi hidas, toisella kertaa tosi reipas mutta unohti pysähtyä kontaktille, ja sitä tehtiin muutama toisto sitten pelkästään. A:n kontaktit pääosin tosi hyvät!

***

Menin ennen ryhmän alkua hallille ja otin Sienen kanssa myös vähän agijuttuja. Mutkaputkea ja paria hyppyä, erilaisia kuvioita. Hyvin ohjautuu, kun en vahingossa jätä pentua selän taakse :D. Keppejä kuudella kepillä, aloin nyt kuitenkin ihan namilla ohjaamaan, kuten mudinkin kepit on tehty. Piti ottaa irtokeppejä se toinen pari lainaan, mutta unohdin. Lopuksi ajattelin, että pentu saa kerran kiivetä A:n. Muutamaan kertaan se on joskus aiemmin menty eikä mitään ongelmaa. Nyt taitaa olla joku mörkökausi taas tulossa, A:lle ei menty, ei niin millään! Eilen iltapissalla tuolla lähitalolla oli matto ja joku kattila tjsp heitetty partsilta hankeen, ja se kattila oli Sienestä kaaauhean epäilyttävä. Pentu murisi sille hurjana, mutta hiipi koko ajan lähemmäs ja meni itse haistamaan sitä. Tuntuu, että sillä on aika hyvä toimintakyky. Minähän päätin, että täältä ei lähdetä ennen kuin se A on kiivetty, se ei ole ollut sulle mikään juttu eikä se jää sellaiseksi nytkään. Lopulta toisella kädellä vedin pannasta ja toisella työnsin pentua pyllystä, että sain sen yli. Tyyppi vastusti ihan tosissaan ja mäkin sain käyttää voimaa, että onnistui. A:n harjalta alas nähdessään se muuttui normaaliksi ja alas päästyään tappoi sienivinkua oikein tyytyväisenä. Seuraavat pari toistoa riitti että pidin pannasta kiinni ja kannustin vauhtiin. Puomille vein sen kanssa, meinasi vähän empiä siinäkin, mutta meni kuitenkin äänellä kannustamalla. Reipas tyttö, uskalsitpas!

Kerta sillä on nyt tällainen vaihe niin ei tietenkään treenata näitä. Kunhan itseluottamus ja kropan hallinta on taas kohdillaan niin jatketaan sitten. En vaan missään nimessä halunnut jättää pennulle muistikuvaa, että nää kontaktiesteet oli jotain kauheita enkä mene niille. Onneksi se oli aiemmin kokeillut niitä ja tiesin että se kyllä uskaltaa oikein hyvin, ja siksi olin varma että sen voi pakottaa. Loppu hyvin kaikki hyvin :)

Kavereita

2012-02-16T13:07:00.005+02:00

Kävimme jälleen Lotalla & Vienolla, pari tuntia vierähti, mikä helppo tapa väsyttää koirat :D. Pakkasta -10 ja oikeastaan unohdin Tytin haalarin, mutta otettiin nahkakoira aina välillä hetkeksi sisälle lämmittelemään, niin hyvin tarkeni olla pihalla. Sisällä on edelleen ne kolme järkyttävää kissaa. Tytti ei tiennyt yhtään miten niihin suhtautua. :D Ihmiset oli ihania kun ne sentään tunnisti ihmisiksi ja lörppä jopa kävi pyytämässä rapsutuksia vierailta!

Mä oon miettinyt Sientä, en oikein osaa sanoa mikä se on. Kahden kesken jonkun kanssa ollessaan se kyllä leikkii ja "on läsnä", mutta isommassa porukassa se usein jättäytyy jotenkin syrjään. Se vaikuttaa välillä jopa siltä, että ei sitä oikein kiinnosta, ihan kuin se ei olisikaan kovin sosiaalinen? Saattaa touhuilla itsekseen jotain tai katsella vaan.

Sain kameran asetuksia sen verta säädettyä, että kuvat on parempia kuin viime kerralta. Ihan paskaa silti edelleen... vikahaneioleminussavaankamerassa.

Mietittiin, että viisi isoa koiraa olisi jo aivan liikaa omiksi.

Laatu ei riitä lähikuvaksi, olisin muuten leikannut vain Sienen puruotteen :D

Ooops! Viis sakemanneista, holskulla se vasta luiskaperse onkin :c

Teitä on liikaa.

Tytti (4v) ja Lotta (6v) - vanhimmat - vähän pullisteli toisilleen, mutta pullistelua kummempaa ei onneksi ollut

Töppönen jopa välillä leikki etupään kanssa, eikä ollut vain takapäässä!

Toi ilme, noi korvat, aaargh. Sieni sen sijaan on oikein sievä <3

Mutkamudi :D

***

Kotona on koomaista väkeä. Mutta siellä missä on aurinko, on myös Tytti.

Lyhenteet

2012-02-15T19:49:00.002+02:00

Kaikesta sitä voi perseensä repiä. Mä olen hirveän tarkka, kirjoitusvirheet ja merkit ja tällaset pistää kipeästi silmään. Olen tarkka myös käytännössä ja väärässä paikassa olevat tavarat ja kaikki "outo" tulee huomioitua. En tarkoita että olisin mikään järin siisti ihminen, vaan enemmänkin sitä, että havainnoin ympäristöä pikkutarkasti ja kiinnitän huomiota asioihin, halusin tai en.

Tämän illan ärsytys on koiraroduista käytetyt lyhenteet. Mudi on vielä aika helppo, kun sillä on niin lyhyt nimi. Pk-puolella on aina rotu ja lyhenteen viimeinen kirjain on u tai n koiran sukupuolen mukaan. Mudini on lyhyesti ja ytimekkäästi "mu". Kerran tosin eräs pk-tuomari sekoitti sen malinoisiin, joka tietysti olisi bpmu. Tai mustaterrieri mtu. Tokoluetteloissa mudi on vain mudi. Agilityssä se taitaa myös olla mudi.

Mutta hollanninpaimenkoira, aaargh! Karvamuunnokset merkataan erikseen, se on selvä. Pk-puolella lyhenne on hpk (tai hlk/hkk karvan mukaan) ja minulla siis hpkn. Agilityssä käytetyin taitaa olla holpap (holpal/holpak). Tokossa olen nähnyt hollanninpk karvaan puuttumatta. Ja nyt se, mikä mun silmiä särkee ja sielua kirvelee: nettipalstalta "pk hollanninpk u" tai "pk hpk u". Moinen hirviö pitäisi lailla kieltää. Se on hpku perkele!

Yleensä pk-puoli ei ole se, minkä käytäntöjä pidän lajieni parhaimmistona, mutta näissä lyhenteissä se tekee poikkeuksen. Harmi että mitään virallisia lyhenteitä ei ole ja käytäntö on eri lajeissa hyvinkin kirjavaa. Muitakin kuin jo mainitsemiani näkee.

Koulussa

2012-02-14T21:05:00.003+02:00

Seuran tokokurssi alkoi. Sain osallistua molempien koirien kanssa.

Sienen ryhmä on alo/avo kisaavat ja on aikataulullisesti ensin. Koirakoita oli tänään yhteensä 4kpl, yksi ainakin juoksun takia poissa. Sienestä kaikki oli yhtä ihanaa kuin ennenkin, niin ihmiset kuin koiratkin. :D

*luoksepäästävyys, täysi kymppi
*paikalla makuu tiuhaan välipalkaten ja vain muutama askel välimatkaa. maahan tuplakäsky, sivulle nostossa koira lähti sinne missä olin seissyt, luuli että olin jättänyt sinne jonkun palkan.. miten niin me treenataan tätä kotona vaan ruokakupilla :P

*teemana ja seuraavaa kertaa varten kotiläksynä sivulle tulo ja seuruun katsastus, aivan kuten olin toivonut. sivulle pentu hakee hienosti ja edestä pyörähdys on omaan silmääni sujuvampi ja nopeampi kuin vielä vähän aikaa sitten. seuruu (yhden askeleen siirtymä) saa pakan kuitenkin leviämään, joten jatkataan vielä pienellä avulla, sillä tekee tosi nätisti. sivuaskeleet ja peruutus katsottiin kanssa, namilla imuttaen tekee kaikissa hyvää työtä, vahvistellaan vielä paljon ennen kuin aletaan häivyttää apua.

*omalla ajalla liikkeestä maahan minun peruuttaessa, toiset koirakot oli samaan aikaan hallissa ja ahdasta oli - superhienosti keskittyi! kaukojen s-m-s -liikerataa ihan vaan imuttamalla. hyppyä - no nyt sitten irtoaa! ei tarttenut sanoa mitään tai vaikka pyysin sivulle hypyn edessä, tyyppi meni hyppäämään. seuraavaksi sitten hinkataan että palkka tulee vain hyppy-käskyn jälkeen tehdystä hypystä ;)

*leikkiä. narulelulla alkuun, leikki tosi kivasti. sitten menin antamaan sille sienivinkulelun ja käytiin välillä ulkona nollaamassa päätä, pentu rallatti sen lelun kanssa pitkin kenttää. tän jälkeen se ei suostunut sisällä enää leikkimään narulelulla vaan kyttäsi sienilelua taskustani.

Luksin ryhmä on voi/evl kisaavat ja se oli suoraan perään. Ryhmässä tänään myös neljä koirakkoa. Tämä ryhmä toimii vaan osan aikaa kouluttajan johdolla, osa kerroista on omatoimitreenejä, joissa autetaan toinen toisiamme. Töppösellä oli taas pilli kurkussa ja se vinkui väliajat toisten koirien luokse. Samalla tavalla kun se kotona kitisee pää narttujen perseessä. Ei ollut väliä että 2/3 osa uroksia, töppösen mielestä nekin on ihania tyttöjä pii pii.. aina kun tehtiin, koira keskittyi hyvin, mutta heti kun se ei ollut käskyn alla, se alkoi flirtata muille. Ihan helvetin ärsyttävää, onko tää jäämässä tavaksi, miten sen saa pois?!

*valmennusrenkaan häiriötreenejä. Koirat ympyrään istumaan, ohjaajat keskelle, koutsi käy käskemässä maahan. L meni vissiin kahdesti lankaan ja sitten istui ihan lunkina, että ahaa tällanen juttu. Huomasi, miten bortsut on tosi paljon herkempiä, me kaksi "vääränrotuista" oltiin jo tehty tarpeeksi kun ne hinkkasi edelleen että sitä koutsia ei kuulu totella. Sama niin, että koiraa hetsattiin lelulla ja yritettiin enemmän häiritä. Lopuksi vielä koirat seisomaan ja ohjaajat niiden taakse. Tämä oli helppo. Siirrettiin ohjaajat eteen. L pysyi hienosti seisomassa ja palkkasin sen lelulla. Jostain syystä laitoin sen vielä takas riviin, ja sitten se alkoi reagoida koutsin maahan-käskyyn. Hinkkaamiseksi meni että saatiin taas onnistumaan. Ihme homma.

*zetaa. Sanoin, että ei oikeen ole mitään erityistä ongelmaa, mutta nyt kun sanon näin niin varmaan olen väärässä. Ja tadaa, sehän hajosi koko liike. Järjestys oli i-m-s, istuminen oli hyvä, maahan ei mennyt millään. Hinkattiin sekä pelkkää keskimmäistä että alusta i-m. Sitten kun maahan sujui ja "otetaan nyt koko liike alusta", koira ei enää istunut. Sitten se ei enää lähtenyt (maasta) mukaan seuraamaan. Sitten se ei osannut seistä, eikä pysynyt liikkumatta kun kävelin sen taakse. Hinkuti hinkuti ja kyllä se sieltä taas alkoi pelittää. Koira otti kyllä painetta viilaamisesta ja retuutti lelua ihan tappomeiningillä. Toivotaan, että tämä oli vaan alkukankeutta ryhmätreeneistä ja homma alkaa taas pelittää. Asennothan sillä on viime aikoina olleet tosi vahvat omatoimitreeneissä. Niitä nyt vahvistella erikseen, ja muuten palkkailla eri kohdissa liikettä.

Somebody's watching meeee

2012-02-14T12:02:00.003+02:00

Työkaveri kysyi eilen koirista. Minkä rotuisia ne on.

minä: eka on mudi - kysy mikä se on
työkaveri: joo, mikä se on?!
minä: no niin.. sellanen 50cm korkea kiharakarvainen, pystykorvainen, musta, unkarilainen paimenkoira. sitä ei kukaan koskaan tiedä. toka on hollanninpaimenkoira, nytkin voit kysyä että ai mikäää
työkaveri: niin kysynkin :D
minä: no jos tiedät belgianpaimenkoiran niin..
työkaveri: en tiedä :P
minä: no graah, mustaharmaaraidallinen vähän mudia isompi paimenkoira sekin
työkaveri: selvä...
minä: ja kolmas, se miehen koira, on saksanseisoja. ruskea, lyhytkarvainen, luppakorvainen, näyttää oikeastaan aika paljon dobermannilta.

Tässä vaiheessa sitä vissiin alkoi jo kaduttaa että kysyi. Tai kyllä se ihan kiinnostuneena kuunteli mutta kun ei tunne koiria yhtään, niin mun selitykset ei auttaneet lainkaan, ja olisin voinut vaan luetella ne rodut ja se siitä. :D Mun mielestä jonkun "nobodyn" kanssa on omalla tavallaan ihanaa jutella, koska sille ne on vaan koiria. Koiraihmisten kanssa on aina vähän sellainen pelko persiissä, että en haluaisi koko maailman tuntevan minua ja koiriani. Suomessa on tiettävästi edelleen vaan yksi toinen, jolla on mudi ja holsku. Kellään ei ole mudia, holskua ja saksanseisojaa. No ei mullakaan, se vika ei ole mun valinta eikä mun koira, mutta silti. Sitten vielä kannattaa antaa koirille sellaset nimet, että kaimoja ei tule ihan äkkiä vastaan. Luksille olen löytänyt netistä yhden kaiman, se on labbis. Lux-nimisiä on useampi, yhden bortsun olen nähnytkin. Luksin nimellähän ei ole mitään tekemistä Lux-yökerhon kanssa, se on fysiikan termi. "Luksi (tunnus lx) on SI-järjestelmän mukainen yksikkö valaistusvoimakkuudelle. Kappale on luksin valaistuksessa, jos sille lankeaa neliömetrin pinta-alalle lumenin valovirta." Sieniä taas ei jostain syystä ole tullut yhtään vastaan, ja lupaan että lennän hämmästyksestä perseelleni jos sellaisen joskus tapaan. Jos se on saanut nimensä lukematta tätä tai tietämättä mun koiraani.

Blogistatistiikkaa. Haun avainsanat viime kuukaudelta. Suurin osa selvästi tietää mitä hakee.

töppönen ja sieni
bertta kotiin
luksi sieni
luksi mudi
bertta koira
bertta kotiin!
agility muuri
kesyhiiri näyttely
lapinkoira
mudi luksi

Arki

2012-02-12T17:48:00.003+02:00

Arvaa kuka!

Sillä on ihana töppösten kokous..

No sehän on uninen Sieni :)

Mun lelu!

Mun leluuu

MUN!

Mun lelu

Mun leluuu

Hei, MUN LELU!

Mun lelu, hei?

Olen isompikii prkl

Mun, mun, mun!! Kun matot alkaa näyttää tältä, tulee iso koura ottamaan lelun keskeltä kiinni ja "kiitos". Tuplakäsky toimi hyvin :D

Ennen leikkiä Sieni duunasi olkkarissa noista toiseksi alimmassa kuvassa näkyvistä laudoista kyhättyä matalaa hyppyä. Ne on jotain ukon kamoja, hyväksikäytin tietysti heti. Pentu irtosi hienosti sivulta hyppy-käskyllä, selkeesti on miettinyt tätäkin asiaa päässään. :)

Erikoinen esineruutu

2012-02-12T11:09:00.006+02:00

Pakkaspäivän sisähommia: esine-etsintää pyörävarastossa! :D Mulle pitäisi antaa joku teen-kaikkeni-jotta-koirillani-on-tekemistä -tunnustus. (Unohdetaan se, että pakkasen takia tosiaan ne tokot ja muut on jääneet ihan minimiin ja mudi alkoi oireilla sen takia...) Itse asiassa sitä pakkasta on nytkin VAIN -8, mutta lumen määrä ei toki ole vähentynyt ja esine-etsinnät on ulkona aika hankalia. Olen ajatellut pyörävaraston hyödyntämistä jo monta kertaa, mutta pelkään hulluja naapureita. Nyt ajattelin valehdella kouluttavani pelastuskoiraa tai jotain, jos joku tulisi mäkättämään. Ketään ei onneksi näkynyt.

Pyörävarastossa on kaksi "huonetta". Töppöselle piilotin valmiiksi kumpaankin kolme esinettä ja hain koiran vasta sitten sisältä. Videolla näkyy ekan huoneen skannaus kokonaan.

Sieni sai neljä esinettä vain yhteen huoneeseen ja suoritti paikalla istumista huoneen nurkassa samalla kun piilotin esineet sille. Se ei selkeästi ollut vielä ihan varma että mikä juttu tämä on ja tartti välillä hieman kannustusta ja apuja. Laitoin kertaalleen sen uudestaan istumaan ja kävin räpläämässä jäljellä olevia esineitä uudelleen. Lähti kuitenkin etsimään ja etsii, mutta ei niin määrätietoisesti kuin mudi. Sienen eka ja vika esine (näytön jälkeen) videoilla. Viimeinen oli ainoa joka tippui, muut tuli kerralla käteen.

Mua jaksaa aina kummastuttaa miten vähästä koirat saa rauhoittumaan. Eihän ne nyt tollasesta parin minsan duunista väsy, mutta kaikki se negatiivinen energia ja häsellys ja toisten härkkiminen ja kaikki ärrrsyttävä on tiessään, ja ne malttaa taas olla rauhassa sisällä. Odottaa että iltapäivällä mennään lenkille.

Pientä tokoa, vihdoin!

2012-02-11T16:01:00.004+02:00

Ollapa lämmin treenihalli... tekemättömyys ilmenee taas juuri tyypillisimmällä tavalla: mudi murraa jokaiselle muurahaisen askeleelle mitä rapusta, naapurista tai ulkoa kuuluu. Se ei tuhoa, riehu tai "hypi seinille", se alkaa keksimällä keksiä vahtimista ja kommentointitilanteita. Kieltäminen ei tuota pysyvää tulosta, tietenkään. Tunnin-parin ulkoilukaan ei auta, ei se ole tolle koiralle sitä tekemistä mitä se tarttee aivoillensa. Eilenkin oltiin melkeen 2h koko porukalla (minä ja kaikki koirat) Vienolla & Lotalla. L ahdisteli narttuja, Sieni ja Tytti leikki pääasiassa keskenään, ja loppuajan Taika-ekaluokkalaisen kanssa. :D Tytin paras takki vaan sai aikamoisen palkeenkielen selkäosaan, luultavasti Sienen tekosia.

Tänään oli vihdoin "vaan" -8 ja tarkeni jopa lenkin jälkeen ottaa vähän tokoa metsiksen parkkiksella! Lenkillä jäällä pudonneen lapasen noudot, Sienelle n. 50m ja töppöselle joku ehkä 300m. Olivat samalla suoralla siis, Sienen lähetys ensin lähemmälle tumpulle. Hyvin irtosi mutta hanska tippui taas kahdesti jalkoihini, ennen kuin sain sen käteen asti. Töppösen mukana lähti myös pentu, ja osan matkaa ne toi hanskaa yhdessä, kun pentu yritti varastaa sen mudin suusta roikkuen hanskassa. Mudista se ei ole kivaa ja se karjaisikin penskalle mielipiteensä.

Parkkiksella tokoa. Sieni teki muutaman askeleen lihapullaseuruuta ja perusasentoja leikin lomassa. Lisäksi ihan vaan leikittiin frisbeellä, sain pennun kivasti taistelemaan. Välissä vaihdoin koiraa ja lopuksi pentu sai tehdä vielä maahan menoja edessäni ja perusasennossa. Palkkasin väliin pelkän nopean reaktion, mutta enemmän painotettiin maassa pysymistä. Sehän olikin alkuun tosi hankalaa! Autoin sitä "odota"-käsimerkillä ja sanallisella käskyllä muutamaan kertaan. Sitten alkoi sujua ja lopuksi pystyin jo kiertämään pennun. Se tajuaa yleensä tosi nopeesti mitä halutaan ja sitten pystyy etenemään nopeasti.

Töppönen duunasi merkkejä. Oli kaksi merkkiä n. klo 10 ja 12 -kohdissa, merkkien väli joku kymmenen metriä. Lelu lensi merkin takavasemmalle, ja koiran paikka merkillä olikin ihan kohtuullinen. Se valitsi hienosti myös aina sen merkin mikä oli rintamasuuntani mukainen. Annoin koiran rällätä lelun kanssa välissä pitkiäkin aikoja, se kävi niin kierroksilla. Luoksetuloa niin, että toinen merkki oli häiriönä matkalla. Ekan kutsuin olan yli poistuessani koiran luota, toinen taisi olla kokeenomaisempi. Maasta lyhyeltä matkalta sivulle. Koiraa häiritsee tässä näkyvä lelu ja se kyttää sitä, tulee reippaammin kun lelua ei näy. Pk-eteenmeno n. 30m matkalta, lelu oltiin jätetty yhdessä. Seurautin koiraa ja se porsas varasti just kun aloin antaa käskyn! En sitten tajunnut enää karjaista perään tai mitään, kirosin vaan itsekseni että haista kuule :D No, ainakin sillä oli hauskaa ja tuli tosi tarpeeseen tämä pieni duuni mudille.

Paskasieniä

2012-02-08T19:58:00.006+02:00

Tänään tuli yllärinä töissä sairaslomatuurauksia niin, että koirat oli normaalin 2h yksinolon sijaan 5h. Soitin miehelle, että mites pentu oli aamulla tehnyt tarpeensa ja jättikö ukko sille jonkun luun. Kakkaa ei ollut tullut ja luu oli annettu, ja mietittiin että todnäk se paska on sitten sisällä venaamassa (kun vien koirat töiden jälkeen ulos, se tekee aina silloin). Vaan siellähän sitten säilyisi, ukko ei pääsisi ruokatunnilla paljoa sen aiemmin kotiin kuin mitä minäkin olisin jo.

Ei ollut paskaa, mutta Sieni oli tuntenut olonsa tosi likaiseksi ja käyttänyt paria eri shampoota ja tehnyt itselleen jalkakylpysuolalla kokovartalohuollon.

Osa oli lattialla.

Eilen käytettiin koirat iltapissalla kahdessa erässä, ensin pelkkä mudi ja sitten nartut jäällä. Sieni ja Tytti ei vissiin ole noin laajassa paikassa kahdestaan olleetkaan irti ja hurjaa oli vauhti o_O Tytti ei saa pentua enää kiinni, ja koska Tytti ei saa välillä pyöräyttää sitä hankeen, jahtaaminen on ihan tyhmää. No, pentu juoksee keskenäänkin :D

Tänään jäällä pudotetun lapasen nouto, töppöselle n. 150m, Sienelle 15m. Pentu harjoitteli joku ilta kotona taas erilaisten esineiden antamista käteen. Mielellään se tiputtaisi ne mun jalkoihin. Töppösellä oli ja on edelleen vähän samaa vikaa - mitähän teen väärin kun en osaa opettaa, että käsi on se kriittinen?! Käsikosketuksen kautta se varmasti tulisi, tai ihan pitoharkoista (irroita vasta käskystä, kun mulla on ote esineestä, niin se ei tipu). Vaan jaksaako tuota. Töppösenkin kanssa ratkaisu pk-esineruudussa on antaa se käsky kokeessa niin ajoissa että näyttää kun koira tottelisi sitä eikä sylkisi esinettä joka tapauksessa ;P

Aloin nyt korjata pennun perusasentoa vähän taaemmas. Tehdään ihan yhden askeleen siirtymiä namilla imuttaen. Tai namikäsi on oikeastaan pennun kuonon yläpuolella ja aukeaa kun koira on oikeassa kohdassa. Näin se tekee just niin kuin tahdon, toivotaan että tällainen kuuri auttaa ja avun voi taas pian häivyttää :)

Töppönen on pari kertaa taas rähähtänyt Sienelle ulkona. Eilen oltiin iltapissalla koko porukka, ja Sieni ja Tytti jahtasi toisiaan töppösen ohi polulla ja jompi kumpi tai molemmat osui mennessään mudiin. Töppönen sai raivarit. Tänään Sieni jotenkin törmäsi mudiin niin, että mudi ensin ulvaisi ja sitten alkoi rähistä pennulle, sen verta ärjysti että puutuin ihan komentamalla että NO NIIN. Töppöstä varmaan sattui mutta kiitos riittää silti. Oikeastaan olen odottanut tätä jo, ja oikeastaan olen myös sitä mieltä että mikä hiton ääliö töppöseni oikein olet, kun itse ensin opetit pennusta hirveän rajun leikkijän ja nyt kun se on noin iso, ei enää olekaan kivaa :P Sieni kokeilee selvästi rajojaan juuri leikissä töppösen kanssa, se ei meinaa välillä uskoa muakaan, kun käsken sitä hillitsemään itseään ja jättämään (remmissä olevan) töppösen rauhaan. Eilen taisin ottaa kerran ihan poskista kiinni että haloo kuuluuko. Se niinko lopettaa ja menee muutaman metrin eteenpäin mutta vilkuilee sieltä alta kulmain ja odottaa vaan hetkeä hyökätä takas mudin kimppuun. Juuei käy silloin kun jumalanne niin sanoo!

Pientä tokoa ja agia

2012-02-05T19:20:00.004+02:00

Muutamina viime päivinä pikkujuttuja:

Ulkona töppöselle merkkiä, levitin kentälle riviin n. 10m välein useita ja oikea oli aina se mikä oli suoraan edessämme. Ei tainnut harhautua kertaakaan. Ohjattu nouto kertaalleen molemmat puolet, vasen oli helppo, oikean suunnalla oli näitä häiriötötsiä ja kapulan sijaan koira lähti kerran sellaiselle.

Sieni sähelsi sivulle tuloja, seuruuta ja liikkeestä maahan. Mikään ei oikein sujunut. Pentu ei osaa korjata asentoaan sivulla silleen hienovaraisesti, vaan se tekee koko käännöksen uudestaan. Aloin tänään opettaa sitä namin avulla peruuttamaan sivulla, josko se vähän auttaisi? Lisäksi sille pitäisi opettaa joku kontaktikävelyjuttu jäävien harjoitteluun. Nyt jos puhun sille, se kyllä tulee kivasti mukana, mutta ei erota käskyjä sössötyksestä. Jos en puhu, se ei oikein tajua että sen pitäis kävellä mun vieressä ja odottaa käskyä. :D

Sisällä töppönen on tehnyt kaukoja. S-m-s ei ole niin hyvä kuin s-i-s, vaihteeksi istumaan pyllähtäminen on tosi hyvällä mallilla. Lisäksi hieman perusasentoja niin että pyörin karkuun ja koiran pitää tehdä töitä päästäkseen sivulle, peruuttamista, peruutus-käännös tai käännös-heti peruuttamaan. Se tykkää näistä kauheesti.

Sienen sisähommissa on ollut agikeppejä. Hain sittenkin yhden keppiparin takaisin lainaan ja naksutin koiralle vaan keppien välistä menemisen ja uudestaan takaisin (kuviteltuun seuraavaan väliin) kääntymisen. Tää oli tosi nopea, tein eka muutamat toistot namiohjauksella, sitten vaan kädellä näytin että tuosta, ja pian se jo meni siitä kun vain seisoin paikallani. Palkan suunnalla taas tuli se takaisin käännös tosi helposti. En nyt oikein tiedä yritänkö tällä yhdellä parilla opettaa oikean aloituspuolen vai pitäiskö sille ensin opettaa toinen pari tohon perään, jolloin loppuhan on lähinnä vaan parien lisäämistä.

Tokon osalta sivulle tuloja ja yhden askeleen eteenpäin siirtymiä. Vaihteeksi tyyppi tarjoili maahan menoja joka väliin, aargh. Joko se ei osaa mennä maahan tai sitten se menee koko ajan maahan. Toimivalta tuntui, kun mulla oli nami vas. kädessä ja käsi juuri pennun pään takana normaalisti vapaana roikkumassa. Luopumiset on sen verta mallillaan että se ei hamua namia lainkaan. Tälleen se ei edistä ja jotenkin koko homma tuntui muutenkin paremmalta kuin pelkkä siirtymä ilman mitään apuja. Ehkä palaan sittenkin opettamaan seuruun imuttamalla... :P

Olen kokeillut huvikseni pyytää molemmat koirat yhtä aikaa sivulle. Töppönen on yleensä ekana, koska sen käännös on tietysti huomattavastipaljosti nopeampi. Sieni punkee välisin mun ja töppösen väliin eikä jää töppösen ulkopuolelle. On sillä siis silleen ihan hyvä käsitys oikeasta paikasta?

Bertta kotiin

2012-02-03T19:12:00.005+02:00

Tutun koira karkasi täältä Mikkelistä 1.2. pelästyttyään hyökännyttä koiraa. En tiedä sen tarkemmin, mutta karkurilla on remmi perässään, ilmeisesti vaan riuhtaisi itsensä taluttajan otteesta ja säntäsi pakoon :(

Jotenkin multa meni sen ekan päivän aikana koko homma ihan ohi, jaoin kyllä naamakirjassa etsintäkuulutuksen mutta en paneutunut asiaan sen kummemmin. Tänään aamulla oli karttakuvaan merkattu alueita joilta on jälkihavaintoja (koiralla on se remmi yhä perässään, jäljet tunnistaa siitä) ja yksi näköhavainto. Kerralla sitten kolahti niin että suunnilleen itkua väännettiin. Ohje oli, että koiraa ei saa yrittää ottaa kiinni jos sen sattuu näkemään, mutta jälkihavaintoja kaivataan kovasti ja kaikesta heti soitto omistajalle. Ollaan tosiaan tuttuja, en tiedä muistaako hää minua, mutta muistaakseni vuonna 2009 pidettiin pari kertaa näyttelytreenit joissa hää lääppi mun nuorta koiraa ja mä hänen. Mulla on puhelinnumerokin vielä kännykässä tallella, vaikka ei olla sen jälkeen treffattukaan.

Suuntasin omien koirien kanssa lenkille annetulle alueelle. Kello oli 14 ja mitään tuoreempia havaintoja ei ollut, joten kävin eka jv-museon "montulla" ja sitten siirsin auton lentokentälle ja patikoitiin siellä. Pari tuntia meni yhteensä, mutta ei minkäänlaisia havaintoja. Jälkiä kyllä oli, mutta ei mitään missä laahaisi naru perässä, ja tiettävästi sillä se edelleen oli matkassa. Taisi siinä jokunen kyynel vierähtää silmäkulmasta kun vaan ajattelin että pieni koira on siellä kylmässä ihan yksin jo toista vuorokautta, kenties hyvinkin pelokkaana, epätoivoisena, kylmissään, nälissään ja huolissaan. Ja minä joka olen eronnut kirkosta ja en todella usko mihinkään höpöjuttuihin, mutisin itsekseni että nyt jos joku jumala on olemassa niin löydy nyt, löydy löydy löydy, SEN ON PAKKO LÖYTYÄ.

Nyt meillä on fb-ryhmä, hirmu liuta apuun halukkaita ihmisiä, tarkoitus mennä vielä illemmalla muun liikenteen hiljennyttyä autolla skannaamaan tiettyä aluetta, huomiselle kokoontuminen ja jaettavat lohkot kullekin, tilattu jälkikoiraa jos jonkinlaista... viiden maissa on tuoreet jäljet lentokentän luota, tasan toiselta puolelta missä me käytiin aiemmin. Se eilinen näköhavainto on kanssa sieltä lentokentän-jyväskyläntien risteyksestä. Koira asuu Tuskussa (ja katosi sieltä), joka on aika lähellä tota aluetta. Ehkä se pyrkii takaisin kotiin päin? Omistaja on käynyt jättämässä hajujälkiä, ruokaa ym tuoreimpien jälkien ympäristöön, ja ohje on että sinne ei vieraita lainkaan sotkemaan niitä ja kenties pelottamaan koiraa pois. Tuoreempia päivityksiä ei ole tullut.

Sen on pakko löytyä. Elävänä.

***

Su klo 19: koko viikonloppu on mennyt kuin jossain rinnakkaistodellisuudessa. Olen heräillyt öisin, avannut koneen, katsonut uusimmat päivitykset. Käynyt laputtamassa lähiseutuja, ajellut pitkin kaupunkia, jalkautunut eri paikoissa. Välillä olen katsonut Bertta kotiin! -ryhmän sivun sijaan naamakirjan etusivua ja muiden ihmisten normaalielämän päivitykset on tuntuneet ihan kummallisilta. Jotenkin unohtuu, että mitä ikinä itselleen tapahtuukin, muu maailma jatkaa kulkuaan välittämättä paskan vertaa. (Itse asiassa mä mietin usein, kun koirat jää yksin kotiin, ymmärtääkö ne siitä mitään. Käsittääkseni ihan pieni lapsi ei ymmärrä että äipän elämä jatkuu kun se poistuu ovesta, se vaan "lakkaa olemasta". Isompi osaa kuvitella että äiti menee töihin ja tekee siellä asioita ja sillä voi olla nälkä ja kylmä ja kenkä hiertää. Että sen elämä käy koko ajan vaikka se onkin poissa minun ulottuviltani. Ymmärtääkö koirat? Ajatteleeko ne ylipäänsä mitään koko asiasta? Mökillä kyllä, kun L on ollut yksin ja palaan takaisin, pihalle päästettynä se tsekkaa mun jäljet autolle asti ja hyvinkin tarkkaan tuntuu tutkivan missä olen ollut. Mutta "ymmärtääkö" se sen vai onko se vaan kokemuksen kautta oppinut, että pihalta löytyy mun jälki ja sitä on hauskaa seurailla?)

Epäily on tällä hetkellä, että koira on otettu jo pe-illalla kiinni, mutta kiinniottaja ei ole tajunnut ilmoittaa siitä mihinkään. Varmaa on siis, että pe-iltana on ratapihalta otettu kiinni koira jolla on remmi perässään, mutta onko se Bertta, sitä ei tiedetä. Moni tavis ei tosiaankaan ymmärrä, että koiraa on etsitty koko viikonloppu yötä päivää kymmenien ellei satojen ihmisten toimesta, ja että löytöeläintalo, poliisi ja vaikka ihan häke kyllä vastaa ei-virka-aikaankin. Olemassa on toki myös rikoksen mahis (koiraa ei meinatakaan palauttaa), mutta tuorein ohje on tosiaan odottaa rauhassa arkiaamun koittamista. Tänään on laputettu kaupunkia suuren joukon toimesta - onneksi oli äänestyspäivä, koulut oli tosi hyvä kohde tähän! Laputus auttaa varmasti myös siinä, jos jonkun naapuriin on ilmestynyt "kiva uusi aikuinen koira"...

Koirauimalassa, osa 2

2012-02-02T10:22:00.005+02:00

Koirasportilla tokat kimppauinnit. Menin jo iltapäivällä Jyväskylään ja käytiin ensin Sinin & Rukan kanssa lenkillä. Pakkasta reilu -20 mutta hyvin tarkeni reilun tunnin olla, töppösellä töppöset jalassa, pennut alasti. Töppönen oli ihmeen vähän kiinnostunut Rukan raiskaamisesta! Sen sijaan se keksi taas sen "hauskan" leikin että se räkyttää kurkku suorana toisten naamalle. Välillä meni vähän kierrokset yli ja rauhoittelin koiraa. Jossain vaiheessa koirat pysähtyi ja katsoi metsään. Alettiin ottaa niitä kiinni kun siellä selvästi oli jotain. Töppönen ja Ruka oli luonamme ja Sieni puuttui, ja meikä kiljui sieniiiiiiiiiiii-kutsuhuutoa useempaan otteeseen. Just kun meinasin karjaista että missä vidussa sä niinku olet ja kuuletko prkl kun huudan sua, Sini sanoi että hei sun molemmat koirat on tässä ja se on Ruka joka sinne lähti... :D No kappas kummaa, sehän olikin Sieni eikä Ruka ihan vieressäni! :D Varmaan vähän ihmetteli että mitä se akka oikeen keuhkoaa kun mä oon jo tässä! Joku iso lintu, metso tai joku, siellä kohosi puuhun, en tiedä oliko se se mitä koirat bongasi. Rukakin tuli sitten takaisin sieltä. Tämä havainnollistakoon sitä kuinka saman näköisiä pennut on. Vierekkäin seistessään kokoero on valtava eikä ole mitään ongelmaa erottaa kumpi on kumpi, mutta mulla on liuta Sinin ottamia leikkikuvia joista suurimmasta osasta on osaa sanoa kumpi koira on kumpi :P

(kuvat © SM)

Uimalaan mentiin kaikki yhdessä mun autolla, heitin töppösen takapenkille ja Ruka sai mennä Sienen kanssa takaboksiin. Ruka olis toki voinut olla takapenkillä kanssa, mutta siellä on treenikamppeita ja varmaan jotain froliceja tai nappulaa ja ties mitä syötävää, ja olen jo oppinut että sieniin tai sienensukuisiinkaan koiriin EI kannata luottaa ;D Parempi oli vaihtaa koirat noin päin. Koirat matkusti sulassa sovussa autossa. Jos ei oltais käyty ensin lenkillä, L olis kyllä varmaan marmattanut Rukalle koko matkan että painu helvettiin mun autosta. Uusi kevythäkki pääsi käyttöön ja kokosin sen uimalan eteiseen. Siellä oli ensin hetken Sieni ja Ruka yhdessä, sitten vaihdettiin ne uimalan metallihäkkiin, kun kumpikaan niistä ei oikein ole opetettu häkkiin ja mun kokemus tosiaan jo sanoo että varo :P Sitä nimittäin, että ne varmaan tulee häkistä omin tassuin tai hampain ulos heti kun silmä välttä. Töppönen sai sitten olla kevythäkissä. Ah aikuista, tavoille opetettua koiraa, hetki jolloin muistin taas arvostaa sitä!

Töppönen ui ensin. Se taisi tulla ihan ok itse veteen ja lähteä uimaankin vetämättä? Eka kierros liivit päällä, sitten otettiin ne pois. 2x ykköskierros ja 5x kakkoskierros (koira vetää kaksi kertaa altaan ympäri huilaamatta välillä, hieman raskaampaa siis vaan). Osa kakkosista niin, että mun ei tarttenut enää kävellä vieheenä, vaan koira ui uittajan ja lelun kanssa ja mä pönötin rampin luona katselemassa :) Jotain sen päässä oli edelliskerran jälkeen tapahtunut koska tekniikka oli parantunut aivan hurjasti! Pärskytys oli tiessään ja koira ui tosi nätissä asennossa. Töppösellä on kuulemma hyvä lihaskunto ja se palautuu tosi nopeasti. Jos koira ei nyt tulevina päivinä vedä jumiin, ensi kerralla lisätään taas uintikertoja.

Sieni meni innoissaan taas siihen vedenrajaan asti rampilla, mutta sitten pisti pakin päälle ja pakotettiin liiveistä veteen. Pentu ui 6x1 ja lopuksi 4x pelkkä lyhyt lelun nouto, se on ehkä 1/4 normaalista kierroksesta. Sienenkin kanssa seisoin osan aikaa rampin luona venaamassa ja pentu ui ilman minua vieheenä. Sekin on parantanut tekniikkaa ja oli ylipäänsä selvästi reippaampi :)

Välillä Sieni kävi tutustumassa omaa vuoroaan odottavaan Romeoon. Romeota, ensikertalaista, vähän jännitti outo paikka ja ihana pieni narttu vei mukavasti pojan ajatukset muualle ;) Tyypit olisi pistäneet leikiksi niin piti sitten ottaa Sieni takas häkkiin, ahtaassa ja liukkaalla ei oikein ollut hyvä sinkoilla. Luvattiin että joku toinen kerta sitten - ulkona! Loistava parivaljakko esimerkkinä siitä, miten eri näköisiä holskuja voikaan olla. Romeo on siis myös pk holsku!

Kerrankin nää kaksi on väsyneitä eikä edelleen nujua tuolla niin että häkki vaan heiluisi :D En kyllä olis hirveesti ihmetellyt sitäkään.

Leirileirileiri

2012-01-31T14:52:00.003+02:00

7.2.2012: LEIRI ON TÄYNNÄ!

***

Pitäisi pikku hiljaa alkaa vahvistaa varauksia ja ennakkoilmoittautuneita ei ole yhtään liikaa, joten pannaas tämä tännekin, tiedän että tätä blogia lukee aika moni joka voisi olla kiinnostunut. "Vääränrotuiset" ja täysin roduttomatkin on siis tervetulleita! :)

Agility-tokoleiri 11.-13.5.2012

Järjestämme kahden lajin harrastusleirin 11.-13.5.2012 Kiteellä Villa Taivaannastassa. Leirillä järjestetään kahtena päivänä koulutusta agilityssä ja tokossa. Koulutusryhmät pyritään aikatauluttamaan siten, että kaikki voivat osallistua kaikkiin lajeihin. Lisäksi mukavaa yhdessäoloa sekä leikkimielisiä kilpailuja. Tervetuloa niin aloittelijat kuin kokeneemmat konkaritkin!

Suomen Mudiyhdistys – SUMU ry osallistuu leirin järjestämiseen ja mahdolliset jäsenedut leirin suhteen varmistuvat helmikuun aikana. Suomen Hollanninpaimenkoirat ry. ei tue leiriä rahallisesti, mutta yhdistykseltä on lupa leirin mainostamiseen yhdistyksen foorumilla. Leirille on etusija mudeilla, kroaateilla ja holskuilla. Leiriä saa mainostaa myös treenikavereille ja muille tutuille, kerää esim. kimppakyyti treenikavereistasi! Minimimäärä osallistujia 20kpl, jotta leiri pidetään. Maksimi 30kpl.

Kouluttajat:
Agility: Marjo Hytönen. Pitkän linjan harrastaja ja mudikasvattaja Helsingistä. Marjo on kilpaillut neljän eri koiran kanssa agilityn kolmosluokassa (partacollie, x-rotuinen sekä kaksi mudia). Hän on kouluttanut agilityä vuodesta 1996. Marjon oppilaisiin kuuluu monia menestyneitä koirakoita, mm. Suomen ensimmäinen vinttikoiraryhmän agivalio, useita SM-tason kisaajia sekä viime vuoden PM2 ja MM-varakoirakko Taneli Ikäheimo & Pantse-mudi. Pantse on muuten myös Marjon kasvatti! Marjolla on paljon kokemusta erityyppisistä koirista ja erityisosaamista erittäin nopeiden koirien ohjaamisesta sekä pareista, joissa koiran ja ohjaajan nopeusero on huomattava.

Toko: Susanna Maksimainen. Ensimmäisenä harrastuskoirana Susannalla on ollut staffi, jolla hän kilpaili agilityssa medi3-luokassa ja tokossa EVL:ssä. Hänellä oli myös englanninbulddoggi, jonka kanssa saavutettiin tokossa TK1-koulutustunnus ja kerettiin korkata avoin luokka. Nykyisin Susannalla on käyttölinjainen malinois Reino-Matti (FI TVA, PM-10, RMI-11, MR1, BH Kutinan Nestori), jonka kanssa hän harrastaa kaikenlaista. He aloittivat mondioringillä, mutta se on poistunut harrastuksista ja nykyisin ohjelmistossa on toko, pk-jälki, suojelu, vepe ja talvisin vetohiihto. Kotona on kasvamassa myös parsonrusselin pentu Jytinä, jonka kanssa on aloitettu pentuagilityä ja tokoa.

Lisäksi suunnitteilla mahdollisuus kokeenomaiseen harjoitukseen yleisöineen, tuomareineen yms molemmissa lajeissa – koeuransa alussa oleville hyvä tilaisuus kokeilla selviytymistään ja kokeneemmille mahdollisuus puuttua kokeessa/kisassa ilmeneviin ongelmiin!

Majoittuminen:
Majoittuminen tapahtuu Villa Taivaannastassa koulun tiloihin remontoiduissa savuttomissa neljän hengen huoneissa, joihin myös koirat ovat tervetulleita. Leirillä on myös mahdollista majoittua teltassa tai karavaanarina.
Villa Taivaannasta netissä: http://www.taivaannasta.com/

Ruokailut:
Tarjolla hyvää perusruokaa noutopöydästä. Salaatit, leivät ja ruokajuomat kuuluvat aterioihin. Aamiaisella on tarjolla puuroa, muroja, mysliä, jogurttia yms. Kahvi ei lopu kesken ja sitä on tarjolla ruokailujen yhteydessä. Lounas on keitto tms kevyempi ateria ja päivällinen tukevampi ruoka.

Leirin majoitushintaan kuuluu perjantaina iltapala, lauantaina aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala sekä sunnuntaina aamupala, lounas ja lähtökahvit.

Hinnat:
Hinta koostuu erikseen majoitus- ja koulutusmaksusta!
Sisämajoitus: 100e
Telttamajoitus: 70e
Karavaanari: 80e

Hinta per henkilö. Majoitushinnat ovat kiinteät eikä valitettavasti ole mahdollista valikoida omia paketteja (vain omat eväät, vain ruokailut ja yöpyminen muualla, vain yksi yö tms).

Koiramaksut määräytyvät lopullisen osallistujamäärän mukaan. Hinta sisältää osallistumisen molempiin lajeihin. Alustava arvio on n. 30e/koira (jos samalla ohjaajalla on mukana useampi koira, maksu menee jokaisesta koulutukseen osallistuvasta. Leirille ei toivota ylimääräisiä, koulutukseen osallistumattomia koiria, mutta mikäli hoitopaikan saaminen on hankalaa, ”turistikoirista” voidaan neuvotella). Lisäys blogitekstiin: teltassa tai karavaanarina majoittuessa koiramäärä on ainakin minun puolesta ihan sama, samoin jos pystyy pitämään koiran yöt autossa tms. Sisämajoitukseen ottaminen on se mistä kiikastaa, huoneissa ei ole tilaa sille että kaikilla on sata koiraa mukana.

Ilmoittautumiset
Ilmaise kiinnostuksesi ensin tässä keskustelussa (blogissa). Kyse ei ole vielä sitovasta ilmoittautumisesta, mutta tarkistathan että ajankohta käy sinulle ja olet oikeasti halukas tulemaan - ei turhia ilmoittautumisia! Mikäli ennakkokiinnostus on riittävän suurta, vahvistamme leiripaikan varauksen ja avaamme virallisen ilmoittautumisen, siitä ohjeet myöhemmin. Maksun deadline tulee olemaan 31.3. Tämä oikea ilmoittautuminen on sitova eikä maksua palauteta ilman erittäin hyvää syytä, mutta ohjaaja voi itse yrittää myydä paikkansa jollekin muulle.

Tämä ilmoitus on laitettu mudien ja holskujen keskustelufoorumeille. Voit linkittää mainoksen myös "vääränrotuisille". Jos joku haluaa jakaa ilmoitusta, voit linkittää joko suoraan tämän blogikirjoituksen, tai kopioida ilmoituksen. Laitathan yhteystiedoksi minun sähköpostiosoitteen laura(at)fungii.org.

Terveisin leirin puuhanaiset Laura L. & Salla V. Ensimmäisellä on mudi ja holsku, siksi moinen rotuyhdistelmä :D

Ompeluita

2012-01-30T16:32:00.003+02:00

Olen ollut aikeissa tehdä Tytille paremman hupun/pipon. Sillä on fleecevuorella oleva kudottu malli, mutta se valuu kaulalle eikä pysy ylhäällä. Tällainen malli vaikuttaa hyvältä, fleecejä on kotona mutta kuminauhat pitäisi tilata. Tarranauhat on kanssa loppu, töppöselle pitää duunailla lisää töppösiä.

Sienen takki taas on kaivannut hivenen tuunausta. Pennun etujalka tulee tosi helposti kaula-aukosta, takki on sen verta iso. Kaula-aukko on muutenkin turhaan niin avonainen. Pistin siihen fleecepaikan ja samalla tein tarranauhoilla kiinnitettävän korkean kauluksen, tai ehkä sitä voisi kutsua jo ihan hupuksi :D Ylpeä malli!

Kylässä

2012-01-30T11:13:00.004+02:00

Vieno-tervu on pari viikkoa töppöstä nuorempi ja koirien ollessa pentuja nähtiin usein. Vieno oli töppösen paras kaveri. Se oli myös yhden joulun meillä hoidossa mökillä. Vienon "isosisko" Lotta on pari vuotta noita vanhempi, ja siihen L on aina suhtautunut varmaan suurimmalla kunnioituksella mitä kehenkään narttuun sillä nyt ylipäänsä on. Sienen kanssa käytiin näillä kylässä joku viikko sitten, ja nyt otin kameran ja mudinkin mukaan. Mudi jäi viimeeksi kotiin, kun se oli ihan sekaisin naapurin juoksunartusta. Yhtä selkään hyppimistä se nytkin oli, mutta Vienokin on aikuistunut niin että antoi mudille kyytiä. Lottaa se ei härki ollenkaan - Vieno on heikoin lenkki. Jos Lotta olisi yksin, varmaan yrittäisi sitäkin :P Sieni oli vähän ulkopuolinen, nartut kun rähähteli mudille niin pentukin aina varmuudeksi väisti että et kai sä mulle vaan. Noo, sillä oli kyllä sitten ihan omaa kivaa kepin ja lumikasan kanssa, tyypillistä Sientä :D

Hyi mudia!

Pisuli ja kuningatar Lode

Hyi töppösiä, osa n

En tiiä mitä me tehdään mutta tosi kivaa on!!

Naapurin Niilo tuli aidalle. Mun molemmat (!) koirat nosti rähinän, L vaihtoi mielensä kun ei tässä nyt ehdi karjua naapurin urokselle kun on naisjutut kesken, ja Sieni meni aidalle ja olis pistänyt leikiksi vieraan kanssa :D

Moi!

Tuu leikkimäään

No ei sitten prkl, osaan mä yksinkin!

2x riemuidiootti, 1x kärttyämmä ja 1x himoköyrijä

1,5h meni, koirat väsytetty ja päiväunien aika.

Edistystä

2012-01-29T13:43:00.004+02:00

Käytiin kolmestaan fleksi-jäälenkillä, taisi vierähtää melkein pari tuntia. Aivan ihana auringonpaiste ja pakkasta "vaan" -15! Harkitsin hetken kameran ulkoiluttamista mutta pakkasessa ei taida kestää meidän akku kovin pitkään, niin en viitsinyt raahailla sitä tyhjän panttina. Piskit veti rallia jäällä ja haettiin rannalta parit kepit, millä sai vielä lisää vipinää kinttuihin. Sieni himoitsi aina töppösen keppiä mutta koska koko pitäjä kuuli mudin mielipiteen siitä, pentu tyytyi omaansa. Jossain vaiheessa rannassa meni ihmisiä, mä näin jo kaukaa että ne on tulossa ja keräsin koiria vähän kuulolle. Töppösen huomatessa ne (niitä ei tainnut edes näkyä, kuului vaan puhe) se tietysti alkoi huutaa. Taisi tulla muutama askel sinne päin, mutta selkeesti koira odotti multa jotain ohjetta ja kutsuin sen rauhassa luokse. Pyysin sitten jotain temppuja ja palkkailin niistä ja olin kauhean iloinen kun mulla on niiiiin pätevä mudi, niin saatiin kyttäysmoodi nollattua. Hyvä töppöset! Jatka näin niin saat joskus taas entiset vapaanaolo-oikeutesi takaisin, eikä tartte tyytyä pikku armopaloihin :P

Jäällä oli myös pilkkijä. Sellaiset, jotka on jo paikalla meitä ennen, ei ole mikään ongelma. Saattaa se vähän niille tuhahtaa mutta mitään paskaraivareita ei tartte vetäistä. Yllätys ja jonkun saapuminen MEIDÄN PAIKKAAN on kaikkein pahinta.

Ai niin, maalaistollot kaupungissa, osa x: ihan vierestämme ajoi ohi poliisiauto pillit soiden. Sieni ei voinut ymmärtää että se ei ole vinkulelu ja tempoi korvat hörössä perään...

***

Tokoinspis on aika nollissa, tuskin tulee tänäänkään illalla lähdettyä yhtään mihinkään, vaikka vähän olisi aikomus. Mistä saa ostaa motivaatiota?

***

Haa, pääsinpäs pihalle asti ;)
Sieni duunasi ihan pikaisesti sivulle tuloja namin heittelyn lomassa. Käännyin aina selkä tai kylki kohti koiraa, jotta pyörähdys ei ollut niin iso. Oli nopeita ja pentu tykkäsi leikistä.

Töppönen teki seuraamista, liikkeestä seis ja muutaman luoksetulon stopin. Jäävänä sillä on hieno stoppi mutta ne luoksetuloversiot, aaargh. Seuraaminen suoraan juoksemaan lähtiessä oli hirveetä pompotusta, huomautin ja otettiin uudestaan. Muuten hyvää. Lopuksi kokeilin hahmottaako koira liikennemerkin pylvään kierrä-käskyn kohteeksi. Kyllä vain!

Olkkarissa jatkot.
Sieni teki pelkkää kontaktia perusasennossa. Partsin ovesta heijastuu sen verta että näen koiraan katsomatta mitä se duunaa. Vissiin tuli eilen hinkattua se perusasennosta maahan menoa, koska nyt pentu lakosi koko ajan pontevana makuulle :D Se lakkasi pian kun siitä ei palkkaa tullut. Kontakti oli tosi hyvä koko ajan. Sitten pyysin sohvalla istuvan miehen häiritsemään, pennulle vaan jotain random sanoja sieltä. Alkuun kääntyi katsomaan ukkoa, mutta tajusi pian mikä on homman nimi ja killitti vain minua.

Töppöselle muuten sama, mutta ukko sai huudella ihan oikeita käskyjä, lähinnä taisi tulla maahan ja koiran nimeä. Mudi ei korvaansa lotkauta, vanha juttu sille.

Jäällä

2012-01-28T21:09:00.002+02:00

Tänään käytiin juoksuttamassa koiria jäällä. Kauppareissun ajan ne venasi autossa, ja tehtiin taas valepoistuminen auton taakse. Autossa ei ollut mitään syötävää. Ei mennyt silti kauaa kun pentu lähti ujuttautumaan takaa etupenkille, ja paukkasin siinä vaiheessa sisään rähähtämään sille jotta POIS. Vetäytyi kiltisti makuulle koiraosastolle ja siellä myös makasi, kyyläsin kaupan ikkunoista pariin otteeseen ;)

Jäällä oli tosi vähän jälkiä eikä ketään, mutta onhan täällä ollut niin pitkään nämä kovat pakkaset, että pakko sen on jo kestää. Päästettiin kaikki koirat irti. Töppönen oli todella hienosti kuulolla. Tytti sen sijaan veti jäältä koko ajan rantakaislikkoon ja mantereelle päin, jotain jälkiä siellä näkyi talojen/mökkien pihoissa, varmaan jänis mennyt. Ukko kyllästyi jossain vaiheessa jatkuvasti huutamaan koiran persiille "tytti.. tytti! ... TYTTI! TYTTTTIIII!!!!" kun arvon saksantytillä oli kuulo hyvin off-asennossa, ja pisti sen narun nokkaan. Töppönen kävi monta kertaa ilmoittautumassa että minähän olen kuulevainen ja kiltti koira enkös vain. No olet olet, vaihteeksi on jo aikakin olla!

Tänään olisi ollut kimppatokot päivällä, mutta meidän mittari näytti -20, mikä oli sovittu pakkasrajaksi, ja jätin väliin. Osa oli kuitenkin ollut. Mulla ei tahdo sormet kestää. Ammattitauti, kädet on ihan helvetin kuivat eikä mikään rasvaaminen auta, ja kuivuuden takia ne myös tuntuu kärsivän pakkasesta aiempia talvia enemmän. Kynsinauhat on verillä koko ajan ihan muuten vaan ja pieniä haavoja tulee tosi helposti. :( Paljain sormin ei voi kuvitellekaan olevansa ja hanskat kädessä on hankala treenata. Illalla kotona kuitenkin jotain pientä:

Sieni teki perusasennossa maahan menoja. Sillä oli eilen joku oikosulku eikä se ymmärtänyt lainkaan. Autoin käsiavulla ja kaikkea, mutta silti se vain pönötti sivulla eikä kuunnellut mitään ruokakupin kyttäämiseltä. Tänään sujui oikein hienosti, saa nähdä meneekö se kohta taas jumiin kun iltaruokakuppi on kädessäni... lisäksi vähän m-i-käskyjen erottelua ja kaukojen m-i-m- vaihtoja. Leikitin pentua olkkarissa, mikä on aivan typerää tilan vähyyden vuoksi, mutta toinen oli niin innoissaan. Lelusta irtoamisen jälkeenkin sivulle tulo on hidas. Taitaa se ylipäänsä olla, pentu kai miettii vielä sitä kiepsahdusta niin paljon, ja asettelee itseään? Vai onko meillä joku motivaatio-ongelma? o_O

Töppöselle kaukoja, olin itse kyykyssä. m-s-m parempia, s-i-s toimi pääosin hyvin ilman mitään käsimerkkejä, mutta kun koira jäi vahingossa etuosa matolle, takaosa lattialle, se siirsi myös takaosan sinne matolle eli tuli eteenpäin. Löysin jonkun vanhan videon missä se treenaa kaukoja ja palkkaan siinä ihan kauheita eteenpäin tulevia vaihtoja, "mutkun se on vasta oppinut seisomaan nousun ja palkkaan siitä!" Huh, pentua ei koskaan ikinä milloinkaan palkata moisista hirvityksistä, vannon! L teki myös perusasentoa ja kaikenlaisia siirtymiä, ensin normaalisti, sitten niin että laitoin sellasen tokomerkin kokoisen ei-minkään-purnukan (se oli kukkalannoitetta, tiedoksenne :D) lattialle ja pyörittiin sen ympäri eteen- ja taaksepäin. Koira siis pöntön puolella ja minä ulkona. Alkuun vähän varoi sitä ja keskittyi enemmän siihen kuin minuun, mutta paransi hienosti.

Ostin muuten vihdoin sen kevythäkin, se tuli tuossa joku päivä. Petnap.fi, tarjous yli 50e tilaus ilman postikuluja. Häkki on 91 x 63,5 x 63,5 cm ja maksoi 54,90e. Siniset oli vaan loppu ja piti ottaa kuppanen punainen, mutta ehkä selviämme tästä. Ainakin siellä on mudin hyvä tila nukkua leirillä tms vaikka yön ylikin! Holsku on käynyt myös testaamassa häkin, mutta mudi omi sen aika lailla itselleen, vei sinne luun ja murrasi ohikulkijoille että eiootilaaaa. Arvasin että häkki on sen mieleen, se tykkää nukkua sängyn alla ja on sellanen ahtaan paikan eläin. :D

Sompikset, osa n+1

2012-01-27T17:10:00.003+02:00

Muistattekos vielä S0mpap0ssut? Mäyräkoiramiehen? Piti vähän editoida nimeä, kelatkaa jos joku niistä googlaa itseään ja eksyy tänne blogiin ;D Vanhassa blogissa oli jotain juttua, saatiin valitus ja meinattiin itse hakata se eräs ukko, kun se on aivan sekopää. Onneksi mäyräkoira piti lopettaa eikä niille ole tullut uutta koiraa. Se ukko ei saanut pideltyä koiraansa fleksissä, koira räyhää kaikille koirallisille ja ilman koiraa liikkuville, ukko hinautuu narun perässä ja nauraa koiralleen. Jos sille sanoi että älä päästä, se usutti sitä kahta kauheemmin kimppuun, lukitusnappula ei niinko toiminu lainkaan. Eräänkin kerran taisin menettää hermoni ja karjua sille että pidä jumalauta se piskis poissa mun jaloista.

Koiran irtipidon lisäksi närää on ollut mm. koirista ylipäänsä, kukkapenkeistä, kurasta rapussa, auton lämmitystolpan käytöstä, autopaikoista, siitä kun meitä ei kiinnosta kertoa elämästämme ja juoruta pihalla, ... päivää voidaan sanoa ja jos on jotain asiaa niin kuuntelen toki asiallista esitystä, mutta paskanjauhantaa ja perättömiä valituksia en jaksa enää yhtään.

Jotenkin siis ei ole fiilis korkeimmillaan kun joku naapuri alkaa juttusille. Lähdin tänään kolmen koiran kanssa lenkille, käytiin metsiksellä umpihangessa. Autolla siis ensin sinne.

seinänaapuri pihalla: hei laura
minä: (mistä vidusta sä tiiät mun etunimen??? ootko hakenu verotiedot osotteella vai henkilötedot auton rekkarilla? saatanan kyylä!) ...niin?
naapuri: kyllä noi teidän koirat on niin tottelevaisia, siis mä olen pitkään miettinyt että miten ne oikeen on kasvatettu kun ne on noin hyviä? ihailen niitä aina kun ne on niin hienosti koulutettu plaaplaa
minä: pakkohan ne on olla, ei tällasta laumaa pitelisi muuten mikään
naapuri: (ei kuuntele vastausta, jatkaa paasausta :D koirat seisoo remmin löysällä, L vähän murisee tädille, kuten aina kun pysähdyn puhumaan jonkun kanssa... hate it) ne on niin hienosti aina sulla plaaplaa

Kun se sitten lakkasi ihastelemasta tottelevaisia koiria ja muisti että sillä oli asiaakin:

naapuri: aina välillä oon kuunnellu kun seinän läpi kuuluu teiltä sellaista jännää ääntä *tähän joku kuvaileva äännähdys*
minä: (voividdunytsevalittaajostainmäenjaksaaa!)
naapuri: kun teille tuli kesällä se pentu.. mikäs se on näistä?
minä: toi joka seisoo nyt keskellä
naapuri: niin, juuri se.. leikkiikö ne keskenään?
minä: joo, aikuiset tietää että sisällä ei paljoa saisi riehua, vaan ollaan rauhassa, mutta tää nuorimmainen ei vielä ihan malta ja se kyllä touhuaa kaikenlaista
naapuri: minä niin sieluni silmin olen nähnyt sen tilanteen! minä olin ennen töissä sellasessa paikassa missä koulutettiin malmikoiria ja kyllä ne seefferit oli hienoja eläimiä! sitten kun kuuluu se ääni teiltä niin muistan ihan miten ne koirat aina ennen siellä leikki, kyllä minä olen niin koiraihmisiä ja aivan ihana ääni kerta kaikkiaan plaaplaa
minä: (vedä nyt akka välillä henkeä o_O)
naapuri: kyllähän ne nyt voi sisällä leikkiä, ei se haittaa
minä: no me ei tykätä, siitä tulee helposti niin rajua että alkaa kaatua huonekalut, ja melu voi häiritä
naapuri: ei se haittaa meitä yhtään! anna vaan leikkiä!
minä: (just keväällä viimeeks valitettiin.. joopa joo. ja hei siksi ne on niin hienosti koulutettuja kun niillä on jotain rajoja elämässään, se on aika oleellinen osa kuules) ulkona saa leikkiä niin paljon kun haluaa, just ollaankin tässä metsään lähdössä, heihei

UGH.

Töppösiä

2012-01-26T19:44:00.003+02:00

Kumma, miten -15 tuntuu pahalta, kun sellaiseen ei ole tottunut. Ei auta yhtään vaikka muistelee, että viime talvena oli tuplasti enemmän, räkä jäätyy poskelle silti :P Töppösen töppöset on ruvenneet taas ongelmaksi. Ei kadulla niinkään, vaan hangessa. Jotenkin sinne pakkaantuu lunta -> koira pysähtyy nuolemaan -> sylki kastelee jalat -> lunta tarttuu kahta kauheammin. Pitää kaivaa sen töppöset jostain esille. Tänään joka tapauksessa jäi varsinainen lenkki käymättä, joten virrantappoa olkkarissa:

Unkaridi:
*kaukoja, olin kyykyssä ihan koiran edessä ja natsimeiningillä - yksikin takajalkojen liikahdus niin palkkaa ei tipu. Sekä s-m-s että s-i-s-sarjaa. Istumiseen pyllähtää paremmin ilman käsimerkkiä! Nytkö mä vasta tän huomasin...? Pitää tarkistaa oliko näin vaan tänään vai ihan oikeasti.
*johonkin väliin kaukojen ennakoimattomuutta. En tiedä, tartteeko siihen juuri treeneissä puuttua, kun kokeessa ongelma on lähinnä jumahtaminen jos joku. Koira nyt kuitenkin alkoi niin nopsaan tarjoamaan ihan omia sarjojaan, että palkkasin yhden setin pelkästään asennon (varsinkin seisominen) pitämisestä.
*naksutemppuna töppönen opetteli pujottelemaan mun jalkojen välistä. Sillä on arjessa sellainen herttaisen ärsyttävä tapa tulla takaa mun jalkojen väliin. Herttaista se on yleensä mutta ans olla kun on vaikka kahvikuppi kädessä eikä huomaa koiran aikeita ja se puskee sieltä... naksuttelin sille nyt ensin takaa jalkojen läpi menemisen ja sitten vaihdoin haara-asennosta niin kuin olisin ottanut toisella jalalla askeleen eteen mutta toinen oli vielä siirtymättä mukaan. Sitten mulla vaan meni ajattelu aivan sekaisin enkä enää osannut miettiä miltä se valmis liike näyttää ja miten päin koiran pitää paikalla ollessa mennä että pystyn kävelemään ja se pujottelee vauhdissa :D Ulkoa sisälle vai sisältä ulos niinko hä?

Hollannikas:
*alkuun pentu harjoitteli "sieni ei tule" -käskyä. Käytän sitä ulko-ovella, tosin en nyt olekaan ihan varma sanonko siinä "sieni ei lähde"... joka tapauksessa tähän vois muutenkin miettiä jonkun muun sanan, kunhan se ei ole mikään pois-oota-menesnytsiitä mitkä L tuntee. Juttuhan oli siis se, että treenaan L:n kanssa ja pentu odottaa syrjässä. Olin istualteen lattialla, ohjasin pennun mun taakse ja palkkasin sitä sinne samalla kun töppönen teki helppoja juttuja.
*kaukojen i-m-i- vaihtoja, aloitin suoraan olemalla puoli metriä koiran edessä seisomassa. Ei ollut pennun muistissa moista liikettä, joten palasin alkeisiin namiohjauksella.
*s-m-s -vaihtoja namilla imuttaen, kokeiltiin myös s-i-s -sarjaa. Hankalaa oli, tekniikka mietinnässä.
*naksuttelujuttuna etutassujen laitto pahvilaatikkoon. Edettiin nopeasti molempiin jalkoihin ja sain napattua myös yhden takajalan (kun pentu siirtää etujalat ulos ja takajalka osuu lootaan koiran hypätessä sen yli)

Tyhmä, tyhmä tatti

2012-01-26T16:25:00.004+02:00

Olin kaksi vuorokautta työasioissa reissussa ja koirat miehen kanssa kotona. Isojen suhteen ei niin mitään ihmeellistä, mutta nuorimmaiseni ei ole koskaan ollut enempää kuin jonkun 4h yksinään. Koko asia on ihan rehellisesti unohtunut! Pitäisi ihan keksimällä keksiä mihin menisin jotta sille tulisi niin pitkä aika. :D Ihana tilanne sikäli, että työajat limittyy miehen kanssa niin, että sitä yksinoloa ei tosiaan jää sen enempää vaikka mäkin tekisin täyden päivän. Vaan sitten kun olenkin poissa kotoa, ja mies on töissä 8,5h + matkat yhteensä vajaa puoli tuntia, on siinä koirilla odottelua.

Jätin pennulle pissapaperit eteiseen, lisäksi olin ostanut isoja savustettuja luita. Kaikki kengät ja muu sälä siirtyi eteisestä pois (pentu on yksin ollessaan eteinen + kylppäri -kombossa), naulakon alle kenkien tilalle laitoin koiralle pedin ja pari lelua, jotka nekin on olleet pois kerättynä. Ekan päivän oli ollut aivan kuten normaalisti, ei pissaa sisällä, suihkun lattiakaivon kansi vaan siirrettynä pois paikoiltaan kuten aina. Tokana päivänä oli kuulemma ollut molemmat tarpeet sisälle tehtynä mutta ei muuten mitään tuhoja. Huhheijaa!

Väitetään, että koirilla ei ole ajantajua ja on ihan sama onko ne yksin vartin vai tunnin. En usko tähän ollenkaan. Puoli tuntia vs tunti ei varmaan ole mitenkään kriittinen, tai toisaalta 7h tai 8h keskenään. Mies tulee puoli neljän jälkeen kotiin, ja kummasti elikot alkaa odottaa sitä siinä 15.15 maissa. Siihen saakka ne nukkuu ihan rauhassa, mutta sitten aina kun rapusta kuuluu ääniä, pitää steppailla ovelle kuuntelemaan tuleeko askeleet meidän ovelle vai ei. Samoin joskus vuosi sitten kun mies oli eri työkohteessa ja kävi lounaalla kotona syömässä. Sen ajankohdan koirat tunsi jostain syystä vielä tarkemmin, jollain 5-10min haarukalla, jos tuossa kotiintulossa on sellanen puolen tunnin ennakointi. Ja tätä tapahtuu riippumatta siitä annanko itse jonkun vinkin vai en - aika usein huomaan nimittäin vasta koirista että kappas tosiaan, kello alkaa olla miesajassa. :D

Kun tulin kotiin, niin tyypit oli tietysti kauhean iloisia. Töppönen nuoli mun koipia koko illan ja laahusti ihan perässä, ja murisi pennulle joka olisi kanssa halunnut olla lähelläni. Töppönen piti myös kauheat pyyhkijäiset mun päällä <3

Pennun kanssa on ongelma. Sehän on varastellut ruokaa vähän niin kuin aina ja ollut ihan pohjattoman ahne pieni porsas. Nyt tuntuu että hermo alkaa kiristyä ja asialle tarttee tehdä jotain muutakin kuin todeta että itse oltiin tyhmiä kun jätettiin saataville. Usko ei vaan ole kovin suuri, nää on niin sellasia juttuja että se tajuaa hetkessä että kun ollaan läsnä niin mitään ei voi ottaa, mutta ihmisten poistuttua kukaan ei tiedä mitään... riittäisi nyt alkuun vaikka vaan sekin, että edes ihminen samassa tilassa pitäisi syöpön kurissa! Paljastui tässä että pentu on käynyt jossain vaiheessa tänään syömässä miehen lakupussista sohvalta yli puolet, samalla kun mä olen ollut kotona. Ehkä vessassa tai jotain, koska mulla ei tosiaan ollut mitään käsitystä moisesta. Kävelin koirien kanssa miestä vastaan ja käytiin kaupassa, koirat venasi autossa. Ekasta kaupasta tullessamme pentu oli etupenkillä. Eupenkillä oli myös revitty beef jerky - kuivalihapaketti. Sellanen hot'n'spicy joka ukon mielestä on ihan saatanan väkevää ja polttelee suuta. No, mahto olla hyvää, toivottavasti ees maha tulee kipeeksi, senkin porsas :P Piti mennä vielä toiseen kauppaan, ja nyt lähdettiin autosta ihan normaalisti mutta jätettiin ovet lukitsematta ja jäätiin auton kyljille molemmin puolin vahtiin. Ei mennyt montaa kymmentä sekuntia kun varas hyppäsi etupenkille ja ryömi kuskin jalkatilaan. Edelliskerralla se olikin varmaan tsekannut pelkääjän paikan puolen ja tiesi syöneensä sieltä kaiken. Paukkasin sisään autoon ja annoin tulla oikeen tuutin täydeltä. Pentu pelästyi niin että hyvä kun ei laskenut allensa! :D Se oli niiiiiiin "UPS!!" kun vaan voi koira olla. Kas kummaa kun hienosti siirtyi koirien osastolle ja meni sinne ihan nurkkaan Tytin jalkoihin makaamaan. Autossa ei ollut enää mitään syötävää, joten lähdettiin molemmat asioille. Takaisin tullessa pentu makasi juuri siellä mihin oli jäänytkin enkä usko että se oli käynytkään etupenkillä. Sille kun ei ole montaa kertaa suututtu niin se kyllä ottaa sen hyvin vakavasti.

Enpä oikeen tiedä. Mies epäilee että se on niin tyhmä että se ei vaan tajua kieltoja ja jatkaa tota touhua siksi. Mä uskon että kyllä se tajuaa kun sille kunnolla suuttuu, mutta jos se samalla pääsee välillä onnistumaan (=kun kukaan ei näe), niin se oppii vaan juuri sen, että säännöt pätee kun joku on vahtimassa. Kyllä mä nyt jotkut oikeesti houkuttelevat herkut kerään pois, mutta ei ole tullut mieleenkään että lakut ja tuliset kuivapökäleet on tästä koirasta yhtä ihania kuin mikä tahansa!

Ahneus on aivan ihana harrastuskoiran ominaisuus, mutta kyllä se aiheuttaa myös harmaita hiuksia ja stressiä. Kurapaskaa yöksi odotellessa.

Mudien tokomiitti, osa: halli

2012-01-23T17:49:00.005+02:00

Perinteinen mudien tokomiitti Lahden Korkeavire-hallissa. Aiemmin ollaan oltu Heinolassa, mutta nyt vuodenajasta johtuen päätettiin ulkotreenien sijaan kokeiltiin uutta hallia. Olihan se ihan jees joskin hinta on kyllä aika suolainen... Mukana Pee&Taika, Nina&Helmi&Liv sekä Mari ilman koiraa (Buda on sairaslomalla). Alun perin oli varattu 3h, mutta yhden koirakon väheneminen johti siihen että lyhennettiin ajaksikin vain 2h. Se oli aivan liian vähän!

Töppönen teki agia. Pee opetti meille uusia juttuja, joista osa me osattiin mutta niillei vaan ollut nimeä, ja osaa ei osattu lainkaan. Poispäinkäännös ei ottanut sujuakseen lainkaan, sylkkäri lähti hinkkaamalla onnistumaan. P ystävällisesti ohjasi vähän mudia kun halusin nähdä miten se duunaa vieraan kanssa. Ei oikein mitenkään, alkoi vaan raiskata jalkaa... koira oli muutenkin vaihteeksi Helmistä, Taikasta ja Livistä niin PIIP PII että se saa vielä tässä kevään aikana jonkin hormonipiikin kokeillaksemme kemiallista kastraatiota. Kunhan selvitän millä on lyhyin varoaika kokeisiin, puoli vuotta on vähän paljon.

Kuva näkyy varmaan ensi kuussa ellen jaksa aiemmin tutkailla mikä saatana mun kotisivutilaa vaihteeksi vaivaa. Ei siellä pitäis olla kuukausittainen liikenne käytetty.

-pakkovalssi (pun)
-viskileikkaus (vihr)
-sylkkäri (lila)
-poispäinkäännös (kierrätä koiraa yhdellä hypyllä seisten itse "klo 7/vas. siivekkeen alla" ja koira kiertää vastapäivään pyörähtämättä välillä)
-unohdinko jotain?

Sieni duunasi kanssa agia

-mustaan, vieraaseen mutkaputkeen pentu ei ihan mennyt, joten lyhensin ja oikaisin putkea helpotukseksi. Sen jälkeen meni mutkaankin
-valssi
-takaaleikkaus
-takaakierto (juokse karkuun ja jätä koira suorittamaan itse, kun osaa)
-jaakotus (se friggin sotkeennu omiin jalkoihisi-turha paikallaan pyörähdyskäännös jossa ei ole musta mitään järkeä :D kuulemma se sopii koirille jotka ei muuten käänny kovin hyvin, tää kääntää tosi tehokkaasti. no, enpä ole osannut kaivata!)
-älä jätä pentua turhaan aina istumaan käskyn alle, vaan joko joku pitämään tai lähdetään yhtä aikaa. Odotuttaminen on tosi tylsää ja syö vauhtia.

Tokoista.. no, mulla oli suunnitelmassa luoksetulon stopit, häiriömerkit ja häiriökaukot mutta eihän me keritty tekemään niistä mitään. Kovin oli hätäistä koko tokoilu minkä piti olla pääasia :( Töppönen teki hieman ruutua (paikan hakua, avustaja oli lähellä heittämässä namin jotta itse pääsin kauemmas, otettiin sekä voi- että evl-sijainneilla sen minkä kerkesi ennen kuin koira alkoi kytätä että tiedän että sä olet se keneltä ne namit tulee). Lisäksi toinen teema oli hyppynouto niin, että este on metrin sivussa, heitän kapulan suoraan eteeni mutta koiran pitää kuitenkin tehdä menopaluuhyppy esteen kautta kiertäen. Vinoille hypyille koira hakee tosi hyvin sekä pois että kohti tullessaan, mutta kapulan kanssa sillä arvatenkin meni pasmat sekaisin. Oikoi hyppy-käskyllä pari kertaa kapulalle, mutta korjasi sitten. Kapula taisi olla Taikan puinen, ei mitään hämminkiä vieraan takia.

Muiden kanssa samassa hässäkässä vähän seuruuta ja merkkien kiertoa. Koira keskittyy tehdessään ihan jees, mutta heti kun tulee yhtään tyhjä hetki, se alkaa vinkua varsinkin Helmin perään. Ennen autoihin laittoa kaikki koirat oli hallin aulassa irti, L ahdisteli Helmiä ja sai hammasta, mutta jatkoi vaan. Olenko jo sanonut että tää on muuten mun vihoviimeinen uros? ...

Sienen toko-ohjelmaan kuului lähinnä häiriköinti, eteisessä oli yksi huone missä oli metallihäkki ja pistin pennun sinne, kun ei sitä voi jättää remmistä kiinni venaamaan, kun se saakelin porsas syö narun poikki. Sieltä huoneesta/häkistä se kiljuikin sitten mitä mieltä on sienten hylkäämisestä ja halli sen kun raikasi. Mikään hätähän sillä ei ole, sitä vaan vituttaa. Huomaa mm. siitä, että kun muut duunaa, pentu on paremmin hiljaa, mutta ans olla kun se kuulee mun kehuvan töppöstä ja töppösen kenties haukahtavan, jo alkaa raivoaminen!

No, teki se ajatuksen kanssa luoksepäästävyyden (P, oikein hyvä oli) ja liikkeestä maahan. Otettiin eka peruuttaen, sitten tuttuun tapaan etuperin kulkien (=katson koiraa että näen mitä se duunaa). Kun nämä sujui, pyysin avustajan eteemme seisomaan ja kehumaan + heittämään namin pennun etujalkoihin, jos se tekee oikein kun itse kävelen katse eteenpäin suunnattuna. Osasihan ipana :) Kahdestaan otettiin yhden tunnaripalikan piilotusta varastorojujen seassa. Oma löytyi. Kentällä tokohyppyä. Mulla oli tyhmänä namit kädessä ja alkuun oli irtoamisongelmaa. Kun tungin namit taskuun, johan alkoi sujua. Loppuun vielä vähän Taikan puukapulan heittelyä, söpöjä myyrästysloikkia ja vauhdikasta menoa oli. Kyllä ne alokasluokan liikkeet on aika hyvällä mallilla, mitä nyt se oleellisin eli seuruu puuttuu tyystin :D

Sieni kävi sanomassa kaikille että moi olen sieni mii laav juu mitä etkö sä pidäkään musta yhtä paljoa!! Siinä on ehkä aavistus töppösen vikaa, se ei ymmärrä että tunne ei tod ole molemminpuolinen! :P Se siis vetää ihan ylimielistelyksi ja puskee luokse väkisin, vaikka aikuinen koira sanoisi että evvvk painu pentu vidduun. Otin sen sitten vaan pois ärsyttämästä. En tiedä, pitäiskö sen antaa itse saada kyytiä kun toisella palaa pinna oikeesti, vai jääköhän tää vaan ajan kanssa veks itsestään? Luulen että se on nyt vähän hukassa itsensä kanssa ja siksi ei mitään radikaalia tee mieli tehdä.

Ei suju

2012-01-22T11:35:00.002+02:00

Tokoilemassa kassulla. Toinen ei osaa enää mitään ja toinen ei ylipäänsä osaa mitään, viddu jee. Lisäksi mulla on joku sunnuntai-aivokasvain päässä. Mistä pää voi tietää että aina sunnuntaisin laitetaan jumalaton särky?! Järki lähtee eikä lääkekään oikein helpota >:( Piti mennä metsälenkille treenin jälkeen, mutta eikös tultu taas kotiin potemaan.

Laitoin kentälle kaiken valmiiksi: ruutu, lt-merkit, tunnaripalikat (ei omaa, vääriä oli koko pussillinen kaadettuna, 30kpl?), ohjattu merkkeineen ja kapuloineen. Zeta ja kaukojen merkit muodostui noista muista. Töppönen aloitti ja järkkä oli tämä, kaikki putkeen:

*luoksetulo. Oli tarkoitus palkata stopin jälkeisestä liikkeelle lähdöstä. Ekan stopin veti iloisesti läpi suunnilleen lainkaan reagoimatta käskyyn. En muista onnistuiko toka vai tarttettiinko kolmas. Vauhtia riitti kyllä joka osalle. Voi jeesus, mites se nyt näin pahasti on hajonnut!

*seuruu. Tein s-kaartelua lt-merkkien välissä, muutama 90 asteen vas. käännös kanssa. Tuntui huonolta, samaan pätkään sain sekä jonkun häiriön vilkuilua, pompottamista ja saappaan varteen painamista. Ympyrää tai jotain tollasta pitää ainakin tehdä jatkossa lisää.

*ohjattu oikealle. Merkki oli hyvä, menin palkkaamaan ja vedin namilla koiran parempaan asentoon merkillä (mun ei pitänyt tehdä tätä ennen kuin asento on erillistreeneissä korjattu, mutkun mutkun). Kapulat oli tosiaan valmiina enkä käynyt mitenkään nostamassa niitä, ja eihän koiralla ollut hajuakaan että mitähäh. Ohjatun merkiltä suoraan 10m oikealle oli ruudun merkki, ja sinnehän se paineli. Avustin kapulalle, kävin nostamassa sitä, ja käytiin yhdessä palauttamassa se paikoilleen. Silti koira tarjosi yhä ruudun merkkiä. Ärähdin sille vähän että nyt haloo, niin sitten seuraava suoritus onnistui hienosti.

*tunnari. Oma oli ollut taskussa ja vein sen koiran nähden väärien sekaan. Taisi olla ok? Palautus hidas.

*zeta s-i-m. Istumiseen asti niin loistavaa työtä että pätkäisinkin siihen ja pallo lensi jo. Seisomisesta sai namin ottaessani koiran mukaan seuraamaan. Käännökset tosi hienot!

*ruutu merkiltä oikeaan. Isot virittelyt, ok merkki (menin taas palkkaamaan ja oikomaan asennon), täysiä ruutuun! Koira ennakoi ruudussa maahan menon mutta en kyllä jaksa puuttua siihen, ei meidän ruutu ole koskaan ollut siitä kiinni että koira plätsähtää väärässä kohdassa maahan, kop kop :P Jos se ei karkaa minne sattuu ja toisaalta on tietoinen missä se ruutu on, se menee sinne hyvin. Palkka siis lensi kun koira oli ruudussa ja koira ehti käydä maassa siinä pallon ilmalennon aikana.

*kaukot, vain i-s. Oli tässä vaiheessa jo paras terä koirasta purettu, tarkoituksella en hetsaillut ennen kaukoja. Teki hyvät nousut, joten menin palkkaamaan ja pidettiin isot pallobileet :) Haen kaukoihin lisää virettä nyt ihan sillä, että leikitään rajusti niiden jälkeen. Tolle koiralle on ihan eri asia antaa sille lelu vs. todella leikkiä sen kanssa sillä. Kuulostan ääliöltä kun murisen koiralle mutta ainakin koira tykkää ;P

*ohjattu vasemmalle. Oikea kapula puuttui edellisen jäljiltä enkä vienyt sitä takaisin, täysin sama paikka siis. Nyt vaan jätin koiran alkuun ja kävin nostamassa kapuloita. Merkki oli hieman hidas, koira alkoi jo väsyä. Suunta ok. Koiran tuodessa kapulaa peruutin karkuun, vauhti pysyi ok. Luovutus ok, mutta edestä sivulle jäi tosi vajaaksi vinoon, ja korjauksellakaan ei oikein ollut kohdillaan. Voi helevetti, olkkarikuurina on seuraavaksi edestä sivulle siirtymä, kaikki sitten voikin unohtua :D

*ruutu, täysin sama paikka. Merkille hidas, loppuosa ihan ravia, mutta ruutuun lähtee täysillä. Aika selvä ilmaisu koiralta että toinen on himpan kivempi... jotain tarttis sille merkille tehdä. Menin palkkaamaan maassa olevan koiran ruutuun ja otin vielä loppuosan siitä. Vas. kädessä oli valmiina nakinpaloja ja koiran saavuttua seuraamaan se sai alkaa hamuta niitä sieltä.

Sieni taas.. no en mä tiedä, ikäisekseen se on huomattavasti pitemmällä kuin töppönen aikoinaan oli. Se myös oikeasti pyydettäessä keskittyy tosi hyvin. Mun on vaan hyvin vaikea muistaa että vaihdoin koiraa. Jos en sano sille mitään, ei se nyt automaattisesti tarjoa sivulle tuloa ja kysy että mitä tehdään. Se menee tutkimaan maassa olevia kapuloita tai lt-merkkejä tai katsoo kaukaa käveleviä ihmisiä. Ihan turhaan mä olen pettynyt siihen että sillä ei ole vielä "tokomoodia" mikä menee ajatuksen voimalla päälle :P

Sivulle tuloja. Paikka hukassa, pentu korjaa ja pungertaa minusta vauhtia. Kokeilin kolmen-neljän askeleen siirtymää eteen, ei suju seuraa-käskyllä, koiralla ei hajuakaan ja jää jälkeen ja katselee jo ihan omiaan. Sivu-käskyllä parin askeleen siirtymät menee. Hittoako niitä nyt vaan yrittääkään kun se täsmällinen kohta sivulla on pennulla nyt hieman hakusessa. Vahvistellaan vielä sitä.

Muutama istu & maahan ihan paikallaan. Erottaa käskyt tosi hienosti.

Liikkeestä maahan, sekä peruuttaen että oikein päin kävellen. Oli niin taitava että sai kourallisen nakkeja etujalkojen väliin :)

Luoksetulo, ne töppösen evl:n merkit oli tarkoituksella jätetty ja otin niillä. Pentu jäi istumaan, palasin ensin parin askeleen jälkeen palkkaamaan sen. Sitten poistuin koko matkan ja vastustin myös kiusausta olla katsomatta että pysyyhän se. Pysyy se. Käännyttyäni odotin tarkoituksella hieman ja vasta sitten kutsuin. Se tulee niin saatanan lujaa että iso itku pääsee vielä pysähdysten kanssa, tästä ei tulekaan tokokoiraa...

Tähän väliin leikkiä. Uimalasta ostettu pehmeäpintainen patukka, en tiedä mitä ainetta se on, jotain teddyä? Se on Sienestä ihana paitsi kun se pyörii lumessa ja kastuu kuolasta ja menee ihan sellaseksi ällöksi. Sitten pentu ottaa mieluummin patukan nylonnauhasta kiinni. No, leikittiin sitten niin. Itse asiassa töppönenkin inhoaa kun patukkaan paakkuuntuu kuolaista lunta (tai hiekkaa). Kertonee saalisvietin määrästä?

Lopuksi vielä levällään olevalla tunnarikasalla oman etsimistä. Voi voi, sarjassamme taas mieti ennen kuin teet. Eihän pentu ole kovin montaa kertaa tehnyt edes pelkkää oman etsimistä, ehkä viisi, tai max kymmenen. Se näki kun piilotin oman sinne väärien taakse. Itse asiassa se myös haisteli vääriä, nappasi pian yhden suuhunsa ja jatkoi etsimistä. Sillä on siis aavistus että se haju on se juttu. Touhu näytti vaan ihan siltä että ei malta etsiä omaa kun ei heti osunut siihen, ja nappaa sitten. Väärää se ei missään vaiheessa meinannut tuoda mulle. Oman löytäessään se heilauttaa häntää, väärän ottaessaan ei. Piti vielä toistaa x kertaa että saatiin onnistuminen ilman yhdenkään väärän koskemista. No saatiinhan me, mutta samalla vahvistui varmaan viisi kertaa se virheellinenkin toiminto! Joo ei pennulle vielä mitään vääriä, vaan ensin kärsivällisyyttä pelkän oman etsimiseen.

Kesken tunnarin lähelle tuli pari autoa ja pentu otti häiriötä niistä purkautuvista ihmisistä. Huomautin sille - paikallaan istumaan käskettynä ei kuikuilla pää pitkällä selän taakse. Se otti sen ihan hyvin ja keskittyi sen jälkeen minuun, mutta oli selkeesti kovin epävarma että mitä ihmettä. Olipa tosi hyvä lisä vielä tunnariin :(

Ne ihmiset oli kaveri ja jotain sen tuttuja pentuleikkikerhoilemassa. Kaverin mali on jotain 9-10 vkoa ja siinä oli saman ikäinen pehkocollie. Hain Sienen, mutta se ei tajunnut ollenkaan että nää on tosi pieniä ja niiden kanssa pitää olla varovainen. Kovasti olisi leikityttänyt mutta Sienen otteet oli niin rajuja että kumpikin pikkuinen väisti sitä. Vaihdoin koiraa, töppösen mielestä pienet pennut on ihania, mutta sillähän on sitten vaan lapsiinsekaantuminen mielessä ja sekään ei siksi pitkään saanut pentusia tutkiskella. Sitä pennut ei pelänneet, päin vastoin mali varsinkin läpsi tassulla naamaan ja taisi vähän roikkua kauluksessa :D

Sienitakki

2012-01-21T16:18:00.002+02:00

Sieni sai takin. Weatherbeeta Landa deLuxe, 60cm, 30e. 50cm oli aivan liian pieni, 60 on turhan iso (sekä pitkä että varsinkin leveä :D), välikokoja ei ollut. Toivottavasti pentu kasvaa vielä muutaman sentin selän pituutta. Leveyttä sille ainakin tulee, niin takki saa sitten paremmin täytettä itseensä. :D

Tämä nyt oli tällainen ratkaisu. BoTin varmaan ostan sillekin, mutta toistaiseksi kun sillä on tapana nikertää kaikkea, 70e:n takki ei ole sitä mitä ekana tekee mieli hankkia. Rahulan Rehussa oli noita, ja tutkailtuani netistä ja x kertaa koiran kanssa ja ilman koiraa takkia räpeltämässä käytyäni päätin että mieluummin 30e ostotakista kuin verta, hikeä ja kyyneliä itse tehdystä. Tai jos olis ollut matskut valmiina, olisin hurauttanut itse, mutta ulkoilukangas on ainakin eurokankaassa ihan saatanan kallista ja olis äkkiä mennyt kympit siihen. Mikään täydellinen ton takin istuvuus ei ole, mutta auttanee nyt tämän talven.

Menin sitten vielä nollaamaan jälleenmyyntiarvon tuunaamalla sitä ;)

Jotain kuppasta

2012-01-19T18:42:00.003+02:00

Talvi, lumi, pimeä ja kylmyys vahvistaa aina sitä, että kyllä mä olen sielultani eniten pk-ihminen. Kun maastolajit on kokonaan poissa kuvioista, ei muka saa persettään hilattua "pelkkiin" toko- tai agitreeneihin. Päivällä ajattelen että menen sitten illalla kun on enemmän paikkoja tarjolla (koulujen yms kentät, amk:n parkkis), ja illalla on pimeää ja ajattelen että huomenna sitten päivän aikana vaikka hallille. Ja ketut, päivät kuluu eikä mitään tapahdu.

Eilen töppönen duunasi metsiksen parkkiksella kuuntelutreeniä merkillä, sain inspiksen tuosta linkitetystä jonkun videosta. Kierrätin eka pelkkää merkkiä ja palkkasin pari sellaista. Sitten heitin oikean kapulan, koira harhautui vähän sitä kohti mutta korjasi itse merkille ja sai palkan. Vasen oli paljon vaikeampi, sitä me kai ollaan hinkattu enemmän ja se on siksi tällä hetkellä voimakkaampi noutopuoli. Ekalla koira meni kapulalle, mutta ehdin älähtää jotain ennen kuin koira nosti sitä, ja koira siirtyi itse merkille. Toisella koira taisi kaartaa vähän kapulaa kohti kuten oikealla puolella teki, mutta meni merkille kuitenkin. Lopulta onnistui suoraan merkille. Näitä lisää! Palkaksi hyvästä merkistä sen kyllä voisi päästää noutamaankin kun se olis niin kivaa mudista.

Olkkarissa aloitin tänään merkin opetuksen ihan uudestaan. No, ei se ole vasta kuin toinen täysin uudelleen rakennettu liike tällä koiralla ;P Maahan menonhan se opetteli alta vuotiaana aikoinaan uusiksi ja merkistä tulee nyt toinen. Naksutin käteen ja olkkarissa siis merkki matolle. Koira säheltää alkuun ihan kauheasti. Tuli Nina ihan mieleen kun sanoit että Helmi ei oikein tarjoa ruudussa naksun kanssa mitään, vaan alkaa vaan turhautua ja huutaa. Meillä se turhauma ilmenee ihan jumalattomana sähläämisenä, merkki vaan sinkoilee kun koira kaatuilee sen yli ja päältä ja läpi ja kaikkea :P En naksautellut, mutta kehuin rauhassa "hyvä" kun yritystä oli rauhallisemmin ja jotenkin oikeaan paikkaan. Siitä se sitten lähti. Jossain välissä tuli peruuttamista ja merkin taa istumista (???), mutta kun en vaan hyväksy mitään sinne päin -suorituksia, niin kyllä se hakee hyvän kohdan suoraksi merkin taakse. Nyt vaan kriteeristä tiukasti kiinni ja joku uusi käsky tälle niin se on siinä! Sitä odotellessa ulkomerkit on varmaan parasta laittaa tauolle. Tai palkata vauhdista ennen kuin koira on merkillä, ettei se tee sitä väärää paikkaa/asentoa enää koskaan.

Sieni on duunaillut perusjuttuja ahtaassa olkkarissa, kun joku ei nyt tosiaan ole saanut mentyä ulos. Tänään teemana oli namit ohjaajan suussa ja palkka tippui siis sieltä. Ei tarttenut montaa kertaa räkiä pentua kuuppaan kun se alkoi hiffata että hei hitto ne tosiaan tippuu ylhäältä nyt :D Itse asiassa heittelin sille iltapäivällä eteisessä koppeja ja se jopa sai muutaman vahingossa kiinni (eli mä heitin taitavasti suoraan sen kitaan - no ainakin se älyää jo avata turpansa ;D)!

Perusasento tuppaa valumaan turhan eteen, korjaa kyllä taaemmas jos näitä ei hyväksytä, joten tarkkana itse. Pentu on edelleen hieman vinossa oikealle, perusasennossa sitä ei ehkä niinkään huomaa itse ainakaan, mutta maahan käskettäessä menee tosi vinoon. Otin avuksi vasemman jalan siirtämisen pikkasen eteenpäin, niin sain sen suoraan maahan. Ongelma pitää kuitenkin korjata ihan oikeesti suoristamalla se koira eikä millään vippaskonsteilla.

Liikkeestä maahan etuperin kävellen, nami suusta. Tämä hyvä! Nami nyt pois käsistä ja suuhunkin niin että pentu ei aina näe kun laitan sen sinne, niin ollaan taas askel lähempänä palkkaamattomuutta :)

Liikkeestä seis, ensin peruutin, tässäkin nami suussa. Autoin alkuun käsiavulla, mutta tuntui että ei sitä ehkä tarvita. Kokeilin ilman ja kas kummaa, sehän pysähtyy niinkin! Naks ja nami lensi heti, kestoa sillä ei vielä ole, mutta ei tarttekaan, kun teemana on vasta terävä pysähdys. Kokeilin myös etuperin kävellen kylki kohti koiraa. Tässä autoin sitä käsiavulla. Sieni osaa :)

Luoksetulo parin metrin matkalta. Odota-käskyllä vajosi eka maahan ja vaikka mitä, joten treenattiinkin jättöä. Mä olen vaan nauranut sille kun se tekee väärin, toinen on niin innoissaan että voiko sitä nyt aina kuunnella sanottiinko odota vai maahan. Kadun tätä ehkä myöhemmin. Kun sain sen jäämään nätisti, otin sivulle. Ekalla pentu kyllä haki sivulle pyörähdystä, mutta päättikin hypätä pussaamaan mun nenää ja se hajosi siihen :D Toisella autoin sitä vähän kädellä niin pyörähti perille asti. Tää kaipaa edelleen paljon vahvistusta, Sieni on liian pitkä itselleen eikä sen takapään hallinta ole kovin ketterää.

---

Sieni 8kk: 56cm, 17,1kg. Facebookissa on pari tuoretta kuvaa, ne kun ei suoraan näy täällä niin en taida jaksaa erikseen ladata niitä nettiin. Sieni hamuaa niissä puussa roikkuvia talipalloja jotka joku tyhmä naapuri on pannut just niin ylös että pieni sieni ei yllä niihin. Toisessa kuvassa sillä on hirveä tiimalasivartalo mutta kuulemma niin pitääkin olla. Örf Nina :D

Minäpäs!

2012-01-17T14:04:00.002+02:00

Eilen oli olkkaritokoissa ruuhkaa!

Tällasissa tilanteissa töppönen ei ole lainkaan oma itsensä. Tai siis :D Normaalisti se on sellanen minä itte, minäminäminäää -tyyppi, joka kyllä taatusti pitää puolensa ja ottaa mitä haluaa. Fyysinen läheisyys on kuitenkin jotain mikä saa sen pasmat sekaisin ja koiran epävarmaksi ja se on tässäkin ihan "voisitsä käskeä ton ällökkeen pois kun tää on mun perusasento!"

Pitää varmaan opettaa sille käsky oikealle puolelleni. Ehkä vielä söpömpää kuvissa kuin tää? :D

Sienellä on aika hyvät pohjat alokasluokan liikkeisiin. Jäävät menee, seisomisessa on vielä käsiapu ja pääosin peruuttelen. Liikkeestä maahan menee oikein päin kulkien pelkällä sanallisella käskyllä. Luoksetulo onnistuu muutamasta metristä (tulee tokossa suoraan sivulle - eteen tuloa sille ei olekaan lainkaan tehty...). Paikalla olo tulee olemaan sen kanssa työläämpää kuin mitä mudille oli. Temperamenttiero näkyy, Sieni on astetta vilkkaampi kuin töppönen (joka oli lt:ssä ja oikeastikin vaan kohtuullisen vilkas) ja se alkaa helposti katsella ympärilleen yms. Matkan pidennys ei niinkään ole ongelma, se pysyy kyllä jonkun 20m mitä vauhtiluoksetuloja varten on tehty, mutta aika tulee olemaan haasteena. Hypylle, tutulle ainakin, se irtoaa pääosin ekalla käskyllä ilman muita apuja. Odotusta ja liikkeen loppuosaa ei ole tehty ollenkaan. Mitäs siellä on muita...? Luoksepäästävyys on kunnossa, kymppi tosin saattaa karahtaa siihen että pentu saattaa nousta seisomaan jos tuomari on liian ihana. :D Ja sitten se seuruu. Perusasento ja siirtymät on mutta seuruusta en ehkä puhuisi vielä lainkaan. Eilen mietin annanko koko hoidon olla sivu-käskyllä, vai alanko opettaa sille seuraa-käskyä. Töppösellä ne on eroteltu ja se tuntuisi minusta ehkä tällekin luontevammalta. Pointti tässä jorinassa oli kuitenkin se, että aletaan kai olla siinä vaiheessa että ahtaassa olkkarissamme ei oikein enää edistytä, pitäisi mennä ulos. Mutkunonniinkylmä! ;P

Töppönen on duunaillut lähinnä (metalli)kapulan pitoja ja pelleilyitä sen kanssa. Koira saa nostaa kapulan maasta ja kun se on ottanut sen, olen käskyttänyt istu-maahan-jne. Eilen hyppyytin sitä kapula suussa sängylle ja alas. Ilme on parantunut ja hyvä olemus kestää myös pienen tyhjän hetken, voin istuttaa sitä muutaman sekunnin paikoillaan eikä se mene ihan lyttyyn. Tästä on kyllä vielä jumalaton matka siihen että koko noutoon saataisiin parempi vire ja olemus. Pennun kanssa on pelailtu metallikapulalla, se ottaa sen kyllä suuhun kun tarjoan sitä, mutta pitämisestä ei oikein ole tullut mitään. Olen varonut etten yhtään painosta sitä. Lattialle heitetyn kapulan se kyllä nostaa ja tuo, se on niin hauskaa että sitä voi vaikka vähän tassuilla pyöritellä...

Töppönen

2012-01-16T11:39:00.003+02:00

No niin. Töppösen ongelmasta. Tässä sähköposti, jonka kirjoitin itku kurkussa samana iltana kasvattajalle ja kokeneelle, meitäkin paljon harrastuksissa ja arjessa auttaneelle mudi-Terhille:

"Apua. Laitan tän Terhi kanssa sulle, en tiedä keneltä pitäisi kysyä ja kuka mua auttaisi.

Meille tuli kesällä holskunarttu. Sieni on nyt vajaa 8kk ja varmaankin tekemässä pikku hiljaa ekaa juoksua. Se on sijoituksessa eikä sterilointi siten ole mahdollista, ja mä tykkään siitä kuin hullu puurosta eikä se lähde täältä mihinkään uuteen kotiinkaan, se ei ole ratkaisu. Meillähän on myös miehen saksanseisojanarttu vajaa 4v, sterkattu vuosi sitten. Ehdittiin asua vuosi niiden kanssa ennen sterilointia ja seisojan juoksujen aikaan Luksi ei koskaan käyttäytynyt näin. Ehkä toi pentu on eri asia, kun se on ollut pienestä asti meillä ja enemmän "Luksin"? Kun se tuli, L oli viikon ihan järkyttynyt ja ällösi sitä, mutta nyt ne on aivan paita ja perse. Käytän niitä tosi paljon kahdestaan, mies hoitaa oman koiransa, vaan satunnaisesti ollaan koko porukka yhdessä lenkillä.

Tää alkoi varmaan tässä syksyn mittaan ja on pahentunut koko ajan. Tänään kun hain karanneen koirani pois vieraan koiran luota, mulle kerta kaikkiaan riitti. Jotain on pakko muuttua, mä en pysty pitämään niitä näin. Ikuinen yksin ja vain remmissä lenkittäminen ei ole ratkaisu, mun mielestä se ei ole mitään koiran elämää. Luksi on tottunut olemaan tunnin-pari irti päivittäin ja jos sen kohtalona on olla vaan narun nokassa, se lähtee ennemmin vaikka sitten hautaan. Tilanne on niin paha että koiran lopetus on valitettavasti ihan oikeasti vilahtanut mielessä. Uskon kyllä, että tää on ihan korjattavissa, mutta mä en vaan itse osaa enää tehdä mitään, tartten apua.

Ongelma on se että sen puolustushalu on mennyt aivan överiksi. Jos kaukana metsätiellä tulee vastaan koira, se lähtee sinne räkä roiskuen eikä kuule mitään käskyjä. Ennen se saattoi kerran sanoa räyh ja sitten tulla tyytyväisenä mun luokse, "huomasin noi, enkö oo hyvä". Sille on pentuna opetettu että vastaantulija = nameja mun luona, ja se toimi pitkään hyvin. Monta vuotta. Jossain vaiheessa se vaan alkoi muuttua, varmaan jo ennen Sienen tuloa, kai siksi kun Luksi aikuistui. Ei se silti karannut kenenkään luokse ja tuli aina käskystä mun luo. Vastaan tuleva koira on selvästi pelkkää ihmistä pahempi, mutta kyllä se saa välillä samanlaiset paskaraivarit pelkälle ihmisellekin. Omassa (kerrostalo)pihassa varsinkin.

Tänään se ampaisi n. 100m päähän, ei "kuullut" kun huusin ja karjaisin sen perään. Otin pennun kiinni ja lähdin hakemaan koiraani pois. Siellä joku nainen piti omaa koiraansa pannasta ja L istui hämillisen näköisenä parin metrin päässä. Kuulemma "ne tuli ihan hyvin toimeen", eli ei se ollut kimppuun käynyt lainkaan, rähinä oli loppunut kun se saapui sinne. Näissä tilanteissa se ei ole koskaan ketään purrut, lähtee vaan hirveällä huudolla lähelle, mutta koska se väkisin silittämään tulijoita on purrut niin en kyllä luota siihen tippaakaan.

Tätä tapahtuu välillä treeneissäkin, tosin huomattavasti satunnaisemmin kuin lenkillä tai pihassa. Ei se käskyn alta mihinkään ole vielä - KOP KOP!- lähtenyt mutta esim. just joku päivä kun koira oli puolivapaasti vierelläni odottamassa kun neuvoin jotain toista, niin eikö se ottanut ja mennyt rääkymään jollekin toiselle koiralle. Näissä tilanteissa Sieni ei edes ole ollut mukana (no autossa ehkä).

Se tulee ihan mistä tahansa muualta heti kutsuttaessa, se kääntyy kesken leikin ympäri, se kääntyy lelun perästä, jäniksen perästä, yms yms. Sille on lukemattomia kertoja annettu raju palaute näistä karkaamisista ja hetken se onkin hyvin nöyrää poikaa. Tänään tuli uusi tilanne n. puoli tuntia ton karkaamisen jälkeen, koira oli ollut remmissä koko ajan. Tuli koirakko vastaan, L vähän murahti, mulkaisin sitä ja karjaisin että älä edes kuvittele niin häntä laski, koira vaikeni ja kuljettiin niin hienosti löysällä remmillä ohitse. Toi murinahan meillä on ollut ohituksissa muutenkin ongelmana, en ole saanut sitä millään kokonaan hiljaiseksi. En tiedä miten näitä voi harjoitella? Pyytää joku tuttu tulemaan sovitussa paikassa vastaan ja - niin, tehdä mitä? Olen jo pyöräyttänyt koiran katolleen ja antanut tulla sellasella volyymilla että kyllä se siinä tilanteessa selvästi "alistuu" ja on tosi nöyränä sen jälkeen. Pysyvää apua ei vaan ole ollut. Jos se vastaan tuleva tuttu ajaisi koiran hirveällä älämölöllä pois, pelkään että se pahimmillaan kävisi kiinni. Saan sen tosissaan murraamaan mullekin kun oikeen tilanne on päällä ja koira kierroksilla ja kajoan koiraan fyysisesti. Purrut se ei ole mutta kop kop sekin varmaan tätä menoa vielä tapahtuu.

Miten saada mudi takas ruotuun? Onhan se nyt pitkälle koulutettu ja mun mielestä muuten tosi hyvin hanskassa, joten MITEN tää tilanne korjataan?! Auttaako kastrointi yhtään? Se on kuitenkin myös monessa tilanteessa niin selkeästi epävarma että pelkään että se vaan pahentaisi sitä. Toisaalta en mä noista ohitusmurinoistakaan enää tiedä, en kerta kaikkiaan osaa sanoa onko se "epävarmuutta" vai silkkaa "dominointia/uhoa". Ainakin kun olen helvetin vihainen jo valmiiksi ja tiuskaisen sille niin ohitetaan ah niin hienosti, kuten juuri tänään... mä en vaan tajua, se on niin kauhean rakas ja kaikkialla muualla meidän yhteistyö toimii niin hienosti, niin miksi en saa sitä tajuamaan tätä? :( Luultavasti se omasta mielestään tekee mulle palveluksen kun suojelee meidän laumaa ja nuorta narttua vierailta."

Puhelin- ja sähköpostikonsultaatiota lukemattomien ihmisten kanssa, sekä omaa pohdiskelua aiheesta. Ihan ensimmäisenä koira pantiin vuorokauden paastolle ja sen jälkeen se on saanut ruokansa lähinnä ulkona. Taskut tursuaa nappuloiden lisäksi myös parempia herkkuja, pilkottuja nameja sekä vähintään yksi pieni purkki maksalaatikkoa tms. Jos the tilannetta ei tule, koira on saanut ruokansa ihan perus "hei tuolla kadun päässä vilahti ihminen, tässä sulle ruokaa" -tilanteista. Jos niitäkään ei ole ollut riittävästi, koira on saanut päivän ruokansa piha- tai olkkaritokossa, tarkoitus on kuitenkin että se saa päivittäin syödäkseen vaikka treenitilanteita ei riittävästi tulisikaan :P Itse asiassa ei ole tainnut tulla yhtään sellaista pahaa metsässä tulee koirakko vastaan -tilannetta. Kadulla koiraohituksia on tullut, ja metsässä pelkkiä ihmisiä.

Toinen juttu, mikä heti tehtiin, oli koiran vapauden menetys. Se ei ole ollut irti tämän episodin jälkeen, eikä tule ihan vähään aikaan olemaankaan. Kaiken maailman fleksi-liinaviritelmien kanssa puljaaminen ON niin perseestä ettette edes usko. Yhden koiran kanssa vielä menisi, mutta koska Sieni on iso osa ongelmaa, olen ulkoiluttanut noita edelleen myös yhdessä. Saa olla jatkuvasti setvimässä koiria liinasta. Töppönen ymmärtää kyllä että sen perässä laahaa jotain, ja on ymmällään miksei pääse perinteisissä irtipitopaikoissa irti. Surkeaa, kun se lenkillä tulee viereen kysymään, miksei pääse jo. Meillä on vakireitit ja niille on muodostunut vuosien varrella melkeen vakikohdat missä pääsee irti ja missä pannaan takas hihnaan...

Ja kolmas, ongelman ratkaisu. Ongelmahan ON hallintakysymys - koira ei tottele ja tekee vastoin käskyjä, toiveita ja vaatimuksiani. Ratkaisu ei silti ole hallinta ainakaan kurittamisen, rankaisujen yms nimissä. Ton koiran saa piestä hengiltä ennen kuin se tulee auttamaan, siitä olen varma. Aggressio ei poistu aggressiolla. Se kaikki puolustus ja terävyys asuu tossa koirassa enkä saa sitä sieltä poistettua. Lisäksi yksi tuttu sanoi hyvin; jos koiraa koko ajan rangotaan, sen "vitutuskäyrä" on jo valmiiksi korkealla ja reaktiot on siksi entistä ärjympiä, ja kierre on loputon.
Ratkaisu on opettaa sille joku vaihtoehtoinen käyttäytymismalli. PALKATA sitä oikeasta, rauhoittaa kierroksia, kertoa sille MITÄ sen pitää tehdä eikä vaan kieltää tekemästä jotain.

Sille on pentuna opetettu että vieraita kohdatessa se tulee mun luokse. Pennullehan se on tosi helppo opettaa; harva luovutusikäinen sinkoaa suoraan mihinkään vastaantulijoiden luokse, vaan pysähtyy ihmettelemään. Siinä vaiheessa iloinen kutsu ja remmillä/liinalla tarvittaessa estetään koiraa tekemästä muuta kuin tulemasta luokse. Palkka. Pian kutsu jää välistä pois, ja koira näkee vastaantulijan ja tulee itse omistajan luo hakemaan naminsa, ennen kuin sitä edes ehtii kutsua (tai on itse havainnut koko vastaantulijaa!). Onneksi töppösellä on tästä vahva rutiini olemassa. En minä tiedä missä vaiheessa siitä alettiin lipsua. Muistan vaan, että varmaan jo ennen Sienen tuloa se alkoi mennä siihen, että mudi jäi vähän pidemmäksi aikaa miettimään tuleeko vai ei, saattoi haukahtaa tai murahtaa ja tulla vasta sitten, tai että sille piti sanoa "tule" tai toistaa painokkaammin "TULE". Ihan tasan tarkkaan oma vika kun en ole osannut puuttua siihen ajoissa! Pennun tultua olen varmaan keskittynyt niin paljon siihen, ja itsekseni vaan kiroillut kun mudilla on niin valikoiva kuulo ja jähmeät liikkeet. Samalla mudin palkkaaminen on varmasti jäänyt. Syyllistyn juuri siihen, että jos koira ei tottele ekalla vaan sille tarttee korottaa ääntään, mua ärsyttää ja palkka on joku hampaiden välistä murahdettu "hyvä". Mihin katosi kaikki hyvin palkatut, iloiset luoksetulot? Kyllähän aikuinenkin koira tarttee ylläpitotreeniä!

Eilen kun tipahdin ojaan ja rämmin sieltä kotiin, tuli koirapolulla (missä se paha karkaaminen silloin pari viikkoa sitten tapahtui) vastaan kaksi kertaa ihminen. Mulla on se kotimatka osin hämärän peitossa. Mudi oli fleksissä (oma+sienen fleksi yhdessä, tekee 10m) ja pentu irti. Toisella kertaa syötin mudille maksisrasian ja toisella vaan lihapullanpalasia taskusta. Pennulle toki kanssa. Muistan, että mudista ei tullut pihahdustakaan, mutta siitä en ole varma tuliko se itse mun luokse vai kutsuinko sen. Joka tapauksessa ihan hillitön muutos kahden viikon takaiseen 100m päähän karkaamiseen! Koirasta on kierrokset selvästi laskeneet muutenkin. Tässä välissä se oli ihan tillintallin, kun jollain lähitalon koiralla oli selvästi juoksut, ja hajut pihassa sai mudin kiljumaan ja sekoilemaan ja raiskaamaan kotona olevia narttuja. Nyt sekin tuntuu vähän rauhoittuneen. Olen syöttänyt koiralle nameja rappuun mennessä, ja rapusta pihalle siirryttäessä. Se ei ole enää ihan räjähtämäisillään "onko täällä joku häh, viddu mä huudan jos on!!!" vaan ulos päästään paremmassa mielentilassa. Lähtö vaikuttaa oleellisesti siihen mitä jatkossa lenkillä tulee tapahtumaan.

En nyt tosiaan ole tuudittautumassa siihen, että homma hanskassa ja se siitä. Koira saa pysyä liinassa vielä pitkään, jotta se ei koskaan ikinä milloinkaan enää toistaisi moista hyökkimistä. Hävettää ihan hirveästi, pyysin miljoonasti anteeksi ja olin ihan itkuun purskahtamaisillani, vaikka "mitään" ei käynyt. En halua edes kuvitella jos mudi olisi oikeasti hyökännyt niiden kimppuun, ihmisen tai koiran. Voitte vapaasti kommenteissa haukkua mut lyttyyn, joskin tää on sellainen asia missä muiden mielipiteet ei juurikaan osu - kaikkein raskain syyllisyys on lähtöisin ihan itsestäni.

Tässä Oonan kuva messarin tokokokeesta. Tuntuu, että pennun jälkeen töppösen kanssa asiat meni jotenkin pieleen. Sen pitäisi jo osata, kyllä se tietää, se on aikuinen ja koulutettu koira. Unohdin sen jotenkin ja keskityin vaan pentuun, ja samalla olin sille vihainen kun senkin elämä muuttui radikaalisti pennun tulon myötä. Se olisi tarvinnut ohjausta ja palkkaa oikeista käytöksistä, treeneissä ja ennen kaikkea arjessa, mutta sen sijaan tarjolla oli vain ärtymystä, turhautumista ja yritä sä nyt hitto vie olla koiriksi kun mulla on tässä muutakin tekemistä. Johonkin katosi kaikki ilo ja yhteistyö ja sä olet mun ainoa töppönen<3.

Hirveintä maailmassa on se, että koira antaa anteeksi ihan kaiken. Ihan millaisen kohtelun tahansa. Jotain voi mennä rikki mutta oletteko koskaan kuulleet että yksikään koira olisi esimerkiksi vaan häipynyt paskapääomistajansa luota?

Luonnonuimalassa

2012-01-15T18:02:00.005+02:00

Päästiin vissiin Sienen kanssa niin uimisen makuun, että tänään käytiin ulkona uimassa...

Oltiin oltu vajaa tunti lenkillä, kävelty vaan koirapolkua. Se oli niin lumessa että eteneminen oli hidasta, pituuttahan sillä ei ole kun pari kilsaa :D Ja välillä toki seisoin paikallani että koirat sai painia. Töppönen on ollut nyt vain kiinni ja paini on hankalaa fleksien ja liinojen kanssa. Sienellä oli hirveesti virtaa ja heittelin pennulle keppiä tieltä metsän puolelle hankeen. Se haki sitä monta kertaa, mutta sitten keppi (=onneton risu) hukkui tai joku pani sen palasiksi ja päätin heittää lapasen. Lapaset oli taskussa, oli mukavan lämmin ilmankin. Pentu syöksyi tumpun perään ja hyppäsi varmaankin suoraan sen päälle, koska tumppu hävisi. Patistelin että etsi etsi vaan, ja pentu möyrikin siinä kohtaa. Töppönenkin meni auttamaan mutta ei löytynyt. Jo nyt on perkele, ajattelin, ja lähdin itse rypemään tieltä metsän puolelle. Onhan se nyt löydyttävä, ei se kovin syvälle oli kaivautunut. Töppönen väisti, mutta Sieni oli edelleen siinä katoamiskohdassa. Potkaisin huopikkailla pari kertaa lunta veke ja seuraavaksi ihmettelin miten lumi muuttui niin pehmeäksi ja upottavaksi. Sitten olinkin perseelläni, vettä meni kenkiin, vettä meni takin helman alta selkään, myös paljaat sormet upposi veteen. Karjaisin mudille pois ja heitin pennun valjaista kauemmas ja ryvin sitten itse sieltä takaisin tielle.

Sieni kastui mahaa myöten, maha siis kuivana. Töppönen ei kastunut lainkaan. Jumalan kiitos kotona lähtiessäni arvoin otanko ohuet housut + pitkät kalsarit vai pelkästään paksut toppahousut, ja päädyin ohuisiin. Ne on meinaan laadukkaat vedenpitävät housut ja ne saattoi estää vakavan onnettomuuden. Mulla oli litimärkänä alaselkä ja vasen jalka about polvea myöten. Jos housut olisi olleet toppikset, ne olisi imeneet kaiken veden itseensä ja koko reisi-perse-alue olisi ollut märkä. En halua edes miettiä olisko hengenlähtö ollut lähellä. Lisäksi huopikkaat oli varmasti parhaat kengät, märkinäkin ne tuntui eristävän kohtuullisesti, normaalit talvikengät olisi olleet vettä valuvat itse.

Mulla oli puhelin mukana. Sattumaa, läheskään aina ei ole. Soitin miehelle, että et sattumalta olisi tulossa jänismetsältä kotiin ja tulisi hakemaan mua. No ei ollut ei, se oli niin kaukana että nopeammin kävelen kotiin. Paniikki alkoi vissiin olla melkoinen koska ei tullut mieleenkään että a) soita taksi b) soita häkeen c) soita jollekin kaverille d) lähde nyt ainakin kävelemään sinne asutukseen päin äläkä palaa takaisin lumista koirapolkua keskellä metsää! Koirapolku oli kyllä fyysisesti lyhyempi tie kotiin, mutta kun se on kunnon lumipeitteessä, tarpominen ei ole kovin nopeaa. Eikä sinne saa mitään apua soitettua, kun puolivälissä matkaa yrjöää, huippaa, on samaan aikaan hirveä hiki ja hirveän kylmä eri puolilla vartaloa. Lakosin kaksi kertaa matkalla istumaan hankeen, vedin taskusta rusinoita (mullahan on diabetes enkä tällä kertaa tiedä oliko huono olo alhaisesta verensokerista vai mistä) ja ajattelin että mä en ikinä pääse täältä kinosten keskeltä kotiin, mitä mä teen, ei voi olla totta. Ei silti tullut lainkaan mieleen, että kyllähän häke olis jonkun metsävehkeen hommannut, moottorikelkan tai lumiauran tai jonkun. Matka on osin hämärän peitossa, ei ole tainnut olla tajunta ihan täysillä koko aikaa. Kotiin kuitenkin olen päässyt, kaaduin eteiseen, muistan että oli tosi huono olo, oksetti yhä. Revin vaatteet veke ja ryömin suihkuun. Sienen tempasin mukaani ja suihkutin sen jääkalikka-jalat haalealla vedellä ja pistin sille töppösen BoT:n selkään. Aika monta tuntia meni kolmen peiton alla, ennen kuin alkoi tuntua että lämpenee. Pentukin viihtyi hyvän aikaa peittojen alla mun kanssa. Herättyäni se oli kyllä tullut ulos. Takkia saa pitää ainakin tän illan vielä, tuskin siitä haittaa on.

Pentu vaikuttaa olevan ok, kutiaa jalkapohjista ihan normaalisti, tunnottomuutta tms ei ole. Mulla alkoi nousta kuume buranoista huolimatta ja soitin töihin että en saata olla huomenna työkykyinen.

Olkaapa varovaisia! Täällä on lunta niin paljon, että se toimii hyvänä eristeenä, eikä ojat ole jäätyneet. Lumi taisi sataa ennen näitä -10...-15 -pakkasia mikä on ihan tyhmää juuri tämän takia. En taida mennä jäälle tänä vuonna lainkaan. Ehkä hirvein tapa kuolla, jäätyä elävältä.

Koirauimalassa

2012-01-13T10:55:00.007+02:00

Olimme eilen holsku-muutamavääränrotuinen-ryhmällä Jyväskylässä koirauimala Koirasportissa. Keräsin ryhmän holskufoorumilla ja kun tilaa oli vielä, laitoin myös lemmikkipalstoille, ja sieltä ne vääränrotuiset mun töppösen lisäksi löytyi.

Töppönen oli paikalle mennessä ihan varma että vähintäänkin kuolemme. Epäilyttävää kerrassaan! Kloorin ja toisten koirien haju, lisäksi kumman paljon ihmisiä ja selkeesti joku juttu menossa tai alkamassa = ollaan eläinlääkärissä. Siellähän mudit aina joka kerta kuolee ja urhean uroksen kannattaa todella olla varuillaan ;P Altaaseen johtavalle rampille viedessä mudi oli oikein oma itsensä, kaikki tollaset muiden mielestä oudot alustat on sille jotain missä se taas on paljon enemmän kotonaan kun ihmisten keskellä. Uimaan mennessä koiralla oli muutama sekunti aikaa itse lähteä suoraan uimaan. Jos ei, se vedettiin uimasille pelastusliiveistä ja pannasta. Rampilla keikkuminen ja minkäänlaisen empimisen salliminen kuulemma vaan vaikeuttaa menemistä. Tottahan se on, kaikki jotka on kylmässä järvessä tms käyneet uimassa, tietää että parasta kun vaan suoraan menee eikä jää miettimään :D Töppönen ei itse tullut, eikä tullut kukaan muukaan tästä ensikertalaisryhmästä. Veteen päästyään se pärskytti ekan kierroksen huonolla tekniikalla, mutta paransi sitten. Koiria uitettiin sekä kierrosta, jolloin ohjaaja käveli altaan ulkopuolella tasanteella vieheenä pari metriä edellä, tai sitten lelun avulla samalla tavalla kierrosta tai pelkkää lyhyempää noutoa rampilta altaan toiseen päähän.

Rampilla

Tästä aloitettiin

Molskis!

Käännös ja takaisin

Huilihetki

Tarkoitus olisi lähteä rauhallisesti, tää on just sitä reuhtomista mikä ei ole tavoiteltavaa

Hakattuja koiria :D Jostain syystä ne kaikki katsoi tässä aina omistajaa "pliis, lupaan tehdä mitä vaan jos saan tulla pois täältä!" Kaikkein paras kuva tuli Sumusta.

Parempi tekniikka jo

Pahimmat vedet puristellaan altaaseen ennen ylösnousemusta

Sieni taas oli sisälle tullessa ihan TUMPS TUMPS ihania ihmisiä ihana paikka ihanaa ihanaa kaikki on niin ihanaaaa! Vielä rampin laskevalla osalla se oli ihan lentoon lähdössä viuhuvan häntänsä kanssa, kun siellä altaassa oli joku ihana täti vastaanottamassa pentua. Vaan kun jalat otti veteen ja oli tarkoitus lähteä uimasille, häntä lysähti ja pentu pisti tiukasti pakin päälle. No, siihen oli varauduttu ja senkään ei annettu valita, vaan vedettiin uimasille. Eka kierros meni niin, että oikea takajalka roikkui ihan velttona koiran perässä. Osa reagoi pärskyttämällä ihan överisti ja osa taas heittäytyy veltoksi kellumaan pelastusliivien varaan ja uittajan käsille, ja Sieni oli tätä jälkimmäistä tyyppiä :D. Heti toisella kiekalla pentu huomasi että ei hukukaan ja jokainen jalka löysi uintiliikkeet. Tekniikka parani kerta kerralta :) Kun pennulle parin kierroksen jälkeen tarjottiin lelua, se ihan ekalla ei ottanut sitä lainkaan (suurin osa ei tainnut? se eka kerta kun lelu plätsähti veteen, meni vaan hämmästelyyn, töppöselläkin), ja sitten toisella kun otti, ihan superhassu pienen pieni ote etuhampailla. Selvästi pentu oli varma että jos suuta avaa yhtään enempää, sinne menee vettä ja hukkuminen tapahtuu kuitenkin! :D Otekin parani joka kerralla.

Sienen pienen otteen noutovideo

Kuvat muista

Ai niin, ja viis uinneista, kaikkein parasta oli että olin varannut ylimääräisen 20e (kortti ei toistaiseksi käy) ja myynnissä oli SIENIVINKULELU :DDD Pakko oli ostaa sitten myös karvainen patukka pennulle että sain sen setelin käytettyä...

Tee-se-itse = tehkää-se-yhdessä?

2012-01-11T18:18:00.001+02:00

Bai bai balleroiset?

2012-01-10T21:28:00.004+02:00

Voi palli kerrassaan. Mudi on sekaisin. Se-kai-sin. Totaalisen sekaisin, tajuutteko? Luulen että jollain naapurin nartulla on juoksut. Omien perseissä - myös leikatun Tytin - sen nenä kyllä myös on, ja pentua on viime päivät halunnut nylkyttää, mutta ulkona se menee myös ihan nenä maassa, korvat ummessa ja mieli kuutamolla. Piip piip pii, kaihoisaa vinkunaa kuuluu vähän joka paikassa. Tänään oli kimppatokotreenit ja ajattelin että koiraseni saa muuta mietittävää. Mudia autosta ottaessani se näki toisen uroskoiran, jonka kanssa se ei tod ole koskaan leikkinyt eikä edes haistellut, korkeintaan vähän murahdellut kauempaa. Vaan tänään on eri ääni kellossa, piip piip pii! Koira oli niin sekaisin päästään että se ei edes syönyt. Vein sen reilusti kauemmas ja meinasin hetsata narupallolla josko se edes siihen pystyisi vähän keskittymään. Palloa vasta esiin kaivaessani koira puri siihen jo ihan raivolla kiinni ja selkeästi purki turhaumiaan siihen. Annoin sen retuuttaa palloa hyvät tovit. Väliin hieman seuraamista, joka oli ihan karmeaa pompotusta. Muutama kaukojen i-m-i -vaihto ihan minimatkalta, oli tosi terävät hypähdykset. Isolla (1kg?) hallilta löytyneellä puukapulalla kaksi vauhtinoutoa, taisi molemmissa haukahtaa mennessä, kun lähetin suoraan lelusta. Ainakin oli vauhtia! Heti kun lakattiin tekemästä, koira alkoi kiljahdella. Joka koiralle, eikä se osannut lainkaan relata siinä kentän laidalla, kuten normaalisti. Hirveää. Tän jälkeen fiilis on se että pallit lähtee, tulkoon miten epävarmaksi tahansa, mikään ei voi olla pahempaa kuin näin seonnut uros. Sillä on pakko olla tosi paha olla itselläänkin :(

Sieni duunasi kahdessa erässä. Ensin ryhmässä paikalla istu + paikalla makuu. Oltiin reunassa, välipalkkasin tosi tiuhaan, jäin ihan metrin päähän, ja vapautin pennun varmaan joskus puolen minsan kohdalla. Oli oikein hyvät :)

Ihan muutama sivulle tulo sekä paikallaan ollessamme istumisten ja maahan menojen erottelua. Oli hyviä. Luoksepäästävyyden teki kolme eri ihmistä, joita pentu ei ole aiemmin tavannut, ainakaan näin läheisesti. Kerran nousi seisomaan, muuten piti paikkansa tosi hienosti. Lopuksi vielä hyppyä tokohyppyesteellä, vain yksi lauta. Irtosi kuin vanha tekijä "hyppy"-käskystä ja hyppi iloisena itsekseen vaikken edes sanonut mitään :D

Kavereita

2012-01-09T10:42:00.013+02:00

Tapasimme sunnuntaina Lykyn & Lystin. Olimme vähän etuajassa ja töppönen sai ottaa hieman tokoa odotellessamme. Seuruuta, liikkeestä istu ja vauhtiluoksetulo oli ohjelmassa, koira oli oikein vireessä taas. Valitettavasti töppösen osuus olikin sitten siinä ja tovereiden saapuessa se sai takin niskaansa ja lähtöpassit autoon. Se karkasi multa lauantaina n. 100m päähän vieraan koirakon luokse eikä "kuullut" mitään mitä huusin. Puolustushalu on mennyt aivan överiksi. Tästä olisi kirjoitettavaa vaikka miten, mutta yllättävää kyllä mulla ei ole ensishokista selvittyäni enää lainkaan mikään toivoton olo. Ei tee mieli nyt tarinoida, kirjoittelen joskus toiste. Joka tapauksessa mudi pysyy narun nokassa niin lenkillä kuin treeneissäkin, kunnes voin luottaa sen taas kuulevan mitä sanotaan. Kimppaleikit on sen osalta leikitty, liina perässä on liian vaarallista ja kerta herra ei pysy irti, niin olkoon autossa. Siellä se sitten kiljuikin vitutustaan ihan kurkku suorana.

Sieni duunasi eka ihan pikaiset tokot ja leikit. Oli -12 mutta Eeva urhoollisesti uhrasi sormensa kameran parissa:

(mun käsi!! miksi se on jäänyt noin!)

Sitten päästiin leikkimään. Otettiin kokeeksi ensin Lysti ja sen kanssa Sienellä synkkasi oikein hienosti. Tai sillä synkkasi Sienen kanssa, ehkä ennemmin niin päin, koska Sieni nyt tulee toistaiseksi kaikkien kanssa toimeen ja epäilys oli ennemmin mahtaako Lysti arvostaa pentua :D Sehän leikki oikeen innoissaan ja nätisti! Lykky sen sijaan vuorollaan oli ensin aivan järkyttynyt lumesta. Ihmeteltiin että miten se nyt ontuu muka suoraan autosta tultuaan, mutta se nostelikin tassujaan kun sitä paleli :D Kyllä se siitä sitten meni ohi. Se oli vaan niin raju ja runttasi Sienen niin että S ei enää halunnut leikkiä, vaan kävi maahan. Laitettiin Lykky autoon ja otettiin vielä kerran Lysti. Sieni oli selvästi helpottunut että sä olit se kiltimpi kaveri. Sitten vaan tuli ihmisiä ja päätettiin että häivytään suosiolla eikä jäädä tappelemaan jostain jalkapallokentästä jossa menee latu ympärillä, koiraihmiset irti olevien koirien kanssa olisi varmasti olleet häviöllä :P Ehti ne nyt ihan hyvin juosta kuitenkin!

Tänään maanantaina Sieni tapasi sekarotuisen Kukan (rotikka x tuntematon, 6v). Kukka ei kovin hirveästi lämmennyt leikkimään, mutta jonkinlaiset takaa-ajot ja painit kyllä saatiin aikaiseksi. Kukalla oli hauska tapa (rotikkatyyli?) tuuppia toista koko vartalollaan. Sieni varmasti oppi sen kerralla ja kokeilee sitä kotona, saa nähdä mitä mudi tuumaa... Sieni on myös viime viikolla keksinyt ottaa mudia tukasta kiinni. Niskavilloista kunnon ote ja sitten vedetään, se reuhtoo oikeen kunnolla niin kuin jotain lelua. Oli töppönen sitten jaloillaan tai maassa. Mudi ei arvatenkaan oikein tykkää tästä mutta ei myöskään ärähdä pennulle. Jokohan se alkaa olla ihan tossun alla? Varsinainen lattialuuttu ;D

© Tiia M.

Penaalin tylsimmät kynät

2012-01-08T16:39:00.003+02:00

Joka kerta kun siivoan hiirten häkkejä (tai siis hiiren - Pata on viimeinen ja jääkin viimeiseksi), Sieni on ihan vilpittömän yllättynyt että wau onko meillä tollasiakin. :D Jotenkin se ei kyllä ole mikään penaalin terävin kynä tuo koira...

Söin jo!

2012-01-06T13:37:00.004+02:00

Olipahan treenit. Naurattaisi jos ei ärsyttäisi niin kovin.

Mulle ei sovi vapaapäivät. Varmaan viimeisen puoli vuotta joka ainoana vapaa-aamuna herätessäni on särkenyt päätä, eikä siihen auta oikeen särkylääkekään. Tänään heräsin kuuden maissa, touhusin jotain puoli tuntia ja menin takas nukkumaan. Uudestaan heräsin puoli kymmeneltä ja siitä asti päässä on jyskyttänyt. Olis vaan pitänyt pysyä hereillä jo aiemmin.

Oli kimppatreenit sovittu. Unohdin, että olen tyhjentänyt auton pari päivää sitten eikä siellä ole mitään. Hamusin sitten kotoa jotain treenikamoja ja takapenkille peiton suojaamaan penkkiä paskasilta koirilta. Paikalle saavuttuani ja aloitellessamme havaitsin että unohdin Sienen lelun kotiin. No ei se mitään, onneksi on tosi paljon nameja, kokonainen lenkki pieniksi pilkottuna minigpir-pussissa ja vielä pari kourallista nappulaa varuilta hedelmäpussissa (minigrip oli hedelmäpussin sisällä nappuloiden päällä. Kohta kuulette, miksi tää oli oleellista). Sienelle on ihan sama mitä sille syöttää palkaksi, kun se ei ole saanut aamupalaa niin sille menee vaikka pienet kivet. Makkara oli vähän niinkun töppösen ja nappulat Sienen.

Töppönen aloitti. Koira oli hyvin virkeä ja oli ihan raivoisa frisbeensä kanssa. :D Ekana tehtiin ohitusharkkoja niin että kaksi riviä (2+3 koirakkoa) kohtaa ja menee lomittain toistensa läpi. Seurautin koiraa ihan käskyllä. Ekalla koiraa ahdisti ohitushetkellä ja se pälyili ympärilleen. Huomautin tästä ja tsemppasin sitä seuraavalla kerralla lähestyessämme "suppua", ja sitten meni hyvin. Otettiin myös muutama sellainen että pysähdyttiin kun oltiin rinnakkain. Tein yhden pysähtymisen ja yhden otin liikkeestä istumisena. Oli oikein hieno.

Paikalla makuu, jäin näkyviin, joku ehkä pari kolme minsaa? Siinä järjestäytyessämme viereinen koira karkasi meidän luo ja koirat rähisi toisilleen. En tiedä mitä oikeen mietittiin niin pitkään, mutta huomioni ollessa jossain muualla L päätti lähteä kostamaan ja karkasi sivulta rääkymään sille viereiselle. Kyllä se sitten taas oli niin kuuliaista poikaa kun ensin hain sen niskaperseotteella sieltä veks ja sitten kerroin mitä mieltä olen moisesta perseilystä... makuun alussa vielä ihme sähellystä, muut käskytti koirat yhtä aikaa maahan ja L lakosi kanssa vaikken sanonut mitään. Nostin sen ylös ja otettiin vasta omalla käskyllä maahan. Se sama viereinen koira vapautettiin aiemmin kuin muut, ja sen leikkiessä sivummalla L katsoi sitä niin että huomautin. Kävin pari kertaa välipalkkaamassa kun oli pitänyt vähän aikaa hyvin kontaktia minuun. Lopussa kanssa odotin tosi pitkään ennen sivulle käskemistä, nyt ei ennakoinut, vaan oli hyvin tarkkaavainen mutta levollinen odottaessaan.

Sitten ajattelin vaihtaa koiraa. Autossa odotti treenikassi levitettynä, pentu etupenkillä, hedelmäpussin riekaleet takapenkillä. Arvatenkin namin namia ei ollut jäljellä. Itse minigrip-pussi puuttui myös. Ehkä se ei auennut riittävän nopeasti ja varas totesi että nyt on nieltävä kokonaan?

Töppönen teki sitten vielä toisessa setissä merkkiä ja ohjattua. Oli tarkoituksella vain yksi kapula. Ensin vasen. En vienyt kapulaa täsmälliselle paikalla vaan heitin sen vaan merkiltä jonnekin sinne päin. Oikein hyvä merkki ja hyvä nouto. Seuraavaksi kapula oikealle, koira taisi lähteä merkin sijaan jonnekin vasempaan haahuilemaan. Sain sen lisäkäskyillä merkille, kehuin ja kutsuin pois. Nyt meni suoraan hyvin merkille, palkka tästä. Sitten onnistui myös merkki + oikea. Loppuun vielä jokunen merkki, palkka vaihdelleen stopista tai vauhdista.

Sain Ninan tutun videosta, joka ei ole julkinen ja jota en siksi voi linkittää tähän, inspiksen merkin ja ruudun suhteen. Videolla koira vaan viedään pannasta jos se ei mene perille asti tai haahuilee väärään suuntaan, tai jää matkalla jonkun häiriöjutun luokse. Meillä ei oikeastaan ole ruudussa tollasta ongelmaa, jos koira ylipäänsä näkee sen, se kyllä sinkoaa sinne perille asti. Merkillä sen sijaan kyllä on, vajaaksi koira ei juurikaan jää mutta saattaa haahuilla muualle, ja varsinkin ohjatussa karata kapuloille. Laitoin kapulan minun ja merkin väliin ja käskin koiran merkille. Sehän tietty meinasi tuoda sen kapulan, joten "ei" ja merkille talutus. Muutama tällainen tuli mutta pysyin ihan tyynenä enkä suuttunut yhtään. Sitten alkoi sujua, koira jätti kapulan ja meni vauhdilla sen yli merkille asti :) Luksille tällaiset on oikein omiaan, näen että näinkin erilaiset harkat auttaa ehdottomasti kapuloille rynnimiseen. Merkki on merkki, oli missä tahansa mitä tahansa. Mustavalkoinen on aina koiralle hyväksi.

Sieni kävi lopuksi duunaamassa vepen vientiä, vientilelu oli mulla mukana ja saatiin vähän nakkeja muilta. Vieraan avustajan kanssa ei ole koskaan tehty, eikä ulkona ylipäänsä, eikä missään kimppatreeneissä häiriössä.. kannatti taas vaikeuttaa kaikkea kerralla koska eihän siitä tietenkään tullut yhtään mitään. Aloitin pelkällä käsikosketuksella, ensin omaan käteen, sitten avustajan. Kyllä se välillä teki ihan oikein mutta aina yhden palkatun suorituksen jälkeen sen oli pakko pussata avustajaa nenään ja ilmaista koko sieneydellään että mii laav juu kiitos nakista saanko lisää! Saatiin me muutama vientikin, sekä mulle että avustajalle päin. Yhtä sähellystä se silti oli ja se nyt ei pelkästään riitä että koiralla on hirveän kivaa, treenin laatuun pitäis kanssa panostaa...

Otin vielä saalisrätillä leikkiä. Se venyi turhan pitkäksi ja mä olin jotenkin ihan surkeasti mukana. Pentu kyllä leikki ihan koko ajan eikä tässä vaiheessa yhtään katsellut muita, niin kuin edellisen harkan aikana ehti tehdä. Jotenkin vaan jäi sellanen olo että se oli vaan leikkiä eikä leikkiä missä olisi ollut joku ajatuskin mukana. No, ainakin se leikki monen monta minuuttia ja kantoi muuten ekan kerran rätin myös autoon sisälle asti!

Oli tarkoitus mennä treenikentältä suoraan metsään lenkille, mutta päätä särkee edelleen, käyn ihan puoliteholla ja lisäksi vähän mietityttää mahtaako pentu turvota kohta ilmapalloksi. Ahneella on paskainen loppu mutta älä nyt kierry tai kuole kuitenkaan, senkin porsas. Elämme jänniä aikoja odotellessamme minigrip-paskaa!

Pihatokoja

2012-01-05T19:07:00.004+02:00

Jotta naapurit saisi lisää (paskan)puhumisen aiheita, juoksin tässä pihalla koirain kanssa vuorotellen treenaamassa, oikeen useemman kerran!

Sienen eka: sivulle tuloja ja yhden askeleen eteenpäin siirtymää. Sivulle aika jees, mutta heti liikkeelle lähdettäessä edistää ihan kauheesti. Kun tuli monen monta huonoa mitä en palkannut, pentu meni hämilleen. Mulla taitaa yleensä olla palkka oikeassa taskussa, annan sen kyllä vas. kädellä (kai edes?!) mutta oikealla se silti on. Se nyt ainakin vasemmalle sieltä, luulen että edistäminen on osin sitä että pentu kurkottaa oikealle puolelleni. Se on meinaan myös vinossa jos on edessä. Positiivista oli, että naapurista tuli juuri kaksi eri koirankusettajaa molemmilta puoliltamme, pentu vain vilkaisi niitä ja jatkoi tekemistä mun kanssa :)

töppösen eka: matalaa merkkiä sekä kiertona että stoppina (stopilla käskin koiran peruuttaa jolla se oikenee). Hieman seuruuta, intoa oli niin että pompotti tosi rumasti. Liikkeestä maahan ja liikkeestä seisominen, molemmat onnistui, maahan tippui heti lelu ja seisomisesta poistuin kunnon matkan päähän ja kutsuin sieltä koiran luokse. Merkki jäi matkalle, koira hieman odotti stoppia sen kohdalla, mutta tuli kuitenkin ihan hyvin sieltä läpi kun mitään en sanonut.

Sienen toka: 3x yhden tunnaripalikan etsiminen lumesta. Eka ja vika oli auratun/kolatun kasan kupeessa, keskimmäinen ihan hankeen tiputettu. Keskimmäinen oli selvästi vaikein ja nenä kävi pisimpään ennen kuin koira sai hajun. Hienosti se on jo tajunnut että jotain pitää etsiä. Naksautin heti kun pentu otti kapulan suuhun ja sillä se kyllä sylkeekin sen heti, mutta niin saakin. Vikalla pentu ehti silti vähän potkaista kapulaa tassuilla ennen kuin poimi sen suuhunsa... mulla on yksi jonka nouto on liian paineinen niin ehkä tän toisen nouto voi sitten mennä pelleilyksi kun koira vaan leikkii kapulalla. Jei, ainakin eri ongelmat!

töppösen toka: jäin kellariin, olipahan varmaankin hyvin erilainen hajumaailma tunnariin. 10 väärää ja yksi oma, ensin kapulat kapealle käytävällä meistä poispäin lähtevässä jonossa, oma ihan viimeisenä. Todella nätti nenätyö, koira eteni kapula kerrallaan samalla intensiivisyydellä vikalle asti ja nappasi heti kohdalle osuttuaan sen :) Poistin käytetyn oman ja menin kapuloille kyykkimään selkä koiraa kohti ja olin nostavinani jokaista. Yhden otin oikeasti ihan sekunniksi-kahdeksi käteeni, se oli alusta lukien viides eli keskellä. Aika oli vissiin niin lyhyt, ja edellinen kapula oli muhinut housun taskussa varmaan viisi minsaa = iso ero omassa hajussa? En tiedä vaikuttaako se mutta jostain syystä koira kävi rivin läpi kolmesti ja vasta sitten löysi (otti) oman. Nää on hienoja hetkiä, kun huomaa että jotain se on oikeesti oppinut, mä olen onnistunut :) Ei tunnariakaan ole taidettu tehdä sitten messarin kokeen, siitä on kuukausi, ja aivan täsmälleen muistaa mikä oli homman nimi. Se on muistissa ihan oikeasti.

Mushroom puppy

2012-01-04T16:42:00.005+02:00

Viime päivinä on ollut aika hiljaiseloa treenien suhteen. Su & ma käytiin kumpanakin n. 2h remmilenkillä - tai no osan matkaa koirat kyllä oli irti, mutta tuli myös reilu remmikävelyosuus. Tiistaina oli ihan koomapäivä ja tänään menin koko konkkaronkan kanssa keskustaan töistä lähtevää miestä vastaan. Tultiin sitten autokyydillä kotiin. On taas niin tympinyt kaikki meidän (irto)lenkkipaikat niin siksi on ollut hauskaa käppäillä välillä narussa. Tosi vähän me remmilenkkeilyä ylipäänsä tehdään joten nautitaan nyt kun on hetken inspis :D. Töppösen mielestä se on melkeen yhtä tärkeää kuin irtolenkkeilykin - urokselle haistelu ja kuseskelu on selkeästi meillä ainakin ihan eri juttu kuin nartuille.

Autoasiat on etenemässä ja vanha autoni on jo lähes kokonaan tyhjennetty. Koiratavaraa oli sellanen läjä että en ymmärrä miten nuo on autooni mahtuneet! Tavarat on pusseissa olkkarin nurkassa ja tänään kiusaus kävi viimein pennulle ylivoimaiseksi. Se kävi penkomassa milloin minkäkin vinkuvan nahkalelun (sellanen pehmolelu, missä on pelkkä "nahka", ei ollenkaan täytettä) tai naruköyden. Koska toinen oli niin pontevasti sitä mieltä että lelu on saatava, leikittiin sitten sen löytämällä narulelulla. Meno oli ihan hullua, pieni olkkarimme ei ole noin isolle roikaleelle enää mikään leikkipaikka! Voitettuani lelun kokeilin huvikseni käskeä sivulle, odotukset ei olleet kovin suuret ("täh?") mutta pentuhan ponnahti niin sähäkkänä perusasentoon että! Toistin muutaman kerran ja kyllä se vaan osasi eikä vahingossa onnistunut. Vähän vaan tulee turhan eteen lelua kytätessään. Paikkaa pitää vielä vahvistaa namilla.

Joku päivä remmilenkillä osuimme suojatielle kohtaan, missä on liikennevalot joissa on äänimerkki. Se kotelohan on kiinni valopylväässä. Odotimme valojen vaihtumista ja Sieni katseli sitä piippaavaa koteloa aikansa pää kallellaan, kunnes otti ja hyppäsi vasten pylvästä ja tunki naamansa ihan koteloon kiinni. Ei, siellä ei asu ketään, ja ei, et saa otettua sitä koteloa suuhusi :D Sieni on epäilemättä maailman hassuin eläin.

Tähän sopii hyvin tämä, mille käyn hörähtämässä Sannan blogissa aina säännöllisin väliajoin yhä uudestaan :D

"Our Belgian import Sieni (I nearly wrote Mushroom again, the meaning of her name in Finnish is ‘mushroom’ and when we talk about her here at home we call her that. :D ) spent a week at our house last month." [lähde]

7,5kk

2012-01-03T09:51:00.003+02:00

Sieni 7,5kk: 16,5kg ja 55cm. Miehen mielestä pentu on hirveän laiha, ja on se munkin käteen aikamoisen luinen, joten ehkä himpan voisi syödä enemmän. Aamuruoka on oikeastaan jäänyt kokonaan pois, mutta se tulee kupin sijaan pitkälti yksinjäämiskongin sisällä (tai puruluuna) ja treeninameina päivän mittaan. Illalla sitten oikea kuppiruoka. :D Silmämääräisesti mä muutenkin noiden ruuat laitan, mutta ehkä nyt koetan tosiaan vähän lisätä Sienen kuppiin ja/tai korvata osan hutusta oikeella ruualla.

Sienen tokotaidot

2012-01-02T09:50:00.003+02:00

Pentutokoa aamunappuloilla olkkarissa. Sivulle tulo on jo aika hyvällä mallilla, sivuaskeleetkin pentu hiffaa. Joulukuun tokokoulutuksessa oli puhetta, että jos koira korjaa asentonsa ohjaajan ottaessa yhden sivuaskeleen oikealle, sillä on aika vahva mielikuva perusasennosta. :) Vähän Sieni jää paikalla käännöksissä välillä vinoon, saattaa olla vähän edessä, ja pidemmällä siirtymällä painaa tosi rumasti. Hinkkaamaan siis vaan ;) Kaukoissa se on aluksi epävarma mutta parantaa heti kun uskoo että tekee oikein. Luoksetulo on hidas ja oikeastaan ihme että se onnistui noinkin hyvin kuin videolla - aina ei onnistu, vaan tarttee enemmän apuja, se sivulle pyörähdys on niiiiin vaikea homma pienille aivoille :)

osa yksi
osa kaksi

Kunhan nyt vielä vähän tehdään lisää tekniikkaa ja liikkee, vaihdan sitten lelupalkan osaan ja lisätään vauhtia. Nyt ei kestä vielä sellaista, pentu alkaa pomppia kuten muutaman päivän takaisessa esineruutuvideossa ja samalla sen ajatus katkeaa ihan tyystin... :D

Miehet...

2012-01-01T15:02:00.004+02:00

Vihdoin jaksoin laittaa Eevan viime treffeillä ottamat kuvat nettiin. Kiitos vielä näistä :) Ensin otettiin muutamat poseerauskuvat:

Ja sitten Lykky messiin ja koirat irti. Mun on pakko julkaista nämä :D Nää on ihan oikeesti peräkkäiset kuvat!

töppönen: aah, nainen nainen...
(sieni: hyyyi!)

töppönen: UPS!

Kyllä ne välillä leikki ihan nätistikin

Mutta miehillähän on aina vaan kröhöm... mielessä ja parasta muistuttaa tasaiseen mitenseoli!

Jeesus tulee, ota koppi!

2011-12-31T22:52:00.003+02:00

Käytin pennun ulkona 17.30 maissa ja menin sitten sänkyyn lukemaan. Meillä on nykyään päiväpeitto (! :D) ja sen ollessa sängyllä koirat saa tulla kanssa. Heräsin seitsemän maissa siihen että kirja on tippunut, pentu kuorsaa vieressäni ketarat oikosenaan ja ulkona pamahtelee. Nousin sitten ylös ja siirryttiin olkkarin puolelle hengailemaan, koirat söi luita ja taisi vähän nujuta keskenään. Pauke oli välillä kovempaa ja välillä hetken ihan hiljaista. Suurimpia pamahduksia Sieni saattoi pää kallellaan kuunnella. Yhdelle raketille töppönen sanoi räyh -> Tyttikin sanoi räyh tietämättä mille huudetaan -> pieni härdelli ennen kuin "turpa kiinni" meni jakeluun molemmille :P Tämä on sellainen asia missä meillä ehkä pahiten joukossa tyhmyys tiivistyy. Yhden kun saa vaikenemaan niin toinen vielä jatkaa "buh! täytyihän siellä nyt olla jotain!" ...

Yhdeksän maissa alkoi tuntua siltä, että pennulla on pissahätä. Koska se ei ollut ollut tähän mennessä moksiskaan äänistä, päätin että ennemmin pikainen ulkovisiitti kuin pissat sisälle. Tulikin kaksi pitkää pissaa, raketit ei meinanneet mitään, koira ei edes kääntynyt äänen suuntaan tai mitenkään pysähtynyt katsomaan tai kuuntelemaan.

Äsken käytiin sitten koko poppoo iltapissalla. Oli ajatus valvoa yli puolen yön ja odottaa äänien loppumista, mutta jos normaalisti menee 19-20 välillä nukkumaan ja herää aamuyöllä, niin mä en kyllä kerta kaikkiaan enää pysy hereillä :D Mieskin on jo sängyssä, herrajesta että ollaan vanhoja kurppia! Ei vois kyllä vähempää kiinnostaa mitkään rakettien katsomiset, hienoa vaan että tämäkin roskaaminen, rahan haaskaus ja eläinten säikyttely on pian taas tältä vuodelta ohi. Tytin mielestä pamaukset on lähinnä "WOU, johonkin täytyy tippua tosi paljon lintuja kun koko ajan ammutaan!", nuo muut ei meinanneet oikein mitään. Ihan normaali iltapissa, paitsi että oli tosi outoa että oltiin remmissä enkä laskenut niitä vapaaksi pöpelikön puolelle paskalle, kuten se oikea "normaali" siis on. En osaa mitenkään nähdä että kukaan saisi slaagia ja sinkoaisi yhtään mihinkään mutta eipä ole iso vaiva pitää varmuuden-varmuuden-varmuuden vuoksi niitä tätä iltaa kiinni.

Hyvää yötä ja parempaa uutta vuotta kaikille!

Esineitä

2011-12-31T15:19:00.004+02:00

Esineruutu tänään metsiksellä. Joku tollanen 10x30m, hieman lunta maassa, -5, ei tuule. Esineinä viisi sukkaa, jotka on kaksinkerroin, jotta eivät ole niin isoja. Koirat ei nähneet ruudun tekoa/esineiden vientiä. töppönen nosti ekan muka malliksi, sitten otin pennun. Näemmä se olisi tarttenut vielä lisää apuja, nyt meni aika sähellykseksi... video oli 9min joten ihan kaikki ei tod ole tossa, poistin turhat :D Tältä se näyttää silloin kuin homma ei ihan suju niin kuin oli ajatus, tylsäähän se on laittaa aina vaan onnistuneita videoita! Paikan päällä tuntui huonolta mutta eihän se nyt jälkeen päin niin kauheelta näytäkään, homma saatiin kyllä pelittämään. Anna-käskyä pitää vahvistaa sisällä, pennulla ei selkeästi ole sekään nyt aivan muistissa.

PS. Sienen Suomeen rekisteröinti on nyt valmis.

Agia

2011-12-30T10:08:00.004+02:00

Agihallilla. Kahden koiran treenaaminen, nyt kun ne on hyvin eri tasoisia, ei onnistu mitenkään järkevästi ainakaan ilman etukäteissuunnitelmaa. Mennään nyt käymään ja tehdään jotain - no niin, jotain vaan, missä ei ole ajatusta lainkaan matkassa... eihän se nyt töppöstä haittaa että sen kanssa tulee ihan helppoja treenejä, mutta turha luulla että se siitä mihinkään kehittyykään hyppy - mutkaputki -hyppy takaisin -kaavalla.

Sienen kanssa oli palkkana karvainen Kong Wubba ja koira sekosi siitä niin, että treenin jatkaminen lelupalkan jälkeen oli hankalaa, kun elikko ei irronnut mihinkään vaan kyttäsi taskuun laittamaani lelua :D Ihan hyvä muistutus itselle siitä, että perusteita pitää vielä tehdä reilusti lisää. Pennulla ei ole mitään käsitystä että hyppy on se pointti mistä saa palkan, saati että esteen suorittaminen olisi itsessään palkitsevaa, kuten töppöselle selvästi on. No, kyllä se ihan hyvin ohjautui suoraan ja valssitkin kun ensin sai ajatuksen taskustani irti. Takaakierto sujuu kanssa liian hyvin ollakseen muuta kuin pelkkää sattumaa, eihän se nyt näin nopeesti sitä ole voinut oikeasti oppia.

Uusina esteitä pentu tutustui pussiin ja keinuun. Pussia lyhensin ensin aika reilusti. Ihan vapaasti ollessaan pentu meni kyllä vähän matkaa sen sisälle, mutta ei yrittänytkään läpi. Kannustaminen ei auttanut - mistäpä se olisi tiennyt että sieltä pääsee tulemaan :D Jätin sen sitten maahan odottamaan ihan pussin suulle ja menin itse pussiosaan raottamaan kangasta niin että pentu näki mut sieltä läpi. Näin se tuli iloisena monta kertaa läpi. Olin jo suoristanut lyhentämäni kankaan takaisin ja tunkemassa sitä kehikon sisään, kun pentu keksi oma-alotteisesti mennä vielä kerran läpi. No sehän tietty ei päässyt kun kangas oli jo rutussa enkä ehtinyt avata sitä sille. Piti sitten kerran vielä ottaa suoritus että tää myllerrys ja ulos peruuttaminen ei jäänyt viimeisenä sen mieleen :D

Keinun alle laitettiin pöytä ja nappasin vielä jostain tuolilta karvaisen perseenalustan vaimentamaan kolahdusta. Kiikkaus ei ollut mikään juttu, mutta kolahdusta (meno-osan laskeutuminen takas alkuasentoon) pentu hieman säpähti. Tehtiin muutama keinu, paukuttelin välissä jokusen toiston kolahdus-nami -aivopesua ja vielä yksi keinulle kiipeäminen. Säpsähdys vaimeni joka kerta ja kyllä se jää pian pois kokonaan. Radalla koira ei olekaan enää edes ihan lähellä kuuntelemassa kun keinu kolahtaa... :D

töppönen duunasi lähinnä tiukkoja käännöksiä. Koira kävi aivan kierroksilla ja frisbeelelua mulle tyrkyttäessään onnistui puremaan mua rintaan (onni on paksu talvitakki!) aika monta kertaa. Otettiin sitten ex tempore yksi tokomerkki kentälle. Merkille pitäisi opettaa jonkinlaista patoamista mutta en oikein tiedä miten. Joka tapauksessa nyt muutamia hyvävireisiä merkkejä, taisi haukahtaa joka kerta lähtiessä, olin vain tyytyväinen. Osa suoraan irti - merkille ja osa irti - sivulle - merkille.

Lainasin taannoin ne irtokeppiparit kotiin ja yritin kerran (olkkarissa :P) kokeilla. Kerta riitti, ei oo mun juttu ollenkaan. töppönenkään ei tajunnut niitä lainkaan kepeiksi ja oli ihan kujalla, tosin ehkä olkkarikin saattoi vaikuttaa, kepit kuuluu hei ulos :D Sienelle yritin puhtaasti naksulla yhdellä keppiparilla, mutta en saanut mitään järkevää aikaiseksi. Tänään ne jäi matkasta mutta palautan ne hallille heti ens kerralla. Pitää valita joku muu metodi kepeille, onneksi ei ole kiire, pentu saa tosissaan alkaa opettelemaan pujottelua aikaisintaan kesällä reilu vuotiaana.

Ihan viimeeksi otin pennun kanssa vielä saalisleikkiä. Väsäsin kotona vanhoista pyyhkeistä ja pyykkinarusta sellasen rätin. Pyykkinaru on ihan paskaa, pitäis olla paksumpaa, sormet meinasi hirttyä kun elikko kiskoi luulemaani pontevammin. Se saalistaa nytkähtelevää rättiä niin raivolla että jalat meni alta useamman kerran. Taistelee kanssa ihan jees ja näytetyllä liikkeellä sain sen myös korjaamaan otteen :) Jotenkin tuntuu että hommassa on vielä liikaa liikkuvia osia ja nytkin tuli muutama sellainen lievä ööööh-hetki. Pentu mm. kerkesi repiä rättiä niin että se piti etujaloilla siitä kiinni ja nyppi suullaan. Lisäksi tuli oikeen kunnon tapporavistus. Luulen, että nää on hyviä juttuja, mutta vaikeaa on siis se että mitä mun sitten kuuluu tehdä :D Pentu kantoi rätin hallista ulos ja ihan melkeen autoon asti. Tietysti se tippui kuralätäkköön. Sanoinko, että ne pyyhkeet oli valkoisia, oikeen sellasia pitsiunelmia. :D Oli.

Ohhoh pentua!

2011-12-29T09:01:00.003+02:00

Herrajeesus että meidän pennussa onkin munaa :D

Vein koirat äsken töistä tultuani pissalle. Töppönen remmissä, Sieni oli irti, mentiin takapihan ovesta. Ennen kun päästän koirat pihalle, kurkkaan itse aina ensin oven raosta, että siinä ei ole ketään kohdalla. Takapihalla ei ole koskaan ollut, kun ei siinä ole kuin kaistale nurtsia, ja hittoako kukaan siinä tekisi, mutta reilun kymmenen metrin päässä menee pururata ohitsemme. Oli vielä hämärää enkä nähnyt mitään, joten sanoin koirille että menkää vaan. Saman tien jokin sinkosi meitä kohti, luulin sitä sekunnin jänikseksi kunnes töppönen alkoi karjua kitarisat vinkuen. Sitten alkoi kohti ampuva otus ja joku toinenkin vähän kauempana huutaa. Siellä oli joku koirankusettaja juuri kohdalla, vissiin olivat olleet juuri paikoillaan kun en niitä havainnut tai kuullut. Sillä pääsi toinen koira irti ja tuli kohti, onneksi joku ihan pieni tapaus vaan. Töppönen meni räkä roiskuen vastaan, mutta onneksi oli remmissä eikä sillä siten ollut vaihtoehtoa valita totteleeko se mua heti vai ei, kun kiskoin sen saman tien sieltä veke ja käskin sitten odottaa. Sieni taisi olla kanssa samassa rytäkässä ja kun sain töppösen pois, kutsuin pentua. Vieras tyyppi sai koiransa kiinni ja veti sen pois, ne molemmat rääkyi edelleen ihan hurjina. Sieni oli ihan häntä pörheänä ja haukkui vieraille sen verta tuimana, että ei "kuullut" kun huusin sitä tulemaan sieltä. Onneksi pentu oli kuitenkin paikoillaan, joten sinkosin sen luokse ja hain sen niskasta taluttaen sieltä pois. Sitten vähän vielä keskusteltiin toisiamme silmiin tuijottaen että tällainen toiminta ei todellakaan vetele. Pentu toljotti silmät suurina ja korvat luimussa ja oli ihan kertakaikkisen järkyttynyt siitä että suutuin sille niin kovasti! Sille ei ole montaa kertaa tarttenut edes ääntä korottaa, saati sitten puuttua rajummin, niin ei ihmekään että nyt hämmästytti :D Mutta ainakin se otti palautteen hyvin hyvin vakavissaan! Tehtiin sitten heti sovinto ja pentu kävi vielä muutamaan kertaan varmistamassa että kai kaikki nyt on hyvin ja olen taas hyvä sieni. Olet olet. Hitto että mua vaan kävi naurattamaan :D Totta kai se imi tukea töppösestä mutta olin silti lentää persiilleni yllätyksestä, kun mun kiltti ja nössö pentu niin pontevasti häntä pystyssä uhosi kanssa :D Ei tässä pitäis olla mitään hauskaa, eikä sikäli olekaan että yksi ärhäkkä mudi kyllä riittää oikein hyvin, mutta... se oli vaan niin ihmeellistä! Kyllä sillä varmaan ne juoksut on tulossa ja se alkaa kasvaa ohi pentuiästä ja "muodostaa luonnetta", uskotteko?

Pissaaminen ei ole mennyt ainakaan huonommaksi (=määrät lisääntyneet). Pentu pidättää yötkin aivan normaalisti eikä sillä ole missään vaiheessa mikään kiire kyykkäämään ulos. Kun siellä sitten ollaan, se pissaa minkä pissaa. En usko tulehdukseen.

Whii

2011-12-28T16:00:00.004+02:00

Yhdistettiin monta asiaa samalle reissulle eli käytiin lenkin ohessa kahdessa paikassa. Enpäs taas tullut kotona ajatelleeksi, että fleksit ei ole ihmisten ilmoille... ajattelin vain alkulenkkiä missä koirat sai olla irti, ja unohdin miettiä reittiä sen pitemmälle.

Ensimmäinen kohde oli eläinlääkäri (P). Sieni pissasi eilen silmiinpistävän eri lailla kuin ennen joulua (joulun ajasta vaikea sanoa, kun koirat oli irti pihassa koko päivät), todella paljon useammin. On mahdollista, että sillä on juoksut pikku hiljaa tulossa ja se vain merkkailee, tai sitten on mahdollista että se on mökillä ulkona maatessaan saanut kylmää ja sillä on virtsatietulehdus. Viime yönä heräsin useita kertoja siihen, että se kävi juomassa. Pissoja ei ole tullut sisälle eikä koira pyydä useammin ulos, pentu ei todellakaan ole yhtään kipeän oloinen, eikä mitään muita oireita ole kuin tuo tihentynyt pissaaminen. Harmi kun lumet just suli, vaikea sanoa tuleeko sieltä aina mitään vai ei. Käytiin siis klinikalla vaa'assa ja kysymässä ekan nartun omistajan tyhmiä kysymyksiä. Eihän siihen varmaa vastausta voi antaa tutkimatta pissaa, ja lopputulos oli että seurailla vielä pari päivää ja jos huolettaa yhä, pissanäyte klinikalle. Maksaa 10e, viljelyn kanssa yhteensä 20e, + mahdolliset lääkkeet. Ei ole iso hinta mielenrauhasta, varmaankin yritän saada näytteen kalasteltua (MITEN?!) ja vien sen. Näyte pitää viedä heti aamulla.

Sieni painoi klinikan vaa'assa 15,5kg. Töppösen mielestä pelkkä klinikan aulaan tulo oli niin hirvittävää että en pakottanut sitä enää vaakaan, vaan poistuttiin äkkiä ulos. Klinikat on vaarallisia paikkoja erityisesti mudeille!

Toinen kohteemme oli eläinkauppa. Paikallinen Rahulan Rehu on muuttanut uuden "kauppakeskuksen" (Hong Kong + S-market + kahvila ei minusta ole mikään kauppakeskus, mutta miten vaan) tiloihin. Kiersin koko rakennelman takapihalle tarkistaakseni ettei eläinkauppaan ole mitään takaovea koirien kanssa tulijoille. Ei ollut. No shit, onhan sinne saatava mennä sovittamaan valjaita tms, eikä kauppakeskuksen ovissa koirakieltoja ollutkaan, joten pokkana vaan sisälle piskettien kanssa. Töppönen oli oikein mallikas mutta ihana liukas lattia, jännät liukuovet, fleksi ja Sieni... "kato äiti miten hassu koira!" jonkun tenavan suusta kuvastaa ehkä tunnelmaa parhaiten. Eläinkaupan täti antoi Sienelle jotain maistiaisia minun mättäessä luita pussiin. töppönenkin sai, mutta se räki sen lattialle ennen kuin oli kunnolla suuhun ottanutkaan, joten Sieni sai syödä senkin. Sen jälkeen pentu sitten siirtyi omatoimitarjoiluun ja koemaistoi kaikkea mihin ehti nokkansa tunkea. Siinä hurmiossaan se tietysti unohti olevansa kiinni ja pyöritti minut solmuun fleksinsä kanssa. Töppöstä pitää vähän vahtia ettei se keksi nostaa koipeaan mihinkään ja toisella kädellä yritin mättää niitä luita pussiin ja saada Sienen fleksin uudelleen lukittua ja pennun pysymään lähelläni. Eläinkaupan täti vaan nauroi ja sanoi että kyllä sieltä saa vähän maistella murusia, hyvä kun siivoaa. Pyh, kannustaa nyt lasta varastamaan! Kassalla Sieni ei ymmärtänyt että asiakkaiden ja henkilökunnan puoli on erikseen, ja että kassaneiti ei välttämättä halua pussata sen kanssa (no, pussasi se!), ja että ne luut on nyt maisteltu eikä sinne voi enää jalat sutien kiskoa. Kristus, oli viimeinen kerta flekseissä kauppakeskuksessa, ehkä Sienen viimeinen kerta muutenkin! :D

Mies tuli juuri töistä ja ilmoitin että ottaa meidät matkalla kyytiin. Tuli aika läjä luita, ei viitsinyt kantaa niitä. Possun sorkat ainakin maistuu:

Selitykset 2011 & tavoitteet 2012

2011-12-27T14:07:00.002+02:00

No niin. Lupasin kuluneen vuoden katsauksen ja ensi vuoden pläänit. En muista kirjanneeni töppösen tavoitteita muualle kuin mudifoorumille, joka meni nurin, ja vanhaan blogiin, josta ne onneksi löysin. Katsotaanpa:

-FI TVA

Talven ja kevään aikana neljä voittajaluokan koetta, joista 3x 2-tulos ja viimeisestä 1-tulos. Kesäkuussa eka evl-koe, josta napsahti heti vahva ykkönen. Sen jälkeen 2x 2-tulos, 2x 3-tulos ja 2x 0-tulos, joista viimeisimpänä messari jota en halua edes muistella. Kaksi ykköstä siis jäi puuttumaan valionarvosta. Se kesäkuinen koe oli yökoe ja jäi vahvana mieleeni fiilikseltään, se oli jotakin aivan ihmeellistä, kuin unta.

-JK1, JK2

JK1 kävimme kesäkuussa, mitään huippupisteitä sieltä ei tullut mutta tulos kuitenkin molempien ekasta palveluskoirakokeesta :) Tämä oli ehkä loppujen lopuksi kuitenkin vuoden kohokohta, vasta nyt jälkeen päin tajuan arvostaa sitä enemmän. Avoimeen luokkaan koira olisi ollut maastojen puolesta valmis muistaakseni vaikka saman tien alokasluokan jälkeen, mutta halusin tottikseen viettiä ja varmuutta (varsinkin estenoudot). Kakkosluokan koe tuli sitten vähän yllärinä syyskuussa, äkkilähtönä niin että sain edellisenä iltana tiedon peruutuspaikasta. Tottis oli ollut ihan hunningolla tokon takia. Maastosta räpelsimme tulokseen riittävän 152p (esineet täysi 30p!) mutta tottis on ehkä vuoden pahin muisto - 43p koiran vietin ja melkeen koko koiran romahdettua ulkopuolisen häiriön takia (kierrätyspiste samalla kentällä, joku toi pakettiautollisen metalliromua juuri seuruumme alettua). Tulos jäi tietysti saamatta. Harmitti silloin, mutta nyt jälkeen päin ei tunnu niin pahalta, se oli vain yksi kokemus. Koira ei ole kone ja Luksi ei varsinkaan ole kone, sillä on puutteensa ja tämä koe osui pahiten juuri niihin. Ens kerta toden sanoo :)

-VK1

Viestiä ei taidettu juuri nimeksikään tehdä. Ei kerta kaikkiaan ollut sellaista aikaa että oltaisiin ehditty, kun apuohjaajan vapaa-aikakin meni syksyllä metsästykseen...

-agi maksi kolmosiin

Ei noustu ei, vuoden saldona vain yksi LUVA kakkosista. Lähellä on nolla kyllä ollut monta kertaa. Sagin järjestelmä sanoo että 15x HYL, 5x 5, 1x 10 ja se -3,13-LUVA. Tekee 22 kisaa yhteensä.

-lt

SUMU:n luonnetestissä olimme heinäkuussa, koiralla ikää 2v 11kk. Parhaiten jäi mieleen ihan jumalaton helle. Koiralla oli märkä froteetakki päällä, meillä autossa ämpärikaupalla kylmäpattereita viilentämässä vettä takin kasteluun ja juotavaksi ja mikään ei silti auttanut. Testitulos oli hyvinkin Luksin näköinen, vaikka en sitä ihan silloin tajunnutkaan.

Tavoitteista jäätiin mun mielestä aika paljonkin, tai kaikki ne tärkeimmät kohdat jäi saavuttamatta. Yritettiin kuitenkin kaikkea muuta paitsi sitä viestiä! Loppujen lopuksi voisi kai sanoa, että hitot väliä, koira on tosi nuori ja se on mun ensimmäinen harrastuskoirani - virheitä on tehty P A L J O N. Mulle on vaan vähän vaikeaa suhtautua pettymyksiin, mutta ehkä olen oppinut käsittelemään niitäkin paremmin tässä matkan varrella? Ainakin koirakokeisiin liittyviä, muita tuskin ;)

Muistan, että viime vuonna tähän aikaan mua hirvitti kirjoittaa julkisiin tavoitteisiin mitään valioita ja pk-kokeita. Koira oli 2010 loppuvuodesta vasta tehnyt tokosta avo1-tuloksen ja käynyt bh-kokeessa, enkä mä tiennyt mistään oikeista kokeista mitään (noi on ihan pilipalijuttuja, anteeksi nyt vaan :D)! Nyt tiedän hirveän paljon enemmän. Silti nyt tuntuu vähän hurjalta, mutta menköön, pettymys on sitten kanssa julkinen vuoden päästä ;P

töppönen
-FI TVA. Perkele, en voi luovuttaa!
-JK2, JK3
-agilityssä ainakin muutamia kisoja, töppönen on niin onnessaan niistä. Menestymisellä ei niin väliä, en mä edes halua sen kanssa kolmosiin kun ei se siellä pärjää enkä mä osaa ohjata niin vaikeita juttuja! :D
-viimeinen SERT -> FI MVA
-pysyminen terveenä, uusi silmäpeilaus jos astutusplaanit vahvistuvat syksylle-talvelle

sieni
-toko alon ja/tai bh:n liikkeiden hyvä tekninen osaaminen. koekäynti riippuu pennun henkisestä kehityksestä - minä olen valmis kun sekin on ;) mutta kiire ei ole, en oikeastaan laske tän varaan vielä ensi vuonna
-vepe sove (ja kenties alo, jos kokeita löytyy riittävästi? soveen on käsittääkseni niin hankalaa mahtua että sitä voidaankin venata koko vuosi...)
-jälki- ja esineruututreenien jatkaminen - vuoden loppua kohti mennessä osaaminen toivottavasti alkaa olla aika lähellä alokasluokan koesuoritusta
-purutreenien aloittaminen, ainakin sen verta käyntejä että saan koirasta arvion olisiko siitä tekemään koetulos
-agitreenien jatkaminen. 18kk kilpailuikäraja tulee täyteen marraskuussa ja mua ei kylmässä ja märässä nappaa kisata, niin seuraavaan kevääseen jää väistämättä. ei haittaa yhtään, agi on ainakin tällä haavaa sienen sivusivulaji ja saa nähdä koska se esim. osaa kepit että kisaamaan on mitään järkeä lähteäkään :D
-näyttelykäynti tai pari, ei suuria odotuksia (no se H vähintään!!)
-terveenä pysyminen, tutkitaan kuitenkin vasta 2-veenä, toivottavasti ei välissä lääkärissä käydä kuin rokotuksilla
-tärkeintä: tasapainoinen kasvu ja henkinen kehitys, laumadynamiikan säilyminen ja kaikin puolin helkkarin mukavana piskinä pysyminen

Huh. Mua ainakin hirvittää!

Joulu 2011

2011-12-26T17:40:00.006+02:00

Perjantaina treffattiin Lykky. Mun auto sanoi kivasti taas aamulla sopimuksensa irti, ja jouduin perumaan osan menoista. Lykyn kanssa mentiin "koirapuistontaakse-kentälle", mihin meiltä on kymmenen minsan kävelymatka, niin emme tarvinneet autoa. Lykyllä oli ollut eka juoksu vähän aikaa sitten ja se oli selkeästi aikuistunut, mm. selkään hyppivälle mudille tuli aika ärhäkät äkkilähdöt. Eevalla on tosi hauskat kuvat tästä, mä lisään ne nettiin jahka kerkiän, ihan pakko :D Sienellä ja Lykyllä meni ihan ok, Sieni on vielä niin pieni ja alistuu kaikille. Lykky pääsee suoralla kovempaa, mutta Sienipä keksi juosta ympyrää tai kasia. Oli hurjan näköistä kun mali ei taipunut yhtä hyvin ja se juoksi välillä selvästi ihan kaatumisen rajoilla kaarteissa! Sieni pääsi hyvin karkuun. Se vilkasi aina olkansa yli että vieläkö se mali on siellä matkassa mukana ja juoksi ihan onnessaan karkuun :D Ei meidän isot noin pitkään ja hartaasti sitä suostu jahtaamaan.

Lauantaina mulla oli vielä töitä, mutta pääsin aamupäivällä ja lähdettiin sitten heti mökille. Ai että oli ihanaa! Tässä alla nyt kuvien muodossa tärkeimmät tekemiset. Lauantai jäi mieleeni myös siitä, että Sieni ei kerta kaikkiaan osannut istua (käskystä) eikä antaa. Tein koirilleni pudonneen lapasten noudon, Sienen lähtö oli hyvä mutta tumppu tippui paluumatkalla, ja mulla paloi lopulta käpy kun pentu ei tajunnut anna-käskystä mitään. Wtf? Sunnuntaina kun käskin sen jossain istua niin johan oli taas normaali, eikä lauantain totaalikooma. Mitä hittoa niinko?

Koirat sai lahjaksi iiiisot luut

töppöselle tuli korvan rapsutus ja jalan putsaus kesken kaiken

tätä on vähän hankalaa syödä!

töppöset ei oikeen tykkää noista teollisista luista, mutta aina voi kuitenkin omistaa

välillä vaihtarit :D

jouluaaton ateriasta annettiin koirillekin maistiaiset, melkeen joka lajista mitä meillä oli. mulla oli "parempiakin" kuvia mutta tää nyt vaan kuvaa todellisuutta parhaiten :D tytti meinasi jo varastaa ja mies nosti sen rinnuksista takas pystyyn. "okei joojoo olen ihan pystyssä enkä valu alas". sieni katsoo kun mies ojentaa tyttiä ja töppösen mielestä tää koko säätö on KAMALAA.

no mutta oli sen arvoista!

hyivittumitäseoli!

töppösen yäk-en-syö vasemmalta: minitomaatti, savustettua hirven lihaa, pestomarinoitu parsakaali, cocktailsuolakurkku. tota lihaa se pureskeli ja räki lattialle x kertaa ennen kuin sanoin että jospa vaan jättäisit sen siihen ja menisit pois. sieni siivosi jämät sekunnissa :D

Vissiin ollaan oltu kilttejä?

Koirille oli äidiltä pienet paketit, jokainen sai ja osasi avata ne itse. Sieltä tuli tollanen jouluinen luu. Töppönen söi puolet ja alkoi sitten kärttää että avataan lisää lahjoja, joten Sieni veti 1,5 luuta...

Joo, saanko mä! Se osaa avata ihan nätisti niin annoin sen auttaa muutamassa :)

Sienelle oli tullut postissa ihan oma paketti

Tuumasta toimeen

Kukkuu! Aukea!

Terrrve!

Ai mitä mä sain! (Huomatkaa toi ilme!)

...koska se tiesi että haaskalinnut on paikalla hetkellä millä hyvänsä

Näytäs tänne sitä!

(No sehän piti ottaa kokonaan pois koska se on Sienen eikä sitä saa varastaa siltä! Se oli Kong Wubba -kaniini tai joku, aivan ihana noiden kaikkien mielestä. :D)

Ulkona oltiin vissiin melkeen koko valoisa aika. Ylläri, että kamera ei riitä mustien juoksevien koirien kuvaamiseen valkoisella taustalla, joten yksi tällainen kuva riittänee

Tai no tässä vielä toinen, lentävä Sieni :D

Su-päivällä lenkin jälkeen haettiin pihasta pulkka ja laskettiin isoa mäkeä

Vaanii

Päiväunien aika

Maanantaina alkoi kauhea myrsky, koko su-ma-yön satoi ja kaikki lumet katosi, ja järvi muuttui jäämereksi

Aika hurja!

Pari videota pulkkamäestä: töppönen kyydissä ja töppönen kiljuu meidät kuuroksi ja puree lopussa nilkkaan. Jos äänet päällä niin varokaa korvianne :P

Nyt ollaan kotona ja oli niin rankka loma että taitaa olla petiaika lähellä. Jostain syystä koiratkin on ihan raatoina kuka missäkin. Tälle viikolle ei ole mitään suunnitelmia. Kirjottelen joku päivä tämän vuoden saavutuksista ja ensi vuoden tavotteista - niitähän riittää!

Suojelusienii!

2011-12-23T19:22:00.003+02:00

Sieni kävi Rukan kanssa Jyväskylän suunnalla suojelumaalimiehen ja -harrastajan, Veskun ja Elinan, luona leikitettävänä. Leikki ei kestänyt montaa minuuttia per pentu, mutta kolme tuntia vierähti muuten kaikesta mahdollisesta koirajutusta höpöttäessä. Talon neljä malia esiteltiin meille kaikki ja kukin näytti vähän eri juttuja saalisleikistä. Oli tosi hieno kokemus, upeaa että päästiin! :) Asiaa tuli niin hirveästi että olisi pitänyt olla nauhuri mukana. Kaikesta en ollut ihan samaa mieltä, mutta hurjan antoisaa oli silti.

Sienen leikki videolla. Pentu oli kaikin puolin sellainen kuin odotinkin, ei ollut mitään ylläreitä. Leikki kuten normaalisti jne :) Jotain kommentteja:

-ei mikään ikäluokkansa paras tässä vaiheessa eikä varmasti ole ollut pentunakaan, tavoitteellinen suojeluharrastaja ei olisi valinnut tätä pentua (jos kaikki rodut vaihtoehtoina). Kuitenkin roduissa on isot erot ja käyttömalia on turha verrata muihin, siis muiden ei tarttekaan olla maleja eikä suojelu ole ainoa oikea laji ja yleinen koiran hyvyyden mittari. Kyllä sitä viettiä on siellä ja sitä saa treenamalla valjastettua vielä lisääkin käyttöön

-perheen koirat huutaa taustalla ulkotarhassa, kuten videollakin kuuluu. Ruka otti niistä kauheasti häiriötä ja oli aika vaisu leikissä. Se leikki hetken aina hyvin kunnes herpaantui taas tuhahtelemaan ympäristölle. Sillä on nyt muutenkin alkanut aikamoinen mörköikä joka näkyy ihan heidän arjessakin, Sieni taas on edelleen ihan pentu ja se ei haukkumiseenkaan reagoinut lainkaan. Tämä tän päivänen leikki ei tässä vaiheessa vielä "kerro kummastakaan koirasta mitään" ts. ne on niin nuoria että kaikki voi vielä muuttua, lisäksi vaikuttanee että Sieni elää taajamassa ja Ruka keskellä metsää -> häiriöihin tottuminen (ja Sienen kanssahan on kyllä käyty kokeissa ja ties missä ja harjoiteltu leikkiä häiriössä). Jos koira olisi hyvin vietikäs ja kiihkeä, se kyllä näkyisi jo nyt, mutta näitä "ei-käyttömaleja" ei voi tässä vaiheessa vielä lopullisesti arvioida

-Sieni ottaa helposti vajaan otteen mutta tilaisuuden tullessa korjaa kyllä -> tätä pystyy vahvistamaan treenillä ja se on nyt listalla. Näyttivät rätillä sellasen jutun millä koira automaattisesti korjaa otteen, sitä on vaan todella hankala selittää :D

-lisäksi näyttivät omilla koirillaan oikeen rautalangasta MITEN se koira saadaan villiksi ja haastamaan ihmistä leikkiin, miten tehdään välirauha, miten leikki lopetetaan. Varsinkin tuota leikin intensiivisyyttä tuli käskyksi treenata, sen koiran todella pitää hyppiä ohjaajaa päin lelun
kanssa yms. Rukalle varsinkin paljon eri paikoissa leikkimistä jotta häiriönsieto paranee, mutta ei tee koskaan pahaa millekään koiralle = mekin jatketaan tätä

-kummankin kanssa voi pyrkiä ryhmään, 20-30 kertaa kun sama maalimies on leikittänyt ja alustanut koiraa, hän osaa sanoa onko tämä tässä vai olisiko koirasta oikeasti aloittamaan koetulostavoitteelliset treenit. Jos koiran ominaisuudet ei riitä, mitään ei ole pilalla tai menetetty, päin vastoin leikin treenaaminen on AINA hyväksi muissakin lajeissa! Ryhmiin ei välttämättä vaan ole kovin helppo päästä - muutenhan kaikki varmaan oliskin :P Tulijoita on siis enemmän kuin maalimiehillä riittää aikaa.

-keväällä on maalimiesoppilaiden koulutusleiri jonka nämä pitävät, meidät kutsuttiin sinne koirien kanssa tai ilman, menossa ollaan!

***

Tässä vielä yleistä asiaa joistakin jutuista mitä puhuttiin:

Saalisleikki

perusjutut aina mielessä; saalis ei halua tulla kiinnisaaduksi, se pakenee henkensä edestä ja aina poispäin koirasta
koiraa villitsee äkilliset nytkähdykset enemmän kuin tasainen pakeneminen. Lelu liinaan, herätä koiran kiinnostus liikuttamalla lelua. Anna koiran ihan melkein päästä lelulle ja nykäise sitä sitten metri-pari poispäin, anna lelun pysähtyä ja koiran taas ihan melkein päästä puremaan. Toistetaan koiran mukaan - koira saa joutua tekemään töitä mutta sen pitää saada purra ennen kuin se menettää mielenkiintonsa!

kun koira saalistaa intensiivisesti ja suorastaan raivoisasti, annetaan sen saada ote. Hyvästä saalistuksesta (aloittelevaa) koiraa kehutaan koko ajan äänellä. Ohjaajan pitää laittaa itsensä myös likoon ja kannustaa koiraa ihan kunnolla!
täyden suun ote toivottava syystä että ...?
yksilöllisiä geneettisiä eroja luontaisessa otteessa; osa haluaa "suun täyteen tavaraa" ja osa nappaa kiinni mistä saa. Osa koirista myös korjaa mahdollisen huonon otteensa paremmin kuin muut, tätä on jossain määrin mahdollista opettaakin. Paras lelu tähän on rätti jota ”leväytetään” tietyllä liikkeellä niin koira korjaa otteensa
kun koira saa purra leluun, ohjaaja kehuu sitä sen vetäessä hyvin. Ohjaaja on tässä vaiheessa passiivisempi eikä reuhdo lelua; harvoin saaliskaan heittelee koiraa. Kun koira taistelee saaliista parhaiten, sen annetaan voittaa. Nuorelle koiralle hyvinkin pian!
koiran on tuotava lelu ohjaajalle takaisin. Jos tässä on mitään epäilystä, koiralle pantaan liina, kolme metriä on riittävä pituus. Samalla hetkellä kun ohjaaja antaa koiran voittaa lelun ja laskee lelun liinasta irti, hän ehtii tarttua maassa olevaan koiran liinaan. Sillä estetään koiraa häipymästä lelun kanssa seuraavasti: lyhyt, nopea, ei kovin raju nyppäys liinasta, samalla esim. taputetaan omaa rintaa tai käsiä yhteen ja kannustetaan koiraa tulemaan luokse. Liinasta ei kiskota koiraa luokse eikä siihen jäädä roikkumaan, vaan huomautus on tässä kohtaa aina pieni ja nopea nyppäys
kysyin, onko ok jos koira haluaa lelun voitettuaan mätkiä sillä itseään kylkiin ennen kuin tuo sen ohjaajalle (töppösen tyyli). Rotujen ja myös yksilöiden välillä on eroja, esim. terrierit usein haluaa roikkua jopa ilmaan nostetussa lelussa ja dobberit juosta kunniakierroksen lelun kanssa jne. Niin kauan kun koira on aktiivinen ja ”touhuaa jotain” sen lelun kanssa, se on ok, jos ohjaajaa ei moinen haittaa. Aktiivisuuden on toivottavaa suuntautua ohjaajaa kohtaan ja ainakin kehotuksesta koiran on tultava lelun kanssa takaisin leikkimään ohjaajan kanssa, jos se saa välillä luvan tehdä sitä omaa juttuaan
kun koira tuo lelun ohjaajalle, sen asenne pitäisi olla ”perkele akka, otas tää niin taistellaan”, siis todella tyrkyttää lelua ja haastaa ohjaajaa tarttumaan siihen. Tässä vaiheessa koira saa – sen suorastaan pitää! – hyppiä ohjaajaa päin ja olla kaikin puolin raju. Kannusta, kehu, ihaile nuorta koiraa aivan rajattomasti, laita itsesi taas likoon!
pahin ja vietikkään koiran kanssa tyypillisin virhe on tässä vaiheessa heti ottaa lelusta kiinni ja käskeä irti/yrittää väkisin irroittaa koiraa siitä, jos se ei tottele käskyä. Sitten lelu vielä katoaa taskuun. Miksi koira toisi sen, jos se otetaan heti pois? Miksi se irrottaisi?
päin vastoin koiraa voidaan vähän tuupata pois ja äänellä härnätä "ai haluisitsä että vedetään, haluisitko", kunnes se tosissaan tyrkyttää lelua ohjaajalle. Tätä voi tehdä koirasta riippuen jopa niin, että vasta kymmenennellä tuonnilla ohjaaja ottaa lelusta
irti-käsky ja lopetuskäsky on hyvä olla erikseen, esim. ”irti” tarkoittaa että koira saa AINA kohta uuden purun ja sen vietti säilyy, lopussa rauhan jälkeen ”jätä” tarkoittaa että kierrokset saa ja pitää laskea ja lelu kerätään pois. Pitkälle koulutettu malinarttu kuulemma jopa kävelee suojeluhihan yli ihan ”hohhoijaa” kun se saa lopuksi jätä-käskyn :D
irti-käsky on hyvä opettaa kahdella lelulla (esim. ihan vaan kaksi rättiä eri käsissä). Koira puree yhtä, ohjaaja sanoo samalla irti ja aktivoi toisen lelun -> koira vaihtaa siihen. Vahvistaa alusta asti sitä, että irti = ihan kohta uusi puru. Väliä vaan kasvatetaan koiran oppiessa. Irti-käskyn kanssa ei myöskään kannata alkaa painia ja väkisin irroittaa koiraa, tai tehdä siitä mitään johtajuusvääntöä. Tarkoitus on, että vietti säilyy!
kun koira tuo lelua hyvin ja ohjaaja päättää ottaa siitä kiinni, koira saa taistella. Aloittelevan koiran kanssa on hyvä pitää liinasta kiinni, ei suoraan lelusta. Seurattava koiran eleitä, paineistuuko läheisyydestä (varsinkin kun ekoja kertoja leikkii vieraan kanssa). Otteen eläminen ja löystyminen kertoo suoraan siitä, että koira ei ole ihan varma -> lisää etäisyyttä
jos koira mälvää lelua missään vaiheessa, sillä ei ole kaikin tavoin hyvä olla, syitä voi olla lukemattomia
kun koira vetää hyvin, ohjaaja antaa liinan liukua aina pikku pätkän kerrallaan kädestään, vähän kuten köydenvedossa voittaisi aina puoli metriä kerrallaan köyttä itselleen päin. Lopuksi liina liukuu kokonaan käsistä ja koira saa voittaa lelun. Ihaile äänellä taas vahvaa koiraa!
jos koira tiputtaa lelun, se pannaan uudelleen saaliiksi ts. leikki alkaa alusta. Kuvittele saaliseläintä – jos se pääsee kuin ihmeen kaupalla saalistajalta vielä tässä vaiheessa pakoon, se pakenee todella henkensä edestä
koiran tiputtaessa lelun kesken kaiken saalis aktiiviseksi, mutta ei anneta koiran enää lainkaan saada sitä, vaan pidetään se itsellä. Tää jäi vähän epäselväksi, milloin näin tehdään?
tärkeää lopettaa ajoissa, varsinkin jos vietti ei ole luokkaa superkiihkeä. Ennemmin liian aikaisin kuin yhtään sekuntiakaan liian myöhään! Jos koira ehtii alkaa yhtään ajattelemaan ympäristöään tms, meni jo liian pitkäksi. Nuorelle ja aloittelevalle koiralle aika voi olla tosi lyhyt
leikin lopetus on tärkeää, saaliin kanto (ja paloittelu?) on osa saalisviettiketjua ja kuuluu oleellisesti siihen
leikki loppuu aina joko autoon, kentän reunalle/ulkopuolelle tai kotona esim. eteiseen tai tiettyyn huoneeseen

välirauha koira istuen, toinen käsi tukee sen leuan alta ja toinen käsi pitää lelusta kiinni ja vetää sitä kevyesti alas-poispäin koirasta, jotta koiran ote pystyy hyvänä
loppurauha koira maaten. Saa mielellään pitää lelua niin kauan kun haluaa, kun irroittaa, lelu rauhassa pois

Patoaminen

koira ohjaajan edessä, irti lelusta (koiran pitää tietää tässä vaiheessa että irtikäskyn jälkeen ei saa ilman lupaa purra uudestaan leluun, se on opetettu erikseen), käsky ”istu”, ohjaaja pitää lelua ihan koiran edessä kaksin käsin jännittyneenä. Koira tuijottaa lelua ja kun se ilme muuttuu, läähätys lakkaa ja suu menee kiinni, se patoaa
epäselväksi jäi miten tähän päästään :D tapahtuukohan se automaattisesti, jos viettiä vaan on?

Koesuoritus (purut)

kaikilla koirilla on puutteensa ja viime kädessä koulutuksessa on kyse siitä, saadaanko koira autettua niiden yli tai peitettyä ne jollain muulla ominaisuudella
kokeessa järjestys yleensä jälki-tottis-purut, osin aikataulusyistä (jälki on ainoa aikataulutettava ja helpointa kun se on ensin), osin siksi, että puruihin mennessä koira on jo väsynyt muista osuuksista ja suoritus mittaa täten paremmin sen ominaisuuksien riittämistä
kun koira sitten väsyneenä tulee piilolle, vieras, fyysisesti iso ja karski maalimies vilkaisee sitä yläviistosta silmiin ”kas, terve”, ja koiran pitäisi alkaa vaativasti haukkua, se on hyvin yksin siinä tilanteessa. Ei ole yksi eikä kaksi koiraa joille tulee ohjaajaa ikävä ja jotka poistuvat vaivihkaa takavasemmalle. Loppujen lopuksi kyse on koiran geneettisistä ominaisuuksista, eikä mikään koulutus tee kaikista tähän kykeneviä
purut ei välttämättä aina ole se mistä koiran ura ja menestys jää kiinni! Esimerkiksi talon oma superkiihkeä ja upea malinois, jolla on kuulemma eniten vaikeuksia keskittyä riittävän pitkään ja intensiivisesti jäljellä

Haukuttaminen ja vire

haukuttaminen on hyvä keino nostaa koiraa, esim. koesuorituksessa paikkamakuun ollessa ensin
opeta sanallisen käskyn lisäksi joku pieni käsimerkki tai ele; haettuasi koiran paikallaolosta ja parin tehdessä eteenmenoa voit antaa koiran haukkua muutaman kerran. Tuomarin on vaikea puuttua tähän, ”koirathan nyt välillä vaan haukkuu”
nuorelle koiralle asialla ei ole kiire (vaatii kanttia että haukkuu painostavaa haukkua ohjaajalle), sen toki voi opettaa esim. ruokakupilla ihan vaan temppuna, jos ei vielä muuten ole käyttöä
haukuttamisen toinen hyöty on hiljaisuuden opettaminen; koiran on vaikea ymmärtää hiljaa-käskyä jos se ei ensin osaa hauku-käskyä. Ääntelevälle koiralle yleensä sanotaan tai karjutaan hiljaa ja se tottelee enemmän tai vähemmän huonosti, koska se ei edes tajua ääntelevänsä. Kun koira ensin osaa haukkua, hiljaisuus on helpompi opettaa, ja silloin hiljaa-käskykin toimii esim. kentälle tullessa koiran innostuessa liikaa ja alkaessa äännellä

Vaatiminen & vietti

vain viettiä (=koira haluaa ja tavoittelee jotakin) vastaan voi vaatia!
jos viettiä ei ole ja vaadit jotakin, koira ei vastaa siihen toivotusti tai pahimmillaan muuttuu hyvin passiiviseksi eikä tee enää mitään, suorastaan romahtaa
mielikuvaharjoitus: kuvittele päivä, jolloin asiat menee aamusta asti totaalisen pieleen ja iltapäivällä tekee mieli lähinnä itkeä. Sitten joku tulee vaatimaan sinulta jotakin suoritusta. Ei kerta kaikkiaan ole enää voimia mistä ammentaa, et jaksa, pysty, kykene, halua, ja se itkuun purskahtaminen tapahtuu oikeasti
toisena päivänä olet energinen ja motivoitunut ja asiat sujuu hienosti. Vaadittu suoritus on helppo tehdä, etkä masennu jos joudut korjailemaan sitä ja yrittämään uudestaan. Uskot itseesi ja haluat saada sen valmiiksi
koiran vietti toimii vastaavalla tavalla, vain vietissä oleva koira kestää vastoinkäymisiä (vaatimista)
pelkällä nakilla koulutettu koira ei jaksa kovin pitkälle ja vaativiin suorituksiin, esim. suorita 2000 askeleen FH2-jälkeä (vastalause: miksi ei, yksikään superahne? Voiko olla varma?)
saalisvietti kantaa pitemmälle, ei kylläänny yhtä nopeasti kuin nälkä
namilla kouluttaessa koiralla pitää olla kunnon nälkä! Yleinen virhe antaa koiralle ennen treeniin lähtöä pieni ruoka ”jotta se jaksaa treenata”. Päin vastoin, edellinen ruoka jätetään väliin, tarvittaessa pitempikin paasto
älä koskaan ikinä milloinkaan vaadi koiralta jos et ole satavarma että se tietää mikä on oikein!
esim. seuraamispaikka. Jos koira edistää ja sitä nypätään liinasta, sen täytyy todella tietää mikä on oikea paikka, jotta se voi palata siihen. Jos koira ei tiedä, se hämmentyy eikä ymmärrä mitä tarkoitat = nakertaa luottamusta ja tekee koirasta epävarman, treeni ei edisty, koira ei opi yhtään mitään
treenatessa on vain ”hyvä” ja ”neutraali” tai tietyn tyyppisillä koirilla ”hyvä” ja ”huono”. Esim. seuraamispaikka; hyvässä paikassa koiran on aina hyvä olla, väärässä paikassa ei koskaan ole hyvä olla, koirasta riippuen siitä voidaan esim. juuri liinasta nyppimällä tehdä ikävä paikka. Hyvä kuitenkin luodaan aina ensin ja varmaksi ennen kuin aletaan tehdä huonoa!

Aggressio ja pakote

nykyajan kirosanat top kaksi koirapiireissä, hyvin väärinymmärretyt termit
aggressio on oleellinen osa kaikissa koirissa, sen määrä ja ilmeneminen kyllä vaihtelee, mutta kaikilla on sitä
jaetaan aktiiviseen (hyökkäys) ja passiiviseen (väistäminen)
esim. seuraamisen vasemmalle käännös tai agilityssä vartalo-ohjauksen lukeminen on paitsi opetettua, perimmiltään väistämiskäyttäytymistä. Koira joko jatkaa kulkuaan ohjaajasta välittämättä ja törmää häneen (kiihkeimmät tässä vaiheessa vielä puree jalkaan) tai väistää ohjaajaa jotta ei törmätä
arkipäivisin, jokaisen tuntema ja jokaisen joskus käyttämä pakote on remmi - vieläkö pakote on kauhea kirosana?
suojelukoiraa ei tehdä pelkällä positiivisella vahvistamisella - onnea yritykselle vaan

***

Illalla oli jo pimeää, mutta käytiin silti vähän juoksuttamassa koiria. Kuvia nyt ei yllättäen edes yritetty ottaa. Ruka on hirveän iso Sieneen verrattuna! Pennuilla synkkaa edelleen, tosin tuntui että Ruka oli tajunnut sitten viime kerran, että on tyttöjä ja poikia. :D Kyllä pennut oli hippaa ja paini, mutta Rukaa kiinnosti myös Sienen haistelu ja taisi se yrittää vähän selkäänkin hypätä. Mörköikineen kaikkineen Ruka muistuttaa mua kauheasti töppösen teiniajoista, eikä kyllä käy kateeksi lainkaan. Vain narttuja mulle jatkossa...

Tokoa & pika-agit kanssa

2011-12-21T16:32:00.003+02:00

AMK:n kentällä viiden ohjaajan ja seitsemän koiran voimin. L oli kentällä kolmesti ja S kahdesti.

Luksi teki osin yksin ja osin häiriössä. Ensin kylmiltään voi-ruutua n. 10 metristä, oli oikein hyvä tauon jälkeiseksi ruuduksi. Paikka oli tänään vas. takakulmassa kun tyypillisin on oik. etukulma. Naksun kanssa sitä saatiin hyvin siirrettyä keskemmälle. Muutama lähetys tosi kaukaa niin, että matkalla oli ihmiset (yksi vieras ruudun lähellä heittämässä koiralle palkan sen saavuttua sinne).. Koira kiersi kauhealla banaanilla niiden ohi, mutta meni ruutuun ja sai palkan. Hoh, kyllä se vaan väistää vieraita.

Luoksetuloa, avustaja oli stoppipaikalla heittopalkan kanssa. Ekan otin läpi ja välissä kanssa aikasen monta läpi, kun koira alkoi heti stopin jälkeen ennakoimaan. Stoppeja taisi tulla vaan kaksi, joista molemmissa ohjeena heittää samaan aikaan käskyn kanssa odottamatta että koira pysähtyy. Hyvin reagoi näihin, tietysti.

Kaukoja ihan metrin matkalta. S-m-s on rikki, s-i-s pääosin taas hyviä.

Kujaluoksetulo niin että koirakot oli kujassa. L otti hirveesti häiriötä vaikka kuja oli aika leveä, eikä se oikein tiennyt kumpaa laitaa juoksisi kun joka puolella on joku. Tuli siis kyllä välistä (se olis hyvin voinut kiertää koko kujan :D) mutta pälyili ympärilleen. Toistolla oli reippaampi.

Paikalla istuminen puoli minsaa. Alussa ihme pälyilyä viereisen uroksen (!) suuntaan, vaadin keskittymään. Oli ihan ok istuminen.

Sieni oli kentällä häiriössä, mutta oltiin kyllä aika syrjässä. Sivulle tuloja, 1-3 askeleen siirtymiä, luoksetulon jättöä, jonkun verran pelkkää leikkiä sekä makkaraköydellä että tennispalloa heittelemällä. Pentu ei ollut parhaimmillaan, ei se häiriöstä välittänyt mutta mulla ei ollut ihan tarkkaa suunnitelmaa mitä ja missä järkässä sen kanssa meinaan tehdä ja ei sekään silloin 100% keskity. Kujaluoksetulo oli Sienellä tosi hyvä, pönötti tarkkana odottamassa kutsua vaikka käännyttyäni vielä odotin varmaan 5s. Paikalla makuu parin minsan ajan, koko ajan välipalkaten ja ihan edessä seisten, ei alkuun sujunut ollenkaan, pentu nousi. Sieni ei tiedä pysy-käskyä, odota-käskyllä se varmaan olis maannut siellä oikein hienosti. Autoin sitten käsimerkillä että saatiin oikea vaihde päälle, ja sitten se kyllä makoili oikein nätisti. Josko sitä oikeesti pitäis kotona tehdä... :P

Sitten käytiin vielä agihallilla. Edellisellä oli treenit kesken, niin ehdittiin olla varmaan joku puoli tuntia pellolla juoksemassa. Sienellä oli kolme hyppyä ja putki ja se harjoitteli lähinnä valsseja. Naksuttimen kanssa tehtiin matalaa rengasta. Jos pentu ylipäänsä tajuaa irtautua eikä tarjoa sivulle tuloa (:D), se hyppää aina oikeasta välistä. :)

L sai kanssa käydä sisällä, pyörittelin sillä kahdeksikkoa kahdella hypyllä ja jotain muuta vastaavaa kanssa.

Lainasin hallilta kaksi paria irtokeppejä kokeillakseni saanko pennulle pujottelun naksuteltua.

Juttuja

2011-12-19T19:29:00.004+02:00

Olipa kerran päivä joka oli sanonko mistä. Tänään.

Heräsin kellon soittoon normaaliin aikaan 3:50. En nykyään enää ryntää saman tien pää kolmantena jalkana ulos, matkalla rapussa vaatetta päälle riipien, kuten vielä kesemmällä tein, että sain pennun pissaamaan ulos. Yleensä kyllä käytän koirat ekana käymättä itse edes vessassa ensin. Iltapissa on yleensä 19-20 välillä ja tuleehan siinä pidättelyä pennulle. Tänä aamuna keräilin itseäni tuolilla istuen melkeen vartin verran ja havahduin koomastani siihen, että olkkarin matolle lorisee kusi. Sienen kusi. Great!

Töiden jälkeen oli töppösen hieronta. Mentiin sinne pyörällä. Ystävällisesti joku oli paiskonut pyöriä pyöräkellarissa ja mun pyörän ketjujen muovinen suoja on lohjennut. Kiitos. Heti lähtiessä havaitsin, että koko pyörä rämisee ja kumithan ne oli ihan tyhjät. Kiva kiva. Mistään en nyt tähän hätään pumppuakaan ehdi penkoa. En tajunnut vaihtaa autoon, joten nilkutettiin sillä pyörällä. Sanoinko, että vitutti?

Olin oikeassa, L oli aivan jumissa, pääosin selästä 8. nikamasta kaulaan asti. Se hieman vinkui käsittelyssä, tosin se oli kauhean levoton edellisen koiran hajujen perään muutenkin ja mielessä oli hierojan raiskaaminen... en sitten tiedä sattuiko sitä vai oliko se vaan mudin kaihoa. Aika pontevaan se kyllä välillä yritti nousta, yleensä pysyy paremmin makuulla, joten veikkaan että hieman kipeää teki käsittely. Toivottavasti nyt helpottaa!

Kotona odotti kiva ylläri, eteisen koria on silputtu aika lailla. Se nyt ei ole mikään rahallisesti arvokas eikä sillä ole kunnolla tilaa koko kämpässä, mutta raivostuttaa silti. Siksi, että tuhoaminen on aina merkki jostain huonosta. Nyt epäilen, että pentu oli vain turhautunut ja sillä oli liikaa virtaa. En koskaan lähde heti töiden jälkeen uudestaan johonkin ja ota vielä ainoastaan yhtä koiraa mukaan. Jätin pennulle luun, ja se olikin syöty, ja varmaan sitten sen jälkeen käyty käsiksi koriin. Graaaah!

Illan lenkki meni ihan poskelleen sekin. Lähdin flekseissä, kun oli tarkoitus olla pääosin metsässä ja pätkä pururadalla. No kas älykköä, kun kaikki lumi on sulanut, siellähän on todella pilkkopimeää. Avainten pieni taskulamppu ei riittänyt mihinkään ja vitutti rämpiä näkemättä mihin astuu, siispä lenkki muuttui pururata-katulenkiksi. Liekö oma huonotuulisuus vaikuttanut mutta koiratkin oli ihan persiistä molemmat, isompi kuuro ja pienempi aivan liian sählä. Töppönen sai noottia muutamaan kertaan ja Sieni noin sata kertaa. Loppupätkää kadulla kävellessämme kihisin varmaan kiukusta joka hengenvedolla :P Never ever again flekseissä kadulle! Sienen raivostuttavin tempaus oli ohituksessa rynnätä mun edestä ohitettavan koiran puolelle "mää meen kattoo tota" niin että ihan liki kompastuin koiraani. Ohituksessa ollaan muutenkin aina niin että minä olen vieraan koiran puolella ja mun koirat reunassa, ja sieltä ei jumankauta poukkoilla yhtään mihinkään, vähiten mun jalkoihin! Syvästi inhoan moista touhua ja sen sai kuulla koirakin. Mun jalkoihin hyppäämisestä saa kyllä aika ärjäisyn ihan muutenkin vaikkei olis mitään ohitustilannetta, en voi sietää sitä. Sieni ei välitä yhtään vaikka kävelen sen päälle, mutta sanalliset moitteet sille kyllä menee perille. Loppulenkillä se ei tätä kauheaa syntiä toistanut :)

Ennen iltaruokaa vähän tokojuttuja. Sienelle metallikapulan pitoja, palkkasin pääosin ihan pelkästä suuhun otosta (kapula mun kädessä). Tehtiin tätä eilenkin ja tuli jumi, kun sessio oli liian pitkä. Se oli mun vika, mutta jääränä päätin että pentu ei voi päättää koska loppuu ja nämä vikat namit tehdään vielä. Tänään sujui paremmin ja mäkin lopetin ajoissa. Lisäksi pentu teki sekaisin maahan menoja (alkuun hitaita, parani, selvästi oli epävarma) ja istumisia (ne oli hyviä ja erotti joka kerta käskyn maahan menosta), sivulle tuloja (jos jäi vinoon, osasi korjata uudelle sivu-käskyllä, edistystä!) ja pientä seuruuta, kolme askelta menee tällä hetkellä perusasennosta perusasentoon ilman mitään apuja :) töppönen sai pitää kanssa metallikapulaa. Keksin sille toimivan tuntuisen keinon ihan vahingossa: kapula maahan, ensin palkkaa pelkästä nostosta. Sitten jossain vaiheessa käskin koiran heti istumaan ja vahvistin vielä "odota". Se oli metrin-parin päässä minusta. Piti kapulaa näin tosi hyvällä ilmeellä ja rauhassa! Väliin muutama palkka taas pelkästä nostosta ja ihan lopuksi siirryin istuvan koiran eteen ja palkkasin sen siinä. Ilme pysyi hyvänä. Tällä me nyt jatketaan!

Nyt mun pitää mennä nukkumaan eikä vahingossakaan tehdä enää mitään mikä voisi mennä pieleen. Maton kävin äsken pesemässä, alakerrassa on onneksi hyvä tila ja kuivaushuone + teline missä se kuivuu eikä homehdu. Voi kullanmurut, äiti on vaan vähän väsynyt, huomenna taas pidän teistä kauhiasti!

**

Ai niin, Sieni 7kk: 15,8kg ja 53,5cm.

Enpäs odota!

2011-12-18T12:34:00.006+02:00

Metsiksellä. Vesisateessa. Vuosi sitten ei päästy jouluksi mökille, kun oli -30 pakkasta, torppahan ei ole varsinaisesti talviasuttava. Tänä vuonna vissiin sitten kylvetään mudassa koko joulu. Ikinä ei ole hyvä.

Tein ensin jäljet ja niitä vanhettaessa esineruudun. Otin koirat katsomaan ruudun tekoa, vaikka en tiedä onko se pennullekaan enää kriittinen apu. Ruudulla kokoa n. 10x30m, sammalmetsää, paikoin pieniä kuusia, muuten hyvin helppokulkuista, "tokan tien kohdalla väärällä puolen tietä" (joo ei teidän tarttekaan tajuta, mä kuitenkin itse muistan tästä missä kohtaa :D). Pääosin sulaa maata, ihan hitunen lunta joissain kohdin. Esineitä 9kpl.

töppönen haki pennulle malliksi esineen nro 1. ja siinähän ei kauaa mennyt. Sitten vaihdoin koiraa ja Sieni toi 2., 3., ja 4. esineet. Tuntuu, että sillä on varsin hyvä käsitys puuhasta; kääntyi suoraan laukasta ympäri mentyään sivurajalta tallatun alueen yli. Esineetkin löytyi varsin vaivattomasti. Kaksi ekaa tippui jalkoihini, vikaa tuodessaan toistin pari kertaa "anna" ja sainkin sen suoraan käteen asti. Töppönen sai hakea loput. Ihan viimeistä esinettä se joutui hetken etsimään, muuten tuntui että niitä oli liian tiuhassa siellä, sen kun poimi ja palautti vaan. Ehkä osaavallekin koiralle helpot ruudut on välillä jees. On on. Koska mä en millään jaksa tehdä kahta eri ruutua ;P Töppösen etsiessä viimeistä esinettä pentu olikin epäilyttävästi hiljentynyt (protestoi koko alkuajan) ja sieltähän se pian saapui...

Se oli töppösen tottisremmi, jossa se on käynyt joka ainoan toko- ja pk-kokeensa! Nyt se kuali! Paskasieni! Nappasin vaan pannasta kiinni ja pidin sitä vierelläni, onneksi se tuli sieltä mun luokse eikä laukkonut ruutuun. Töppöstä vitutti silti palauttaa esinettä mulle kun SE oli siinä vieressä kärkkymässä. Olen aina tuhahdellut metalliketjuille, kuka sellaista talutinta käyttää ja missä, mutta nyt taidan käydä Säästötalossa ostamassa sellaisen myös meille. Jo on helvetti ton kanssa. Katotaan vaan kuka viimeiseksi nauraa, nii!

Sitten ajettiin ne jäljet. Sienen jälki vierekkäisin askelein tallattu n. 20m pitkä, loivasti kaartuva, sammaleella, 6 keppiä, lähdössä muutama frolicin pala, about 20min vanha. Muistuttelin autolla yhdellä kepillä mikä se jälki olikaan, ja sain avustaa ihan kädellä että pentu muisti että nämä piti ilmaista maaten eikä ottaa suuhun. Jäljen ajo olikin selvästi haparoivaa ja pentu ei oikein ollut varma mitä täällä tehdään. Ilmaisi kepit kyllä itse ja pysyi jäljelläkin, mutta kuitenkin sellaista pyörimistä ja ihmettelyä. Vitoskeppi jäi, muut löytyi. Jälki oli liian tuore.

Töppösen jälki ehkä 300m, 40min, kolme keppiä (50m, 100m, 300m). Sammalmetsää joka paikoin hyvinkin märkää, pätkä lumessa mihin jäi selvät askeleet, heinikko-vatukko-ryteikköä, jäniksen jälkien ylitys, metsäautotien ylitys ja lopussa taas sammalmetsää. Jana oli juuri liinan mittainen eli 10m, jälki lähti oikeaan. Yllättäen koiralle vaikeinta oli märkä sammal, se jäljesti sen pätkän hyvinkin hitaasti. Lumipätkän se meni varmaan ihan silmillään koska vauhti oli melkoinen. Jäniksen jäljet oli siinä kohtaa ja olin niin jäljessä etten nähnyt reagoiko koira niihin mitenkään, mutta ei ainakaan lainkaan harhautunut sinne. Kaikki kepit löytyi ja tykkäsin muutenkin koiran työskentelystä.

Oltiin jo aivan kurassa ja märkiä, mutta ajettiinpa reippaina silti vielä tornimäen taakse lenkille. Ihan lopussa tuli koira vastaan, mulla oli tietysti piskit irti. Enkä mä taaskaan muistanut että älä huuda "töppönen!!!" vaan huuda "tule", niin se kohti juokseva, haukkuva mudiseni palaa sieltä takaisin... noloa, kauhean noloa. Sieni oli hämillään lähinnä siitä mitä mä oikeen karjun. Se ei meinannutkaan mennä vieraan luokse.

2011-12-16T10:30:00.002+02:00

Agihallilla. Käytiin ennen ja jälkeen treenin viereisellä pellolla. Sinne meni useat jäljet, niin minäkin rohkenin, vaikka ei mitään hajuakaan onko siellä luvallista juoksuttaa koiria, ja siksi olen vältellyt sitä. Tähän aikaan vuodesta ei varmaan ainakaan tee pellolle haittaa vaikka siellä käveleekin? Sieni kävi vähän kirmaamassa pikkulintuparven perässä. Kokeilin tuleeko se kutsusta, ja kauniisti kääntyi kiitolaukastaan kun sieniiiiiii!-huuto kajahti :) Annoin sen sitten mennä takaisin. Töppönen oli ihan kurttunaama eikä suostunut ollenkaan juoksemaan pennun kanssa.

Hallilla otin ensin pennun kanssa yksittäisinä esteinä sekä putkea että hyppyä (rima alimmalla tasolla, enkä muuten jaksanut nostaa niitä välissä, joten töppösellekin oli tosi matalat). Pentu muisti putken hyvin ja hyppyynkin se irtosi ihan ok. Sitten tehtiin kahdella hypyllä ja mutkaputkella 2-3 esteen sarjaa. Tuntui, että pentu jotenkin ekaa kertaa "syttyi" lajiin :) Tietysti on ihan loogista, että yhden esteen suorittamiseen ei kovin paljoa vauhtia ja fiilistä tule, mutta heti kun niitä on edes muutama, pääsee ihan eri tavalla tekemisen makuun.

Töppönen teki kanssa kahdella hypyllä ja putkella ties mitä kieputuksia.

Sitten rakensin radan, jostain hallilla olleesta kirjasta random aukeamalta:

Sieni duunasi 2-4 esteen sarjaa ihan omilla kuvioilla. Tulee sillä välillä esteiden ohituksia mutta enemmän kyllä meni sinne minne halusinkin! :D

Töppösen kanssa hinkattiin eniten tota kuutoshyppyä. Sen takana oli A ja koira karkasi sinne pari kertaa. Sitten kun sain sen hypylle, kokeilin paria erilaista ohjausta saadakseni käännöksen mahdollisimman pieneksi. L teki myös omia kuvioita näillä esteillä. Koirassa oli hirveästi virtaa mutta se oli tosi hyvin kuulollakin, oli mahtava fiilis!

Vikassa erässä töppöselle keppejä niin, että namilätkä oli kaukana valmiina. Menee hienosti vaikeamman puolenkin näin, tätä lisää!

Sieni teki tokohyppyä ilman mitään houkuttimia. Kahdella-kolmella laudalla. Hyppäsi tosi jees, heitin aina pallon takaa. Ahnehdin sitten kuitenkin liikaa ja kokeilin perusasennosta lähetystä. Tähän saakka ollaan vaan oltu ihan vapaasti siinä, pentu seisoo jossain mun vasemmalla puolella. Sienelle tuli totaalinen jumi että miten niin ensin sivu ja sitten pitäisi hypätä, eihän sivulta lähdetä mihinkään! Pitää vahvistaa pelkkää hyppyä vielä ilman mitään alkuasetelmia, kyllä ne pennun herneet siellä päässä pian varmaan löytää toisensa :D

Lopuksi vielä töppöselle noutokapula suussa hyppyjä ja putkea. Alkuun se kapula tietty tipahteli matkalla, mutta sitten alkoi sujua. Koiralla oli tosi hyvä ilme. Otin muutaman palautuksen putken kautta ja sekin voisi olla hyvä harjoitus jatkoon, toimi kuten toivoin!

Voi kriteeri, kriteeri...

2011-12-15T20:14:00.003+02:00

Kyllä vaan voi olla hankalaa! Pentu treenasi taas vientiä ja lisäsin hieman matkaa. Otettiin vaihdellen ihan vierestä - parin kolmen metrin päästä. Pentu ei joka kerralla tökännyt lelulla ihan miehen käteen asti ja minä urpo naksautin silti. Parin metrin päästä en vaan erottanut aina koskiko se vai ei, joten kriteerini paukkui ihan mennen tullen :P Kokeiltiin että naksutin oli miehellä ja se naksutteli kun pentu tökkäsi, mutta jotenkin sekin tuntui hankalalta. Pentu ainakin oli ihan sekaisin mistä tulee naks ja mistä palkka. Palkan suuntaahan pitäisi kanssa alkaa miettiä; saako pentu sen aina minulta vai siltä kenelle se vie esineen? Koesääntöjä pitäisi tutkia; onko väliä olenko minä vai avustaja veneessä, siis kumpi lähettää ja kumpi vastaanottaa esineen?

Sieni rekattu!

2011-12-15T15:59:00.005+02:00

Sieni on saanut nyt suomalaisen henkilötunnuksen! Saanen esitellä Kierra des Leus Chapellois,
ALSH0066729 (se belgialainen), ER58520/11 (se suomalainen). Koiranetissä se ei ihan vielä näy mutta samapa tuo, mulle oli väliä vain sillä että sain sinne perään /11! Ihan pakkomielle siitä että rekkarissa on koiran syntymävuosi ;P Sehän on siis oikeasti rekisteröintivuosi eikä syntymävuosi, eikä ne välttämättä ole kaikilla samat. Sienenkin kanssa sai jännätä ehtiikö paperit Belgiasta tänne (siellä rekisteröintiin menee kuulemma noin puoli vuotta) ja ehtiikö Kennelliitto käsitellä ne ennen vuoden vaihtumista. No, ei mennyt edes ihan hilkulle, olihan tässä vielä puoli kuukautta aikaakin! ;D

Kuvasin pentua tänään eikä siitä tullut yhtään hyvää otosta. Sivukuvissa se seisoo tosi vänkyrässä ja selkä/lantio näyttää huonolta ja pää hirveän isolta. Etukuvissa sen toinen etujalka näyttää ihan turvonneelta ja kuvat koneelle ladattuani ryntäsin kopeloimaan piskiä. Vaan ei, ei oo livenä mitään eroa jaloissa, en ymmärrä miten ne voi näyttää kuvassa tuolta. Ajattelin että kuvataan viikonloppuna niin että mies on auttamassa (arkena emme ole yhtä aikaa kotona valoisaan aikaan, tää vuodenaika ah...) mutta laitoin kuvat jo Sannalle niin olkoon sitten täälläkin. Mitäs sitä salailemaan että ruma on :D Kyllä se siitä joskus kehittyy.

Viejiä

2011-12-14T19:54:00.003+02:00

Sieni treenasi taas tänäänkin vepen vientiliikettä. Tuntuu, että koiraa auttoi se, että keksin ensin ottaa mieheltä mulle päin viemisiä ja vasta sitten minulta miehelle. Tulee sillä vielä pieniä ajatuskatkoja mutta eiköhän se tästä suttaannu :)

videonpätkä treeneistä

***

Tuli mieleen, että voisi taas madottaa penskan. Siispä Sienelle annettu Axilurien eka osa tänään. Eka puolikas lihapullanmurusessa, sitten paljas lihapulla, toinen puolikas paljaalteen jne. Mums mums, ehkä se ei olis tarttenu lihapullaa lainkaan. Sienen mielestä kaikki on syötävää ja varsinkin jos se kädestä annetaan :P

Noutajia

2011-12-13T15:47:00.002+02:00

Nouto, tuo kaiken pahan alku ja juuri. Tai en mä tiedä mitä höpötän, noudon perusteet ei ole olleet mun kummallekaan harrastuskoiralle ollenkaan vaikeita opettaa, eikä mulla ole mitään antipatioita sen suhteen :D Tajusinpa vaan tänään, että jonkinlainen nouto (antaminen) on osana hirveän montaa eri liikettä. Tykkään siksi itse opettaa pohjat jo pennulle.

Tänään on treenailtu aamupäivällä sisällä Sienen kanssa "vientiä". Löysin yhden uimalelun, sellaisen patukan mallisen, ja siitä voisi tulla meidän vepe-vientiesine. Annoin pennulle esineen vasemmasta kädestä ja naksautin pari kertaa kun se otti sen suuhunsa. Sitten esine piiloon ja pari käsikosketusta oikealla kädellä. Sen jälkeen yhdistin ne; tarjosin esineen vasemmasta kädestä ja ojensin heti oikean kämmenen esille kosketusta varten. Sujui, tosin kerkesi se patukka pari kertaa tippua maahankin ennen kuin pentu oli tökännyt sillä käteeni, ja kerran pentu meinasi lähteä rallittamaan (ahtaassa olkkarissa!) sen kanssa keskenään. Sieni!-kutsusta kuitenkin muutti mielensä. :D

Sieni teki myös sivulle tuloja. Kuvasin videolle ja havaitsin, että sen pylly on järjestään kiertyneenä mun jalan taakse ja palkkaan sitä koko ajan siitä. Oi voi... se on hirveän tiivis ja se on ok, mutta suorassa pitää kyllä olla, nyt tarkkana tämän kanssa. Otettiin vähän myöhemmin uusi setti ja kun kiinnitin huomiota suoruuteen, pentu kyllä oikenee. Sivulle kiepsahdus on hidas, enkä oikein tiedä pitäisikö siitä olla huolissaan vai ei. Jonkun verranhan sillä varmasti on vielä epävarmuutta oikeasta paikasta, ja takaosan hallinta ei ole mitään huippulaatua muuallakaan. Pentu on aikamoinen honkkeli. Ehkä liike nopeutuu kun varmuus kasvaa ja kropan käyttö paranee?

Intensiivisen sivulletulo-parin askeleen siirtymät-harjoituksen jälkeen liikkeestä maahan ja ylipäänsä maahan oli aivan hakusessa. Pentu vaan kohensi asentoaan sivulla. Hassu. :D

Töppönen piti tunnaripalikkaa x3. Pentu hääräsi siinä samalla, ajattelin kokeilla josko "perkele tää on mun, et ota sitä!" toisi mudiin kaivattua asennetta. No, se kyllä murisi pennulle tunnaripalikka suussaan, kun toinen tietysti tunki nenänsä sinne, mutta ilme oli ihan "en varmaan saisi tehdä näin, ota toi pentu pois". Ei ollut hyvä kokeilu, jatkossa pentu odottaa taas portin takana.

Auto toimii taas, kun keli muuttui plussalle. Ajo on silti kamalan stressaavaa, puristan rattia kaksin käsin ja olen ihan varma että auto vikuroi hetkellä millä hyvänsä. Ajattelin silti hitaasti körötellä noi bensat loppuun, joten käytiin metsiksellä. Olin varannut palkat, esineet ja koiransidontavälineet mukaan ja alkulenkistä tehtiin esineruutu. Loivaan ylämäkeen, maassa hieman lunta, osin varvut ja sammal pilkotti läpi. Ruudun syvyys ehkä n. 15m, leveys edestä 4m ja takaa 2m, kun joku ei osannut kävellä suoraan... Sienelle karjaisin kerran, kun se alkoi pitää älämölöä puuhun sidottuna minun viedessä esineitä. Hiljeni, kehuin.

Töppöselle 3 pientä esinettä ja se oli eka. Huiteli ulos alueelta kummaltakin sivulta mutta nopsaan löytyi esineet silti.

Sienelle kaksi samaa pientä esinettä ja kaksi uutta isompaa esinettä. Mietin, pitäiskö tallata uusi alue, kun töppönen oli sotkenut omia jälkiä ulkopuolelle, mutta en viitsinyt. Namitin pentua puulta ruudulle siirryttäessä, mutta se meinasi silti karata ruutuun. Lähetyksellä jäi tosi etualalle pyörimään ja löysi heti pienen nuken. Meinasi lähteä sen kanssa humputtelemaan, jolloin kutsuin. Nukke tippui, pentu tuli iloisena ilman sitä. Autettuna haki sen uudestaan. Seuraavat tuli paremmin, lähti kyllä hyvin tuomaan, mutta melkeen kaikki taisi tippui jalkoihini ja pyysin uudestaan nostamaan käteeni ennen palkkaa. Pennulla on ihan erilainen tyyli kun töppösellä, se aloittaa edestä, kun L painelee ensin nenä kiinni takarajalle silkasta juoksemisen ilosta "mä saan mennä näin kauas"... Sienelle ensi kerralla kaikki esineet takaosaan. Kyllä se sinne hyvin eteni sitä mukaa kun edestä päin oli esineet kerätty. En ehkä näkisi tätä siis varsinaisesti irtoamisongelmana, vaan silkkana erilaisena tyylinä. Kaikki neljä löytyi ja pentu oli oikein taitava! Vasemmalle puolen harhautui töppösen jäljille ulos ruudusta, mutta tuli itse takaisin, niin en puuttunut.

Pitoja

2011-12-12T14:38:00.004+02:00

Yksi on joukostamme poissa. Sillä oli sama vaiva jo viime talvena ja se on kertaalleen elvytetty. Tänään sen vasen takanen lakkasi uudestaan toimimasta, ja minä en kertaalleen korjattua ala enää uudelleen korjaamaan. En usko että se enää kestää. Pertsan on aika päästä lepoon. Nyt kun kaikki on jo sydän syrjällään, niin kysehän on "vain" autosta, 20v vanhasta autosta. Vasen takapyörä hirttää kiinni, antilock-varoitusvalo syttyy, autolla jos väkisin ajaa niin se puoltaa tietysti hirveästi ja rengas alkaa kohta sauhuta. Jumitus saattaa laueta välillä itsekseen, ja välillä auttaa kun kiihdyttää (peruuttaa) ja jarruttaa sitten lujasti. Ja sitten sa taas jumiutuu jossain vitostiellä ja meinasi ihan melkeen heittää mut ojaan. Kotiin pääsin töistä hyvin, mutta jotenkin ei tee mieli leikkiä hengellään, ja huomisesta asti menen pyörällä. Kunnes pierasen jostain rahat uuteen autoon. Siihen asti olemme autottomia. Sikäli nyt ihan hyvä sauma, että tammi-helmikuu oli tarkoitus pitää taukoa muutenkin. Treenailen varmaan vaan kotona ja lähikentillä jotain pientä. Lenkillekään ei vaan päivisin oikein päästä, kun mies tarttee omaa autoaan töissä. Metsäkeikat jää sitten illan pimeille. :/

Toisaalta siinä on tankissa kyllä reilu puolet vielä. Ehkä yritän hiljaisiin kellonaikoihin ajella metsikselle tms, ettei mene bensat hukkaan :P

Auto on kyllä sellainen asia, että siitä on vaan surua ja murhetta. Bensa maksaa maltaita ja aina siinä on jotain pientä vikaa vähintään. Itse mä ehkä jotenkin vielä eläisin ilman, töihin on noin 5km ja vaikka tossa aamuyöllä ei oo mikään mun lempiaika lähteä polkemaan, varsinkaan talvella, se nyt vielä ehkä menisi. Mutta koirien kanssa auto kyllä on vaan luokassa "pakollinen". Uhh.

Olkkaritokoilut alkoi tänään noutokapulan pidoilla. Töppönen teki tunnaripalikalla 2x kolmen pidon setin. Olin kyykyssä maassa kylki kohti koiraa, havaitsin että kaikki mälvääminen loppuu heti kun siirryin kohtisuorasta asennosta noin. Juttelin sille mukavia ja naksautin kun oli vaihtelevan aikaa pitänyt rauhassa. Ilme oli kyllä hieman lintassa, mutta ehkä se siitä? Vanhaksi mennyt kinkku oli ainakin mahti palkka, silmät meinasi pullistua mudin päästä :D

Sienelle 2x viiden toiston setti. Tarjosin sille tunnaripalikkaa. Ottaa halukkaasti, mutta pyörittelee aika hurjasti. Se ei ole lainkaan paineessa, tietysti kun ei sitä ole kielletty mistään, vaan ihan vain innoissaan puree kuten keppiä. Yritin vähän auttaa alaleuan alta, mutta sitten pentu luuli että haluan sen sylkevän kapulan mun kädelle. Vaihdoin tilalle metallikapulan, mutta sitä koira ei oikein tajunnut ottaa kädestäni. Tämäkin paljasti, että sillä ei ole hajuakaan koko hommasta, se pitää tunnaripalikkaa oksana ja ottaa sen siksi että saa syödä sen, ei siksi että palkkaan sitä pitämisestä :D Tehtiin sitten metskulla nostoja maasta. Maasta pentu ymmärtää että antaminen on the juttu ja nostaa sitä oikeen hienosti. Pitää miettiä tota pitohommaa, ehkä metallin kanssa ihan vaan naksuttamalla katsoo-hipaisee-koskee suulla-ottaa, niin että kapula on mun kädessä koko ajan?

**

Viidellä toistolla naksuteltu Sienelle 1. hipaisee 2. haukkaa 3.-5. ottaa suuhun, kun metallikapula oli mun kädessä. Vikalla heitin koiralle loput namit kun se meni niin hyvin :)

Teho-TOKOt, osa 2/2

2011-12-11T15:46:00.004+02:00

Tokokoulutuksen toinen osa lauantaina Juvalla. Moni oli jäänyt pois, osa ilmoittamatta, joten meni suunnitelmat uusiksi vielä kentällä ennen treenin alkua. En tykkää. Onko vaikee laittaa viestiä, että muiden aika ei mene arpoessa tuleekohan-se-myöhässä-vai-ei-lainkaan ja aikatauluja uudelleen järjestäessä :P

Töppösen kanssa ei katsottu noutokapulan kantojuttuja, koska sanoin että ei olla kunnolla ehditty treenaamaankaan. Valitsin sen sijaan aiheeksi tunnarin ja siinäkin lähinnä sen palautuksen. Havaittiin, että koira ottaa painetta minusta ja todennäköisesti palautuskin on hidas juuri siksi, että koira miettii luovutuskohtaa. Koira pitää kapulaa huomattavasti nätimmin ja paremmalla ilmeellä kun annan sille kapulan ja jätän sen odottamaan että poistun kutsumaan sen luokse, kuin mitä se pitää mun lähellä. Pitämisestä täytyy saada rento ja kiva juttu, joten paljon harjoituksia esim. kotona niin, että koira vaan lojuu vierelläni sohvalla, annan sille kapulan suuhun, ja siinä sitten rapsutellaan ja ollaan. Irti pyydetään neutraalisti ja aina vasta sitten, kun koira on pitänyt kapulaa hyvän aikaa rauhassa. Irroittamisen ei pidä olla mikään the juttu, vaan koira on maailman taitavin niin kauan kun sillä on kapula, irti on vaan tylsä ja hiljainen "kiitos". Tsekkaa myös omat eleet (oikeassa luovutuksessa); älä tuijota koiraa silmiin, treeneissä voi vaikka kääntää yläkroppaa kokonaan poispäin ja varoa yhtään painostamasta.

Koko "pakkonouto"-opetus oli aikoinaan aivan väärä valinta tälle koiralle. Keskusteltiin aiheesta ja kouluttaja sanoi kanssa pilanneensa yhden oman koiransa sillä. Kyllä siitäkin saa hyvän, jos osaa, mutta minä ja ilmeisesti hänkään ei ole osattu toimia oikein loppuun asti. Sen takia L varmaan hidasteleekin, kun olen kieltänyt sitä puremasta kapulaa. Voi graah, miten tuntuukin että nyt kaikki sortuu, olen opettanut kaiken ihan väärin! :( Pehmeä koira ei kestä vaatimisia tai ei ainakaan reagoi niihin toivotusti ellei se ole kunnolla vietissään.

Toisella kierroksella katsottiin luoksetulon seisomaan stoppia. Ennakoinnin estämiseksi törppöjä laitettiin matkalle normaalia tiiviimmin ja enemmän; näin koira ei tiedä millä niistä ehkä pysäytän eikä ole järkeä kytätä sitä ainoaa merkkiä. Mun mielestä tämä on osin ongelman kiertämistä; haluan että vauhti on hyvä vaikka merkkejä on vain yksi millä meinaan koiran pysäyttää. Tämä oli kuitenkin treeneihin sikäli hyvä, että vauhti pysyi paremmin yllä eikä aikaa (ja koiran virettä) tuhraantunut niihin ennakoinnin takia hylätyille suorituksille, joita meillä normaalisti tulee suhteessa aika paljon. Harjoitus pitää pilkkoa osiin, ja kokeenomaista normaaleilla merkeillä tehtävää suoritusta treenataan erillään! Paluu jälleen ihan alkeisiin, älä treenaa montaa asiaa kerrallaan. Ennakoimattomuus tai hyvä stoppi, ei molempia.

Takapalkka tuntui olevan toimivin kokeilemistamme keinoista ja palaan toistaiseksi siihen. Koiralle opetetaan erikseen vapautussanat taka- ja etupalkalle. Sanoin, että kuollut lelu ei oikein toimi tällä koiralla, mutta kouluttaja oli leikkiämme ylipäänsä katseltuaan sitä mieltä että kokeilla sitäkin vielä. Jostain syystä L otti häiriötä kun kouluttaja seisoi aika lähellä merkkejä. En ole huomannut, että se normaalisti niin tekisi, mutta kannattanee silti tehdä tällaisia häiriöharkkoja.

Jumahtamisiin (koira ei tule ekalla kutsulla, koira nousee vain seisomaan ekalla kutsulla) sain aluksi kummalliselta tuntuvan ohjeen, mutta ainakin muutamalla kokeilukerralla se toimi hyvin. Sanoin, että takapalkka aiheuttaa meillä helposti jumiutumista muissakin liikkeissä, ja sen pitää olla ainakin riittävän kaukana koiran takana, että se pystyy toimimaan. Kouluttajan mielestä se on ihan ok, mutta ei kuitenkaan pidä aina vaan helpottaa ja "antaa koiran päättää", kun se on jo noin osaava. Olen yleensä huutanut painokkaammin toisen tule-käskyn, jolloin koira tulee korvat luimussa. Nyt kokeiltiin sellaista, että palasin mitään sanomatta ja ihan rauhallisena koiran luokse ja pyysin siltä jotain ihan muuta. Pätkä seuruuta, joku temppu, luoksetulo metrin matkalta eri suuntaan, mitä vaan millä sen saa fyysisesti liikkeelle siitä jumikohdasta. Kehut ja vaikka palkkakin. Sitten jätetään koira pikkasen eri kohtaan ja kokeillaan uudestaan. Toimi ja koira pysyi iloisena eikä paineistunut.

Minusta toi on vaan jotenkin nurinkurista. Koira ei tottele tule- käskyä -> menen sen luo ja annan sille uuden eri käskyn -> koira saa palkan sen tottelemisesta. Enhän mä sille moista ketjua halua opettaa! Toisaalta koska toruminenkaan ei ole johtanut yhtään mihinkään... taidan siis kokeilla jatkossa tätä. Toisaalta eihän se pääse sinne himoitsemalleen takapalkalle ennen kuin on totellut sitä ekaa luoksetulokäskyä. Hmm?

Sieni teki ekassa setissä sivulle tuloa/seuruuta. Sanoin, että en oikein tiedä miten paljon se osaa ja miten edetä sen kanssa, joten kokeiltiin. Hyvä harjoitus on yksi sivuaskel oikeaan - jos koiralle käsky ja paikka on selvät, se siirtyy mukana (korjaa paikkansa) ilman mitään erikseen opettamisia. Sieni ei tätä oikein hiffannut, ilman mitään apuja se jäi joko vajaaksi tai sitten tarjosi maahan menoa. Toisaalta se tohotti niin innoissaan että en tiedä johtuiko se vaan siitäkin, että ei vaan malttanut kuunnella :D No, ei ole vaarallista tässä vaiheessa, kunhan muistaa että palkka tulee vaan kerralla oikein tehdystä suorituksesta. Toisaalta mun ollessa paikallani pentu osaa tulla sivulle eri kulmista oikeaan kohtaan ilman mitään käsiapuja ja nameja, joten tästä lähtien siis vasen käsi aivan kiinni lahkeeseen ja namit taskuun (ei edes oikeaan käteen, kyttää niitä muuten sieltä). Yksi-kaksi askelta eteen menee myös tällä tyylillä, ei tartte apuja. Lisää vaan edelleen perustreeniä. Kun pentu yrittää mutta jää esim. vajaaksi tai ei ole muuten tehnyt aivan oikein, sitä kannustetaan, mutta palkka tulee vain kerralla oikein tehdyistä. Auttamaankaan ei kannata liian pian sortua, koiran pitää saada itse yrittää ja oivaltaa. Jos sen ohjaa aina vaan kädellä tai namilla täsmälleen oikeaan kohtaan, opettaa sille ajatuksen "kun tulet johonkin suunnilleen sivulle, mamma auttaa sut ihan oikein josta saat palkan". Namin perässä ohjautuessaan koira ei ajattele mitä se tekee, eikä se ikinä opi tekemään sitä itse, ilman namia.

Toisessa setissä hyppyä. Sanoin, että on tehty tosi vähän vasta ja lähinnä namilätkällä (+ kotona naksun kanssa omatekoisilla esteillä). Namilätkän kanssa pentu hyppäsi nytkin oikein hienosti, mutta tässä on sama ongelma - pentu ei mieti mitä se tekee, kunhan menee namille. Kun namia ei ole, pentu ei mene minnekään. No joo, tiedän, se on vähän niin kuin oikotie onneen... avut pitää saada nopeasti pois jotta toiminto ei jää niiden varaan. Vaihtoehtoina on opettaa kosketusalustalla tai sitten naksutella hyppy, joka taas on hankalaa kun este on vaan hallilla enkä jaksa ajaa sinne joka ilta. Kokeiltiin nyt sellaista, että annoin vinkupallon kouluttajalle ja hän jäi esteen toiselle puolelle. Vein pennun pannasta toiselle puolelle, kouluttaja vingautti palloa ja pentu sai hypätä lelulleen. Muutama tällainen, sitten pallo oli hiljaa ja selän takana piilossa. Pentu hyppäsi silti ja sai pallon heti palkaksi. Viimeisellä toistolla heitin pallon itse. Jos avustaja vaan on käytössä, tämäkin varmasti toimii tälle koiralle.

La-su-yö oltiin mökillä, mies & Tytti tuli kanssa. Oi pojat että olisi vaan niin ihanaa kun olisi oma talo, terveisin me kaikki viisi, karvaiset eniten

Vie!

2011-12-09T18:10:00.004+02:00

Se kävi nopeasti! Meillä on hyvät pohjat esineen viennille nyt olemassa :) Taidan olla tosissani sen vepen kanssa! Sori äippä, kyllä susta nyt tulee meidän apuohjaaja ja joudut joskus kokeeseen asti ihan itse osallistumaan, ei vain katsomoon vapisemaan ;)

Aloitin opettamalla pennulle käsikosketuksen. Se tuli ihan luonnostaan - kun avasin kämmenen, koira tökkäsi sitä suoraan. Sitä oli helppo palkita tiheään ja pian ekan "vahingon" jälkeen se toisti sitä luotettavasti. Testasin myös töppöseen ja sillekin pelkkä avattu kämmen oli heti vihje tökätä kättäni. Hassua.

Kun Sieni tökki sujuvasti mun molempia käsiä, vaikka vähän liikutin niitä (tässä vaiheessa se taisi myös purra mua, ja koska olen niin hidas, naksautin sille tietty sellasesta :D Onneksi seuraavassa sessiossa sain sen jo sammumaankin ja pentu taas vain tökkäsi minua) tai olin itse eri asennoissa, vaihdoin tilalle miehen käden. Seisoin ensin itse vieressä ja pikku hiljaa siirryin muutaman metrin päähän. Ei ollut lainkaan vaikeaa edetä.

Sitten tein taas muutaman päivän itsekseni lelun antamista; kun pentu otti lattialle laittamani esineen suuhunsa, tarjosin sille käden koskettavaksi. Tämähän on tuttu juttu jo "anna"-treenistä. Nyt en vain sanonut sille mitään, kunhan naksuttelin.

Tänään otin ensin herätykseksi miehen kädellä muutaman kosketuksen. Seisoin itse ihan miehen vieressä. Sitten annoin pennulle lelun tarjolle (lattialle). Pientä hapuilua, mutta kyllä vaan tökkää lelulla miehen käteen! :) Lisään tähän ensin vähän matkaa ja sitten opetan sen ottamaan tarjotun lelun kädestäni ja menemään sen kanssa tökkäämään miestä. Luultavasti niin, että annan sille ensin lelun omasta kädestä ja se saa heti tökätä sen kanssa mua takaisin. Sitten annan sille lelun toisesta kädestä ja tarjoan toisen käden tökättäväksi.

Mun on aina ollut vaikeaa opettaa koiralle temppuja niin, että ne kootaan useasta osasta. Olen pitkään ajatellut lelujen keräämistä koriin ja töppösen kanssa sitä on monesti yritettykin. On vaan tosi hankalaa jotenkin saada yhdistettyä ne kaksi osaa: ota lelu suuhun - kumarru koriin (ja kolmaskin: irroita!). Koira osaa kyllä ottaa lelun ja kurkottaa koriin mutta kumpaankaan ei ole oikeen toimivaa vihjettä enkä vaan saa sitä tekemään niitä yhdessä :P

Sieni ottaa, pitää ja kantaa esineitä niin hirveän paljon paremmin että uskon senkin olevan iso apu näissä noutojutuissa. Hämmästyttävää silti, miten helposti tämän vientiketjun rakentaminen sille onkaan sujunut! Kunhan se sujuu, opetan sen varmaan sitten keräämään ne lelut koriin. Jotenkin tuli ihan uutta intoa temppujen sheippaamiseen kun tän kanssa pääsee eteenpäinkin! :D En vaan osaa töppösen kanssa.

Sienen aamuopit

2011-12-08T09:23:00.003+02:00

Aamuruokailut olkkarissa:

Hyppyä. Oli vähän ongelmia keksiä matalaa, pystyssä pysyvää ja riittävän tukevaa estettä. Lopulta käytin kukkien parvekelaatikkoa. Joku aavistus oli hypystäkin kersan päässä olemassa ja sain hyviä toistoja sekä minusta pois että kohti.

Sivulle tuloja ja siinä katsekontaktia. Olen aavistellutkin, että mulla on turhaan enää mitään nameja kädessä. Pentu osaa tulla sivulle ilmankin, luultavasti kokonaan ilman mitään käsiapuja. Jos vasen käteni on tyhjä, pentu killittää oikeen tomerasti silmiini :) Palkkailin sitä suusta, joko sylkemällä namin lattialle (koppia ei tod osaa vielä(kään?) ottaa :D) tai antamalla sen vas. kädellä.

Tokot

2011-12-06T19:19:00.002+02:00

Sienen pentukurssi, menin ajoissa ja otin eka pienet töppösen kanssa.

Seuruu oli kivaa, pariin kertaan tippui kontakti kun käveltiin tosi läheltä agiesteitä, niistä huomautus. Jäävistä istumiset oli hienoja, palkkaa tuli sekä oikeasta asennosta, siinä pysymisestä että seuraamaan lähdön ennakoimattomuudesta. Seisomiset onnistui kaikki myös ja palkkailin niitä sekä heti oikeesta asennosta että paikallaan pysymisestä mun liikkuessa. Pysyi joka kerta. Tunnarikapuloita oli 8 väärää ja oma epämääräisen läjän seassa. Leikitin koiraa ja irroituksen jälkeen suoraan etsimään. Oli reipas meno, hyvä etsiminen ja lähti vauhdilla palauttamaan omaa -> leluun kiinni. Lopuksi vielä muutama merkin kierto, merkki oli ihan kapuloiden lähellä ja koira meni ensin kapuloille. Pienellä auttamisella tajusi ja palkkailin muutaman merkin. Oikein hyvävireistä ja halukasta työskentelyä, aivan eri koira kuin kokeessa. Klassinen kyllä se kotona osaa. Onko sen kanssa mitään mieltä kisata, jospa se vain treenailisi? Epäilen että mulla ei kauaa pysy täsmällisyys ja alan sitten lepsuilla, ja koko hommahan menettää merkityksensä koiran aktivointina, jos on ihan se ja sama mistä se palkka tulee.

Sienen tunnilla oli kolme muuta koirakkoa. Aloitettiin luoksepäästävyydellä. Varmistin edelleen "hyvä, odota" tuomarin käpälöidessä, hieno oli. Ympyrässä pujottelua, kohtaamisia/ohituksia ja kohtaamisia niin että koirat käskettiin vierekkäin istumaan, näissä ei mitään ongelmia. Kujaluoksetulo, jossa kävin ensin palkkaamassa istuvan pennun poistuttuani vain muutaman askeleen. Hienosti se jäi odottamaan ihan suullisella käskyllä ilman muita apuja. Liikkuri sanoi varovasti "kutsu", pentua se ei haitanut. Omalla kutsulla tuli lujaa :) Yksilöliikkeinä oli jäävät. Maahan meno on jostain syystä kokonaan hukassa myös paikallaan, se pitää naksutella olkkarissa taas kuntoon. Seisominen oli aivan odotetulla tasolla, alkeet on pennun mielessä, mutta tarttee vielä isot avut. Istuminen sujui käsiavun kanssa peruuttaessani, kun sain pennun ensin kuuntelemaan - nyt se tarjosi maahan menoja istumisten sijaan :P Kotiläksynä vahvistaa eri asentojen erottelua paikallaan ja treenailla erikseen sitä jäävää osaa, apuja niin paljon kuin tarvitsee. Omalla ajalla kävin pennun kanssa pari kertaa ulkona tauolla, lisäksi tehtiin sivulle tuloja, kaukojen kaikkia vaihtoja ihan vaan namin perässä ja noutokapuloiden (2x vieras puinen) nostoja naksuttimen avulla (se nostaa ja kantaa ja pitääkin tosi hyvin ihan luonnostaan!).

Lunta!

2011-12-06T14:24:00.003+02:00

Yön aikana oli taas tullut talvi!

Pakotin ne poseeraamaan ennen vapautusta. Tuli ihan paskoja kuvia kun tyypeillä ei ollut malttia katsoa kameraan, ku pakko päästä jo juoksemaan! Luovutin ja annoin luvan, ja kostoksi kuvaaja kaadettiin :P

Jos tie päättyy ni siitä täytyy varoittaa hyvissä ajoin ja selvällä kyltillä, t. SIENI!

Loppulenkistä malttoi jo hieman posettaa

Ihan pienen hetken ainakin...

Palkaksi lumipallojen heittelyä

En oo vieläkään varma onko se tyhmä vai onko sillä vaan hemmetin erikoiset huvit. Muut kävelee suoraan tuosta vasemmalta lumesta ja eräs kiertää lätäkön kautta o_O Lits läts hauskaa pomppia sinne kuraan!

Mies ja Tytti sai tänään näädän!

Ei koskaan enää

2011-12-05T09:16:00.005+02:00

Messarissa tokokokeessa. Kaikki meni niin pieleen alusta alkaen. Ajaessani paikalle mun kädet tärisi niin että hirvitti olla ratissa. Ilmottautumispaikkaa ei meinannut löytyä ja vitutti potenssiin kymmenen pitkin hallia vaeltaessani. Vaikeeta merkata sitä selvästi, häh? No, kun löydettiin jonoon, edessämme oli nettituttu narttunsa kanssa. L ei ole sitä nähnyt, mutta kun juteltiin, L luuli että toi on joku tuttu ja piip piip pakkosaadatunkeakuonosenperseeseen. Mä syvästi inhoan sellaista pikku hiljaa hivuttautumista, se ei ole sallittua, vaan koira pysyy remmi löysällä täsmälleen paikoillaan ilman että joudun koko ajan huomauttamaan sille. No nyt mudia ei mielestään koskeneet mitkään säännöt, ja sain nyppiä sitä koko ajan takaisin vierelleni. Sitten tuli Nina&Helmi taaksemme ja mudi tilttasi lopullisesti. Piiiiiiiiiiiiii! No hei haloo, Helmi ei tykkää susta yhtään sen enempää nyt kuin koskaan ennenkään, mutta kun ei mene jakeluun. On muuten aivan varmasti mun viimeinen uros tämä koira.

Hengasin koiran kanssa kehän laidalla reilu 3h ennen omaa vuoroamme. Koira oli pariin kertaan autossa, kun koe alkoi myöhässä ja kaikki oli ihan saatanan epäselvää. Välillä kuulutettiin että koirien kanssa tarkastukseen -> lähdin hakemaan koiraa autosta -> kun päästiin paikalle, se oli mennyt jo. Samalla oli tullut jotain ohjeita ja missasin mm. sen, että kaukot on pienellä näyttötaululla koiran takana. Meidän kaukot meni siinä että ihmettelin että miksei kukaan käske mitään...

En sitten oikein tiedä miksi jäin koiran kanssa sisälle, enkä vienyt sitä vielä takaisin autoon. Tosi vaikea arvioida kuinka nopeasti kehät etenee, ja mun auto oli kaukana parkkihallissa neljännessä kerroksessa hornan kuusessa (mahdotonta järjestää hallin vierestä paikkoja 50 tokoilijalle?). Ajattelin kai, että missattiin jo se tarkastus ja ohjeistus, niin missataan varmaan kehäkin, ellen päivystä vieressä.

Koira oli ihan piippiip Helmistä ja muutamasta muusta nartusta edelleen ja kun sana ei kuulunut, nypin sitä villoista monesti, että helvetti anna olla jo. Sitten kun sain sen makoilemaan jalkoihini "rauhallisesti", se kyllä oli näennäisen rauhassa, mutta kuitenkin kyttää ja vahtii koko ajan ja murrailee sinne sun tänne. Mä tiedän että parasta olisi vaan ignoorata, mutta kun en kerta kaikkiaan voi sietää sitä murinaa ja sorrun aina komentamaan koiraa. Ole hiljaa, onko vaikeeta häh? Joka tapauksessa jollekin sosiaaliselle ja avoimelle tollanen ei varmasti ole niin henkisesti rankkaa, mutta L ei ole sellainen (vaikka se moikkaili ihmisiä ihmeellisen avoimesti!) ja se kyllä on siinä pälyilymoodissa enemmän tai vähemmän koko ajan. Kevythäkki olis kova sana.

Vähän ennen omaa vuoroa kävin vähän virittelemässä sitä, oli ihan ok. Häiriöt ja paikka sinänsä ei olleet ollenkaan pahoja, juuri niin kuin olin ajatellutkin - kaikkea oli niin hirveästi että koira turtui siihen tilanteeseen. Muakaan ei oikeastaan jännittänyt, no, vähän ehkä, mutta ei mitenkään kauheasti. Paitsi hetkeä ennen omaa vuoroa kädet tärisi taas ihan sekona, mutta se meni ohi kun suoritus alkoi.

kehä 1:
ohjattu, oikeaan: 5. Merkille ravilla, ei hajuakaan kapuloista, ei ollut nähnyt niiden vientiä. Sain kuitenkin sallittujen käskyjen rajoissa autettua oikealle. Palautus hidas ja vähän vinoon eteen. Kapuloiden takana oli valkoinen matala lauta-aita, se varmasti nieli kapulat aika huolella, noin koiran vinkkelistä katsottuna.

ruutu, merkiltä oikeaan: 0. Ihmeteltiin alussa miksi ruutu ja ohjattu ei olekaan samalta merkiltä, ilman muuta se oli oletus, juuri niin vaikeaa kuin pitääkin olla. Tää oli vaan vielä vaikeempi källi minkä tajusin vasta ohjatun lopetuspaikalta ruudun aloituspaikalle kävellessä. Käveltiin nimittäin selkä ruutuun päin eikä siinä ehtinyt pyytää koiraa etsimään katseellaan "missä ruutu". Aloituspaikalla olisin vielä kääntynyt vähän ruutuun päin "näyttämään" sen koiralle, mutta liike alkoi jo. Merkille meni vauhdikkaammin kuin noudossa, mutta ei mitään hajuakaan mihin yritin sitä siitä lähettää, haki enemmän oikealle taakse noutoa kuin ruutuun päin. Tuomari sanoi jo "kiitos" kun miljoonatta kertaa lähetin koiraa ruutuun päin, ja silloin se juuri löysikin sinne. Kehuin ja kutsuin sen pois sieltä.

kaukot: 0. s-m-jotakin. Ja joo tosiaan se valotaulu oli koiran takana, havaitsin sen vasta kun osa asennoista oli jo mennyt. Samaan aikaan tuli kuulutus ja mun käskyt hukkui siihen täysin. Tämän takia tuomari päätti että saadaan uusia liike. No ahaa, oli jo pasmat ihan sekaisin, en edes vapauttanut ja kehunut koiraa mitenkään. Se ei tehnyt yhtään mitään. Ekalla oli sentään tuplakäskyin tehnyt muutaman vaihdon :P

***
kehä 2: no ei ainakaan jännittänyt enää yhtään, lähinnä oli mielessä, että olis nyt äkkiä nää loput että päästäis hittoon täältä.

paikalla makuu: 7. Ekana alas, vikana ylös. Alussa kitinää ja kyttäili viereistä koiraa, vaikka ei tod ollu mikään tuttu. Kehään jonossa mennessä sain jo käskeä aika kovasti, että vierelle sieltä nyt eikä pällistellä takana tulevaa. Kovin hajamielistä, siksi hidas maahan meno, ja kuulemma oli haistellut. Sivulle kohtuu ok? Vapautuksen jälkeen alkoi vinkua (palkalle, yleensä makuu istumisen jälkeen?) ja sain taas aika kovasti käskeä.

paikalla istu: 8. Tuomarin mielestä oli liikuttanut etujalkojaan/ollut levoton. Hyvin mahdollista :D On se videolla mutta jostain syystä mun ei tee mieli katsoa koko videota lainkaan...

sitten melkeen suoraan yksilöliikkeisiin, en tainnut viritellä mitenkään.

metallihyppynouto: 8. Äskeisen hajamielisyyden huomioon ottaen ihan VAU-nouto! Nosto ja palautus (osin tai kokonaan ravia) ja oikeestaan varmaan menokin (oli hidasta laukkaa) olis voineet olla reippaampia.

luoksetulo: 5. Kaksi käskyä ekaan lähtöön, en tiedä miksi koira nousi ekalla kutsulla vaan seisomaan. Sitten lähti aikamoisen kovaa, stoppi oli huono, maahan mun mielestä jees. Vikan pätkän kutsuin "tule" vaikka normaalisti se on "sivu", aattelin että yks vitun hailee, halusin nähdä tuleeko se eteen vai sivulle. Sivulle tuli ja vauhtikin taisi olla ihan jees.

***
kehä 3: taas odoteltiin pieni ikuisuus. Koira oli ihan tööt ja näin kyllä että se toivoo että mentäis jo kotiin täältä. Leikitin sitä syrjemmässä kun edellinen koira oli kehässä. Se leikki hetken ehkä ihan ok, mutta sitten se oli sellaista muodon vuoksi "leikin koska sitä toivotaan". Mudistit sanoi että näytti että se on paineessa, mutta minusta se oli ehkä lähinnä vaan väsynyt?

zeta i-m-s: 5. hirveän hajamielistä, istumisen seisoi ja vielä kiertyi kun menin koiran ohi, maahan ok, seisomisen teki mutta siinäkin steppasi vinoon kun menin koiran ohi... ja tosiaan seuruu ihan paskaa.

seuraaminen: 0. Jätätti alusta asti, pysähtyi pari kertaa itsekseen seisomaan, annoin muutaman normaalin lisäkäskyn ja sitten mylväisyn "SEURAAA!!" Ei auttanut, koira hyytyi totaalisesti. Tuomari keskeytti seuruun. Keltainen kortti koska "koiralle ei huudeta kehässä".

tunnari: 0. Kapulat rivissä. Tosi hidas meno ja otti häiriötä tuomarista joka seisoi ihan kapuloiden lähellä. Haisteli kuitenkin ok ja otti kapulan. Se tippui siihen riviin takaisin, koira otti sen uudestaan itse ja lähti tuomaan hitaalla ravilla. Oma oli, mutta ilmeisesti karsintakokeessa vitostakaan ei jää jäljelle näiden muiden virheiden takia. Oli niin epämiellyttävä ukkeli se tuomari että en viitsinyt edes kysyä, ihan se ja sama mulle.

Vein koiran autoon, loppuja suorituksia ja kisakirjoja piti odottaa vielä jonkun aikaa. Koska ovella ei ollut enää ketään, toin autosta pennun sisälle, sillä oli ollut jo aikamoisen pitkä odotus siellä. Sienen mielestä kaikki oli kauhean hauskaa eikä se ollut millänsäkään mistään. No, pienet pissat tuli "housuun" kun Sieni tunnisti mudin ja sinkosi iloissaan sen naamalle. Paha vain, että sehän oli Helmi eikä Luksi :D Äkkiä ihan pieneksi ja varmuudeksi vielä pissat alle, että älä ny kauheesti suutu! Helmi ei arvostanut pentua vaan ilmoitti että voit painua vaikka helvettiin siitä. Löytyi joku pieni terrieri kuitenkin, sekin oli pentu, ilmeisesti samalla tavalla "salakuljetettu" sisään, ja sen kanssa Sieni nujusi.

Mulla on ollut eilisestä kotimatkasta asti ihan itku kurkussa. Autossa oli aikaa ajatella ja vahvasti on tällä hetkellä sellainen olo, että töppösen kokeet voisi vaikka olla tässä. Mulla on käsissä pentu jolla on palikat päässä paljon paremmassa järjestyksessä. Kuinka kauan on reilua kiusata töppöstä, viedä sitä tilanteisiin joita se ei kestä, vaatia siltä asioita joihin se ei pysty, suuttua sille paikassa jossa meidän pitäisi ennemminkin pitää yhtä? Kastroidaan se, ostetaan sille kevythäkki että saan sen piiloon ettei se stressaa muita elollisia tai näe narttuja joista se sekoaa, ilmoitetaan se vain kokeisiin joissa auton saa ihan kehän viereen että koira ei joudu odottelemaan yhtään? Kyllä se varmaan ne ykköset sieltä saisi mutta onko sellainen koira valioainesta, onko siinä mitään järkeä?

Autolle palatessamme L oli siellä ihan sikeässä unessa (ei tod tyypillistä), ja se oli koko sunnuntain aivan uupunut edelleen. Sunnuntaina sillä oli myös ainakin niska kipeä, tilaan koiralle hieronnan pikimmiten.

Olen niin pahoillani että vein sen messariin. Anteeksi, töppönen.

Kenraaliharkka

2011-12-01T10:15:00.004+02:00

Lähemäen kentällä. Töppönen aloitti vetämällä liikkeet messarin järkässä läpi, kolmessa erässä. Palkkailin joka väliin ja tarkoitus oli muutenkin enemmän hakea hyvää fiilistä ja motivaatiota kuin nillittää pikkujutuista.

Eka kehä: ohjattu ja ruutu samalta pikkumerkiltä, sama aloituspiste. Ruutu vasempaan ja päätin noudattaa myös vasemman kapulan. Ohjattua varten merkin takana oli yllärinami.

ohjattu: merkille meno vähän outo, ei oikeastaan kiertänyt taakse vaan meni vain sitä kohti? Huusin stop ja samalla koira kääntyi niin että näki namin ja otti sen pysyen seisomassa. Ohjauksella lähti keskikapulalle, stoppia totteli (miksen taaskaan muistanut palkata siitä??), uusintaohjauksella meni oikealle eli sille vasemmalle ja toi sen. Vapautus lelulle kun oli aika lähellä minua ja laukkasi vielä.

ruutu: virittelyllä haki ruudun hienosti. Merkki hyvä, menin palkkaamaan seisovan koiran sinne. Ruutuun hyvin perille asti, maahan ripeästi. Kohti kävellessäni vein koiralle namin ja toistin "odota". Jossain takana kentällä käveli ihminen ja liekö se sitten vaikuttanut, nimittäin kun olin kääntänyt koiralle selän ja marssinut hetken kohti lähtöpaikkaa, huomasin että elikko hiippaili hämillään perään. Vein takaisin ja otettiin uusiksi, nyt oli ok.

kaukot: superpitkältä matkalta pelkkä istumaan nousu oli tarkoitus ottaa. Koira nousi seisomaan ja hieman sitten hinkkaamiseksi meni. Läheltä lopuksi vähän pitempi sarja. Sillä menee pasmat sekaisin jos tulee väärä asento ja joudun korjaamaan heti uudella käskyllä, ja silloin se kyllä liikkuu hirveästi eteenpäin :/ Uusi ongelma näemmä, nyt kun se on hyvin tehnyt vaihtoja eikä oo tarttenut tuplakäskyjä, asennot ei aina ole sitä mitä pyydettiin.

***

paikalla makuu: pelkkä jättö, palasin palkkaamaan koiran juuri ennen kuin olisin saapunut piilolleni auton taakse. Sivulle myös skarppina.

paikalla istu: virittelyistä huolimatta ekalla otoksella koira lakosi maahan. Nuhtelin sitä hieman siitä ja otettiin uudestaan, nyt oli hyvä. Muutama toisto, palasin aina palkkaamaan ihan muutaman askeleen jälkeen. Vikalla käskin "omena", "kukka" ja ties mitä ja palkkasin kun koira pysyi perusasennossa.

metallihyppynouto: ei ollut metskua eikä hyppyä, joten heitin tukevinta ohjatun kapulaa tasamaalla... :D Oli vauhdikas nosto ja siitä heti leluun kiinni. Pidä tämä, mudi!

luoksetulo: pallo lensi stopista. Toisella vein koiran stoppipaikalle seisomaan ja otin siitä läpijuoksun, joka oli niin hidas että totesin että ei kelpaa. Otettiin uudestaan läpijuoksu toiseen suuntaan. Oli parempi, sai pallon.

***

zeta: eka kulma vasempaan, asennot s-m-i. Oikeestaan koiralta ihan kympin suoritus, mä vaan kämmäilin :D Aina jätön jälkeen kohti koiraa kääntyessäni ja nähdessäni että oli tehnyt oikean asennon, naksautin ja takas kävellessä vein koiralle namin. Sitten en ollut miettinyt miten siitä jatketaan, joten tuli sekä sellaisia että kävelin ohi sanomatta mitään ja palkkasin kun koira ei ennakoinut seuraamaan lähtöä, että myös niitä oikeita seuraamaan mukaan ottoja. Seuruu oli jees ja asennot siis kaikki ok. Jes jes jes, tää meiltä nyt sujuu!

seuruu: joku ehkä avo-pituinen kaavio kun en jaksanut enempää, oli normaalia ja juoksua, alussa hieman sivuaskelia ja paikalla käännöksiä. Oli tosi hyvän tuntuista, aavistuksen painoi, mutta käännökset skarppeja ja asenne just hieno.

(ruutu: tähän väliin loppuosan kertaaminen. "Missä ruutu" ja koira sinkosi sinne jo virittelystä. Annoin mennä. Maahan käskettyäni juoksin ja hyppelin siinä jossain, narupallo heilui toisessa kädessäkin kiusana, mutta koira pysyi hyvin. Kutsusta kovaa seuraamaan ja pallo suuhun.)

tunnari: vääriä 9 tai 10kpl, neliömäinen muodostelma, oma suht keskellä edessä. Etsi aika pitkään ja haistoi kerran omaa ottamatta sitä, toisella kerralla sitten otti. Lähti kai laukalla, mutta heilautin palloa juuri kun koira oli vasta kääntynyt enkä siksi ole varma. En tarkoituksella sanonut mitään, vaan annoin sen vaan huomata palkkansa.

***

Ihan hyvä fiilis! Tänään pitää pakata, huomenna on vielä töitä ja sitten ajan Helsinkiin porukoille. Miettimistä onkin millaset vaatteet sinne pitää laittaa, ihan normaaleissa koevaatteissani eli ulkoiluhousuissa tjsp en taida iljetä mennä... :S Lisäksi ajattelin nyt ekaa kertaa ladata mp3-soittimelle (öhöm, jos löydän sen jostain) musiikkia ja uppoutua siihen ennen omaa suoritustani. Sain aika paniikin lietsottua jo tänään töissä kun mietin vaan sitä odotusta siellä messarissa...

Sieni teki sivulle tuloja ja paikalla käännöksiä oikeaan eli sinne helpompaan suuntaan, mutta lisäksi muutaman vasemmalle käännöksen. Kyllä se hakee hienosti mutta apua tarttee vielä, että takapää liikkuu oikein.

Sitten piilotin sille pari kertaa tunnarikapulaa kentän laidalle heinikkoon. Käskin pennun istumaan ja venaamaan ja vein palikan sen nähden parin metrin päähän heinän alle, oikeen kunnolla mättääseen piiloon. Palkkasin istuvan pennun ja lähetin sen "oma"-käskyllä (neverheard, mutta hyvin lähti :D). Tasan tarkkaan tiesi että tää on nenäjuttuja ja tuhina vaan kävi kun tyyppi nuuhkutti menemään :D Sotki kyllä vissiin jälkeen ja esineruutuun ja kaikkeen, mutta mahtavasti sieltä se palikka löytyi! Pentu otti sen itse suuhun ja lähti tuomaan kohti. Naksautin ja aloin kehumaan heti kun kapula oli selvästi löytynyt/suussa. Matkallehan se tippui mutta ei haittaa mitään vielä :) Sieni tykkäsi tästä ihan kauhesti. Kyllä se vaan on nenäkoira!

Lopuksi maahan menoja niin, että olin kyykyssä, käskin maahan ja vapautin heti pennun taakse lentävälle namille. Sieni tykkäsi tästäkin! Tuntuu että kyllä se välillä ainakin jää kauemmaskin eikä tule ihan luokseni menemään maahan, mutta tarttee kyllä vielä lisää reeniä siihen.

Sitten käytiin K-tien ekalla paikalla lenkillä, vaan lyhyellä, mutta sen verta että saivat vähän oikoa kinttujaan. Takas tullessa mä vaanin töppöstä (joo, leikitään välillä silleen, L seisoo ensin jossain, mä alan vaania sitä, sitten tuijotetaan toisiamme aikamme ja mä hiivin askel kerrallaan lähemmäs, kunnes koiralla pettää pokka ja se juoksee hyppäämään mun rintaa päin ja sekoaa :D) ja Sieni tuli jotain säätämään väliin juuri kun L lähti liikkeelle. Tuloksena voltin tehnyt pentu joka vielä putosi alamäkeen ja kieri toisenkin kuperkeikan. Noustessaan vinkui eikä astunut lainkaan vas. etujalalle. No, se tunki päänsä mun kainaloon ja itki aikansa siinä (<3), samalla kopeloin sen läpi eikä se aristanut erityisesti mitään. Kun pentu alkoi pussailla mun nenää, ehdotin että lähdettäiskö. Liike oli hetken aikaa epäpuhdasta kun se ei varannut painoa kunnolla sille jalalle, mutta viiden minsan päästä pentu roikkui töppösen tukassa siihen malliin, että ei se kovin kipeä voinut kyllä olla. Voi helvetti, joskus sitä kyllä vielä sattuu pahasti, sanokaa mun sanoneen.

Tokourakka

2011-11-29T18:52:00.002+02:00

Hallilla. Ensin töppöselle kentän puolella ruudun ja ohjatun erottelua. Merkiltä kapuloille oli koematkat, mutta merkiltä ruutuun vain joku 10-15m. Ei se irtoaminen ole koskaan ollut vaikeaa jos koira tietää mihin se menee, ja koska pointtina oli erottelu, en nähnyt tarpeelliseksi juoksuttaa koiraa koko matkaa. Pallokin lentää paremmin mihin pitää, kun matka on lyhyempi, t. tumpelo ;)

Tehtiin järkässä oikea kapula - oikealle ruutuun - (lähetyspuolen vaihto) - vasemmalle ruutuun - vasen kapula (tässä hieman junnausta) - (lähetyspuolen vaihto) - oikealle ruutuun. Noudettava kapula oli siis aina ruudun puolella. Lunta oli sen verta että kapulat hävisi ei-kovin-hyvin-valaistulla kentällämme aikasen hyvin.

Palkkailin väliin pelkkiä merkkejä - tai itse asiassa vissiin melkeen jokaisen merkin joko ottamalla koiran kierrosta palloon tai stoppaamalla ja viemällä namin ennen jatkoa. Merkit olikin hyviä, loppua kohti vauhti kyllä hieman hiipui, mutta pääasia että kuunteli eikä oikonut. Erottelukin oli aivan superia! :) Pariin kertaan oli ongelmia löytää kapula hangesta, mutta koira kuitenkin teki noutoa eikä meinannutkaan mennä ruutuun. Vasenta kapulaa tehdessä koira meni keskikapulalle, stoppasin ja ohjasin vasempaan, ja silloin se ei kerta kaikkiaan nähnyt kapulaa ja tarjosi sitten ruutua. Otin uudestaan merkiltä ja nyt onnistui. Varsin hyvä treeni, sain mitä halusin; koira teki just sitä mitä minä ohjasin tekemään!

Sitten oli Sienen pentutoko. Kerkesin hyvin käyttää pennun tarpeillaan ja muita odotellessa viihdytin pentua potkimalla sille lunta. Hirveän hauskaa Sienestä :D Samoin lumessa piehtaroiminen, lumen haukkailu, lumen kaivaminen, mäessä etutassut edellä alaspäin hyppiminen niin että tassut työntää pienen "lumivyöryn" jonka perään sitten hypätään, hepulointi muuten vaan, jäätyneiden lätäköiden päällä loikkiminen ja niiden kaivaminen ja hepulin saaminen kun jää rasahtelee alla, lumipallojen heittely... unohdinko jotain?

Ryhmäläisiä oli kolme, myös Sienen viimekertainen painikaveri-bc. Päätin että tänään ei painita. Ihan lopussa pennut kyllä ehti ulos hallissa mennessämme hyökätä toistensa tukkaan ja suru oli suuri kun erotettiin ne saman tien. Töitä tehdessämme Sieni keskittyi todella hienosti eikä nähnyt koko toista koiraa, mutta ei sen silti tartte pitää automaationa, että tunnin jälkeen saa pistää leikiksi. Vain luvalla ja joskus ;)

Aloitus kontaktiharkoilla; ympyrässä yksi pujottelee muiden ympäri ja rivissä kävellään vastakkain ensin koirat ulkopuolella, sitten sisäpuolella. Ei ongelmia.

Kujaluoksetulot. Jätin pennun käskyn alle istumaan. Palkka vauhdista. Toisella otoksella kävin poistuessa kahdesti palkkaamassa odottavan pennun ennen kuin oikeasti poistuin kutsumispaikalle asti. Hieno oli! :) Odotus ja vauhti kunnossa, loppuasento puuttuu tyystin, se siis työn alle seuraavaksi. Häiriökoirakoita pentu ei huomannutkaan.

Luoksepäästävyys ja paikalla makuu. Sieni oli keskellä. Perusasennossa se ei malta kauaa jos en palkkaa tai kehu; siihen kestoa kotona. Luoksepäästävyys on hyvällä mallilla. Vahvistin kerran "hyvä odota" kun tuomari lääppi koiraa. Ehkä se olisi pysynyt ilmankin, mutta parempi varman päälle. Pentu on tässä selvästi ei-tyypillinen itsensä - se ei oikeastaan näytä ollenkaan siltä että menisi vastaan tai olisi edes iloinen tuomarin kontaktista, vaan ennemmin vetää vähän korvia luimuun ja "lääpi nyt sitten kun kerta haluut".

Paikalla makuussa tämä kokenut tokoilija esitteli pennulle käskyn "pysy" ekaa kertaa hallissa vieraiden koirien keskellä... se on tähän saakka tehnyt vaan odota-käskyllä. Odota on arjessa ja luoksetulossa ja pysy paikallaoloissa. Hoh hoh, unohtui vallan että ei se ole moista vielä kuullutkaan. Nousi tietysti heti kun otin askeleen sen eteen. Takas makuulle ja sitten avustin käsimerkillä ja toistaen "hyvä, pysy, hyyyvä". Olin ihan edessä ja palkkasin tiuhaan ja hienosti pysyi :) Mutta ehkäpä teemme tätä silti nyt kotona ennen ensi kertaa hallilla...

Kaukoja. I-m-i näytettiin, siinä istumaan nousut vähän takkusi alkuun, mutta tekniikka on kunnossa. Seisomista houkuteltiin namiavulla kummastakin asennosta ja kyllä ne sieltä löytyy. Voisi alkaa näitäkin jumppaamaan kotosalla.

Lopuksi otin pennun kanssa kahdestaan hyppyä yhdellä laudalla. Ei ollut namilätkää, joten autoin pentua muuten, että saatiin onnistumisia. Viime kerrasta on jäänyt jotain mieleen, selvästi sujui paremmin kuin silloin, vaikka välissä ei ole yhtään tehty.

Agility-A:lle pentu himoitsi ja kiivettiin se sitten mennen tullen. Sieni on kiipeilysieni, sen päätä ei kyllä huimaa mikään eikä missään...

Muutamaan otteeseen leikittiin välissä. Ihan kivasti sujui!

Havaitsin, että kun toinen koira haukkuu tai varsinkin räyhää, pentu kääntyy pois sieltä päin ja ottaa oikeen korostetusti kontaktia minuun. Aika jännä.

Olkkaritokoja

2011-11-28T18:55:00.004+02:00

Sienelle alkuun sivulle tuloja. Pentu hieman yliyrittää ja tarjosi vaan polleena maahan menoja :D Kun sain sen keskittymään, oli oikein hyviäkin. Takapään käyttöä saa silti vielä vahvistaa paljon. Nyt sivulle kiepsahdus on aika hidas, kun pentu selvästi miettii miten se saa itsensä siihen käännettyä oikein.

Toisessa setissä niitä oppilaan toivomia maahan menoja. Ensin paikallaan, sitten liikkeestä. Ja kas kummaa, jos kävelen hitaasti, pentuhan tekee ihan oikean liikkeestä maahan menon sivullani! Kysyn taas kuka sitä on salaa kouluttanut?!

Töppöselle kaukojen i-s-i -vaihtoa. En palkannut jos takajalat liikahti istuessa eteenpäin, näitä oli yksi ja loput ihan täydellisiä! Töppösen kaukot on aikas makeet tällä hetkellä, pysyis nyt messariin asti edes - jossain vaiheessa ne varmasti taas repsahtaa mutta jospa ei ihan vielä...

Kolmen kimppa

2011-11-28T16:10:00.003+02:00

Olen muutaman kerran aiemmin käyttänyt kaikkia koiria yhtä aikaa kadulla, siis muuallakin kuin tossa takapihan metsässä flekseissä. Tänään olin reipas ja käveltiin miestä vastaan. Ehdittiin Shellille, n. 2km matka. Kolme koiraa ei todellakaan mene siinä missä kaksi! Kolme töppöstä menisi koska vaan mutta nuo kaksi muuta... :D Muutama "NYT PERKELE LOPPU SE!" pääsi matkalla, lisäksi selvitin Pisulin hihnan sen itsensä tai jonkun muun ympäriltä noin sata kertaa ja muistutin Tyttiä remmissä vetämisestä ainakin kymmenesti. Töppöstä ojensin parissa ohituksessa. Se matala murina ei koskaan lopu ja mulle on jo oikeestaan ihan sama, mutta koirahan pitää paikkansa mun jalan vieressä eikä harhaudu siitä yhtään minnekään. Mudi-ihmisiltä tuli jossain muussa yhteydessä vinkkiä, että kokeilla joskus ottaa lenkille musiikkia mukaan. Kuulemma kaikkien koirat käyttäytyy sata kertaa paremmin niin. Uskon, että siinä on vinha perä, ja aion ehdottomasti kokeilla jahka löydän mun musavehkeet jostain. Töppösen ohituksiinkin sellainen totaalinen "en reagoi itse yhtään mitenkään" olisi varmasti parasta mitä enää voi tehdä.

Hengissä selvittiin mutta yhtä kämästä taisi olla kuin mitä ukon ottama kännykkäkuvakin on :D

Teho-TOKOt, osa 1/2

2011-11-27T15:47:00.005+02:00

Juvan Kennelkerho järjesti teho-TOKOt. Ensimmäinen osa tänään, seuraava kahden viikon päästä. Kouluttajana Laura Lehtinen, jolla kokemusta eri kokoisten snautsereiden kanssa sekä tokosta että pk-puolelta. Jokaisen koirakon tuli miettiä etukäteen 1-2 asiaa joihin koulutuksessa pureudutaan.

Alku ei ollut järin lupaava; kanssaosallistujat kysyivät heti mikä on tunnari ja evl. Tokovalmennuksessa? No, kouluttaja oli paitsi mukava myös asiansa hyvin osaava, joten saatiin kyllä omalla vuorollamme laadukasta treeniä. Kaikkien oli määrä olla paikalla koko päivän, "koska toisten treeniä katsomalla oppii myös paljon". Valtaosa vaan opetteli kuinka koiran saa istumaan suoraan eikä lonkalleen, kuinka se pysyy siellä sekunnin ja kuinka sen pitäisi alusta asti odottaa vapautusta ennen nousemista. Tai kuinka koira saadaan katsomaan ohjaajaa vaikka hää levittää namikädet haralleen yms yms mikä ei minusta ole edes TOKOa, vaan arkitottelevaisuutta :P Luulen, että kahden viikon päästä livistän paikalta aiemmin. Oltiin eka suorittava koirakko ja ei oikeen kolmea tuntia jaksaisi tollaisia katsella. Kovin moni tuli kentälle myös silleen "en mä oikeen tiedä mitä me voitais treenata", eli ne oli niin kujalla mitä tokossa edes tehdään. Varmaan tosi motivoivaa kouluttajallekin, not!

Kaikki teki ensin kierroksen, sitten kaikille häiriöluoksetulo, pieni tauko, ja uusi yksittäiskierros.

Töppönen oli mun varsinainen koira ja olin pyytänyt aiheeksi noudon. Olin kuvaillut etukäteen, että ongelma on se että koko nouto on kovin "pikkusievä", metallilla vielä pahemmin kuin puulla. Vieraalla metskulla L tekikin näytiksi hyvin sopivan noudon; menokin oli hidasta laukkaa, nostossa kesti hyvä tovi ja paluu tosi laimeaa ravia. Nosto ja palautus on osin yhteydessä toisiinsa; jos nosto menee miettimiseksi, paluu ei taatusti ole sen jälkeen enää täysillä. Kuitenkin näitä, kuten asioita yleensä, on järkevämpää treenata erillisinä osina, ei montaa asiaa kerrallaan. Työstettiin nyt palautusta, joten koira kapula suussa istumaan ja poistuin sen luota. Oli vähän ongelmia saada sitä kapulaa edes suuhun, kun ei suu meinannut aueta. En sortunut pakottamaan, luulen että se nimenomaan on vaan pahentanut ongelmaa. Kokeiltiin myös niin, että pidin koiraa pannasta ja kouluttaja heitteli ja potki kapulaa (vaihdettiin puiseen, metsku kolisi ikävästi), mutta siihen L ei syttynyt lainkaan. Tehty liikaa häiriöharkkaa ja pannasta pidolla on meillä vähän negatiivinen merkitys. Kun itse härnäsin koiraa kapulalla ja otin pannasta ennen heittoa, oli parempi. Näitä neuvoksi tehdä lisää (myös lelulla), niin se pannasta pitokaan ei pitäisi enää tuntua koirasta niin pahalta.

Loppujen lopuksi ohjeeksi tuli treenata pääasiassa kapulan kantamista. Saatiin hyvä vauhti irti kun vähän peruutin karkuun jne, mutta koira ennakoi palkkaa todella voimakkaasti ja räkii kapulaa matkalle miten sattuu. Se palkkaa itseään sylkemällä tyhmän metallin pois suusta, ja kantamisharkoilla yritetään parantaa asennetta kapulaa kohtaan. Höpötemppuja voi myös teettää kapula suussa.

Häiriöluoksetuloja varten meidät pyydettiin koirakoksi kentälle, muut kurssilaiset oli ilman koiraa ihmisryhmänä. Laitoin L:n paikallaoloon, kolmen ekan koiran aikaan oli maassa, itse olin toisella puolella kenttää muiden ihmisten seassa. Vieras koira juoksi siis töppösen ja ihmisryhmän välistä. Välimatkat oli kyllä reilut. Sitten yhden tai kahden seuraavan ajan L sai istua. Ekassa jätössä meinasi läjähtää maahan, mistä ojensin, sen jälkeen kuunteli hyvin. Palkkasin sen jokaisen koiran jälkeen. Loppujen ajan olin koiran luona (/lähellä) ja tehtiin paikallaan käännöksiä, askelsiirtymiä joka suuntaan, kaukoja, sivu-maahan-sivu-jumppaa ja pelkkää kontaktia perusasennossa. Oli ihan super, hienosti kuulolla, kaukot oli makeet ja ylipäänsä keskittyi täysin omiin hommiin eikä ottanut lainkaan häiriötä luoksetuloa tekevistä :)

Mun luoksetulon käytin Sienelle, L meni autoon. Pyysin ihmiset kujaksi, kouluttaja piti pentua, kun juoksin kujan läpi pois ja hetsasin koiraa. Tuli ihan superkovaa ja hienosti välittämättä ihmisistä mitään. Toista otosta varten ihmiset astui vielä lähemmäs toisiaan, niin että kujalle jäi joku metri-pari leveyttä, mutta se ei ollut mikään ongelma, täysiä porhallettiin sieltäkin!

Toisella kierroksella oli tarkoitus katsoa samoja juttuja uudestaan, mutta muistin kyllä ohjeet eikä niitä ollut syytä jankata, niin vaihdoin tilalle pennun. Sen kanssa katsottiin pelkkää saalisleikkiä. Leikitin koiraa ensin itse, sitten vaihdettiin lelu kouluttajalle, ja voitettuaan sen pentu toi sen mulle, joten vielä pätkä mun kanssa. Sieni hyppi multa lelua kainalosta jo kentälle mennessä ja syttyi leikkiin oikein kivasti, huomattavasti paremmin kuin odotin! Huomiot tulee nyt ranskalaisilla viivoilla. Suuri osa varsin tuttuja juttuja mutta kirjoitanpa nyt perusteellisesti jos kaikki lukijat ei tiedä, ja mulle omiksi muistiinpanoiksi kun joskus taas alkaa unohtua kuitenkin:

-leikkiä varten kiinteä panta tai valjaat, nyt puolikurkkarissa koiraa häiritsi remmin kiristyminen (no, sillä on sama vika kun töppösellä, olen niin natsi remmikäytösasioissa että mun koirat ei syty tempomaan lelun perään vaikka niitä kuinka hetsaisi, kun kaikki tempominen on arjessa aina EI!) eikä se oikeen innostunut tarpeeksi, kun kouluttaja piti sitä kiinni ja härnäsin sitä lelulla niin ettei koira ihan yltänyt siihen

-lähellä leikitettäessä syttyy hyvin. Kun koira saalistaa tosissaan, sen annetaan saada ote lelusta

-Sieni ottaa helposti vähän huonon otteen (etuhampailla), tosin lelukin oli paksu, vaihdettuamme ohuempaan parani, mutta saisi olla silti parempi täyden suun ote. Tätä pystyy vahvistamaan; koiran annetaan voittaa lelu vasta ja heti jos se korjaa otettaan syvemmäksi. Sieni kyllä korjaa, joten ohjaajan tehtävä on nyt olla tarkkana

-kun koira saa lelun itselleen, Sieni kannattaa pitää liikkeessä (remmi apuna); hieman taipumusta alkaa mälvätä muuten

-kantaa tosi hyvin

-vietti on sen verran voimakas, että koiran ollessa kunnolla saaliilla sitä kannattaa ja voi aika paljonkin töniä ja kiihottaa rinnasta toisella kädellä (kun koiralla on ote lelusta ja se vetää sitä). Sieni vastasi siihen juuri toivotusti myös vieraan kanssa, "et prkl vie mun lelua!", taistelemalla siis vielä intensiivisemmin. Varottava kuitenkin ettei koira tässä vaiheessa ala murisemaan, se on viesti epävarmuudesta, jolloin koira kokee liikaa painostusta ja tönimistä pitää vähentää (tarkkana myös, ettei leikittäjä, varsinkaan vieras, tuijota koiraa tai kumarru sen ylle). Muussa leikin osassa ääntely voi olla mitä tahansa eikä se ole ongelma

-vieraan kanssa leikkii yhtä hyvin kuin ohjaajan, mutta sitä kannattaa silti tehdä jatkossakin jos on osaava leikittäjä, lelun voittaminen vieraalta kasvattaa nuoren koiran itseluottamusta ihan hurjasti

Kokonaisuudessaan siis varsin positiivinen juttu, kyllä mun nyt täytyy lakata murehtimasta, on tossa koirassa saalisviettiä varsin mukavasti käytettäväksi :)

Ohjaajalla on raitisilmamyrkytys ja tänään jäi kyllä lenkit väliin. Saa nähdä mitä Sieni huomenna aamulla yksinollessaan tuhoaa :P Pitää varmaan ottaa se autoon mukaan niin ei ole mitään tarjolla...

Sienisiä esineitä

2011-11-26T16:41:00.002+02:00

Esineruutu Sienelle. Ajettiin metsikselle tattipolun parkkikselle ja töppönen jäi autoon, pennun otin remmissä metsän puolelle. Kaistaleen koko n. 2 x 15m, esineitä 2kpl. Pentu oli puussa kiinni ja katsoi ruudun teon, mutta komensin sitä välillä pariin kertaan aika railakkaastikin hillumisesta, lisäksi kävin säätämässä kameraa ja kokeilemassa miten se näkyy. Olikohan tää nyt sen neljäs esineruutu. Siihen nähden todella hienosti, vaikka parhaani teinkin vaikeuttaakseni :P Sieni ei oikein tiennyt mitä tässä nyt tehdään. Hyvin lähti ja jotain selvästi etsi, mutta taisi sotkea jälkeen? Kävi mun takana kameran luona kerran, kutsuin sen sieltä takaisin ja siirryin pari askelta ruutuun päin. Eka esine löytyi sitten heti ja se tuli hienosti. Toinen lähetys oli kanssa hyvä, lähti hyvin eikä jäänyt ihmettelemään että mitähäh. Takarajalla meni vähän yli mutta palasi itse hienosti takaisin. En ollut varma kumman puun takana esine oli, ja kysyinkin kerran "löysitkö sä sen?!" ja sitten pentu lähti tuomaan sitä. :D Video on ihan paska, en tiedä ehtiikö tänä vuonna enää valoisaan aikaan ukon kanssa metsään, että saisi avustajan kuvaamaan. En ole varmaan ikinä onnistunut saamaan kelvollista kuvaa niin että kamera olisi kannolla...

Ei se oo täällä!

2011-11-25T20:40:00.004+02:00

Agility jäi taas väliin, niin totaalinen uupumus että ei mitään saumaa. Päivän ulkoilutkin on olleet kovin vaatimattomat ja sen kyllä huomaa, eräs touhuaa sisällä aika vauhdilla. Yksin ollessaan oli aamupäivällä pistänyt lattialle unohtuneen Tytin fleksin osiin, nauha kauniisti poikki. Kiitos kiitos, vähennetään taas viikkorahasta, tilisi on pisuli jo kovasti miinuksella :D Tietenkin se oli se isoin mötkäle (40e?) eikä joku pieni töppösen fleksi (15e)...

Kennelrehun auto kävi eilen ja nyt on taas pakastin täynnä lihaa sekä rustoja. Tein piskeille heti pöntöllisen sapuskaa. Päärynät oli tarjouksessa 1e/kg ja pääosa on niitä, lisäksi ostin pussin pakastepinaattia. Kotoa löytyi jatkoksi omena, kurkkua ja yksi iso tomaatti. Koirien puuro (sitä kutsutaan puuroksi vaikka se on nytkin pelkkää raakana raastettua hedelmää ja vihannesta) on meidän komposti ja lykkään sinne kaiken mikä näyttää siltä että me hienohelmaihmiset ei niitä enää syödä mutta mitä nyt yhtään on koirille kelvollista. Onni on teräsmahaiset elikot! Annoksiin sitten erikseen liha, lisukkeet sekä ajoittaiset vitamiinit ja muut lisät. Töppönen syö eri suhteella kuin Tytti; Tytti vetäisi pelkkää kasvisraastetta sellaisenaan ja se on hyvä, koska se tarttee ison annoksen että saa mahansa täyteen ja on tyytyväinen. Se saa siis enemmän kasvista ja vähemmän lihaa. Töppösen mielestä taas rehut on pupujen ruokaa eikä mudit ole pupuja, se syö ne vaan kun niitä on riittävän vähäinen osuus ja ne on sotkettu niin että lihoja ei voi närppiä erilleen tai niissä on voisulaa tai öljyä riittävästi mausteena. Annoskoko ei myöskään ole kovin kriittinen. Enemmän lihaa ja vähemmän höystettä siis. Sieni saa toistaiseksi Tytin mallin mukaan enemmän huttua ja vähemmän lihaosastoa, jotta se saa mahan täyteen mutta pysyy hoikkana.

Sekoittelin vielä mössöjä loppuun kun oli aika pyytää apuri töihin.

minä: töppönen vois käydä hakemassa kupit
töppönen: (luulee saavansa ruokaa kattilasta)
minä: ei ku kupit. kuppi!
töppönen: (lähtee kiireesti etsimään kuppia, ekan tuo kylppäristä ja se on tytin)
minä: kiitos, toinen
töppönen: (tuo jonkun varakupin joka on siivouksen jäljiltä kylppärissä kanssa)
minä: kiitos, tää ei ole teidän, pannaan se kaappiin. toinen!
töppönen: (etsii hetken kauempana, sitten palaa keittiöön päin ja huomaa oman kuppinsa olkkarin nurkassa, tuo sen)
minä: kiitos! vielä sienen kuppi.
töppönen: (etsii, tulee tyhjin suin takaisin, etsii, kolistelee vesikupilla kylppärissä)
minä: ei sitä! toinen
töppönen: (etsii)
minä: eti eti nyt
töppönen: iuuuuu!
minä: missä kuppi?
töppönen: IUUUHHMMG!
minä: no eikö löydy? onko se menny taas sängyn alle?
(menen katsomaan, siellähän se on. sieni syö makkarissa ja sen verta kiihkeästi että kuppi liukuu pitkin lattiaa sängyn alle vaikka se on matolla alun perin... työnnän sen esiin ja mudi saa otettua sen ja menee matot rullalle kun tyyppi toimittaa sen keittiöön :D)

***

Sienen pisupaperit otettiin nyt lattialta pois. Mun täytyy varmaan myös lakata kutsumasta sitä Pisuliksi?

Tokoa, esineitä

2011-11-24T10:38:00.004+02:00

Lähemäen kentällä. Molemmat mukana mutta vain töppönen pääsi tekemään.

Ruutu oli ilman nauhoja, piirsin rajat kengällä hiekkaan. Merkki pieni. Palkkapurkki oli keskellä kenttää muodostaen ruudun ja merkin kanssa kolmion.

Taidettiin aloittaa ohjatun kapulan vinoilla palautuksilla. Ihan lyhyt matka, jätin koiran istumaan kapula suussa. Halusin saada koiran suoristamaan asentonsa eteeni, mutta onnistumisprosentti ei ollut kovin suuri. Pitää tehdä sisällä kuuri ilman kapulaa.

Luoksetuloa. Kapula ja ruudun merkki oli matkalla häiriönä about pysäytyskohtien paikoilla. Eka läpijuoksuna normaalisti, oli hyvä vauhti. Tokalla kutsuin koiran olan yli ollessani ekan merkin kohdalla vasta poistumassa. Skarppina oli, hyvä vauhti.

Paikalla istumisen jättöä muutama toisto. Virittelin "istuminen" ja palkkasin vaihtelevasti otettuani yhden tai useampia askelia pois. Verrokiksi paikalla makuu, vihje on "makuu", pidin jonkin mittaisen hiljaisen hetken ennen käskyä, mutta koira ei herpaantunut lainkaan ja nopea oli putoaminen :) Palkkasin sitä etujalkojen väliin kun kävin sen takana ja tulin vierelle eikä koira ennakoinut istumaan nousua. Oli oikein hyvä.

No sitten se ruutu. Merkille meni niin hienosti että suunnitelmasta poiketen palkkasinkin pallolla heti siitä. Seuraavaksi merkki - ruutu. Kaarti palkkapurkille, mutta korjasi itse linjansa ruutuun. Kehuin, mutta en palkannut, vaan kutsuin koiran merkille. Siitä uudestaan ruutuun, nyt meni suoraan ja sai pallon. Muutama toisto, vikalla käskin koiran maahan ruutuun ja menin palkkaamaan sinne. Etujalat jäi ihan hieman nauhan/viivan päälle. Koiran paikka on taas valunut turhan eteen ruudussa, se pitää naksutella takaisin taaemmas.

Sitten otin koiran seuraamaan ja mentiin ruudun toiselle sivulle. Seurautin koiraa ja kuvitellun merkin kohdalla käskin sen liikkeestä seisomaan. Poistuin vähän matkaa, käännyin koiraa kohti ja lähetin sen ruutuun. Tässäkin se kaarsi eka sinne palkalle, mutta korjasi linjansa ennen kuin sanoin mitään. Kehuin ja hain koiran takaisin seisomaan samaan paikkaan. Nyt meni suoraan.

Loppuun yksi ruudun loppuosa, jossa seurautin koiraa palkkapurkkia kohti. Vilkuili sitä hieman ja siksi pyörittiin siinä ympärillä sen aikaa että koira lopetti. Sitten sai luvan mennä palkalle.

Hain autosta nameja ja otettiin sitten vielä hieman ruudun paikan hakua naksun kanssa. Säheltää ja pyörii ja peruuttaa (!) ja on hirveän innoissaan, mutta lamppu ei ehkä oikeen syttynyt, vaan koira luuli että haluankin sen peruuttavan... taidan laittaa ensi kerralla pari kertaa alustan avuksi, josko se siitä.

Koira tuntui hyvältä, oli virtaa juuri sopivasti ja se kuunteli tosi kivasti :)

Sitten ajettiin K-tien metsään. Otin autosta kaksi esineruutuesinettä taskuun ja jossain vaiheessa pistin koirat puuhun kiinni ja tallasin n. 2m x 15m alueen. Sammalpohjaista harvapuista helppokulkuista metsää. Toinen esine oli ihan takana ison puun juurella, toinen about keskellä pienen kuusen uumenissa. Töppönen ensin, sillä nyt ei kauaa mennyt. Se toi ensin lähemmän, mikä on tän koiran kohdalla hyvä merkki. Joskus se on tehnyt niinkin, että se saa heti alkuun hajun jostain mutta se on herran mielestä liian lähellä ja ihan nynneröä. Koira hylkää sen ja painelee kauemmas "mä tsekkaan eka ton takarajan". Jos se tuo heti alkuun löytämänsä, se on hallinnassa ;)

Palauttaessani esineitä pentua varten Sieni kyllästyi venaamaan ja tempaisi jotenkin ihmeellisesti molempien koirien remmit irti puusta. Vein sen takaisin ihan tarkoituksella, jo nyt on perkele, siellähän odotat kiltisti kun sut odottamaan jätän! Kun otin pennun hommiin, se karkasi multa ja paineli just tasan tallattua kaistaletta pitkin takapuulle, löysi esineen ja lähti hienosti tuomaan sitä. Ens kerralla oon tarkempi, perään nyt ei tietenkään tässä vaiheessa karjaista että takaisin sieltä, mutta ei sen toki tarttis oppia karkaamaankaan :D Palkattuani pennun lähetin sen uudestaan näyttämättä toista esinettä välillä. Sinne lähti, hitaammin kuin ekalla, mutta hyvin kuitenkin. Sai hajun ohi mennessään, tarkensi ja toi, mikä mieletön pentu! Jompi kumpi esine tippui ihan mun jalkoihin kerran, muuten tulivat hyvin käteen.

Töppönen sai lopuksi autolla palatessa noutaa pudotetun esineen n. 200m matkalta. Sieni lähti sen perään ja hetken päästä palasi yksin täyttä vauhtia takaisin. Töppösellä kesti kauhean kauan, en tiedä oliko se juossut ensin esineen yli vai mitä, mutta lopulta tuli koira kuitenkin esine suussaan.

Tokoa, kun on pakko?

2011-11-23T19:35:00.004+02:00

Töppösen kanssa tokoilemassa. Olen tässä pohdiskellut messarin koetta ja koko harrastuksen mielekkyyttä ylipäänsä, ja jotenkin on päällimmäisenä tällä hetkellä sellainen velvollisuudentunne. Pakko osallistua, niinko. Maksoin sen jo ja olen ilmoittanut kaikille, niin vähän nynneröä perua. Käydään nyt sitten siellä ja katsotaan sitten uudelleen. Jonkinlainen tauko varmasti ainakin on paikallaan.

Palkkapurkki jätettiin autolle. Ajattelin lähestyä palkallekarkaamisongelmaa ihan vaan sillä, että pistän koiran hetkeksi kiinni ja seistään tekemättä mitään, ns. poistetaan mahdollisuus palkkioon (käsky = tekee = saa palkan). Autoonkin sen voisi tietysti laittaa, pitänee kokeilla mikä toimii parhaiten. Avustajan kanssa voitaisiin kokeilla myös sellaista, että palkkapurkki vaan nostettaisiin pois eikä kukaan sano koiralle mitään. Karjaisut ja suuttumiset ei oikein ole auttaneet ja ymmärrän kyllä miksi - ei ne poista sitä koiran halua karata. Sen sijaan kun sen annetaan kokeilla ja hoksata, että karkaaminen ei ole millään tavalla kannattavaa, se itse haluaa odottaa lupasanaa. Koska se on ainoa keino saada se palkka.

Paikalla istuminen, varmaan reilu puoli minsaa. Lamput ei paljoa valaisseet ja oli hyvin hämärää. Sen minkä auton takaa näin, oli aivan liikkumatta.

Istu - seiso - maahan. Käytiin yksi asento kerrallaan läpi. Palkkasin ensin muutaman kerran oikean asennon ottamisesta ja sitten muutama toisto samaa asentoa niin, että palkka tuli asennon pitämisestä. Kävelin muuten vaan ympäriinsä ja myös ihan koiran läheltä, kuten zetassa, mutta en sanonut mitään. Seisomisessa kerran vähän kiertyi kun menin ohi, muuten kaikki nappiin, eikä harhautunut kertaakaan lähtemään seuraamaan mukaan :)

Merkkiä matalalla kartiolla. Löytyi, mutta oli vähän epävarmuutta. Näitä pitää tehotreenata, olen varma että kokeessa on vain noita pieniä :P

Ohjattu nouto, vasempaan. Keskikapula puuttui kokonaan, iso merkki. Merkille meno oli alkuun hitaahko, palkkasin silti. Se on hidas silloin kun se on kuulolla, jos se sinkoaa hirveetä vauhtia, se ei kuule... ehkä tässä kuitenkin on pientä epävarmuutta; koira on hitaampi kun se miettii mitä tehdä ja samalla se keskittyy paremmin kuuntelemaan, kuin silloin kun se vauhdilla ryntää "mä tiiän mä tiiän"? Toisella oli reippaampi, stopista isot kehut ja lähetys vasempaan. Olin tarkoituksella hiljaa, luulen että viime kokeessa koira vaihtoi kapulaa koska en sanonut mitään. Ollaan treenattu vime aikoina paljon suuntaa ja olen kehunut kun koira on oikealla kapulalla tai viimeistään kun se on nostanut sen. Kokeessa kun en sanonut mitään, koira päätti vaihtaa. Nyt oli oikeen hieno, tuli laukalla, vapautin leluun kun oli about merkin kohdalla tulossa.

Lyhyt seuraaminen, jossa paljon paikalla käännöksiä. Läheltä kulki ihminen ja käytin sen vaan hyödyksi häiriönä. Kontakti ei tippunut kertaakaan.

Kaukoja. Halusin pitkältä matkalta vaan yhden m-i-vaihdon, josta oli aikomus vapauttaa palkalle. En tiedä alanko itse ajattelemaan, että kohta vapautan, vai mistä se oikeen tulee. Koira meinaan aloitti kauhean palkan kyttäämisen. Teki monta m-s-vaihtoa ja nyki palkalle päin ja meni ihan vinoonkin siinä. Siirryttiin pari kertaa kauemmas, ja otin pari kertaa ihan läheltä yhden istumaan nousun. En sitten enää yrittänytkään siirtyä sinne 15 metriin, vaan tehtiin m-i-s jostain viidestä ja vapautin siitä, kun koira oli ainakin vähän luovuttanut kyttäämisen ja tyytynyt kuuntelemaan.

Sieni oli mukana autossa ja otin sen ulos keräämään mun kanssa kapulat ja merkit autoon. Sen hetken hengailtuaan leikittiin (laitoin narulelun kiinni remmiin ja kurpitsa-mikälie-köysipehmolelu oli toisena sellaisenaan) pieni hetki. Pentu leikki ihan mukavasti, eli taisteli oikeasti lelusta eikä vain muodon vuoksi pitänyt siitä vähän kiinni. Ehkä mä olen turhaan murehtinut tätä hommaa :)

"'Hieno sieni', noinhan on tosi hauskaa kehua, mainio nimi!"

2011-11-22T19:06:00.004+02:00

Ängin pennun kanssa seuramme tokotunneille, taitaa olla ihan oikea penturyhmä tai joku alkeishomma ainakin. En nyt niinkään tartte itselleni apuja liikkeiden oikeaan opettamiseen, mutta haluan häiriötä. Tänään paikalla oli yhteensä neljä koirakkoa. Sieni nujusi ennen tunnin alkua parkkiksella 8kk vanhan bc:n kanssa. Kyllähän ne hallissakin muutaman kerran katsoi toisiaan sillä silmällä, mutta ei mitään ongelmaa keskittymisessä. Lopuksi saivat painia varmaan puoli tuntia hallissa, kun jäätiin höpöttämään. Tiedän, että tästä ollaan montaa mieltä. Mun mielipide on se, että kun tehdään töitä, keskitytään täysillä niihin, ja väliajoilla voi sitten tehdä suunnilleen mitä tahansa. Uskon myös, että aikuistuessa niiden leikkimisten merkitys vähenee. No, jotkuthan pysyy sosiaalisina ja leikkisinä koko ikänsä, mutta aika moni myös muuttuu huomattavasti coolimmaksi. Ehkä kadun jossain vaiheessa myöhemmin, nyt musta on vain ihanaa kun mun koirasta ne muut on potentiaalisesti kivoja, ei potentiaalisesti kauheita (töppönen...). Oli kyllä jo nyt puhetta, että kunhan paikallaolo on vähän pitemmällä (meillä ainakin on tosi vaiheessa), niin tehdään treeneissä tarkoituksella vierekkäin jotta saadaan koirillekin selväksi mikä ero on työ- ja vapaa-ajalla. Suht saman ikäiset koirat, hyvinkin mahdollista että samoissa kisoissa sitten tulevaisuudessa nähdään, ja kauheaa jos tarvii pelätä että vieruskaveri on liian kiva tuttava ja koirat nousee painisille... tosin, jotenkin minusta tämäkin on "pieni" pelko verrattuna siihen, että entä jos vieruskaveri nousee ja käy syöttämässä itsensä epäsosiaaliselle mudilleni!

No joka tapauksessa: aloitus luoksepäästävyydellä, avustin toistamalla odota-käskyä, oli oikein hieno. Perinteinen pujottelurinki, jossa muut kontaktissa ja yksi seurauttaa koiraa pujotellen. Sieni oli oikein pätevä. Seuraamisen paikalla käännöksiä, yhden askeleen siirtymää eteen ja taakse. Vasemmalle käännös kaipaa edelleen treeniä, täyskäännös oikeaan sujuisi mutta en tee sillä mitään kun pk-puolella on tehtävä vasempaan. Peruutukseen löytyi nyt toimiva namiohjaus eikä pentu kaadu enää selälleen vaan peruuttaa. Se myös tuntui hiffaavan sen tosi nopeasti ja toisti sitä mallikkaasti! Näiden jälkeen ohjelmassa oli yksittäin tehtynä ruutu ja hyppy. Ruutu me jätettiin kokonaan väliin, hyppyä namilätkän kanssa. Alkuun vähän ongelmaa, en muista onko Sieni edes tehnyt tokohyppyä koskaan... otettiin toinen lauta pois ja kun jäljellä oli vain yksi, pentu onnistui paremmin.

Putkeen pentu meni oma-alotteisesti aika monta kertaa, kun odotettiin vuoroa kentän laidalla. Puomille se kerkesi myös kiivetä kahdesti, en osannut edes varoa moista. Istumisia ja maahan menoja tehtiin omalla ajalla myös. Mulla ei ollut edes lelua mukana hallissa, vain namit, mutta jossain vaiheessa pentu alkoi retuuttaa remmiään siihen malliin, että päätin hakea kokeeksi autosta lelun. Kokeilin ensin parkkiksella ja tyyppihän leikki kuin mikäkin! Mentiin sitten halliin toisten sekaan ja kas vain, hyvin se leikki sujui sielläkin! Olen vähän ehkä jättänyt koko homman unholaan, kun en oikein ole tiennyt mitä sen kanssa tehdä, mutta nyt ainakin tuntuu että sen kun vaan leikkii, ei tarvita mitään kikkoja :)

Lunta!

2011-11-22T15:42:00.004+02:00

Tähän vuodenaikaan tyypillisesti mietin, mitä eläimet mahtaa ymmärtää lumen tulosta. Pennuille se on ensimmäistä kertaa varmasti enemmän tai vähemmän yllätys, mutta osaako ne vanhemmiten jo odottaa sitä? Tajuaako ne että (tai miksi) se toistuu?

Eihän tuota nyt paljoa maassa vielä ollut, mutta selvästi pentu sitä ihmetteli kuitenkin. :D

video tämän päivän lenkiltä, sieni on jo niin jalkasieni että töppösiä vituttaa kun tyhmä pentu pääsee niin kovaa ;)

Pudonneen pipon nouto pennulle, noin 10 metristä, polulla. Pipo oli aivan liian iso ja ihana, pentu heitteli sitä ihan fiiliksissä ja nopea palautus oli todella hakusessa. :D

Sienijuttuja

2011-11-21T19:23:00.004+02:00

Sienelle on naksuteltu olkkarissa metallikapulan nostoa (ei mitään asenneongelmaa, keskitymme siis suoraan oikeaan kohtaan, tarjoaa meinaan laipoista nostoa kanssa), liikkeestä seisomista ja perusasentoa. Olen pyytänyt siltä arjessa aina tilanteen salliessa "anna". Alkuun se olikin ihan että mitähäh ja tartti paljon apuja, mutta nyt alkaa melkeen yhdellä käskyllä tulla kamat käteen :) Ihan kun se vaan jonkun tavaran kanssa tossa nujuaa niin mitenkään valmistelematta "sieni anna". Treenihetki ja puun takaa tuleva arkitilanne on niin eri asioita, vasta kun se ymmärtää sanan joka tilanteessa, katson sen olevan opittu. Pois-käskyä on kanssa vähän käytetty muuten vaan ilman oikeaa tarvetta, jotta saadaan treenattua. Pentu on vähän sitä mieltä, että menen askeleen ja näytän söpöltä niin eikö keittiöön ainakin saa jäädä kyttäämään. No ei. Tosi hyvin se kyllä reagoi ihan vartalo-ohjaukseen tai uhkaan; kävelin vaan etukumarassa kohti ja tuijotin sitä silmiin, niin meni kerrasta perille että käskyä ei voi soveltaa.

Tuntuu että sillä on ehkä aavistuksen joku murkkuikä alkamassa? Nyt jo? Hmm, allekirjoittaneella on ongelmia muistaa että pieni sievä sieni on enää sievä. :D Jotenkin se on ja tulee varmaan ikuisesti olemaankin "se pieni". Pimeään on ilmestynyt joitakin vaarallisia roskapönttöjä ja kaatuneita polkupyöriä ja se vasta hurjaa onkin, kun autosta nousee ihminen, bbbrruh! Pennun ääni on yhä niin pieni ja lapsellinen että mua alkoi ihan hirveästi naurattaa. Sieni on noissa tilanteissa helppo saada kontaktiin, tai se mun nauruun repeäminenkin saa pennun kauheen iloiseksi ja se unohtaa koko epäilyttävän jutun. Ehkä se jossain vaiheessa alkaa nähdä enemmänkin mörköjä, mutta en ole lainkaan huolissani, tää koira on niin avoin ja luottavainen että ei se siitä mihinkään muutu.

Eilen kun oltiin siellä metsässä eri porukoilla ja lopuksi tavattiin eräällä pellolla, mistä käveltiin kaikki viisi yhdessä takas autolle. Töppönenkään ei bongannut Tyttiä ja miestä pellolta, niin kaukana ne oli, mutta kun kysyin siltä että missä Tytti ja näytin kädellä suuntaa, se kyllä tunnisti. Annoin luvan mennä ja töppis tietty pinkaisi heti kohti Tyttiä. Sieni lähti sen perään, huomasi että siellä on joku vieras koira, pysähtyi niille sijoilleen ja sanoi BUH! Tytti (ja töppönen) taisi ehtiä takas mun luo ja pentu oli edelleen vähän syrjässä varautuneena, ennen kuin tunnisti. Miestä se lähestyi kanssa varovaisesti ja vasta ihan vieressä tajusi kuka se on. Ei hitto, ei se aina mikään penaalin terävin kynä ole. :D

Miehellä jäi tänään avaimet sisälle kun se oli kusettamassa T&S ennen töihin lähtöään (6.30, pimeää yhä). Mun oli pakko kaahata töistä avaamaan sille ovi. Pihaan tullessani mies päästi koirat metsän laidasta vastaan. Tytti haukahti muutaman kerran juostessaan ennen kuin tunnisti minut. Sieni jäi taas johonkin puoliväliin vaan katsomaan, kunnes sanoin moi tytti tai jotain. Äänen kuuntuaan pentu sai hepulin ja ryntäsi tietysti luokseni. Näiden kahden pointti oli lähinnä kuvata sen kehitystä ja luonnetta tällä hetkellä; ei ole niin avoin ja sosiaalinen että ryntäisi tuosta vaan kenen tahansa luokse. Nuorempana se oli vähän ehkä sosiaalisempi, mutta luulen että tällä hetkellä vaikuttaa juuri tuo, kun maailma muuttuu epäilyttäväksi ja saattaa olla ties mitä vaarallista vastassa. Ei sillä, tosi hyvä vaan että ei karkaile ihmisten luokse!

Jotain piti varmaankin vielä muistaa kirjoittaa talteen, mutta ei tule nyt mieleen.

Osui

2011-11-20T13:55:00.006+02:00

Mies hajotti autonsa eilen metsällä ollessaan ja se on nyt huollossa. Tänään se puhui mut mukaansa tuonne parinkymmenen kilsan päähän sallituille maille. Tulosti mulle kartan ja merkkasi sinne reitin, joten lähdettiin siis mun pikkuautolla kaikki viisi :D Minä ja paimenet lenkille ja mies ja Tytti pyssyn kanssa metsälle. Pyyaika on jo mennyt mutta jäniksiä (rusakkoa) ne on käyneet kanssa ajamassa.

Oli aivan ihanaa olla uusissa maastoissa lenkillä! Koirat on olleet kaksi päivää tosi vähillä, pe mä olin reilu 9h töissä ja meni loppupäivä sohvalla torkkuessa (missasin agilitynkin siinä koomassani), lauantai taas siellä tokokokeessa. Töppöselle se oli toki ihan jees mutta Sieni vietti päivän lähinnä autossa. Tänään aamulla se herättikin siinä kasin jälkeen, hirveä härdelli päällä eikä kertakaikkiaan enää voi nukkua. Noustava oli. 2,5h oltiin tuolla reissulla ja nyt taas on rauha kotona, hetken ainakin ;)

Tein jossain metsäautotiellä pudotettujen lapasten noudon. Toinen jäi n. 50 metriin ja toinen 10m päähän. Sieni sai olla eka ja hakea tietysti sen lähemmän. Oli tosi määrätietoinen nouto ja tuli hienosti kerralla käteen asti (autoin taputtamalla käsiä, sitä sen kanssa on käytetty leikkiessä ja se yhdistää sen lelun tuomiseen)! Töppöselle sanoin virittelyssä "kaukana" koska kuvittelin että se jää muuten siihen haistelemaan missä Sienen esine oli. No jaa, "kaukana" on ollut luokkaa parisataa metriä ja sehän lähti kuin tykin suusta. Luulin jo että yli mentiin, mutta äkkiä koira vetikin liinat kiinni ja palasi ottamaan esineen. Hah :D Oma moka. Onneksi oli koiran nenä auki, tiedä minne hornan kuuseen se olisi muuten juossut.

Mutta pääasiallinen uutinen on tässä!

Sieni & Ruka

2011-11-19T19:59:00.003+02:00

Sinin ottamat kuvat isänpäivältä, kun vihdoin jaksoin laittaa ne mailista nettiin asti. Kiitos! :D Tossa yhdessä L saa huutia Rukan nylkyttämisestä (ja joutuu autoon) ja lapset katsoo että mites se akka nyt tolleen riehuu, ei hitto että nauran sille :DDD

Vituiks män - viimeisen kerran?

2011-11-19T16:26:00.004+02:00

Vittu mitä paskaa yksinkertaisesti! Juuri nyt vituttaa niin ettei veri kierrä ja olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että perutaan messari ja tää koira jää teekooykköseksi, loppu koko tokoilu tähän päivään! Ei tässä ole mitään järkeä.

Ennen paikallaoloja koira halliin, ehdittiin olla siinä ihan hyvän aikaa. Teetin pikkujuttuja namipalkalla.

kehäänmenotarkastus: takana jonossa olleen uroksen kanssa piti vähän murrata kun oli niin ahdas paikka ja L veti kierroksille, muuten ok.

paikalla istu: 0. Piilossa just juteltiin tän uroksen omistajan kanssa, se kysy että onko L uros ja ei kai se nouse, kun oli tossa toi välikohtaus. Jooei, ei se ole koskaan noussut. Tää sanoo, että niin mäkin aina ennen sanoin kunnes se kerran sitten tapahtui. Meikä hymähtelee ja että en usko että nousee, paikallaolo on hyvin varma ja luotan koiraan täysin. Sitten kuuluu kehästä että tulepas laura ottamaan tää koirasi kiinni! Mitä vittua?! Onko tää unta? Pyörrynkö, alanko parkua, alanko karjua? No sehän oli ollut alusti asti kuulemma levoton, sitten alkanut nuuskia maata ja ollut pitkään ihan etukumarassa, kunnes oli noussut. Oli seissyt siinä sitten ihan luimussa ja sen näköisenä että ei tää näin mennyt, mitähän nyt. Siinä vaiheessa mut huudettiin kytkemään piski. Ja en edes tajunnut että pidä turpa kiinni, vaan ihan refleksinä tuli piilosta esiin tullessa koiralle hyvin vihainen toru. Tuomari sitten neuvoi että ole hiljaa ja hae koira ja vie se tonne. No anteeksi. En tajunnut, ei oo koskaan tullut edes mieleen miettiä mitä tehdä jos koira pitää kytkeä kesken!

paikalla makuu: 10. Oli sellanen jäätävä tunnelma edellisen jäljiltä ja se jopa pysyi pitkät neljä minuuttia koiranikin mielessä. Kuulemma herra oli hädin tuskin uskaltanut hengittää, ei mitään huomautettavaa. No sittenhän se alkoi taas kiljahdella kehästä poistuttaessa. Pehmeä mikä pehmeä, istu-makuu-kehästä ulos = palkka. Oli mulla namipussukka takin kanssa siinä kehän laidalla, mutta ei sitä oltu koiran kanssa mitenkään yhdessä jätetty. Kunhan vaan on jo yhdistänyt asiat.

***

Vein palkan (maksisrasia) valmiiksi halliin jossain välissä kun koira oli autossa. Edellisen koirakon suorittaessa otettiin ahtaassa eteistilassa vähän jotain juttuja namipalkalla.

seuruu: 8. Muutama yksittäinen pompahdus normaalikäynnissä. Vinkaisi kerran sivuaskelissa tai jossain. Kontakti tippui tosi monta kertaa. Hallissa oli ihan hiirenhiljaista ja kun välillä jossain vähän rasahti, koira otti häiriötä. Kauhea koepaikka, voisko saada musiikkia tai jotain, se kirkollinen hiljaisuus on hirveää!!

zeta i-s-m: 9. Keskisuoralle käännyttäessä koira pärskähti ja alkoi sitten kakoa ja kuulosti tukehtuvan. Vähän sellasta reverse sneezingiä. Jatkoin, kun en muutakaan oikeen tajunnut tehdä. Oli tehnyt hyvän seisomisen ja hönkinyt siinä hienosti liikkumatta. En tiedä mistä meni piste, äänistä? :D Mutta asennot oikein ja seuruu oli skarppia!

Tässä vaiheessa menojalka vipatti jo aivan liikaa. On aivan hirveää olla kehässä kun tuntuu että koira sinkoaa kuuhun hetkellä millä hyvänsä :( Täysi lehmäkin on minusta vähemmän hirveää!

luoksetulo: 8. Stoppi venyi pitkäksi ja maahan (parempi) tuli melkeen heti perään. Merkit oli kyllä tosi lähekkäin, luoksari otettiin vinosti zetan läpi... sivu-käskyllä koira jäi eteen, mikä on suoraan seurausta siitä kun se ei kuuntele. Sivulle uusintakäskyllä, pomppasi. Tuomarin ei siitä rokota, mulla voisi olla oikeesti käskytys sivu - sivu.

ruutu: 0. vinkuvonku lähtöpaikalla, kyttäsi eteistilaa missä kuvitteli palkkansa olevan (missä se kaksi viikkoa sitten möllikokeessa oli). Ruutu oli just samalla tavalla ku mölleissä oli, merkiltä vasempaan. Jumitin alkuvirittelyissä niin kauan kun kehtasin, yritin saada kitisevää koiraa siis katsomaan merkille eikä sinne oikeaan kehästä ulos. Ruutua en ehtinyt sille "näyttää". Merkille lähti, mutta merkin oik. puolelle kun normaalisti kiertää myötäpäivään eli just toiselta puolen. No, kunnon pään ja yläkropan kääntö ja käsimerkki ruutuun, ja mitä tekee koira, karkaa kehästä ulos just sinne vastakkaiseen suuntaan. Karjaisin sen takaisin ja ohjasin uudestaan ruutuun, nyt meni hienosti, mutta laukkoi ihan sekopäänä sinne eikä "kuullut" ekaa maahan-käskyä. Seuraava oli taas luokkaa tuomarikin niiaa. Loppuosa ok. Kitinää heti kun pysähdyttiin. Keltainen kortti kehästä karkaamisesta. Teki mieli jättää koira ilman palkkaa, mutta annoinpa silti.

***

Vikaan erään ei oikeesti minkäänlaista palkkaa sisälle, ei nameja, ei rasiaa. Autolla oli maksispurkki, mutta koira ei sitä tiennyt. Tultiin sisälle halliin vähän ennen omaa vuoroa, en sanonut tai tehnyt mitään, pidin koiran vaan lyhyellä narulla. Kehässä se tuntui PALJON paremmalta.

ohjattu, oikeaan: 5. Hyvä merkki (!), tosi hyvä suunnan otto, kapulalla haistoi sitä hetken ja siirtyi keskikapulalle. WTF? Ehdin juuri mylväistä jotain randomia, stop se ei ainakaan ollut, varmaan "hei!" tai jotain. Ei ehtinyt koskea siis keskikapulaa. Uusi ohjaus oikealle, nyt otti sen, palautus laukalla vinoon eteen, sivulle hypähdys. Luuliko se että tää on tunnari vai mitä helvettiä sen päässä tapahtui?! :D

metallinouto: 9. Valitsin pienen kapulan. Heitosta kapula tömähti maahan ja hajosi kolmeen osaan. Mä käännyin katsomaan liikkuria, liikkuri kääntyi katsomaan tuomaria ja tuomari toljotti kapulaa :D Sanoi sitten että vapauta koira ja mentiin hetkeksi syrjään kun keräsivät palaset ja sain uuden kapulan. Oli pieni ja jykevä tarjolla, mutta pyysin että otan mieluummin sitten sen keskikokoisen. Kapula meni kauas ja ihan seinän viereen, sinne about samaan kohtaan mistä koira ruutuliikkeessä karkasi kehästä eteiseen. Arvelin että niin karkaa nytkin ja olin valmiina karjaisemaan heti (toinen keltainen kortti = punainen = hylky, en halua sellasia merkintöjä koiranettiin :P). Vaan ei, koira etsi kapulaa hetken, nosto oli kaiketi aika ok ja palautus ainakin laukalla. Ehkä hyppy perusasentoon tullessa kun jostain se piste meni? Tän jälkeen mietin että mitähän vielä edes voi tapahtua, tunnarissa kerätä kaikki suuhunsa tai jotain?

tunnari: 8½. Palautus hitaalla laukalla (!), mutta pyöräytti kapulaa pikkasen suussaan. En muista oliko siinä muuta. Meinasi karata taas kehästä, mylväisin takaisin.

kaukot: 5. i-s-m-s-i-m. Koira nousi ekalla istumisen sijaan seisomaan ja korjautin asennon uudella käskyllä. Yleisö sanoi että tästä koiralla meni pasmat sekaisin ja oli tullut liki oman mittansa eteenpäin. Muut vaihdot oli olleet hyviä. Voi harmin paikka :( Sitä virettä tosiaan oli ja olen tästäkin kaikesta huolimatta iloinen - eipähän ole koomaillut kuten vielä kesällä kaukoissa usein kävi. Ja vinkuvonku, kehästä karkailua... mentiin eteiseen ja höpötin siinä tarkoituksella hetken kaverin kanssa, koira ei voinut uskoa että palkkaa ei ole missään, se tärisi ja oli ihan repeämässä liitoksistaan. No ei ole ei, ei tuolla mihin yritit singota, eikä tuollakaan missä viimeeksi oli. Mentiin ulos ja autolle ja piski oli edelleen ihan sitä mieltä että onhan sen nyt jossain oltava perkele! No autolla sitten oli. Voi luoja. Ruokalusikallinen maksista. Kannattaako sen takia seota ihan tyystin?

Yht. 194½, 3-tulos, ja se keltainen kortti. Jei. Ei se nyt niin pahalle enää kirjoitettuna tunnu mutta kyllä oli itku lähellä kokeessa.

***

Seurasin alokasluokat ja kuvasin kaverin suorituksen videolle, onnea vaan TK1:stä! Lopuksi kun koe oli ohi ja kehään sai vielä mennä, hain Sienen autosta. Kehässä oli siis useita koirakkoja kuka mitäkin tekemässä. Pentu keskittyi ihan kympillä kaameasta häiriöstä huolimatta ja teki niin mahtavaa sivulle tuloa, 1-2 askeleen siirtymää, istumisia, maahan menoja ja muutaman luoksetulon (odotus oli hukassa, meinasi aina vaan tulla sivulla matkaan :D autoin käsimerkillä niin sitten muisti pysyä. yksi koko luoksetulo otettiin, muuten menin palkkaamaan pysymisestä.) Onneksi edes JOTAIN mihin voi olla vilpittömän tyytyväinen!

Sieni 6kk!

2011-11-19T08:31:00.003+02:00

Pikku Pisuli alkaa olla jo iso tyttö. :D Tänään mittariin puoli vuotta ja sen kunniaksi strategiset mitat:

Sieni 15,7kg ja 52cm
töppönen 18,3kg
Tytti 26,4kg

Tytti on varsin hyvässä lihassa ja painaa yllättävän paljon verrattuna siihen miltä se näyttää ("normaalipaino" ~24kg, tosin ehkä se oli silloin vielä kesken kehityksen ja niin nuori). Ehkä se on täyttä lihasta, onhan sillä ollut varsin aktiivinen metsästyssyksy :) töppönen painoi pitkään noin 16kg, mutta sekin on ilmeisesti nyt kasvanut aikuiseksi ja paino on tuota 18kg luokkaa. Herttileijaa, mudien rotumääritelmä antaa uroksille 11-13kg :P Vatsataudin takia se taisi olla jotain 16-alkuista tuossa taannoin, ja silloin se olikin ihan kuopalla koko eläin, mutta koira on saanut painonsa takaisin. Hyvä.