Valokuvaajalla

Tiistaina tokoissa seuruuta ja ruudun loppua, eli erikseen etänä maahan menoa ja maasta seuraamaan tuloa. Seuraamisessa sekä lyhyttä suoraa että paikalla käännöksiä, pääasiassa vasemmalle, myös muutama liikkeestä käännös. Ilme pysyi hyvänä koko ajan ja koira oli aktiivinen, mutta käännöksissä se osaa silti tehdä "ihansikahyvin" ja "hyvin" ja ne "hyvin"-suoritukset voisi vaan kehua mutta olla palkkaamatta. Tämä on tällaista nuoralla tanssimista koko ajan. Niin mulle kyllä Luksistakin sanottiin sen ollessa nuorempi, että se ei anna mitään ilmaiseksi vaan tekee just niin huolimattomasti kuin annetaan. Sieni tekee just niin vähän kuin riittää. Virettä riitti kivasti myös ruutuhommiin, vaikka (tai juuri siksi koska?) tehtiin kaikki putkeen. Etänä maahan onnistuu nyt hyvin, seuraamaan tulossa oli enemmän intoa kuin tekniikkaa, mutta sepä ei haittaa mitään. Loppupurkille se sitten meinasi heittää henkensä kun ahmaisi silleen ehkä hieman liian rajusti suullisen nappulaa ja alkoi kakoa niitä ulos...

Keskiviikkona "poikkiryhmäiset" aamupäivähakutreenit, Sienelle pääosin vieraita ukkoja tai siis teknisesti ottaen akkoja. On tarkoitus alkaa pitää tällaisia ylimääräisiä vuorotyöläisten treenejä, johon saa tulla kaikki ketkä pääsee. Mukava saada välillä eri porukka. Sienelle on nyt junnattu sitä etenemistä L-pistoin ja mm kuljettaa vielä sivurajan suuntaisesti. Tänään oli ekaa kertaa sellainen olo, että jotain on mennyt ehkä perillekin! Intoa siltä on harvoin hakumetsässä puuttunut, mutta oli silti ilahduttavan sähäkkä koira :)

Illalla oli niin liukasta, että pihatottiksien sijaan tein sisällä, vaikka meillä on liian ahdasta mihinkään järkevään. Kaukojen seisomaan nousuja ihan kokeeksi, hyvin muistaa. Yhden askeleen siirtymiä eri suuntiin, ja lopuksi vielä jumppapallolla tasapainoilua.

Tänään tottista, ihan yhteistreenit enkä yksin värkkäillyt! Pitäisi kyllä yrittää sopia vaikka joku vakioaika että tulisi käytyä porukalla säännöllisesti. Mudille ilmoittautumista ilman paria pelkälle tuomarille, kentälle menoja hallinnassa, eteenmeno lelulle, pari toistoa seuraamista jonka aikana ammuttiin, muutama pelleilyhyppy lelulla ja kentältä hallinnassa poistumisia. Kerran se pudotti kontaktin kentälle mennessä ja motkotin sille palaten samalla reilusti taaksepäin uuteen lähestymiseen. Irroitukset oli taas järjestään vasta toisella käskyllä ja meinaa silti tintata sormille ilman lupaa, ja kun karjaisin sille niin se vaan heiluttaa häntää...! Joo mäkin tykkään susta ja oot niin ihana ärrinmurrin-muri, mutta voisitko silti olla pureskelematta mun kylmiä sormia! Kädet on töiden takia aina talvisin niin kuivat että pieni naarmu niin verihän tirskuaa ja ne haavat paraneekin jotenkin tosi huonosti.

Sienelle eteen menoja (avustaja vei ja täydensi namikuppia, tämän treenaus alkaa nyt ihan alkeista), oli vauhdikas! Sitten Sienelle myös ammuttiin, menin koiran kanssa kentän toiseen laitaan. Se tarjosi kivaa seuraamista pyytämättä siinä mennessämme, palkkasin sen siitä. Arjessahan se on aivan kuuro kaikille äänille, mutta luulen, että tottiksessa paukut on jonkinlaisen työn takana. Se niin mielellään passivoituu mistä tahansa, ja seuruun aikana tuleva pamaus on hyvä syy vajota sellaiseen "hyi kamalaa, emmä voi enää" -tilaan. Viime kaudella sille on ammuttu kentällä koiran ollessa paikkamakuussa ja sielläkään ei mitään ongelmia, korvat on aina olleet hörössä ennen ja jälkeen paukkujen. Tänään olin ajatellut että pyöritän sitä namilla jotain vaan siellä ja annan sen saada namin kun pamaus tulee. Kolme ampua, joka kerralla meni luimumpaan. Tämä oli varmasti aivan väärä tapa, just sellanen että mä yritän taas tekohengittää siihen virtaa ja koko hommasta tehtiin joku ihme juttu. Ensi kerralla pidän sen lyhyessä remmissä enkä puhu sille mitään, pamauksen tullessa klikkaan ja annan sille ruokaa ja sitten vaan toistoja. Luulen, että aika nopeasti se alkaisi ennakoida ja pamauksen tullessa aktivoituisi "haa, nyt sitä ruakaa tänne!". Sienelle piti ottaa myös ilmoittautumisia, mutta ei keritty kun alkoi hämärtää. Samasta syystä jäi seuruut tekemättä, olin ajatellut syöttää sille sen iltaruuan kentällä. Illalla sitten vielä kotipihalla sitä seuruuta. Asenne kiva, vastaa "hommiin!" -vihjeeseen haukulla, tein suoraa 10, 4, 8, 4, 7, 2, 5, 10 askelta. Kahdesti "oho!" ja uusiksi, kesti senkin hyvin. Syystä että nyt se taas alkaa aueta. :/ Vaikka palkkaan sen ulkoa. Jessauksen ja namin kaivamisen välissä se ehtii jo pompata pois paikalta, en tiedä pitäiskö mun pysähtyä ja vaatia että se pysyy sivulla, kun luulen että tämäkin vaikuttaa ongelmaan. Tai sitten jos se nami olisi valmiiksi kädessä, että saisin sen nopeammin, mutta sitten se on taas houkuttelua enkä millään halua palata sellaseen nyt kun sille on saatu asennetta ylös ja uskoa palkkaan, vaikka se on taskussa piilossa. Voihan räkä.

Tiistaina oli vielä kevät ja sitten tuli taas talvi. Onneksi olin sopinut kaverin kanssa treffit tiistaille! Töppönen on kotiyhdistyksemme lisäksi myös Suomen Mudiyhdistyksen Vuoden Palveluskoira 2013 ja SUMU pyysi koirasta jälkikuvaa palkintoa varten. Kuva sai olla lavastettu ja sellainen että koiran voi irroittaa kokonaan taustasta, eikä mitään risuja ole koiran edessä. Kovan alustan jäljelle siis. Samalla viitsimisellä pakotin kuvaajan ottamaan vähän muitakin kuvia. Esineet raviradan varikon kupeeseen parkkipaikan viereiselle "joutomaalle", kokoa huima 10x20m tai jotain. Kun oltiin tallaamassa, mun auton viereen ajoi auto, josta nousi joku pappa. Se siinä venytteli ja patsasteli ja katseli mitään sanomatta. En mäkään sitten kysynyt onko sillä joku ongelma vai mitä ihmettä se on vailla. Otin koiran, vaikka kävi mielessä, mahtaako tästä tulla muuta kuin huutoa. Papalta mulle tai varsinkin mudilta papalle :D Pappa pysyi hiljaa, mudi meinasi vähän ottaa kierroksia, mutta käskin sen keskittyä omiin töihinsä. Oikein hyvä häiriöharjoitus! Jossain vaiheessa se pappakin siitä sitten häipyi autollansa edelleenkään sanaakaan sanomatta. Itse esineet oli vaikeat, ihan kuin mun koira ei haistaisi vaan kunnolla. Nenäpunkkilääkkeet voisi olla ihan hyvä idea.

Kaikki tämän postauksen kuvat siis (c) JM.