perjantai 3. tammikuuta 2014

Sieniä

Olen nähnyt viime aikoina toistuvasti sellaista unta, missä Sieni kuolee, tai on kuollut. En tiedä tapahtuuko joku onnettomuus vai lopetetaanko se, mutta mulla on unessa ihan hirveä ahdistus ja syyllisyys. Herätessä tulee aina ensimmäisenä mieleen vanha kuva Sienen ekalta syksyltä, oltiin Turun saaristossa sukulaisen mökillä ja koko päivän sieniretkellä, ja iltapäivän puolella kannoin väsynyttä pentua hetken olkapäilläni:


Uskotteko enneuniin, vai olenko mä muuten vaan taas sekoamassa? Nytkö mun alitajunta rankaisee mua oikein rankimman kautta, kun olen niin usein arvostellut koiraani ja ollut siihen tyytymätön? Sain kyllä jo kommenttia, että aika normaalia nähdä tuollaisia unia itselleen hyvin tärkeistä olennoista, moni kuulemma näkee sellaisia painajaisia lapsistaan. Tai ehkä tää on jotain asian työstämistä ja "hautaan" sitä pettymystä ja teen tilaa uudelle Sienelle ja kokonaisvaltaisemmalle koiran hyväksynnälle?

Joka tapauksessa tänään teemana oli "mun pitää saada siitä jotain hassuja muistoja jos se nyt kuolee kuitenkin". Eli videoon! Laitettiin kamera maan tasalle ruudun taakse ja se kuvasi kun koira juoksi ruutuun, mutta valitettavasti tarkennus oli persiillään ja heitin sen pätkän roskiin. Alussa koira usein pomppii enemmän ja komentaa mua kun vasta istun tuolilla, mutta nyt en tietenkään saanut niitä nauhalle, vaikka vähän yllytinkin että mennäänkö. Tunnarissa sille on ollut ajatuksena kokeilla kapuloiden laittoa luoksetulomerkkien alle, nyt kokeiltiin, ja vähän pieleen meni :D Ne väärät ehkä olisi pitänyt kanssa olla siellä, en tiedä miksi koirasta tuo yksi merkki oli riittävän mun hajuinen kun se toi sen vaikka siellä ei ollut kapulaakaan. Hauskasti se sitten toistolla tajusi että ei sitä merkkiä vaan se kapula sieltä alta ja siirtää sen merkin niin hienosti pikkusievällä tyylillään :D Uusi täyskäännös on edelleen työn alla, sitä pitää tiivistää, mutta videolla on ainakin hyvää asennetta eikä se matkusta sitä käännöstä! Pallon kanssa koira nujusi maailman sienisimmin kyljellään, ja sitten kun sain kameran päälle niin se nousi ylös ja parahdan siinä siksi "no voi eiii". Tuon tykimpää menoa tuo koira ei juuri esitä, mutta toisaalta se tekee treenien lopussakin samalla temperamentillaan eikä hyydy, jos niitä ihme ahdistuksia ei tule.

Hyppytekniikkaa
on tehty viime viikkoina jonkun kerran, tänään videolla 60-70-80-50 ja hyvin hyppäsi. Pää sillä saisi olla matalammalla, pitää siirtää palkkaa vielä kauemmas, sen pitäisi auttaa siihen. Ensi kerralla 10m korkeammat niin aletaan sitä metristä hätyyttelemäänkin jo! Kapulan kanssa pitää sitten tehdä alkeista asti erikseen sama koulutus. Onnistuneen ja turvallisen hypyn yksi oleellisin osa on painonsiirto taakse, ja koska koirat on luonnostaan enempi vähempi etupainoisia, se ei ole niille välttämättä helppoa. Varsinkaan kun se 650g kapula vielä painaa etuosaa entisestään.

Aaah my precious!
Iitu otti keskiviikkona kuvia pk-kentältä! Tekniikkaa tarvitaan vielä pk-A:lle.

3 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Iso ei enneunille! Tai jos niitä on, niin mun puudelit kuolee ja taivas muuttuu oranssiksi. :c

E kirjoitti...

Voi kuule, minä olen kuin leffassa lähes joka yö, ja vaikka välillä herään, jatkuu (joskus) uni pausen jälkeen. Välillä hyvä, välillä vähemmän hyvä uni. Eikä ne mitään enteitä ole olleet, muuten vaan sekoja.

Eijan holskut kirjoitti...

No, unet on unia :). Itse en koskaan näe unia esim. tyttärestäni. Omista koirista en ole nähnyt unia koskaan.

Toistuvasti näen kyllä saman tyyppisen unen ex-miehestäni, ollaan oltu erossa jo 20 vuotta :D. Ja pari kertaa olen ollut backstagella Nightwishin Tuomaksen kanssa aika mielenkiintoisissa merkeissä ;).